Yleistä
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi yleistukilaki. Yleistukea maksetaan esityksen mukaan työttömälle työnhakijalle, jolla ei ole oikeutta ansiopäivärahaan tai joka on jo saanut enimmäisajan ansiopäivärahaa. Lisäksi yleistuen saaminen edellyttää taloudellisen tuen tarvetta eli yleistuki on tarveharkintainen. Yleistuki korvaa työttömyysturvalain (1290/2002) mukaisen peruspäivärahan ja työmarkkinatuen, joita koskevaa lainsäädäntöä ehdotetaan kumottavaksi työttömyysturvalaista. Jatkossa työttömän toimeentuloa turvaavia etuuksia ovat siten yleistukilain mukainen yleistuki ja työttömyysturvalain mukainen ansiopäiväraha.
Yleistukea maksetaan työttömän työnhakijan työmarkkinoille hakeutumisen tai palaamisen edellytysten edistämiseksi ja parantamiseksi. Työttömyyden perusteella yleistukea saavaa henkilöä koskevat pääosin samat etuuden saamisen yleiset työvoimapoliittiset edellytykset, työllistymisen edistämiseen liittyvät palvelut ja työttömyysturvalain mukaiset seuraamukset kuin ansiopäivärahan saajaa. Yleistuen toimeenpanosta vastaa Kansaneläkelaitos. Yleistukea koskeva lainsäädäntö ehdotetaan tulemaan voimaan 1.5.2026.
Esityksen taustalla on hallitusohjelman tavoite toteuttaa perusturvan uudistus, jolla pyritään parantamaan työnteon kannattavuutta, sujuvoittamaan sosiaaliturvaa ja yksinkertaistamaan etuuksia edellisellä vaalikaudella tehdyn parlamentaarisen sosiaaliturvakomitean välimietinnön (Valtioneuvoston julkaisuja 2023:26) tekemät suositukset ja selvitykset huomioiden. Nyt ehdotetut muutokset ovat ensimmäinen vaihe laajemmasta sosiaaliturvauudistuksesta, jonka lopullisena tavoitteena on yksi yleistuki sisältäen perusosan elämiseen, asumisosan asumiseen ja harkinnanvaraisen osan viimesijaiseksi turvaksi. Yhteen perusturvaetuuteen on tarkoitus siirtyä vaiheittain tukien määräytymisperusteita yhdistämällä.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tärkeänä sosiaaliturvauudistuksen tavoitteita ja kannattaa lakiehdotusten hyväksymistä jäljempänä esitetyin muutoksin ja huomioin. Sosiaaliturvan selkeyttäminen ja yksinkertaistaminen lisää järjestelmän hallittavuutta ja voi parantaa sosiaaliturvan kannustavuutta, vähentää etuuksien alikäyttöä sekä lisätä järjestelmän legitimiteettiä. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan (TyVL 10/2025 vp) tavoin sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaa, että esityksen mukainen työttömyyden aikainen yleistuki on yksi askel sosiaaliturvan uudistamisessa ja pitää tärkeänä, että sosiaaliturvan uudistamista jatketaan ehdotetun yleistuen pohjalta kohti yhtä perusturvaetuutta.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan (PeVL 41/2025 vp) tarkastellut lakiehdotuksia perustuslain 19 §:n 2 momentin perustoimeentuloa koskevan oikeuden kannalta. Lausunnon mukaan ehdotetut säännökset vastaavat pääosin voimassa olevaa peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea koskevaa sääntelyä, joka on säädetty perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella ja lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Yleistuen taso ja tarveharkintaisuus
Yleistuen saamisen edellytykset ja ominaisuudet vastaavat monelta osin nykyisen työmarkkinatuen ominaisuuksia, joita ovat odotusaika, tarveharkinta, osittainen yleistuki vanhempiensa taloudessa asuvalle henkilölle ja tuen rajoittamaton kesto. Nämä työmarkkinatuen ominaisuudet laajenevat esityksen mukaan koskemaan myös nykyisin peruspäivärahaa saavia henkilöitä eli jatkossa myös työssäoloehdon täyttäneen työttömän työnhakijan yleistukeen sovelletaan odotusaikaa, tarveharkintaa ja tuen osittamista vanhempien taloudessa asumisen perusteella. Nykyisestä peruspäivärahan enimmäismaksuajasta poiketen työssäoloehdon täyttäneen työttömän työnhakijan yleistuki on kestoltaan rajoittamaton vastaavasti kuten nykyinen työmarkkinatuki.
Yleistuen täysimääräinen määrä on työttömyysturvalaissa säädetyn ansiopäivärahan perusosan suuruinen eli samansuuruinen kuin voimassa olevan lain mukainen peruspäiväraha ja työmarkkinatuki. Vuonna 2025 peruspäivärahan määrä on 37,21 e/pv (keskimäärin 800 e/kk). Rahamäärää tarkistetaan vuosittain kansaneläkeindeksillä. Valtiontalouden säästöpäätösten vuoksi kansaneläkeindeksiin sidottuja etuuksia ei perustoimeentulotukea lukuun ottamatta tarkisteta vuosina 2024—2027, joten seuraava tarkistus tehdään vasta vuodelle 2028. Yleistuen saajan mahdolliset työtulot sovitellaan samalla tavalla kuin ansiopäivärahan saajan työtulot.
Esityksen mukaan valtaosalla eli noin 526 100 etuudensaajalla yleistuki ei muuta etuuden määrää. Yleistuen tarveharkinta, eli omaisuustulojen ja joidenkin muiden tulojen huomioon ottaminen, poikkeaa kuitenkin nykyisen työmarkkinatuen tarveharkinnasta ja tarveharkinta laajenee koskemaan myös nykyisen peruspäivärahan saajia. Samalla tarveharkinnan sääntöjen yksinkertaistaminen, kuten 55 vuoden ikärajan poistaminen, yhden tulorajan käyttö ja yhtenäinen vähenemisaste, laajentaa sen soveltamisalaa. Näin ollen nykyistä useamman työttömän henkilön oikeus perusturvaan määräytyy jatkossa tarveharkinnan perusteella. Esityksen mukaan tarveharkintaa koskevat muutokset pienentävät noin 4 997 etuudensaajan samaa etuutta ja keskimääräinen muutos on 1 166 euroa vuodessa. Etuuden määrä taas nousee noin 2 662 etuudensaajalla ja keskimääräinen nousu on 617 euroa kuukaudessa.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan perustuslain 19 §:n 2 momentin perustoimeentuloturvaa koskeva säännös ei aseta estettä sille, että järjestelmiin voidaan sisällyttää myös tarveharkintaa koskevia säännöksiä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää sinänsä tarkoituksenmukaisena, että yleistuen maksaminen edellyttää taloudellisen tuen tarvetta vastaavasti kuten nykyinen työmarkkinatuki, ja tarveharkinnan myötä työttömyysetuuden pienentymiset kohdistuvat henkilöihin, joilla on muita tuloja. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että esityksen vaikutusarviointien (s. 42—43) mukaan muutokset kohdistuvat etenkin lapsiperheisiin ja 55 vuotta täyttäneisiin iäkkäisiin henkilöihin, koska näitä koskeva erityissääntely ehdotetaan poistettavaksi. Lisäksi valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että tarveharkinnan laajeneminen koskemaan myös nykyisiä peruspäivärahan saajia osaltaan monimutkaistaa järjestelmää niin etuudensaajan kuin toimeenpanon näkökulmasta. Valiokunta kuitenkin korostaa, että vaikutukset ovat maltillisia ja kohdistuvat varsin pieneen joukkoon etuudensaajia. Myös vaikutukset toimeenpanoon on arvioitu vähäisiksi. Esityksessä ehdotettujen muutosten on arvioitu lisäävän Kansaneläkelaitoksen toimintamenoja vuositasolla 0,5 miljoonalla eurolla.
Esityksen mukaan yleistuki voidaan maksaa osittaisena vanhempiensa taloudessa asuvalle henkilölle, joka ei ole täyttänyt työssäoloehtoa vastaavasti kuten nykyisin osittainen työmarkkinatuki. Osittaisen työmarkkinatuen vähimmäismäärää laskettiin vuoden 2025 alusta 50 prosentista 35 prosenttiin tuen saajalle muuten maksettavasta työmarkkinatuesta. Näin ollen osittaisen yleistuen määrä on nykyisen osittaisen työmarkkinatuen suuruinen eli noin 280 euroa kuukaudessa. Valiokunta kiinnitti osittaisen työmarkkinatuen laskemisen yhteydessä huomiota vanhempien tulorajan mataluuteen (StVM 19/2024 vp) ja pitää myönteisenä, että tuen määrään vaikuttavien vanhempien tulojen tulorajaa ehdotetaan nyt nostettavaksi 1781 eurosta 2 500 euroon. Osittaisen työmarkkinatuen vanhempien tulorajaa ei ole sidottu palkkakertoimeen eikä sitä ole korotettu yleisen palkkatason noustessa. Tulorajan muuttumattomuus yleisen palkka- ja hintatason noustessa on johtanut vanhempien tulojen vaikutuksen kiristymiseen.
Yleistukeen sisältyy myös 21 viikon omavastuuaika ammatillista koulutusta vailla oleville työnhakijoille. Odotusaika koskee myös niitä henkilöitä, jotka ovat hakeneet koulutukseen, mutta eivät ole tulleet valituiksi. Valiokunta pitää myönteisenä odotusajan keskeistä tavoitetta tehostaa ammatilliseen koulutukseen hakeutumista, mutta kiinnittää huomiota siihen, että odotusaika voi johtaa viimesijaisen toimeentulotuen tarpeeseen ja aktiivisten työvoimapalvelujen ulkopuolelle jäämiseen. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan perustoimeentulotukea maksettiin vuonna 2023 yhteensä 106 000:lle 16—29-vuotiaalle nuorelle eli 12 prosentille ikäryhmästä yhteensä 273 miljoonaa euroa. Selvityksen mukaan valtaosa nuorista saa kuitenkin toimeentulotukea vain lyhyen aikaa tilapäiseen tarpeeseen. Eduskunnan käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä toimeentulotukilain uudistamiseksi (HE 116/2025 vp) vahvistetaan toimeentulotukihakijan velvollisuutta ilmoittautua kokoaikatyön hakijaksi, mikä voi osaltaan vähentää toimeentulotukiriippuvuutta. Valiokunta pitää tärkeänä, että yleistuen kehittämisen jatkotyössä etsitään lisää keinoja nuorten toimeentulotukiriippuvuuden vähentämiseksi.
Etuuden kesto ja aktivointijaksot
Esityksen mukaan yleistuki on kestoltaan rajoittamaton vastaavasti kuten nykyinen työmarkkinatuki. Valiokunta pitää perusturvan ensisijaisuuden näkökulmasta perusteltuna, että henkilö ei siirry etuuden keston rajaamisen vuoksi viimesijaisen toimeentulotuen varaan tilanteissa, joissa etuuden saamisen muut edellytykset edelleen täyttyvät. Sosiaali- ja terveysvaliokunta kiinnittää kuitenkin työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan tavoin huomiota siihen, että Suomen sosiaaliturvajärjestelmän keskeinen haaste ovat pitkät passiiviset rahaetuusjaksot, joihin ei liity mahdollisuuksia eikä velvoitteita osallistua työllistymistä tukeviin palveluihin (Valtioneuvoston julkaisuja 2023:26).
Valiokunta pitää tätä taustaa vasten myönteisenä, että pitkään työttömänä olleille yleistuen saajille ehdotetaan esityksessä aktivointijaksoa, joka toteutetaan työvoimaviranomaisen tiloissa järjestettävinä kasvokkain tapahtuvina työnhakukeskusteluina. Aktivointijakson tavoitteena on aktivoida työnhakijaa, selvittää työttömyyden syitä ja tukea henkilökohtaisemmin yleistuen saajien työllistymistä. Henkilökohtaisen palvelukontaktin lisääminen pitkään työttömänä olleille tukee myös eduskunnan käsiteltävänä olevan toimeentulotukilain uudistuksen (HE 116/2025 vp) tavoitetta vahvistaa toimeentulotuen saajan velvollisuutta ilmoittautua työnhakijaksi ja hakeutua palveluihin.
Esityksen mukaan alle 25-vuotiailla aktivointijakso alkaa 180 maksupäivän jälkeen ja kestää noin 15 kuukautta. Vähintään 25- vuotiailla aktivointijakso alkaa 400 maksupäivän jälkeen ja jatkuu noin puoli vuotta. Työvoimaviranomaisen on järjestettävä aktivointijakso aina vähintään kerran 24 kuukauden aikana, jos yleistuen saajan työttömyys pitkittyy. Työnhakukeskustelujen sisältöön lisätään työttömyyden pitkittymisen syiden arviointi ja lisäksi niissä keskitytään vahvaan palveluohjaukseen ja työttömän työnhaun ja työllistämisen edellytysten tehostettuun tukemiseen.
Valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena, että lähitapaamisista on mahdollista poiketa painavasta syystä, kuten liikuntarajoitteen, perhevapaan tai ase- taikka siviilipalveluksen vuoksi. Valiokunta korostaa, että säännöskohtaisissa perusteluissa (s. 115) mainitut syyt ovat esimerkkejä ja perusteluissa on nimenomaisesti mainittu, että painava syy voi olla myös jotakin muuta kuin mitä perusteluissa on esimerkinomaisesti esitetty.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota siihen, että esityksessä ei osoiteta lisäresursseja henkilökohtaiseen kasvokkain tapahtuvaan palveluun. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnon mukaan kasvokkaisten tapaamisten lisääminen eivät kuitenkaan lisää työvoimaviranomaisen työnhakija-asiakkaille järjestämien asiakastapaamisten määrää, vaan nykyistä prosessia muokataan vastaamaan tehokkaammin yleistuen saajien pitkittyneen työttömyyden tarpeisiin. Kasvokkaisten tapaamisten lisäämiselle saattaa lausunnon mukaan olla vähäinen vaikutus työvoimaviranomaisten työmäärään. Esityksen (s.139—140) mukaan ehdotetun yleistuen, toimeentulotukiuudistuksen (HE 116/2025 vp) ja työvoimapalveluiden uudistuksen (HE 108/2025 vp) yhteisvaikutuksena työvoimaviranomaisten työmäärä vähenee kuitenkin noin 450 henkilötyövuodella, vaikka osa näissä esityksissä ehdotetut muutokset lisäävät sitä. Valiokunta pitää myönteisenä, että työvoimaviranomaisten käytössä olevien toimitilojen riittävyyttä ehdotettujen muutosten toimeenpanoon seurataan esityksen mukaan työvoimapalvelujen järjestämisestä annetun lain 23 § mukaisissa yhteistyö- ja seurantakeskusteluissa.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että aktivointijaksoista huolimatta yleistuen piirissä on jatkossakin henkilöllä, joilla ei ole tosiasiassa mahdollisuuksia päästä mukaan työmarkkinoille. Yleistuen piirissä on esimerkiksi sairauspäivärahaa 300 enimmäispäivää saaneita, jotka ovat saaneet kielteisen työkyvyttömyyseläkepäätöksen. Valiokunta korostaa, että hallitusohjelman kirjauksen mukaan yleistuen kehittämisen yhteydessä kiinnitetään erityistä huomiota riittävän toimeentulon ja palvelujen turvaamiseen niille, jotka ovat tosiasiallisesti työkyvyttömiä esimerkiksi sairauksien vuoksi. Valiokunta pitää välttämättömänä, että yleistuen kehittämisen jatkotyössä valmistellaan vahvemmin palveluihin osallistumista ja osallisuutta tukevia sekä toimintakyvyn ja hyvinvoinnin vahvistamiseen tähtääviä etuuden saamisen edellytyksiä erittäin vaikeasti työllistyville ja pitkään työttömänä olleille henkilöille, joille työvoimaviranomaisten kokopäivätyöhön tähtäävät työllistämistoimet ja niihin kytkeytyvä seuraamusjärjestelmä eivät tosiasiassa tue työllistymistä.
Omavastuuaika
Esityksen mukaan yleistuen ja ansiopäivärahan omavastuuaikoja ei voi yhdistää samalla tavoin kuin nykyisin yhdistetään peruspäivärahan ja ansiopäivärahan omavastuuaikoja. Näin ollen omavastuuaika voi tulla tietyissä tilanteissa asetettavaksi kahteen kertaan lyhyen aikavälin sisällä, koska työssäoloehdon ja kassan jäsenyysehdon laskenta tapahtuu eri tavalla.
Voimassa olevan työttömyysturvalain mukaan peruspäivärahan saaja, jolla täyttyy työttömyyskassan jäsenyysehto kesken peruspäivärahakauden, siirtyy ansiopäivärahalle eikä hänelle aseteta omavastuuaikaa ansiopäivärahaan. Ansiopäivärahan enimmäisajasta kuitenkin vähennetään henkilölle maksetut peruspäivärahan enimmäisaikapäivät, jolloin peruspäivärahaa parempitasoisen ansiopäivärahan saamiseen vaikuttaa esimerkiksi jäsenyysehdon täyttymisen hetki ja työttömyyden kesto ansiopäivärahalle siirtymisen jälkeen. Yleistuessa puolestaan työssäoloehdon täyttäneelle henkilölle asetetaan omavastuuaika, ja kun tällaisen henkilön työttömyyskassan jäsenyysehto täyttyy, hänelle asetetaan omavastuuaika ansiopäivärahaan. Työssäoloehdon täyttäneelle henkilölle maksettuja yleistukipäiviä ei kuitenkaan vähennetä ansiopäivärahan enimmäisajasta, jolloin henkilö voi saada ansiopäivärahaa koko enimmäisajalta työttömyyden jatkuessa.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että mahdolliset kaksinkertaiset omavastuuajat voitaisiin välttää, jos kassan jäsenyysehto kertyisi samalla tavalla kuin työssäoloehto. Valiokunnan sosiaali- ja terveysministeriöltä saaman selvityksen mukaan tämä edellyttäisi kuitenkin nyt ehdotettua yleistukea koskevia muutosta laajempia muutoksia työttömyysturvajärjestelmään eikä ole toteutettavissa nyt käsiteltävänä olevan esityksen yhteydessä.
Taloudelliset vaikutukset
Yleistuki rahoitetaan valtion varoista ja yleistuen saajan kotikunnan rahoitusosuudella. Yleistukea rahoitetaan myös työttömyyskassoihin kuulumattomien palkansaajien työttömyysvakuutusmaksun tuotoilla siltä osin kuin kyse on työttömyysturvalaissa tarkoitetun työssäoloehdon täyttäneille henkilöille maksettavasta yleistuesta. Yleistuen rahoitusosuudet vastaavat nykyisten työmarkkinatuen ja peruspäivärahan rahoitusosuuksia eikä esityksellä ole vaikutusta rahoittajatahojen maksuosuuksiin.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan Kansaneläkelaitokselta saaman arvion mukaan vuonna 2025 maksetaan työmarkkinatukea noin 1 864 miljoonaa euroa, josta kuntien osuudeksi on arvioitu 669 miljoonaa euroa (noin 36 %), ja peruspäivärahaa noin 281 miljoonaa euroa, josta kuntien osuudeksi on arvioitu 38 miljoonaa euroa (noin 14 %) (TyVL 10/2025 vp). Yleistuen tarveharkinnan arvioidaan alentavan etuusmenoja 5,6 miljoonalla eurolla ja osittaisen yleistuen vanhempien tulorajan nostavan etuuskuluja 1,4 miljoonalla eurolla, jolloin yleistuen arvioidaan laskevan etuuskuluja yhteensä 4,2 miljoonaa euroa verrattuna nykyisiin työmarkkinatuen ja peruspäivärahan kuluihin. Säästöstä 3 miljoonaa euroa kohdistuu valtion rahoitusosuuteen ja 1,2 miljoonaa euroa kuntien rahoitusosuuteen.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota siihen, että työttömän yleistukea rahoitetaan valtion ja kuntien rahoitusosuuksien lisäksi osin työttömyysvakuutusmaksuilla. Valiokunta pitää vakuutusperiaatteen toteutumisen kannalta tarkoituksenmukaisena, että työttömyysvakuutusmaksuilla rahoitettava osuus kohdennetaan työssäoloehdon täyttäneille henkilöille maksettavan yleistuen rahoittamiseen eikä työttömyysvakuutusmaksuilla rahoiteta ansiopäivärahalta yleistuelle siirtyneiden henkilöiden yleistukea, jolloin yleistuen rahoitus vastaa nykyisen peruspäivärahan rahoitusta. Valiokunta kuitenkin toteaa, että yleistuen jatkokehittämisessä tulee kiinnittää erityistä huomiota myös sosiaaliturvan rahoituksen selkeyteen niin, että vakuutusmaksujen tuotolla rahoitetaan lähtökohtaisesti vain ansioturvaa ja verotuotoilla perusturvaa.
Yhteisvaikutukset ja seuranta
Esityksen vaikutukset työttömän toimeentuloon ovat maltilliset, vaikka tarveharkinnan laajeneminen yleistuen myötä myös nykyisiin peruspäivärahan saajiin tulee laskemaan perusturvan tasoa osalla työttömistä. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että työttömyysturvaan on lyhyen aikavälin sisällä tehty useita muita samoihin etuudensaajiin vaikuttavia muutoksia, joiden yhteisvaikutus työttömyysetuuden tasoon on merkittävä. Työttömyysturvan omavastuuaikaa on pidennetty, poistettu lapsikorotukset ja suojaosat, pidennetty työssäoloehtoa ja omavastuuaikaa (HE 73/2023 vp), porrastettu ansiopäivärahan tasoa työttömyyden pituuden perusteella (HE 13/2023 vp) sekä poistettu aktiiviajalta maksettavat korotusosat ja pienennetty osittaisen työmarkkinatuen vähimmäismäärää (HE 19/2024 vp). Lisäksi asumistukeen ja toimeentulotukeen tehdyt muutokset sekä etuuksien indeksijäädytys vaikuttavat työttömän henkilön toimeentuloturvaan. Perusturvan riittävyyden väliarvioinnin (THL:n työpaperi 18/2025) mukaan sosiaaliturvaetuuksien sopeutumistoimet ovat heikentäneet perusturvan riittävyyttä, eivätkä perusturvaetuuksia saavien tulot riitä kattamaan viitebudjettien mukaisia menoja.
Sosiaali- ja terveysministeriö on arvioinut vuosittain etuusmuutosten yhteisvaikutuksia ja tuoreen syksyllä 2025 julkaistun arvion (Arvio hallituksen sosiaaliturvamuutosten yhteisvaikutuksista toimeentulotuen käyttöön ja tulonjakoon. STM 2025) mukaan vuosina 2024—2025 tehdyt sosiaaliturvaleikkaukset ovat kohdistuneet toimeentulotukea saaneisiin aikaisemmin arvioitua enemmän. Valiokunta pitää huolestuttavana, että erityisesti lasten pienituloisuusaste kasvaa aiempaa arvioitua enemmän. Syksyllä 2024 tehdyn arvion mukaan vuosien 2024—2025 lakimuutokset arvioitiin kasvattavan lasten pienituloisuusastetta 1,3 prosenttiyksiköllä, mutta tuoreen arvion mukaan vuosien 2024—2025 lakimuutosten vaikutus lasten pienituloisuusasteeseen olisi 2,7 prosenttia ja vuonna 2026 voimaan tuleva toimeentulotukiuudistus (HE 116/2025 vp) huomioon ottaen 3,3 prosenttia. Näin ollen köyhyysrajan alla elävien lasten lukumäärän on arvioitu kasvavan sopeutustoimien vuoksi noin 31 000 lapsella aiemmin arvioidun noin 11 000—13 000 lapsen sijaan.
Valiokunta painottaa, että lapsiköyhyydellä on tutkimusten mukaan merkittäviä pitkäkestoisia ja jopa ylisukupolvisia kielteisiä hyvinvointi- ja terveysvaikutuksia. Pienituloisuusasteen kasvaminen vaikeuttaa myös Suomen Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin ja EU:n lasten oikeuksien strategian osana asettamaa kansallisen tavoitteen saavuttamista. Tavoitteen mukaan köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien henkilöiden määrää tulisi vähentää vuoteen 2030 mennessä 100 000 henkilöllä, joista vähintään kolmasosan tulisi olla alle 18-vuotiaita.
Työttömän henkilön toimeentuloon vaikuttavat jatkossa myös käsiteltävänä olevan yleistukea koskevan esityksen kanssa eduskunnassa samanaikaisesti käsiteltävinä oleviin esityksiin työnhakijan palveluprosessin ja työnvälityspalveluiden kehittämistä koskevaksi lainsäädännöksi (HE 108/2025 vp) ja laeiksi toimeentulotuesta annetun lain, sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain 64 §:n ja kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 10 §:n muuttamisesta (HE 116/2025 vp) sisältyvät muutokset. Näiden esitysten yhteisvaikutuksia koskevan arvion (VN/8915/2024, 22.9.2025) mukaan pelkästään peruspäivärahan ja työmarkkinatuen yhdistämisen yleistueksi ei arvioida aiheuttavan tarvetta toimeentulotukeen. Yleistuen tarveharkinta vaikuttaa vain henkilöihin, joilla on muita tuloja eli muutokset kohdistuvat todennäköisemmin sellaisiin työttömiin, jotka eivät ole lähtökohtaisesti oikeutettuja toimeentulotukeen.
Työttömyysturvaseuraamusten muutosten (HE 108/2025 vp) ei arvioida lisäävän asetettavien seuraamusten määriä. Etuusseuraamuksia kuitenkin asetetaan nykyisestä poiketen jo ensimmäisestä työnhakuun, työvoimapalveluihin ja työnhakuun liittyvästä laiminlyönnistä. Lisäksi työssäolovelvoitteiden eli etuusoikeuden toistaiseksi voimassa olevien lakkautusten määrä kasvaa. Työttömyysturvaseuraamuksia ei nykyisin eikä esitettyjen muutosten toteutuessa kuitenkaan aseteta ilman, että työnhakijalle on ollut tarjolla jokin työnhakijan palveluprosessiin kuuluva toimi, jonka hän on laiminlyönyt. Näiden kolmen esityksen yhteisvaikutukset työttömien henkilöiden toimeentuloon riippuvat siten pääosin heidän käyttäytymisestään. Esityksissä ehdotetuilla muutoksilla pyritään vaikuttamaan työttömiin työnhakijoihin siten, ettei työnhakijan palveluprosessiin, työnhakuun tai palveluihin osallistumiseen liittyviä laiminlyöntejä tapahtuisi.
Valiokunta toteaa, että yleistuen kanssa samanaikaisesti voimaan tulevat työvoimapalvelujen seuraamusjärjestelmän ja toimeentulotuen ehtojen kiristykset voivat lisätä riskiä etuuksien menetyksille, vaikka etuudensaaja voi omilla toimillaan vaikuttaa seuraamusten toteutumiseen. Työttömyysturvaseuraamukset johtavat yleistuen menettämiseen määräaikaisesti tai toistaiseksi ja voivat johtaa työttömän mahdollisesti saaman toimeentulotuen alentamiseen. Valiokunta pitää välttämättömänä, että työttömän etuus- ja palvelujärjestelmään vaikuttavien samanaikaisten uudistusten vaikutuksia työttömän työnhakijan toimeentuloon ja palveluihin seurataan. Valiokunta korostaa, että pitkäaikaistyöttömyyden vähentäminen ja työllisyysasteen nostaminen edellyttävät kannustavan, selkeän ja ennakoitavan etuusjärjestelmän lisäksi riittäviä ja saavutettavia palveluja, joissa voidaan yksilöllisesti tukea ihmisten toiminta- ja työkykyä sekä työelämävalmiuksia. (Valiokunnan lausumaehdotus 1)
Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että vaikka jo käsiteltävänä olevan esityksen tavoitteena on selkeyttää etuusjärjestelmää, lainsäädännön tasolla yleistuki muodostaa nyt ehdotetussa muodossa osin vaikeasti hahmottuvan ja hallittavan kokonaisuuden, koska sen sääntely perustuu olennaisilta osin viittauksiin työttömyysturvalaissa säädettyyn. Yleistuki ei myöskään ehdotetussa muodossaan kata muita sosiaalisia riskejä kuin työttömyyden. Valiokunta pitää välttämättömänä, että sosiaaliturvan uudistamista jatketaan ehdotetun työttömän yleistuen pohjalta kohti kattavampaa perusturvaetuutta, jotta järjestelmästä tulisi selkeä, ymmärrettävä ja hallittava kokonaisuus. Yleistuen kehittämisessä tulee hyödyntää laajasti tutkimustietoa ehdotetun työttömän yleistuen ja muiden etuuksien yhteisvaikutuksista, sosiaaliturvan rahoituksesta sekä perusturvan ja ansioturvan yhdistämisestä. Järjestelmän selkeyttämisen ja yksinkertaistamisen lisäksi yleistuen kehittämisessä tulee kiinnittää huomiota perusturvan riittävään tasoon ja pienituloisuusasteen vähentämiseen taloustilanteen asettamat reunaehdot huomioon ottaen.