Tavoitteet ja soveltamisala

Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman (KAISU) tavoitteena on määritellä keinot, joilla vähennetään taakanjakosektorin päästöjä. Keinot tähtäävät siihen, että EU-lainsäädännössä ja kansallisessa ilmastolaissa (423/2022) asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa. Taakanjakosektorin päästövähennystoimien lisäksi KAISU:an on sisällytetty kaikki maatalouden eri sektoreilla raportoitavat kasvihuonekaasupäästöt. Taakanjakosektorille kuuluvat maatalouden metaani- ja dityppioksidipäästöt, jotka ovat pääasiassa peräisin tuotantoeläimistä, lannasta ja maaperästä, sekä kalkituksen hiilidioksidipäästöt. Taakanjakosektorilla raportoidaan myös urealannoituksesta ja kasvintähteiden peltopoltosta syntyvät pienet päästöt. Maankäyttösektorilla (LULUCF) raportoidaan viljelysmaiden ja ruohikkoalueiden hiilidioksidipäästöt sekä päästöt, jotka aiheutuvat alueiden raivaamisesta pelloiksi. Lisäksi taakanjakosektorin muilla sektoreilla raportoidaan maatalouden työkoneiden, kiinteistökohtaisen lämmityksen ja viljankuivureiden polttoaineiden käytön päästöt, jotka käsitellään KAISUssa osana työkoneita ja rakennusten erillislämmitystä koskevia lukuja.  

Keskeinen uusi kokonaisuus taakanjakosektorilla on vuoteen 2027 mennessä vaiheittain käynnistyvä fossiilisen polttoaineen jakelua koskeva päästökauppa (ETS2), jossa polttoaineen jakelija on velvollinen hankkimaan päästöjään vastaavan määrän päästöoikeuksia. Päästökauppa kattaa tieliikenteessä, rakennusten erillislämmityksessä, rakentamisessa sekä nykyisen yleisen päästökaupan ulkopuolisessa teollisuudessa ja energiantuotannossa käytettävän fossiilisen polttoaineen hiilidioksidipäästöt. Päästöoikeudet huutokaupataan EU:n tasolla, ja niille asetetaan yhteinen katto, joka pienenee vuosittain kohti asetettua päästövähennystavoitetta. ETS2:n soveltamisalan arvioidaan kattavan 53 prosenttia Suomen taakanjakosektorin kokonaispäästöistä. Soveltamisalan laajentaminen tuo päästökaupan piiriin myös maa- ja metsätalouden sekä kaupallisen vesiliikenteen polttoainekäytön. Tästä aiheutuvat kustannukset on tarkoitus kompensoida toiminnanharjoittajille erillisen järjestelmän avulla. KAISU:n toimenpidevalikoimaan sisältyy myös biopolttoöljyn jakeluvelvoitteen nosto vuodesta 2027 alkaen ensin esimerkiksi yhdellä prosenttiyksiköllä vuodessa vuoteen 2028 ja sen jälkeen lineaarisesti 15 prosentin tasolle vuonna 2030, jos ETS2-järjestelmään liittyvät kompensaatiot otetaan käyttöön. 

KAISU on ilmastolain mukainen suunnitelma, johon sisältyy jo päätettyjä toimia ja lisätoimia tavoitteiden saavuttamiseksi. Osa KAISU:an sisältyvistä toimista edellyttää jatkovalmistelua ja erillisiä päätöksiä. Niiden etenemistä tullaan seuraamaan vuosittain eduskunnalle annettavassa ilmastovuosikertomuksessa. Ilmastolain mukaan hallituksen tulee päättää lisätoimista, jos KAISU:n toimenpidekokonaisuus näyttää seurannan perusteella riittämättömältä. Valiokunnan saamissa lausunnoissa KAISU:n toimenpidevalikoimaa on pidetty laajana. Samalla on kiinnitetty huomiota siihen, että osa toimista on vielä epävarmoja, sillä niille ei ole varattu rahoitusta. Lisäksi toimiin on kaivattu ylimääräisiä päästövähennyksiä tavoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi. Myös ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmä kaipaa lausuntojen mukaan kehittämistä. 

Suunnittelujärjestelmän kehittäminen

Valiokunta pitää tärkeänä hankkeena vireillä olevaa ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmän arviointia. Valiokunnan saamissa lausunnoissa kiinnitetään toistuvasti huomiota siihen, että suunnittelujärjestelmä voisi olla tehokkaampi ja hallituksen politiikan kannalta vaikuttavampi, jos KAISUn antaminen ajoitetaan siten, että toimiva hallitus ehtii toteuttaa suunnitelmaan sisältyvät politiikkatoimet. Ruotsissa ja Saksassa suunnitelmien antamisajankohdasta säädetään laissa, ja suunnitelmat annetaan vaalikauden alkupuolella. Lausunnoissa on ehdotettu, että suunnitelma annetaan 12 kuukauden kuluessa vaaleista. Lisäksi lausunnoissa on tuotu esiin, että suunnitelmien sisältö on hyvä kytkeä hallitusohjelman kehyssääntöön ja julkisen talouden suunnitelmaan.  

Valiokunta on energia- ja ilmastostrategiasta antamassaan lausunnossa (YmVL 9/2026 vp— VNS 8/2025 vp) katsonut, että ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmää tulee kehittää siihen suuntaan, että ilmastotoimien ohjausta ja seurantaa varten saadaan muodostettua tiivis, johdonmukainen ja selkeä kokonaiskuva. Tämä voi tapahtua yhdellä strategia-asiakirjalla, joka saatetaan eduskunnan käsiteltäväksi ennakoidusti ja oikea-aikaisesti. Näin voitaisiin vähentää myös erilaisten suunnitelmien aiheuttamaa hallinnollista taakkaa ja kytkeä suunnittelu muuhun valtion talouden suunnitteluun. Muutoksen tavoitteena on edistää ilmastotoimien toteutettavuutta valtion talouden kannalta ja siten myös niiden toteutumista strategian mukaisena. 

Valiokunta on pitänyt suotavana, että ilmastolain mukaista suunnittelujärjestelmää tarkasteltaessa harkitaan mahdollisuutta yhdistää kansallinen pitkän aikavälin ilmastosuunnitelma ja EU-lainsäädännön edellyttämä suunnitelma. Samalla suunnitelman ajoittumista suhteessa muiden ilmastolain mukaisten suunnitelmien valmisteluun on hyvä arvioida. Valtioneuvoston selonteko pitkän aikavälin ilmastosuunnitelmasta annettiin eduskunnalle muiden ilmastolain edellyttämien suunnitelmien jälkeen, eikä pitkän aikavälin suunnitelman ja muiden suunnitelmien välillä vaikuta olevan sisällöllistä yhteyttä. (YmVL 10/2026 vp—VNS 11/2025 vp) Varsinkin maankäyttösektorilla toimet kytkeytyvät pitkän aikajänteen vaativiin prosesseihin, jotka eivät noudata hallituskauden mittaista ajanjaksoa. Ilmastopolitiikan pitkän tähtäimen suunnittelua on hyvä kehittää hallituskauden ajanjaksoa pidemmän parlamentaarisen prosessin suuntaan.  

Myös talousvaliokunta on lausunnossaan todennut, että suunnittelujärjestelmä kaipaa edelleen virtaviivaistamista, vaikka suunnitelmia onkin kehitetty esimerkiksi toimien kustannusvaikuttavuuden arvioinnin osalta. Nyt käsittelyssä olevien suunnitelmien ja strategian osittainen päällekkäisyys sekä rinnakkainen ja osin eritahtinen käsittely ei ole omiaan antamaan kokonaiskuvaa ilmastopolitiikan kokonaisuudesta. Talousvaliokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että selontekojen ja niiden eduskuntakäsittelyn merkityksen kannalta olisi pyrittävä siihen, että selontekojen käsittely ajoittuisi jatkossa vaalikauden alkupuolelle. (TaVL 5/2026 vp—VNS 9/2025 vp) Valiokunta yhtyy näihin näkökohtiin.  

Valiokunnan saamissa lausunnoissa on kiinnitetty huomiota KAISU:n vaikutusarviointeihin. Esimerkiksi KAISU:n mukaan uusi päästökauppa (ETS2) ei näytä lisäävän energia- ja liikenneköyhyyden määrää Suomessa, mutta se voi tehdä haavoittuvista ryhmistä entistä haavoittuvampia. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin, että suunnitelman toimenpiteiden oikeudenmukaisuutta tulee tarkastella vielä systemaattisemmin, ja etenkin tunnustavaan oikeudenmukaisuuteen ja epäoikeudenmukaisuuksia hyvittäviin toimenpiteisiin on syytä kiinnittää enemmän huomiota. Valiokunta yhtyy kritiikkiin ja korostaa yhteiskunnallisten vaikutusten arvioinnin tärkeyttä kustannusvaikutusten arvioinnin rinnalla.  

Taakanjakosektorin tilanne

Taakanjakosektorin merkittävimmät päästölähteet ovat liikenne, maatalous, työkoneet ja rakennusten erillislämmitys. Päästöt ovat vähentyneet erityisesti liikenteessä ja rakennusten lämmityksessä. Myös jätteiden käsittelyn ja F-kaasujen aiheuttamat päästöt ovat nykyisin selvästi pienemmät kuin vuonna 2005. Maatalouden taakanjakosektorille laskettavat päästöt, pois lukien energian käytön päästöt, ovat pysyneet suhteellisen tasaisena viime vuosina. Kaikkiaan EU:n taakanjakoasetuksen mukainen päästövähennysvelvoite vuodelle 2030 on vähintään 50 prosenttia vuoden 2005 tasosta, mikä vastaa enintään 17,2 Mt CO2-ekv:n päästötasoa. Taakanjakosektorin päästöt vuonna 2024 olivat 25,4 Mt CO2-ekv., joten päästöt ovat vähentyneet 26 prosenttia vuoden 2005 tasosta. Vuoden 2030 velvoitteeseen on nykytoimien pohjalta kurottavaa 1,7 Mt CO2-ekv:n verran.  

EU-lainsäädännössä taakanjakosektorille on määritelty joustokeinoja, joita jäsenmaat voivat hyödyntää tavoitteiden saavuttamisessa. Jäsenmaat voivat esimerkiksi hyödyntää ajallisia joustoja siten, että päästöjä tasataan yksittäisten vuosien välillä. Suomessa vuosina 2021—2024 taakanjakosektorille on kertynyt päästökiintiöiden alittumisen takia noin 3,8 Mt CO2-ekv. ylijäämää, mutta pikaennakkotiedon mukaan Suomi ylitti vuoden 2024 kiintiön 0,1 Mt CO2-ekv. Jäsenmaat voivat myös hankkia päästöyksiköitä muilta jäsenmailta päästövähennysvelvoitteen kattamiseksi. Lisäksi rajallinen määrä päästöoikeuksia voidaan siirtää päästökaupan puolelta kattamaan taakanjakosektorin päästöjä niin sanotun kertaluontoisen joustomekanismin (ETS-jousto) avulla. Myös maankäyttösektorin mahdollisia ylijäämäyksiköitä voidaan tietyin ehdoin hyödyntää taakanjakosektorin velvoitteen täyttämiseen. Suomen kohdalla on kuitenkin maankäyttösektorin nettonielun kehityksen takia olemassa selvä riski, että maankäyttösektorin vaje kaudelta 2021—2025 siirtyy katettavaksi taakanjakosektorille.  

Taakanjakosektorin päästövähennysvelvoitteiden tulevaisuus on kaiken kaikkiaan epävarma. Vuosien 2026—2030 kiintiöt vahvistetaan vasta myöhemmin, sillä ne perustuvat vuosien 2021—2023 toteutuneisiin päästöihin. EU lainsäädännössä ei ole myöskään linjauksia siitä, mille tasolle taakanjakosektorin päästöjä rajoitetaan vuoden 2030 jälkeen ja miten tämä tapahtuu. Nykyisen lainsäädännön velvoitteiden täyttämiseen liittyviä epävarmuustekijöitä on käsitelty valiokunnan saamissa lausunnoissa. Talousvaliokunnan lausunnossa todetaan, että velvoitteen saavuttaminen nojaa varsin vahvasti joustojen käyttämiseen tai päästöyksiköiden hankkimisen muilta mailta. Talousvaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että päästövähennysyksiköiden saatavuuteen ja hintatasoon liittyy huomattavia epävarmuuksia. Tavoitteen haastavuutta korostaa lisäksi maankäyttösektorin muuttuminen päästölähteeksi. Tämä lisää toisaalta tarvetta sekä uusille nieluja kasvattaville toimille maankäyttösektorilla että päästövähennystoimien tarvetta taakanjakosektorilla. Talousvaliokunta korostaa tarvetta arvioida keinojen kustannustehokkuutta koko ilmastopolitiikan kokonaisuuden kannalta. ETS-jouston käyttäminen aiheuttaa toisaalta tulomenetyksiä Suomelle allokoitujen päästöoikeuksien mitätöityessä jouston verran. (TaVL 5/2026 vp.) 

Valiokunnan saamissa lausunnoissa tarkastellaan erityisesti taakanjakosektorin ja maankäyttösektorin välistä yhteyttä. Tätä yhteyttä pidetään keskeisenä taakanjakosektorin tavoitteiden saavuttamisen merkittävimpänä riskinä. Taakanjakosektorin toimien mitoittaminen, joustojen käytön tarve ja kustannuspaineet riippuvat olennaisesti maankäyttösektorin kehityksestä. Maankäyttösektorin kauden 2021—2025 alijäämää pyritään kuromaan joustoja hyödyntämällä ja metsien vertailutason teknisillä korjauksilla. Myös muilla mailla on haasteita maankäyttösektorin tavoitteiden saavuttamisessa. EU:n tasolla käydäänkin keskustelua maankäyttösektorin muuttuneen tilanteen huomioon ottamisesta. Myös LULUCF-laskentaan liittyy eri jäsenmaiden välillä eroavaisuuksia. Talousvaliokunta kiinnittää lausunnossaan huomiota siihen, ettei maankäyttösektorin päästövähennysten kattamista taakanjakosektorin toimin ole pidetty taloudellisesti kannattavana eikä edes käytännössä mahdollisena (TaVL 5/2026 vp).  

KAISU:ssa esitetään taakanjakosektorilla toteutettava politiikkakokonaisuus. Toimenpideohjelmaan on sisällytetty päästövähennystoimia kaikilta suunnitelman soveltamisalaan kuuluvilta sektoreilta. Esitetyillä toimilla pysytään taakanjakosektorin 2021—2030 päästökiintiöissä, kun huomioidaan käytettävissä olevat joustot. Talousvaliokunta korostaa lausunnossaan (TaVL 5/2026 vp), että kokonaisuudessa tulee painottaa sellaisia ohjauskeinoja, jotka vahvistavat toimenpiteiden kustannustehokkuutta ja liiketoimintamahdollisuuksia. Päästöjen leikkaamisessa keskeinen rooli on sähköistämisellä. Talousvaliokunnan mukaan on olennaista, että uusiutuvan energian investointiympäristö ja sääntelykehikko ovat kansainvälisesti kilpailukykyisiä ja että ilmastoratkaisut integroidaan yhteiskunnan perusinfrastruktuuriin. Valiokunta yhtyy näihin näkemyksiin ja korostaa samalla, että myös taakanjakosektorin ilmastotoimien keskeisenä ytimenä tulee olla fossiilitaloudesta irtaantuminen.  

Liikenne

Liikenne on taakanjakosektorin suurin yksittäinen päästölähde. Sen päästöt vastaavat 37 prosenttia vuoden 2024 taakanjakosektorin päästöistä. Liikenteen päästöjä on onnistuttu vähentämään 24 prosenttia vuodesta 2005 vuoteen 2024. Suurin osa kotimaan liikenteen päästöistä syntyy tieliikenteessä. Fossiilittoman liikenteen tiekartassa on asetettu liikennesektorille tavoite puolittaa päästöt vuoden 2005 tasosta vuonna 2030. KAISUn mukaan liikenne ei ole saavuttamassa sille asetettua päästövähennystavoitetta. Keskeisiä perusskenaarioon sisältyviä toimenpiteitä ovat EU:n ajoneuvojen hiilidioksidipäästönormien kiristykset. Niiden mukaan uusien henkilö- ja pakettiautojen päästöjä on vähennettävä asteittain siten, että päädytään vuoden 2035 jälkeen valmistettavien autojen nollapäästövaatimukseen. Lisäksi raskaan kaluston osalta otetaan käyttöön uudet hiilidioksidiraja-arvot, joiden mukaan päästöt vähenevät 90 prosenttia vuoteen 2040 mennessä. Kansallisesti liikenteen päästöjen vähentämiseksi hyödynnetään muun muassa kävelyn ja pyöräilyn infrastruktuurin parantamista, joukkoliikenteen tukea ja uusiutuvien polttoaineiden jakeluvelvoitetta. Uusina toimina KAISU:ssa otetaan käyttöön muun muassa raskaan liikenteen hankintatuki, romutuspalkkio sekä latausinfran rakentamisen tuki.  

Liikenne- ja viestintävaliokunta toteaa lausunnossaan (LiVL 5/2026 vp—VNS 9/2025 vp) vakiintuneen kantansa mukaisesti, että liikenteen päästövähennystoimien tulee olla samanaikaisesti kunnianhimoisia, realistisia ja kustannustehokkaita. Toimenpiteiden on oltava ennakoitavia ja sosiaalisesti kestäviä, eikä niistä saa aiheutua kohtuuttomia kustannuksia kansalaisille, kuljetuksille tai elinkeinoelämälle. Suomen erityisolosuhteet, kuten pitkät etäisyydet, harva asutus ja vientivetoisen talouden kuljetusriippuvuus, on otettava johdonmukaisesti huomioon. Raskaan liikenteen osalta valiokunta korostaa teknologianeutraalisuutta sillä täysimääräinen sähköistyminen on toistaiseksi haastavaa, ja vaihtoehtoiset käyttövoimat, kuten biokaasu, uusiutuvat polttoaineet ja vety, ovat keskeisiä. Jakelu- ja tankkausinfrastruktuurin kehittäminen on välttämätöntä, jotta uudet käyttövoimat voivat yleistyä. Suomen erityisolosuhteet, kuten kylmä ilmasto ja pitkät etäisyydet, on otettava huomioon. Liikenne- ja viestintävaliokunta korostaa, että ilmastopolitiikan on oltava sosiaalisesti kestävää ja turvattava kansalaisten toimeentulo sekä yritysten kilpailukyky.  

Liikenteen päästövähennystoimenpiteiden yhteydessä on aiheellista nostaa esiin EU:n sosiaalisen ilmastorahaston yhteys KAISU:an. Rahaston keskeisenä tavoitteena on tukea haavoittuvassa asemassa olevia EU-kansalaisia ja yrityksiä, kun päästökauppa laajenee koskemaan tieliikennettä ja rakennusten erillislämmitystä vuodesta 2027 lähtien. Rahaston tukea on tarkoitus suunnata erityisesti haavoittuville kotitalouksille, mikroyrityksille ja tieliikenteen käyttäjille esimerkiksi vähäpäästöisten ja käyttökustannuksiltaan edullisempien kulkuneuvojen hankintaan. Ilmastotoimien sosiaalinen suunnitelmaa valmistellaan parhaillaan, ja sen vaikutusta ei ole täysin voitu ottaa huomioon KAISU:n valmistelussa. Lopulliset summat ja arviot päästövähenemistä voivat poiketa KAISU:ssa esitetystä.  

Maatalous ja biokaasun tuotanto

Maatalouden perusskenaarion mukaan maataloussektorin kokonaispäästöjen odotetaan laskevan 0,5 Mt CO2-ekv. vuoden 2022 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Tämän jälkeen maataloussektorin päästöjen odotetaan pysyvän 5,5 Mt:n ja 5,6 Mt:n välillä vuoteen 2055 asti, sillä eläinmäärän oletetaan skenaariossa pysyvän vuoden 2025 tasolla tai laskevan hitaasti. Maatalouden kokonaispäästöistä noin kolme neljäsosaa on maaperään liittyviä päästöjä, kun mukaan luetaan maankäyttösektorin hiilidioksidipäästöjen lisäksi maataloussektorin dityppioksidipäästöt. Näistä päästöistä taas noin kolme neljäsosaa liittyy eloperäisiin eli turvemaihin. KAISU:n mukaan maatalouden päästövähennystoimia kohdistetaan erityisesti turvemaiden kosteikkotoimiin, tilusjärjestelyjen nopeuttamiseen ja lannankäsittelyn päästöjen pienentämiseen muun muassa biokaasun tuotannon ja käytön sekä ravinteiden kierrätystä edistämällä. Lisäksi kivennäismaiden hiilensidontaa pyritään parantamaan, täsmäviljelyä kehittämään ja metsäpinta-alaa laajentamaan. Osalla näistä toimista on vaikutusta myös maankäyttösektorin päästöihin. 

Valiokunta pitää erityisen tarkoituksenmukaisena toimia, joilla metsäpinta-alaa kasvatetaan metsittämällä heikkotuottoisia tai ruuantuotannon ja huoltovarmuuden näkökulmasta merkityksettömiä maatalousmaita. Valiokunnan saamissa lausunnoissa on todettu, että metsittäminen on usein ilmaston kannalta yhtä tehokas toimi kuin vettäminen, mutta sen ilmastohyöty realisoituu 10—20 vuotta hitaammin. Myös turvepeltojen kosteikkotoimien sisällyttäminen tunnistettuihin rahoitustarpeisiin on perusteltua, sillä niiden hehtaarikohtainen päästövähennyspotentiaali on merkittävä. Kosteikkotoimet myös tukevat osaltaan myös ennallistamisasetuksen toimeenpanoa. Valiokunta pitää tärkeänä varmistaa, että ilmastotoimet ja ennallistaminen tulevat toisiaan niin, ettei päällekkäisiä ja erisuuntiin vaikuttavia velvoitteita aseteta alan toimijoille. Lausunnoissa tuodaan esiin, että kosteikkoviljelyn teknologia ja menetelmät ovat vielä kehittymättömiä ja käytännön toteutukseen liittyy yhä ratkaisemattomia kysymyksiä. Metsittäminen taas on tunnettua teknologiaa, ja samalla tuotetaan raaka-ainetta sekä metsä- että energiateollisuudelle. Valiokunta pitää metsittämistä toimenpiteenä, jolla edistetään sekä ilmastotavoitteita että Suomen energiahuoltovarmuutta ja teollisuuden kilpailukykyä. 

Maa- ja metsätalousvaliokunta on lausunnossaan (MmVL 5/2026 vp) tuonut esiin, että maatalous on metsätalouden ohella toimiala, joka kykenee sitomaan hiilidioksidia ilmakehästä. Maa- ja metsätalousvaliokunta katsoo, että maatalousmaan, mukaan lukien turvemaa, kasvukunnosta huolehtiminen palvelee ruoantuotannon ohella ilmastonmuutoksen hillintää. Valiokunta korostaa, että maatalouden päästöjen vähentämisessä tulee etsiä keinoja, jotka edistävät ruoantuotantoa ja maatalouden kannattavuutta samalla kun ne vähentävät maatalouden päästöjä. Maa- ja metsätalousvaliokunta tuo esiin, että tulevaisuudessa ruuan kysyntä tulee myös globaalisti kasvamaan. Lisäksi sen lausunnossa korostetaan, että maataloudessa tehtävä ilmastotyö tulee saattaa luotettavasti mitattavaksi ja näkyväksi. Ilmastotoimien suunnittelussa ja toimeenpanossa on syytä varmistaa, että toimien vaikutus lasketaan Suomen kansalliseen kasvihuonekaasuinventaarioon. Ottaen huomioon maankäyttösektorin ja taakanjakoasetuksen välinen kytkös, luotettava maankäyttösektorin päästö- ja nieluseuranta on edellytys taakanjakosektorin politiikkatoimien oikealle mitoitukselle.  

Valiokunnan saamissa lausunnoissa korostetaan, että biokaasun tuotannon edistäminen ja ravinteiden kierrätys vahvistavat ilmastotoimien ohella energia- ja ravinnehuoltovarmuutta. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää biokaasun tuotantoa ja käyttöä esimerkkinä onnistuneesta ilmastotoimesta, joka voi palvella päästöjen vähentämistä maataloustoimialaa laajemmin ja joka samalla tukee maatilan kannattavuutta (MmVL 5/2026 vp). Kotieläintuotannon lantaan liittyvä päästövähennyspotentiaali on edelleen suurelta osin hyödyntämättä. Suomessa syntyy vuosittain noin 15 miljoonaa tonnia lantaa, jonka käsittelystä aiheutuu noin 0,7 Mt CO2-ekv päästöjä taakanjakosektorilla. Biokaasulaitoksissa tapahtuva lannankäsittely voi vähentää näitä päästöjä yli kolmanneksella. Lannan hyödyntämisen lisäksi tulee kiinnittää huomiota myös maatalouden kasvibiomassoihin, kuten ylijäämänurmi ja olki. Biokaasun tuotanto on tällä hetkellä ainoa teollisessa mittakaavassa toimiva teknologia, joka mahdollistaa samanaikaisesti uusiutuvan kaasun tuotannon ja ravinteiden kierrätyksen. Lausunnoissa todetaan, että kansallisen biokaasutavoitteen asettaminen loisi edellytykset tämän potentiaalin systemaattiselle hyödyntämiselle. Julkisten toimien tulee sisältää erityisesti tukea investointien käynnistymiseen ja pullonkaulojen, kuten lupamenettelyt, purkamiseen, jotta toiminta voi kasvaa ja laajentua markkinaehtoisesti.  

Ympäristövaliokunta on energia- ja ilmastostrategiasta antamassaan lausunnossa (YmVL 9/2026 vp—VNS 8/2025 vp) todennut, että investoinnit biokaasun tuotantoon tukevat puhdasta siirtymää kohti hiilinegatiivista yhteiskuntaa. Biokaasun tuotanto tarjoaa erityisen mahdollisuuden hajautettuun biogeenisen hiilidioksidin talteenottoon, joka voi tukea sekä teollisuuden päästövähennyksiä että synteettisten polttoaineiden ja kemikaalien valmistusta. Biokaasu on ainoa uusiutuva energiamuoto, joka samanaikaisesti vähentää päästöjä, vahvistaa huoltovarmuutta, edistää ravinnekiertoa ja tuottaa biogeenistä hiilidioksidia jatkojalostukseen. Edellä sanottua taustaa vasten valiokunta pitää tärkeänä, että myös yhteinen maatalouspolitiikka luo konkreettisia kannustimia biokaasun ja ravinteiden kierrätyksen edistämiseen.  

Valiokunnan saamissa lausunnoissa on kiinnitetty huomiota elintarvikeyritysten, maatilojen ja ilmastotutkijoiden yhteistyössä toteuttamaan, Ilmatieteen laitoksen johtamaan Business Finland-hankkeeseen, jossa tutkitaan keinoja maatalouden päästöjen vähentämiseen ja peltojen kuivuuden ja tulvien sietokyvyn parantamiseen. Lausuntojen johtopäätöksenä maatalouden päästöjen vähentämisessä on, ettei täysin päästötöntä ruoan tuotantoa voida saavuttaa. Maatalouden päästöjä taakanjakosektorilla on vaikeaa vähentää ilman, että tuotantoa vähennetään eläinmäärän tai lannoituksen vähenemisen myötä. Toisaalta valiokunnan saamissa lausunnoissa on kuitenkin todettu, etteivät elintarvikeomavaraisuus, huoltovarmuus ja globaali ruokaturva ole sinänsä ristiriidassa ilmastotoimien kanssa. Uudet ruoan tuotantoteknologiat, kuten solumaatalous, tuovat kuitenkin mahdollisuuksia niin liiketoimintaan kuin päästöjen vähentämiseen. Valiokunnan saamissa lausunnoissa on tuotu esiin, etteivät uudet tuotantoteknologiat korvaa nykyistä ruoantuotantoa, vaan ne monipuolistavat ruokajärjestelmää. Ne voivat merkittävästi vähentää sekä päästöjä että maankäyttöä ilman, että ruokaturva heikkenee.  

Päästövähennysten lisäksi uudet ruoantuotantoteknologiat mahdollistavat merkittävän talouskasvun Suomelle ja lisäävät strategista autonomiaa. Valiokunta on kiinnittänyt huomiota uusien tuotantoteknologioiden kohtaamiin haasteisiin muun muassa EU:n uuselintarvikeasetuksen soveltamisessa. Suomi on biotekniikan ja solumaatalouden edellä kävijä. Suomessa on kolme noin kymmenestä maailman johtavasta uuselintarvikeyrityksestä. Esteitä innovaatioiden tuottamiseen ja markkinoille saattamiseen tulee poistaa, jotta ruokaturvaan, omavaraisuuteen ja tuotannon kestävyyteen liittyviin haasteisiin kyetään jatkossa vastaamaan laajemmalla keinovalikoimalla EU:n alueella toimivien yritysten vahvuuksia hyödyntäen. Valiokunta on todennut, että erityisesti kasviproteiinituotteiden kehittämistä ja markkinoille saattamista tulee edistää (YmVL 7/2025 vp—E 6/2025 vp). 

Rakennusten erillislämmitys ja rakentamisen päästöt

Rakennusten erillislämmityksen päästöt aiheutuvat polttoaineiden kiinteistökohtaisesta lämmityskäytöstä asuinrakennuksissa, liike- ja palvelurakennuksissa, julkisissa rakennuksissa sekä maatalouden tuotantorakennuksissa ja kuivureissa. Valtaosa erillislämmityksen päästöistä aiheutuu öljylämmityksestä. Suurin osa polttoaineista on kevyttä polttoöljyä, mutta erillislämmityksen päästöjä syntyy jonkin verran myös turpeesta, maakaasusta ja raskaasta polttoöljystä. Lisäksi päästöihin lasketaan puun pienpolton metaani- ja dityppioksidipäästöt. Vuonna 2023 erillislämmityksen päästöt olivat 1,8 Mt CO2-ekv. Asuinrakennusten osuus erillislämmityksen päästöistä vuonna 2023 oli 34 prosenttia, liike- ja palvelurakennusten 45 prosenttia ja maatalouden 22 prosenttia. Rakennusten erillislämmityksen päästöt ovat laskeneet 56 prosenttia vuoden 2005 tasosta. Päästöt ovat olleet trendinomaisesti laskusuunnassa viime vuosina, mutta vuosittaista vaihtelua esiintyy muun muassa lämmitystarpeen vuoksi. Päästöjen laskusuuntauksen syynä ovat öljylämmityksen väheneminen ja rakennusten energiatehokkuuden paraneminen.  

Asuinkiinteistöjen öljystä ja maakaasusta luopumista edistetään avustuksilla. Öljylämmityksestä luopumisen avustus onkin onnistunut aktivoimaan lämmitysjärjestelmän vaihtamista huomattavasti. Lisäksi päästöihin vaikutetaan asuinrakennusten energia-avustuksilla, joita on myönnetty energiatehokkuutta merkittävästi määräystasoa parempaan tasoon parantaviin hankkeisiin. Korotettua kotitalousvähennystä energiaremontteihin ja fossiilisesta öljystä ja maakaasusta luopumiseen myönnettiin vuosina 2022—2024. Perusskenaariossa päästöjen odotetaan laskevan rakennuskannan uusiutumisen, korjausrakentamisen ja lämmitysjärjestelmien muutosten seurauksena. Merkittävä päästövähennysvaikutus tulee biopolttoöljyn jakeluvelvoitteesta ja fossiilisen öljylämmityksen korvaamisesta muilla lämmitysmuodoilla. 

KAISU:n mukaan rakennusten erillislämmityksen osalta päästöjä vähennetään edelleen öljylämmityksestä luopumisen tukemisella sekä nostamalla kevyen polttoöljyn bio-osuuden jakeluvelvoitetta. Polttoöljyn bio-osuuden nostaminen 15 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä vähentää erillislämmityksen päästöjä niissä kohteissa, joissa öljyä vielä käytetään. Jakeluvelvoite nousee vuodesta 2027 alkaen ensin esimerkiksi yhdellä prosenttiyksiköllä vuodessa vuoteen 2028 ja sen jälkeen lineaarisesti 15 prosenttiin tasolle vuonna 2030, jos ETS2-päästökaupan yhteydessä sovitut kompensaatiot saadaan käyttöön. Sosiaalisen ilmastorahaston toimenpiteillä on mahdollista tukea rakennusten energiatehokkuuden parantamista ja vähentää rakennusten lämmityksen päästöjä. Sosiaalisen ilmastorahaston toimenpiteillä on tarkoitus tukea erityisesti haavoittuvassa asemassa olevia kotitalouksia ja mikroyrityksiä. Valiokunnan saamissa lausunnoissa on korostettu, että Sosiaalisen ilmastorahaston toimet tulee suunnata nimenomaan fossiilista energiaa käyttävien kiinteistöjen energiaremontteihin maksimaalisten päästövähennysten saavuttamiseksi. 

Myös rakennusmateriaalien valinnalla on vaikutusta ilmastopäästöjen vähentämisen kannalta. Tavoitteena on käyttää tulevaisuudessa yhä enemmän uusiutuvia ja kierrätettäviä vähähiilisiä rakennusmateriaaleja päästö- ja energiaintensiivisten rakennusmateriaalien sijaan. Valiokunnan saamissa lausunnoissa on ehdotettu, että rakentamisen tuotesidonnaisten päästöjen vähentämisen ohjauskeinot, kuten ilmastoselvitys ja hiilijalanjäljen raja-arvot, otetaan jatkossa mukaan KAISU:an. Uuden rakentamislain mukaisen elinkaarilaskennan laajamittainen käyttö eri materiaaliratkaisujen arvioinnissa mahdollistaa mittavan muutoksen puurakentamisen kasvattamiseksi. Puurakennukset varastoivat hiilidioksidia pitkäksi ajaksi. Lisäksi puu korvaa raaka-aineena uusiutumattomia materiaaleja, joiden tuottaminen aiheuttaa enemmän fossiilisia päästöjä. Valiokunta katsoo, että erityisesti julkisten hankintojen kriteerejä tulee kehittää siten, että puurakentaminen ja puun käyttö julkisessa rakentamisessa kasvaa.  

Valiokunta toteaa, että KAISU:n ja muiden ilmastosuunnitelmien valmistelussa ja toimeenpanossa on hyvä ottaa huomioon Suomen tavoite tulla biotalouden kärkimaaksi. Biotalouden keskeinen rooli puhtaan siirtymän toteutuksessa on osaltaan takaamassa sosiaalisesti ja alueellisesti oikeudenmukaista ja taloudellisesti kestävää muutosta. Ilmastosuunnitelmien valmistelussa on varmistettava, etteivät ne ohjaa teollisuuden raaka-aineiden hankintaa ja tuotteiden tuotantoa muihin maihin. Lisäksi, kuten edellä on todettu, valiokunta pitää tärkeänä, että ilmastopolitiikan suunnitelmien valmistelua ja toimeenpanoa kehitetään niin sisällön kuin aikataulun osalta selkeäksi ja tiiviiksi kokonaisuudeksi, joka mahdollistaa ilmastosuunnitelmat hyväksyneen hallituksen toiminnan ilmastopolitiikan suunnitelmien pohjalta.