Perustelut

1. Yleisiä näkökohtia

Hallituksen esityksen tarkoituksena on parantaa lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin tietojen ajantasaisuutta. Lisäksi lainhuuto- ja kiinnitysrekisteristä annettuun lakiin (353/1987) ehdotetaan uutta sääntelyä, joka koskee tietojen luovutustarkoitusta, luovutustapaa ja rekisteritietojen saamista. Kuolinpesien tavoitettavuuden parantamiseksi hallituksen esityksen tavoitteena on, että väestötietojärjestelmään otetaan tietoja kuolinpesän yhteyshenkilöistä.

Yleisesti voidaan todeta, että hallituksen esitykseen sisältyvät kehittämispyrkimykset ovat sinänsä kannatettavia. Ehdotettua sääntelytapaa on kuitenkin pidettävä ongelmallisena henkilötietojen suojan kannalta.

Perustuslain 10 § turvaa yksityisyyden suojan perusoikeutena jokaiselle. Pykälän mukaan henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta on todennut, että tämän henkilötietojen suojaa koskevan perusoikeussäännöksen kannalta tärkeitä sääntelykohteita ovat ainakin rekisteröinnin tavoite, rekisteröitävien henkilötietojen sisältö, niiden sallitut käyttötarkoitukset mukaan luettuna tietojen luovutettavuus ja tietojen säilytysaika henkilörekisterissä sekä rekisteröidyn oikeusturva samoin kuin näiden seikkojen sääntelemisen kattavuus ja yksityiskohtaisuus lain tasolla (esimerkiksi PeVL 14/1998 vp). Lailla säätämisen vaatimus ulottuu myös mahdollisuuteen luovuttaa henkilötietoja teknisen käyttöyhteyden avulla (PeVL 51/2002 vp).

Hallintovaliokunnan, jonka toimialaan henkilötietokysymykset kuuluvat, linjanvedot henkilötietojen käsittelyn sääntelystä vastaavat perustuslakivaliokunnan kantaa. Tämä käy ilmi muun muassa hallintovaliokunnan lausunnoista HaVL 16/1998 vp ja HaVL 19/1998 vp sekä hallintovaliokunnan mietinnöistä HaVM 25/1998 vp ja HaVM 26/1998 vp. Lain tasolla on ilmettävä ainakin perustuslakivaliokunnan lausunnossa mainitut asiat.

Asetustasolla on mahdollista antaa rekisterin tietosisältöä täydentäviä ja tarkentavia säännöksiä, kunhan lakitekstin perusteella voidaan riittävän selkeästi päätellä asetuksen tasoisen sääntelyn sisältö. Hallintovaliokunta pitää kuitenkin asianmukaisena lähtökohtana pyrkimystä mahdollisimman yksityiskohtaisesti säätää henkilötietojen suojaan liittyvistä seikoista jo lain tasolla.

Perustuslakivaliokunnan ja hallintovaliokunnan linjanvedot henkilörekistereiden ja henkilötietojen käsittelyn sääntelystä ovat vakiintuneet, ja ne on otettava huomioon myös silloin, kun tällaisia säännöksiä on tarkoitus sisällyttää erityislainsäädäntöön ja kun erityislainsäädännön säännöksiä ja niiden mahdollisia tarkistamistarpeita arvioidaan.

Lisäksi on huomattava, että selkeyden vuoksi rekisteristä luovutettavia tietoja koskeva sääntely on asianmukaista ulottaa sen henkilörekisterin, josta tiedot luovutetaan, ohella myös siihen henkilörekisteriin, johon tiedot luovutetaan.

Vuonna 1987 säädettyyn lakiin lainhuuto- ja kiinnitysrekisteristä (353/1987) on viimeksi tehty merkittäviä muutoksia lailla 547/1995, jota säädettäessä ei ole arvioitu säännöksiä henkilötietojen perusoikeussuojan kannalta. Onkin ilmeistä, että voimassa oleva laki ei ainakaan kaikilta osin täytä niitä perusvaatimuksia, jotka johtuvat perustuslain 10 §:n 1 momentista. Tämänkin vuoksi käsiteltävänä olevaan lakiehdotukseen on syytä suhtautua kriittisesti.

Henkilötietolain (523/1999) 41 §:n 1 momentissa säädetään tietosuojavaltuutetun kuulemisesta valmisteltaessa lainsäädännöllisiä uudistuksia, jotka koskevat henkilöiden oikeuksien ja vapauksien suojaamista henkilötietojen käsittelyssä. Asiantuntijakuulemisessa tietosuojavaltuutetun toimiston edustaja on ilmoittanut, ettei valtuutetulle ole varattu tilaisuutta tulla kuulluksi asian valmistelun aikana. Tietosuojavaltuutetun edustaja on voinut lausua käsiteltävänä olevasta lainsäädäntöhankkeesta vasta valiokuntakäsittelyssä.

Hallintovaliokunta toteaa, että lakiehdotuksissa ja niiden valmistelussa olisi tullut perusteellisesti analysoida henkilötietojen suojaan liittyviä kysymyksiä sekä perustuslain että muutoinkin perustuslakivaliokunnan ja hallintovaliokunnan kannanottojen huomioon ottamiseksi.

2. Laki lainhuuto- ja kiinnitysrekisteristä annetun lain 21 §:n muuttamisesta

Voimassa oleva laki lainhuuto- ja kiinnitysrekisteristä ei sisällä nimenomaista ja selkeää sääntelyä kyseiseen rekisteriin sisällytettävien henkilötietojen käyttötarkoituksesta. Rekisteristä on säännöksiä myös maakaaren (540/1995) 7 luvussa, jossa myös säännellään rekisteriin merkittävistä tiedoista. Maakaareen ei kuitenkaan sisälly rekisterin käyttötarkoitusta koskevaa säännöstä. Lainhuuto- ja kiinnitysrekisteristä säädetään lisäksi laissa kiinteistöjärjestelmästä ja siinä tuotettavasta tietopalvelusta (453/2002). Näin ollen lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin henkilötietojen käyttötarkoitus jää asianmukaisesti sääntelemättä. Eri säädökset huomioon ottaen myöskään rekisterin henkilötietojen tietosisältö ei ole selkeästi nähtävissä.

Hallituksen esityksessä 21 §:n 1 momenttiin ehdotetaan pientä, teknisluonteisena pidettävää täsmennystä, jonka hyväksymistä valiokunta katsoo voivansa puoltaa.

Käsiteltävänä olevan lakiehdotuksen 21 §:n 2 momentissa ehdotetaan, että lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin ylläpitämistä ja tietopalvelua sekä kirjaamisasian käsittelyä varten lainhuuto- ja kiinnistysrekisterin pitäjällä ja kirjaamisviranomaisilla on oikeus saada sähköisessä muodossa henkilön tai yhteisön tunniste- ja yhteystietoja samoin kuin toimintakelpoisuutta, toimivaltaa ja edustamista sekä niiden rajoituksia koskevia tietoja väestötietojärjestelmästä, konkurssiasiain rekisteristä, yritys- ja yhteisötietojärjestelmästä, kaupparekisteristä ja yrityskiinnitysrekisteristä sekä muista vastaavista viranomaisen ylläpitämistä rekistereistä.

Momentin sanamuodon perusteella lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin pitäjällä ja kirjaamisviranomisilla olisi oikeus saada mainittuja tietoja varsin yleisesti määriteltyihin tarkoituksiin. Lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin ylläpitämisellä ei ole riittävää informaatioarvoa henkilötietojen rekisteröinnin hyväksyttävän käyttötarkoituksen arvioinnin kannalta. Käyttötarkoituksen väljää määrittelyä kaventaa jossain määrin se, että luovutettavat tietosisällöt on määritelty lakiehdotuksessa. Tämä ei kuitenkaan korvaa sääntelyyn sisältyvää puutetta käyttötarkoituksen asianmukaisesta määrittelystä.

Lakiehdotuksen 21 §:n 2 momentin tietojen saantioikeus koskisi myös tietopalvelua. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että tämä oikeus koskisi momentin sanamuodon perusteella yksilön oikeuksien kannalta varsin olennaisia tietoja väestötietojärjestelmässä, konkurssiasiain rekisterissä, yritys- ja yhteisötietojärjestelmässä, kaupparekisterissä ja yrityskiinnitysrekisterissä. Yleisesti tietopalvelua — tietojen aktiivista luovuttamista — varten toteutettava tietojen saantioikeus saattaisi myös merkitä mainittuihin erityisrekistereihin kohdistuvien henkilötietojen suojan ja tietojen suojaan muutenkin liittyvien rajoitusten vesittymistä. Tässäkin kohdin on huomattava, että hallituksen esitys ei sisällä asianmukaista analyysiä ehdotetun sanamuodon merkityksestä henkilötietojen suojan kannalta. Tässä suhteessa ei ole riittävää, että saadun selvityksen mukaan 21 §:n 2 momentissa tarkoitetaan edellä mainitussa laissa 453/2002ilmenevää tietopalvelua.

Lakiehdotuksen 21 §:n 2 momentti on myös sillä tavoin liian avoin, että tietojen saantioikeus koskee myös muita vastaavia — erikseen nimeämättömiä — viranomaisen ylläpitämiä rekistereitä.

Valiokunta ehdottaakin lakiehdotuksen 21 §:n 2 momentin poistamista lakiehdotuksesta.

Lakiehdotuksen 21 §:n 3 momentin mukaan kiinteistön luovutusta koskevat saantotiedot siirretään lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin kaupanvahvistajan ilmoituksista. Kaupanvahvistajan ilmoitusten toimittamisesta samoin kuin siitä, minkä muiden tahojen ilmoitusten perusteella saantotietoja voidaan kirjata lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin, säädetään asetuksella.

Valiokunta toteaa, että momentissa henkilötietojen sääntely jäisi asetuksen varaan. Myöskään kaupanvahvistajarekisterin käyttötarkoitus ei ilmene lakiehdotuksesta. Valiokunta ehdottaa momentin muotoilemista niin, että siitä ilmenevät kaupanvahvistajan ilmoitukseen merkittävät henkilötiedot. Lisäksi valiokunnan ehdottamaan muotoiluun sisältyy maininta kaupanvahvistajarekisteristä ja sen käyttötarkoituksesta.

Valiokunnan ehdottamassa muodossa lakiehdotuksen 21 §:n 3 momentti kuuluu seuraavasti: "Kiinteistön luovutusta koskevat saantotiedot siirretään lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin kaupanvahvistajan ilmoituksista. Kaupanvahvistajan ilmoitukseen on merkittävä kaupan osapuolten tunniste- ja yhteystiedot sekä sellaiset valtioneuvoston asetuksella tarkemmin määriteltävät tiedot kaupan kohteesta ja sen arvoon vaikuttavista seikoista, jotka lain mukaan saadaan tallettaa rekisteriin. Kaupanvahvistajarekisteriin merkitään kaupanvahvistajien tavoittamista ja henkilön aseman selvittämistä kaupanvahvistajana koskevat tarpeelliset tunniste- ja yhteystiedot. Valtioneuvoston asetuksella säädetään myös kaupanvahvistajan ilmoituksen toimittamistavasta sekä tarkemmin kaupanvahvistajarekisteristä."

3. Laki väestötietolain muuttamisesta

Hallituksen esitykseen sisältyvä ehdotus väestötietolain muuttamisesta liittyy lakiehdotukseen verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain 20 §:n muuttamisesta. Koska lakiehdotukset koskevat samaa asiakokonaisuutta ja koska valiokunta on jäljempänä ehdottanut hallituksen esitykseen sisältyvän kolmannen lakiehdotuksen hylkäämistä, valiokunta ehdottaa myös väestötietolain muuttamista koskevan lakiehdotuksen hylkäämistä.

4. Laki verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain 20 §:n muuttamisesta

Lakiehdotuksen 20 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan verohallinto voi salassapitovelvollisuuden estämättä antaa pyynnöstä rekisterihallintolaissa (166/1996) tarkoitetuille viranomaisille väestötietojärjestelmän tietojen ylläpitämistä ja luovuttamista varten lukuisan määrän henkilötietojen suojan kannalta merkittäviä tietoja. Voimassa olevan lain mukaan tällainen tietojen luovuttaminen voisi tapahtua vain väestötietojärjestelmän tietojen tarkistamista varten.

Hallituksen esityksen perustelujen mukaan tarkoituksena on ollut parantaa kuolinpesien tavoitettavuutta niin, että väestötietojärjestelmään otetaan tietoja kuolinpesien yhteyshenkilöistä.

Asiantuntijakuulemisessa lausuttuun viitaten hallintovaliokunta katsoo, että henkilötietojen luovutusmahdollisuutta koskeva ehdotus on määritelty lakiehdotuksessa väljästi. Lisäksi lakiehdotuksen sanamuodon perusteella tietojen luovuttaminen niiden edelleen luovuttamista varten sisältää ongelmallisen toimivaltuuden. Lisäksi valiokunta kiinnittää huomiota kysymykseen lakiehdotukseen sisältyvän käyttötarkoituksen hyväksyttävyydestä. Edellä olevan perusteella valiokunta ehdottaa lakiehdotuksen hylkäämistä.

5. Kiinteistöjä koskevien henkilötietojen sääntelystä

Kiinteistöjä koskevista henkilötiedoista säädetään saadun selvityksen mukaan maakaaressa, lainhuuto- ja kiinnitysrekisteristä annetussa laissa, kiinteistörekisterilaissa (392/1985), laissa kiinteistöjen kauppahintarekisteristä (552/1980) sekä laissa kiinteistötietojärjestelmästä ja siitä tuotettavasta tietopalvelusta.

Asiantuntijakuulemisessa valiokunnan huomiota on kiinnitetty siihen, että erityisesti tietojen luovuttamista koskevien eri laeissa olevien säännösten suhde jää epäselväksi. Kokonaiskäsityksen saaminen kiinteistöjä koskevien henkilötietojen ja muiden tietojen käsittelystä on sen vuoksi hankalaa ja vaatii kokonaisvaltaista analysointia ja lainsäädäntötarpeiden kartoittamista.

Hallintovaliokunta edellyttääkin hallituksen huolehtivan siitä, että perusteellisesti arvioidaan kiinteistöjä koskevien erityisesti henkilötietojen rekisteröinnin nykyisen sääntelyn asianmukaisuutta muun muassa perustuslain 10 §:n 1 momentin henkilötietojen suojan näkökulmasta ja ottaen huomioon henkilötietojen lailla säätämistä koskevat eduskunnan perustuslakivaliokunnan ja hallintovaliokunnan kannanotot.