Ehdotus

Komissio antoi 18.12.2013 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tiettyjen keskisuurista polttolaitoksista ilmaan johtuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta (KOM(2013) 919 lopullinen).

Direktiiviehdotuksen soveltamisalaan on tehty useita muutoksia. Näistä Suomen kannalta merkitystä on erityisesti sillä, että soodakattilat, jalostamopolttoaineiden poltto ja sellaiset polttolaitokset, joita käytetään tutkimus- ja kehitystoiminnassa, on rajattu soveltamisalan ulkopuolelle. Jäsenmaa voi lisäksi päättää, ettei sellaisiin polttolaitoksiin, joiden päästöraja-arvot määräytyvät teollisuuspäästödirektiivin mukaisten päätelmien perusteella, sovelleta direktiiviehdotuksen raja-arvoja.

Direktiiviehdotukseen on lisätty yhteenlaskusääntö, joka koskee kuitenkin ainoastaan uusia polttolaitoksia. Koska kompromissiehdotuksessa laitosten raja-arvot on porrastettu kokoluokkien mukaan, yhteenlaskusääntö on otettu mukaan sen varmistamiseksi, etteivät toiminnanharjoittajat rakenna useita pieniä laitoksia yhden suuremman sijasta vain sen takia, että pienimmillä laitoksilla olisi korkeammat raja-arvot.

Artiklassa 5 500 tunnin poikkeusta on muutettu niin, että 500 tunnin täyttyminen voidaan laskea liukuvana viiden vuoden keskiarvona. Tällä muutoksella voi olla jonkin verran vaikutuksia niille vara- ja huippulaitoksille, joiden vuotuinen käyntiaika on nykyisin lähellä 500:aa tuntia. Artiklasta 5 on poistettu ilmanlaatuperusteiset tiukemmat raja-arvot ja samalla liite III. Poistolla ei periaatteessa ole Suomelle merkitystä, koska tiukemmat raja-arvot eivät olisi tulleet Suomessa sovellettaviksi. Ehdotukseen on lisäksi lisätty uusi 5 a artikla, joka antaisi olemassa oleville laitoksille mahdollisuuden poiketa raja-arvojen määräajoista (2025 tai 2030 kokoluokasta riippuen) 11 000 käyttötunnin ajan kuitenkin niin, että poikkeus olisi voimassa enintään viisi vuotta. Tämä poikkeus olisi varmasti hyödyllinen niille suomalaisille laitoksille, jotka ovat käyttöikänsä loppupäässä.

Puheenjohtajan kompromissiesityksessä on päästöraja-arvoihin tehty useita muutoksia. 1—5 MW:n laitoksille on laadittu omat raja-arvotaulukot, ja lisäksi 5—50 MW:n laitosten taulukon alaviitteissä on joitakin kokoluokkakohtaisia poikkeuksia 5—20 MW:n laitoksille. Kiinteiden polttoaineiden hiukkaspäästöjen raja-arvo 1—20 MW:n laitoksille on nostettu 50 mg/Nm³:iin, ja vuosina 2030—2035 1—5 MW:n polttolaitosten raja-arvo olisi 100 mg/Nm³. Raja-arvo 50 mg/Nm³ voisi olla saavutettavissa sähkösuodattimen ja kuitusuodattimen lisäksi savukaasupesuria käyttäen. Savukaasupesuri on investointikustannuksiltaan samaa luokkaa kuin sähkösuodatin, mutta pesurissa lauhtuvien savukaasujen lämpö voidaan ottaa talteen ja hyödyntää, mikä vaikuttaa merkittävästi investoinnin kannattavuuteen. Pesurista talteen otettavaa matalalämpöenergiaa ei ole kuitenkaan mahdollista hyödyntää kaikilla laitoksilla. Raja-arvo 100 mg/Nm³ voisi olla hyvälaatuisilla biomassoilla (käytännössä pelletti tai vastaava) saavutettavissa multisyklonia käyttäen. Metsähaketta käyttävissä laitoksissa tulisi rajan alittamiseksi käyttää vastaavaa erotustekniikkaa kuin rajan 50 mg/Nm³ saavuttamiseksi. Koska korkeampi raja-arvo on määräaikainen, ei sillä olisi kovinkaan suurta merkitystä niiden laitosten kannalta, jotka jatkavat toimintaansa vuoden 2035 jälkeen.

Alle 20 MW:n kiinteiden polttolaitosten rikkidioksidin päästörajaa on nostettu niin, että kotimaisen turpeen poltossa tai alhaisen rikkipitoisuuden kivihiilen poltossa ei tarvittaisi rikinpoistoa tässä kokoluokassa. Sama muutos koskisi uusia kattiloita.

Nestemäisten polttoaineiden osalta alkuperäisessä direktiiviehdotuksessa raskaalle polttoöljylle on omat päästöarvot, ja kaikille muille nestemäisille polttoaineille oli samat raja-arvot kuin kevyelle polttoöljylle. Neuvoston keskusteluissa tätä kohtaa on muutettu niin, että muille nestemäisille polttoaineille on samat raja-arvot kuin raskaalle polttoöljylle. Tämä tilanne on edullinen pyrolyysiöljylle ja muille bioöljyille, jotka sisältävät kevyttä polttoöljyä enemmän epäpuhtauksia. Lisäksi biokaasun maakaasusta poikkeavat erityispiirteet on otettu huomioon erillisinä päästörajoina. Kevyen polttoöljyn rikkidioksidi- ja hiukkasrajat on poistettu tarpeettomina. Maakaasun polton typenoksidiraja on nostettu 250 mg/Nm³:iin, jolloin oletettavasti monet olemassa olevat kattilat välttyisivät polttimen uusinnalta.

Raskasta polttoöljyä käyttävät olemassa olevat 1—5 MW:n laitokset voisivat jatkaa 1 % rikkiä sisältävän polttoaineen käyttöä vuoteen 2035 asti ja 5—20 MW:n laitokset 0,5 % rikkiä sisältävän polttoaineen käyttöä vuoteen 2035 asti.

Uusien 1—5 MW:n kiinteitä polttoaineita polttavien laitosten typenoksidi- ja hiukkasrajoja on nostettu. Näistä merkitystä on erityisesti hiukkasrajan nostamiselle 50 mg/Nm³:iin, jolloin uusissa biomassakattiloissa ei välttämättä tarvittaisi sähkösuodatinta tai vastaavan tasoista menetelmää rajan saavuttamiseksi, vaan se voisi olla saavutettavissa myös polttoteknisin muutoksin multisyklonia käyttämällä. Näiden muutosten lisäksi päästörajoihin on tehty lukuisia muita muutoksia, mutta ne eivät ole Suomen kannalta yhtä merkittäviä kuin edellä esitetyt muutokset.

Valtioneuvoston kanta

EU-ministerivaliokunnan 5.12.2014 puoltama kanta

Suomi pitää tärkeänä tavoitetta vähentää polttoaineteholtaan 1—50 megawatin polttolaitosten päästöjä ilmaan ja parantaa ilmanlaatua ottamalla käyttöön Euroopan laajuisia toimia. Kansallisten toimien tulee olla kuitenkin kustannuksiltaan tehokkaita saavutettuihin ympäristöhyötyihin nähden. Direktiiviehdotuksen velvoitteiden toteuttaminen päästöjen vähentämiseksi, erityisesti hiukkaspäästöjen osalta, olisi joltain osin kustannustehotonta Suomessa, koska saavutettavat terveys- ja ympäristöhyödyt eivät ole yhtä mittavia kuin Keski- ja Etelä-Euroopassa.

Puheenjohtajan marraskuussa työryhmässä käsitellyssä ehdotuksessa 1—5 MW:n polttolaitoksille on otettu käyttöön erilliset päästöraja-arvot, jotka ovat osin lievempiä kuin suuremmille polttolaitoksille. Joitakin poikkeuksia on lisäksi esitetty 5—20 MW:n polttolaitoksille. Direktiiviehdotusta on lisäksi parannettu tekemällä monia pienempiä muutoksia.

Suomella on vielä kaksi erityistä ongelmaa:

Suomen neuvottelutavoite on, että olemassa olevien 1—10 MW:n biomassaa polttoaineena käyttävien polttolaitosten hiukkasraja-arvo nostettaisiin 150 mg/Nm³:aan. Tämä mahdollistaisi olemassa olevien laitosten toiminnan jatkumisen käyttäen nykyisiä multisykloneita hiukkasten erottamisessa. Nykyisten erotinlaitteiden korvaaminen nykyistä tehokkaammilla sähkö- tai letkusuodattimilla olisi erittäin kallista, ja kustannukset eivät ole kohtuullisia suhteessa saavutettaviin ympäristöhyötyihin.

Edelleen olemassa olevien alle 1 500 tuntia vuodessa käyvien laitosten erityisasema tulisi ottaa huomioon niin, että direktiiviehdotuksen sisältämän 500 tunnin poikkeuksen tuntimäärä nostetaan 1 500 tuntiin. Suomi voi myös tarvittaessa harkita keskusteluissa ollutta ehdotusta, jossa poikkeus koskisi enintään 1 000 tuntia käyviä laitoksia viiden vuoden liukuvana keskiarvona. Vähän käyvien olemassa olevien laitosten muutosinvestoinneilla ei ole mahdollista saavuttaa merkittäviä päästövähennyksiä.

Lisäksi Suomi pitää erittäin tärkeänä, että direktiiviehdotuksen olemassa olevien laitosten pitkät siirtymäajat säilytetään. Direktiivin soveltamisalassa on paljon pieniä laitoksia, joille pitkät siirtymäajat ovat erittäin tärkeitä.

Viime kädessä neuvostossa, jos on selvää, että puheenjohtaja esittää yleisnäkemystä, ja jos on lisäksi selvää, että Suomen näkemykset eivät saa tukea, ei Suomi jää yksin vastustamaan yleisnäkemystä.

Suomen kantaa täydentävät lisäkirjaukset puheenjohtajan kompromissiesityksen (5.12.2014) perusteella

Puheenjohtaja on lisännyt kompromissiesitykseen uuden 5 a artiklan, joka antaisi olemassa oleville laitoksille mahdollisuuden poiketa raja-arvojen määräajoista (2025 tai 2030 kokoluokasta riippuen) 11 000 käyttötunnin ajan kuitenkin niin, että poikkeus olisi voimassa enintään viisi vuotta. Suomi tukee lisäjoustomahdollisuutta, mutta tällä joustolla ei olisi kuitenkaan merkittävää vaikutusta Suomen erityisten ongelmien ratkaisemiseen, vaikka se olisikin osalle laitoksista hyödyllinen.

Puheenjohtaja on myös muuttanut 5 artiklan vähän käyvien laitosten 500 tunnin poikkeusta niin, että 500 tunnin täyttyminen voidaan laskea liukuvana viiden vuoden keskiarvona. Suomi tukee lisäjoustomahdollisuutta, mutta tällä joustolla ei olisi kuitenkaan merkittävää vaikutusta Suomen erityisten ongelmien ratkaisemiseksi, vaikka se olisikin osalle laitoksista hyödyllinen.

Puheenjohtaja on muuttanut olemassa olevien biomassaa käyttävien 1—5 MW:n polttolaitosten raja-arvoa niin, että se olisi vuodesta 2030 alkaen 100 mg/Nm³ ja vuodesta 2035 alkaen 50 mg/Nm³. Tehty muutos ei ratkaise Suomen erityisiä ongelmia, vaikka se voisikin olla hyödyllinen yksittäisille laitoksille, joiden nykyiset hiukkaspäästöt ovat keskimääräistä alhaisemmat ja jotka tulevat käyttöikänsä päähän ennen vuotta 2035.