Perustelut
Valiokunta on alkuperäisestä direktiiviehdotuksesta
antamassaan lausunnossa katsonut direktiiviehdotuksen sisältävän
monia ongelmallisia kohtia ja edellyttänyt niiden korjaamista,
jotta direktiivi voitaisiin hyväksyä. Valiokunta
toteaa tyydytyksellä, että nyt käsiteltävänä olevassa ehdotuksessa
direktiivistä on poistettu valiokunnan ongelmallisina pitämät
kohdat.
Valiokunta pitää tärkeänä direktiiviehdotukseen
sisältyviä vaatimuksia keskitetyn asioimispisteen
perustamisesta ja lupajärjestelmien läpikäynnistä.
On tärkeää, että niin jäsenmaan
omat kuin ulkomaisetkin palveluntarjoajat voivat saada keskitetysti,
yhdestä pisteestä tiedon kaikista niistä säännöksistä,
joita palveluntarjoajan tulee noudattaa. Tärkeää olisi,
että asioimispisteestä saisi kootusti tietoa myös
työsuhteen ehtoja koskevasta lainsäädännöstä ja
noudatettavista työehtosopimuksista, jotta palveluntarjoaja
tietäisi, millaisia työehtoja kyseisessä maassa
tehtävässä työssä tulee
noudattaa. Velvoite arvioida lupajärjestelmiä ja
raportoida niistä on keskeinen toimi palvelutoiminnan helpottamiseksi,
ja sen voidaan arvioida helpottavan suomalaisen työn ja
osaamisen vientiä. Valiokunta pitää tärkeänä,
että asioimispisteiden perustaminen ja lupajärjestelmien
läpikäynti säilyvät direktiivissä.
Ehdotuksessa on luovuttu alkuperämaaperiaatteesta ja
siinä on otettu huomioon Euroopan parlamentin muutokset
työelämäsääntelyn selkeyttämisestä.
Myös pääosa ongelmista, jotka liittyivät
oikeuteen valvoa työehtoja työntekomaassa sekä oikeuteen
säädellä ja valvoa yksityistä työnvälitystä ja
vuokratyötä, ovat poistuneet direktiiviehdotuksesta.
Direktiiviehdotuksen soveltamisalasta on rajattu ulkopuolelle työoikeuteen
liittyvät asiat ja selkeytetty sääntelyn suhdetta
muuhun yhteisösääntelyyn. Keskeistä on
myös se, että ehdotus ei vaikuta kansainvälisen
yksityisoikeuden lainvalintasääntöihin
esimerkiksi työsopimuksissa.
Ulkomaalaisten työntekijöiden työehtojen valvonnan
parantamiseksi Suomi muutti vuoden 2006 alussa lakia lähetetyistä työntekijöistä
siten,
että työnantajalla, jolla ei ole toimipaikkaa
Suomessa, tulee olla täällä edustaja.
Tarkoitus on, että ulkomaisella työnantajalla
on edustaja, jonka puoleen voidaan kääntyä muun
muassa työehtoihin liittyvissä ongelmatilanteissa.
Näin voidaan yrittää varmistaa, että Suomessa
tehtävään työhön aina
sovelletaan suomalaisten työehtosopimusten mukaisia työehtoja.
Alkuperäinen komission direktiiviehdotus kielsi edustajan
asettamisen, mutta uudistettu ehdotus näyttäisi
sen sallivan. Esitys on kuitenkin tässä suhteessa
epäselvä. Sijoittautumisvapauteen (pysyvä sijoittautuminen)
liittyviä kiellettyjä vaatimuksia koskevan 14
artiklan johdantolauseen 31 mukaan edustajan läsnäolon
vaatiminen voi vain "tietyissä tapauksissa" olla perusteltua.
Tämä rajaus näyttäisi liittyvän
nimenomaan pysyvää sijoittautumista käsittelevään
artiklaan.
Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan, jonka mukaan edustajan
asettamisoikeutta koskevasta maininnasta palveluntarjoajien sijoittautumista
koskevan artiklan 14 johdantolauseessa on syytä saada lisäselvitystä.
Säännöstä tulee tarkentaa siten,
että rajaus ei koske tilapäisen palveluntarjoamisen
tilanteita. Valiokunta pitää välttämättömänä,
että direktiivin jatkokäsittelyssä varmistetaan,
ettei palveludirektiivi estä edustajan asettamista siten,
kuin siitä on säädetty 1.1.2006 voimaan
tulleessa lähetettyjä työntekijöitä koskevassa
laissa (1198/2005).
Valiokunta kiinnitti perustuslaillista sopimusta koskeneessa
lausunnossaan (TyVL 5/2006 vp) huomiota
EU:n säännösten suhteeseen työtaistelutoimenpiteisiin
ja piti tärkeänä, että päätettäessä EU:n
lainsäädännöstä pidetään
huolta siitä, että EU:n lainsäädäntö ei
vaaranna Suomessa voimassa olevia työtaisteluoikeuksia
mukaan lukien poliittisluonteiset, mielenosoitus- ja myötätuntolakot.
Viitaten kyseisessä lausunnossa esittämäänsä valiokunta
toteaa, että myös viittaus perusoikeuskirjan
mukaisiin työtaisteluoikeuksiin voi olla ongelmallinen.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että direktiiviehdotuksen jatkokäsittelyssä huolehditaan
siitä, että tällä direktiivillä ei
vaikuteta jäsenvaltion lainsäädännössä laillisina
pidettyjen työtaistelutoimenpiteiden asemaan.
Valiokunta on lausunnossaan TyVL 5/2004 vp käsitellyt
direktiiviehdotuksen vaikutuksia työnvälityspalveluihin
ja pitänyt tärkeänä, että EU:n
säädöksiä valmisteltaessa huolehditaan siitä,
että säädökset ovat sopusoinnussa
jäsenmaita sitovien ILO:n sopimusten kanssa. Valtioneuvoston
kannassa on todettu, että ehdotus näyttäisi
sallivan työntekomaassa sen tasoisen sääntelyn
ja valvonnan kuin mitä ILO:n yksityistä työnvälitystä koskevat
yleissopimukset nrot 179 ja 181 edellyttävät.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että hallitus varmistaa direktiiviehdotuksen jatkokäsittelyssä,
että ehdotuksen työnvälityspalveluja
koskevat säännökset eivät aiheuta
ongelmia Suomea sitovien ILO:n sopimusten noudattamiselle.
Valiokunta korostaa, että direktiiviehdotuksen jatkokäsittelyssä on
syytä pyrkiä mahdollisimman yksiselitteisiin muotoiluihin
niin, että lainsäädäntövaltaa
ei säännösten tulkinnanvaraisuuden johdosta
siirry tuomioistuimille.
Komissio antoi yhtä aikaa uuden direktiiviehdotuksen
kanssa tiedonannon suuntaviivoista, jotka koskevat palvelujen tarjoamisen
yhteydessä tapahtuvaa työntekijöiden
lähettämistä työhön
toiseen jäsenvaltioon. Saadun tiedon mukaan tässä tiedonannossa
on mukana joitakin sellaisia kysymyksiä, joita valiokunta
on pitänyt ongelmallisina direktiiviehdotuksesta antamissaan
lausunnoissa. Valiokunta pitää tärkeänä, että sille
varataan mahdollisuus perehtyä valtioneuvoston kirjelmän
pohjalta tässä tiedonannossa esitettyihin komission
näkemyksiin.