Perustelut

Valiokunta katsoi vuoden 2014 talousarviota koskeneessa mietinnössään (VaVM 34/2013 vp — HE 112/2013 vp, HE 193/2013 vp), että "viennin paraneminen on tärkeää, sillä Suomi on menettänyt maailmankaupan markkinaosuuksia vuosina 2007—2012 enemmän kuin mikään toinen maa Euroopan unionin alueella ja Suomen viennin kasvu on ollut euroalueen heikoimpia". Samassa yhteydessä valiokunta korosti sitä, että "viennin on vedettävä ja uusia innovaatioita on luotava, jotta Suomen talouskasvu saataisiin kestävälle kasvu-uralle. Menestyäkseen Suomi tarvitsee etenkin lisää kansainvälisillä markkinoilla kasvavia ja menestyviä pk-yrityksiä, jotka työllistävät myös kotimaassa. Lisäksi talouskasvua vahvistamaan tarvitaan enemmän ulkomaisia investointeja".

Valiokunta on myös valtioneuvoston EU-selontekoa koskeneessa lausunnossaan (VaVL 8/2013 vp—VNS 6/2013 vp) pitänyt kilpailukyvyn parantamisen kannalta erittäin tärkeänä sitä, että unioni edistää kaupan ja investointien vapauttamista kattavien vapaakauppasopimusten avulla.

USA on Suomen kuudenneksi tärkein kauppakumppani. Unionin ulkopuolisista maista se on kolmanneksi tärkein. Suomen palveluviennin kannalta USA on Ruotsin jälkeen toiseksi tärkein markkina-alue. Saadun selvityksen mukaan TTIP-sopimuksen myötä vienti Yhdysvaltoihin lisääntyisi todennäköisesti merkittävästi ja suurimpiin hyötyjiin kuuluisivat nimenomaan pk-yritykset. Näin ollen valiokunta suhtautuu valtioneuvoston tavoin myönteisesti siihen, että EU ja USA saisivat neuvoteltua mahdollisimman laajan ja kunnianhimoisen TTIP-sopimuksen. Yrityksille avautuvien uusien ja parempien liiketoimintamahdollisuuksien ohella sopimus lisäisi myös unionin globaalia painoarvoa ja vaikutusvaltaa.

Valiokunta yhtyy jatkokirjelmässä (2. UM 14.2.2014) esitettyihin valtioneuvoston kantoihin ja nostaa seuraavassa esiin ne oman toimialansa kannalta keskeisimmät kysymykset, joihin sopimusneuvotteluissa tulee tässä vaiheessa kiinnittää erityistä huomiota.

Markkinoillepääsy

Tavarakaupan osalta valiokunta kannattaa mahdollisimman laajaa ja nopeaa tullien poistamista sopimuspuolten väliltä. Sopimuksen edellyttämä tullietuuskohtelu myönnetään kuitenkin vain alkuperäsäännöt täyttäville tavaroille. Tullietuuksista saatavan hyödyn suuruus riippuu siis ratkaisevasti siitä, millaisiksi muodostuvat TTIP-sopimuksen alkuperäsäännöt, joiden perusteella ratkaistaan, onko tietty tuote tullietuuskohteluun oikeutettu alkuperäistuote.

Neuvotteluissa tulee näin ollen pyrkiä yksinkertaisiin ja selkeisiin alkuperäsääntöihin, jotka ovat mahdollisimman lähellä unionin jo neuvottelemien sopimusten sisältöä. Tässä yhteydessä tulee kiinnittää erityistä huomiota jatkojalostettujen tuotteiden asemaan ja selvittää jatkuvasti kasvavasta nettikaupasta suomalaisille yrityksille aiheutuvat haasteet ja mahdollisuudet.

Myös palvelukaupan esteiden kattava ja laaja-alainen purkaminen on tärkeää. Valiokunta pitää kuitenkin välttämättömänä, että julkiset palvelut jäävät unionin aiempien vapaakauppasopimusten tavoin myös TTIP-sopimuksen ulkopuolelle. Lakisääteisten julkisten palveluiden järjestämistavasta tulee siis edelleen voida päättää kansallisesti. Neuvotteluissa tuleekin kiinnittää erityistä huomiota siihen, miten julkiset palvelut sopimuksessa lopulta määritellään.

Samoin valiokunta pitää perusteltuna, että päätökset osapuolten luonnonvarojen (mm. kaivokset, metsät ja pohjavedet) hyödyntämisestä tulee säilyttää osapuolilla itsellään.

Maahantulovaatimukset sekä työlupien ja viisumeiden saantiin liittyvät menettelyt ovat tietyissä tapauksissa vaikeuttaneet yritysten toimintaa Yhdysvalloissa. Valiokunta pitää tärkeänä, että TTIP-sopimuksen avulla helpotettaisiin myös työntekijöiden liikkuvuutta sopimuspuolten välillä.

Valtioneuvoston tavoin valiokunta pitää julkisten hankintojen markkinoiden avaamista syrjimättömällä ja vastavuoroisella tavalla yhtenä tärkeimmistä neuvottelutavoitteista. Tällä olisi huomattavaa taloudellista merkitystä etenkin unionin pk-yrityksille. USA:n markkinat tulisi avata sekä osavaltioiden tasolla että mahdollisimman laajasti hallinnon kaikilla tasoilla. Lisäksi tässä yhteydessä tulee kiinnittää erityistä huomiota yhdysvaltalaisiin kotimaisuusastevaatimuksiin, jotka tällä hetkellä vaikeuttavat suomalaisten yritysten ja tuotteiden pääsyä USA:n markkinoille. Ne ilmenevät kotimaisia yrityksiä suosivina säädöksinä (kuten Buy American Act) ja ainoastaan ulkomaisia yrityksiä koskevina rajoituksina.

Keskustelu investointisuojasta sekä siihen olennaisesti liittyvästä sijoittajan ja sopimuspuolen välisestä riitojenratkaisusta on vasta alkamassa. Esimerkiksi Euroopan komissio on käynnistämässä asiaa koskevan julkisen kuulemisen maaliskuun aikana.

Sopimuksen tavoitteena on edistää taloudellista kasvua ja työllisyyttä tukevia kansainvälisiä investointeja. Tällöin on selvää, että sijoittajia on suojattava syrjiviltä ja kohtuuttomilta kansallisilta toimilta. Investointisuojan perustavoitteet, eli omistuksen ja laillisen liiketoiminnan suoja sekä mahdollisuus riippumattomaan ja asiantuntevaan riitojenratkaisuun esimerkiksi Maailmanpankinpankin (ICSID) tai YK:n (UNCITRAL) järjestelmien puitteissa, ovat kannatettavia. Valtioneuvoston tavoin valiokunta katsoo, että investointisuojaa ei tule ulottaa markkinoillepääsyyn. Ainoastaan Suomen ja unionin lainsäädännön mukaan Suomeen tehdyt sijoitukset voivat täällä nauttia investointisuojasta.

Valiokunta pitää ehdottoman tärkeänä, että mahdollisuudet riitojenratkaisumenettelyn väärinkäyttöön minimoidaan. Samoin neuvotteluissa on varmistettava, että investointisuojaa ei voida käyttää välineenä esimerkiksi työ-, ympäristö- tai kuluttajansuojalainsäädännön heikentämiseen. Kansainvälisten sijoittajien on noudatettava kansallista lainsäädäntöä, ja sopimuspuolilla on oltava oikeus kehittää syrjimättömällä tavalla omaa lainsäädäntöään sekä tarvittaessa nostaa sen tasoa.

Sääntelykysymykset ja tullien ulkopuoliset esteet

Saadun selvityksen mukaan TTIP-sopimuksen suurimpia taloudellisia hyötyjä odotetaan erilaisesta sääntelykulttuurista johtuvien kaupan esteiden vähentämisestä. Tekniset kaupan esteet ovat suomalaisten yritysten yleisimpiä ongelmia USA:n markkinoilla. Vaikeuksia ja kaksinkertaisia kustannuksia aiheuttavat erityisesti syrjivät tekniset tuotemääräykset, päällekkäiset ja eriävät standardit sekä hitaat ja kalliit vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt. Neuvotteluissa tulisi päästä eroon etenkin kaksinkertaisista testaus- ja sertifiointimenettelyistä (esimerkiksi vastavuoroisen tunnustamisen avulla) aloilla, joilla suojelun taso on jo korkea sekä unionissa että Yhdysvalloissa. Myös sääntelyn yhteneväisyyden lisääminen ja tulevaisuuden kaupan esteiden ennalta ehkäiseminen ovat kannatettavia tavoitteita, joihin voidaan pyrkiä esimerkiksi tulevaa sääntelyä koskevan yhteistyö- ja konsultaatiomekanismin avulla. Osapuolet eivät vielä ole päättäneet niitä sektoreita, joilta sääntelyongelmia tullaan erityisesti poistamaan. Valtioneuvoston esiin nostamien sektoreiden (informaatioteknologia, kemia, kosmetiikka, lääkinnälliset laitteet ja lääkkeet) lisäksi valiokunta pitää tarpeellisena korostaa etenkin kone- ja laitesektoreiden sekä metsäsektorin merkitystä Suomelle. Valiokunta kiinnittää huomiota myös digitaalisen peliteollisuuden merkitykseen Suomelle ja pitää tärkeänä, että siihen liittyvät viihde- ja kulttuuripalvelut kuuluisivat sopimuksen piiriin.

Sääntelykysymysten osalta valiokunta yhtyy täysin valtioneuvoston kantaan, jonka mukaan yllä kuvatut toimet eivät kuitenkaan saa estää korkeatasoisen terveyden-, turvallisuuden, kuluttajien, työ- ja ympäristönsuojelun turvaamista ja kehittämistä unionissa ja Suomessa. Sopimuksella ei siis tule puuttua osapuolten oikeuteen säätää omia syrjimättömiä lakeja ja määräyksiä.

Maailmankaupan sääntöjen vahvistaminen

Valtioneuvoston tavoin valiokunta katsoo, että kahdenväliset kauppasopimukset eivät saa johtaa monenkeskisten neuvotteluiden laiminlyömiseen. Valiokunta pitää myönteisenä sitä, että USA:n kanssa käytävissä neuvotteluissa tavoitteeksi on asetettu WTO:n sopimuksia pidemmälle menevien sääntöjen luominen. Kunnianhimoinen sopimus voi nimittäin osaltaan vauhdittaa neuvotteluja monenkeskisistä sopimuksista ja vähintäänkin toimia uusien kansainvälisten sääntöjen ja standardien mallina muissa kahdenvälisissä sopimusneuvotteluissa.

Unioni käy tällä hetkellä kahdenvälisiä sopimusneuvotteluja useiden valtioiden kanssa. Kuten tuoreesta jatkokirjelmästä (U 70/2010 vp, 4. UM 13.3.2014) käy hyvin ilmi, esimerkiksi Kanadan kanssa on jo neuvoteltu käytännössä kaikista valiokunnan edellä esiin nostamista seikoista. Neuvottelut ovat vireillä myös mm. Japanin, Vietnamin, Intian, Singaporen ja Kiinan kanssa. Unionilla ja Suomella tulee olla mahdollisimman yhdenmukainen linja kaikissa näissä neuvotteluissa. Esimerkiksi investointisuojaa ja riitojenratkaisua koskevien TTIP-sopimusmääräysten tarpeellisuutta ja merkitystä on arvioitava myös tästä näkökulmasta. Samoin valiokunta pitää tässä yhteydessä tärkeänä, että neuvotteluissa pyritään edistämään kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimusten ja periaatteiden noudattamista.

Lopuksi

Kyseessä on laaja-alainen ja yhteiskunnallisesti merkittävä sopimus. Lopullinen päätös sen hyväksyttävyydestä voidaan luonnollisesti tehdä vasta konkreettisiin sopimustekstiehdotuksiin pohjautuvan kokonaisarvion perusteella. Valiokunta korostaa näin ollen avoimuuden, läpinäkyvyyden ja intressitahojen kuulemisen merkitystä myös jatkoneuvottelujen kaikissa keskeisissä välivaiheissa. Valiokunta edellyttää, että neuvottelukysymysten tarkentuessa se voi vielä ottaa erikseen yksityiskohtaisesti kantaa kaikkiin omaan toimialaansa liittyviin kysymyksiin. Samoin valiokunta pitää tärkeänä, että eduskuntaa informoidaan jatkossakin kattavasti kaikista vireillä olevista kauppa- ja investointisopimusneuvotteluista.