Perustelut

Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä eräin teknisluonteisin tarkennuksin. Valiokunta esittää lisäksi kahden vuoden pidennystä uusia vesivoimalaitoksia koskevaan siirtymäaikaan.

Hallituksen esityksessä on kysymys kahdesta eriperusteisesta kiinteistöveron korotuksesta: Pääkaupunkiseudun ja sitä ympäröivien kasvukeskuskuntien rakentamattoman rakennusmaan kiinteistöveron pakollisella korotuksella halutaan helpottaa asuntotuotannon tonttipulaa. Voimalaitosten kiinteistöveron enimmäismäärien korotus on puolestaan osa hallituksen kuntataloutta vahvistavia toimenpiteitä.

Esitykseen liittyvistä valtiosääntöoikeudellisista ja kuntataloudellisista näkökohdista on saatu asianomaisten erikoisvaliokuntien lausunnot.

Perustusvaliokunnan lausunto

Perustuslakivaliokunta on tarkastellut rakentamattomaan rakennusmaahan kohdistuvaa pakollista kiinteistöveroprosentin korotusta pääasiassa perustuslain 121 §:n mukaisen kunnallisen itsehallinnon ja verotusoikeuden kannalta. Se on todennut ensinnäkin, että verosta säätäminen kuuluu lähtökohdiltaan lainsäädännön alaan. Tämä koskee verorasituksen eri osatekijöitä, kuten veropohjaa, verokantaa, veronhuojennuksia tai verotusmenettelyä. Lainsäätäjälle kuuluu niin ikään verojärjestelmän yleinen kehittäminen, kuten ratkaisut uusista verotuskohteista ja verotuksen kiristämisestä. Lainsäätäjän toimivaltaan voi kohdistua kuitenkin rajoituksia esimerkiksi perusoikeuksista tai kunnallisesta itsehallinnosta.

Valiokunta on todennut, että lakiehdotus rajoittaa kuntien valtaa päättää kiinteistöveroprosentin suuruudesta. Tätä valtaa on kuitenkin rajoitettu jo voimassa olevalla lailla, jossa on säädetty mm. kiinteistöveroprosenttien ylä- ja alarajoista.

Kunnallisen verotusoikeuden keskeinen sisältö on perustuslakivaliokunnan mukaan se, että kunnilla säilyy itsenäinen oikeus päättää taloudestaan. Koska kunnille jää edelleen verrattain laaja valta harkita itsenäisesti lopullinen veroprosentti lain sallimissa rajoissa, valiokunta ei ole pitänyt lakiehdotusta perustuslain 121 §:n kannalta ongelmallisena. Ehdotetulle sääntelylle on lisäksi hyväksyttävät perusteet. Viime kädessä on kysymys julkiselle vallalle perustuslain 19 §:ssä säädetystä tehtävästä edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä.

Sääntely ei muodostu ongelmalliseksi myöskään perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussäännöksen kannalta. Koska kunnat päättävät kiinteistöverosta muiden kunnallisverojen tapaan verotusoikeutensa nojalla, vero vaihtelee sen vuoksi jo muutenkin maan eri osissa.

Perustuslakivaliokunta on päätynyt näillä perusteilla siihen, että esitys voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Hallintovaliokunnan lausunto

Hallintovaliokunta puoltaa lakiehdotusta.

Esityksen vaikutus asuntotuotantoon vapautuvien tonttien osalta riippuu valiokunnan mukaan mm. siitä, millaisia veroprosentteja kunnat määräävät ja missä määrin ne soveltavat mahdollisuutta määrätä korotettu vero saman omistajan rakennuspaikkaan rajoittuvalle rakentamattomalle tontille. Erityissääntelyn kohteena olevista 14 kunnasta vain kaksi on esimerkiksi ottanut tähän mennessä käyttöönsä jo voimassa olevan oikeuden määrätä rakentamattomalle rakennuspaikalle korotettu vero.

Asuntotuotannon vauhdittamiseksi tarvitaan valiokunnan mukaan myös muita keinoja. Valiokunta on viitannut tältä osin maapoliittisen lainsäädännön suomiin mahdollisuuksiin ja katsonut niiden tarjoavan monipuolisen keinovalikoiman raakamaan hankkimiseksi. Myönteisiä tuloksia voidaan saavuttaa esimerkiksi tehokkaalla kaavoituspolitiikalla ja nopeuttamalla kaavoitusprosesseja. Rakennuskelpoisen maan tarjontaa ja kohtuuhintaisen rakennustuotannon edellytyksiä lisäisi merkittävästi myös se, että valtion omistamia rakentamattomia maa-alueita voitaisiin hyödyntää nykyistä paremmin asuntotuotannossa.

Valiokunta on katsonut lisäksi, että esitys parantaa voimalaitoskuntien asemaa. Ehdotuksella on erityinen merkitys Pohjois-Suomen vesivoimakunnille. Lisäksi, jos kuntien valtionosuusuudistusta koskeva hallituksen esitys HE 88/2005 vp hyväksytään tältä osin ehdotetussa muodossaan, kuntien verotulojen tasaus tehtäisiin jatkossa yleisen keskimääräisen kiinteistöveroprosentin mukaan. Kunnat saisivat voimalaitosten kiinteistöveroprosentin korotuksen tuottaman hyödyn siten itselleen.

Rakentamattoman rakennuspaikan kiinteistöverotus

Esityksessä mainitut 14 pääkaupunkiseudun ja kehysalueen kuntaa velvoitetaan siis korottamaan rakentamattomien rakennuspaikkojen veroprosenttia vähintään yhdellä prosenttiyksiköllä kunnan yleiseen kiinteistöveroprosenttiin nähden. Veroprosentiksi voidaan määrätä kuitenkin enintään 3,0 prosenttia. Korotus ei koskisi kuitenkaan saman omistajan tonttiin rajoittuvaa yhtä rakentamatonta rakennuspaikkaa, ellei kunta päätä toisin. Näillä toimenpiteillä pyritään saamaan sopivaa rakennusmaata asuntotuotannon käyttöön tonttipulasta pahiten kärsivällä alueella, kuten edellä on jo todettu.

Valiokunta pitää esitystä lähtökohdiltaan perusteltuna, vaikka sen vaikuttavuutta on osittain epäilty kiinteistöjen arvonnousuun liittyvien suurten odotusten vuoksi. Erityissääntelyn kohteena olevista kunnista kuitenkin vain kahdessa on otettu tähän mennessä käyttöön laissa jo oleva mahdollisuus soveltaa korotettua kiinteistöveroprosenttia rakentamattomalle rakennusmaalle. Muualla maassa vastaava osuus on runsas viidennes kunnista. Nyt tämä keino halutaan ottaa laajemmin käyttöön myös pääkaupunkiseudulla ja sen kehysalueella.

Rakentamattomien rakennuspaikkojen kiinteistöveron korotus on edistänyt Kuntaliiton mukaan vapaiden rakennuspaikkojen rakentumista. Rakentaminen on käynnistynyt vuosittain noin joka kymmenennessä korotetun kiinteistöveron kohteena olleessa rakennuspaikassa. Kunnissa on arvioitu lisäksi, että korotettu kiinteistövero on edistänyt välillisesti kunnan raakamaan hankintaa. Hyviä kokemuksia on saatu myös esimerkiksi Keravalla, jossa on peritty vuoden 2001 alusta rakentamattomista kiinteistöistä korotettua kiinteistöveroa lain sallima enimmäismäärä 3,0 prosenttia.

Valiokunta katsoo Kuntaliiton selvitysten ja saatujen kokemusten valossa, että esityksen vaikuttavuus riippuu osin kunnista itsestään. Vaikuttavuuden kannalta on siten merkityksellistä, missä laajuudessa kunnat käyttävät niille nyt osoitettuja keinoja. Voimassa olevan kiinteistöverolain 12 a §:n soveltamisedellytykset täyttäviä tontteja on Kuntaliiton selvityksen mukaan tällä hetkellä noin 4 000 niissä esityksen kohteena olevissa kunnissa, jotka eivät ole ottaneet käyttöön vapaaehtoista korotettua kiinteistöveroa. Määrä vastaa 2 miljoonaa kerrosneliömetriä eli kahden vuoden rakentamistarvetta alueella.

Valiokunta tiedostaa myös maan arvonnousuun liittyvistä odotuksista aiheutuvat ongelmat. Sen vuoksi myös muihin asuntorakentamista edistäviin toimenpiteisiin on syytä kiinnittää huomiota, kuten hallintovaliokunta on lausunnossaan todennut.

Esitys on useimpien kuntien arvion mukaan myös toteuttamiskelpoinen. Lisäksi lisääntyvä verotuotto kattanee kertaluonteiset selvittelykustannukset kaikissa kunnissa.

Asian käsittelyn yhteydessä on ilmennyt, että korotettavan kiinteistöveron määrä on herättänyt epäselvyyttä. Valiokunta ehdottaa sen vuoksi, että säännöksen sanamuotoa täsmennetään. Asiaa on käsitelty tarkemmin yksityiskohtaisissa perusteluissa.

Voimalaitoskiinteistöjen kiinteistöverotus

Voimalaitosten kiinteistöveroprosentin enimmäismäärä on tarkoitus korottaa 2,50 prosenttiin nykyisestä 1,40 prosentista tai ydinvoimalaitosten ja ydinjätteen loppusijoituslaitosten osalta 2,20 prosentista. Kunnilla olisi siten edelleen mahdollisuus, muttei velvollisuutta soveltaa korotettua prosenttia.

Esityksen tarkoituksena tältä osin on tukea voimalaitoskuntien taloudellista asemaa. Korotuksen tuottamaksi hyödyksi on arvioitu noin 14 miljoonaa euroa, jos kunnat ottavat uuden ylärajan käyttöön, kuten pääosa voimalaitoskunnista tähän mennessä. Lisäksi korotus jää kuntien käyttöön täysmääräisesti, koska se ei vähennä vastaisuudessa enää valtionosuuksien määrää.

Veroprosentin yhtenäistämistä on perusteltu puolestaan päästökauppajärjestelmällä, joka hyödyttää etenkin sähköntuotantoa. Esityksen perusteluissa on katsottu lisäksi, ettei vesivoiman muita alhaisemmalla veroprosentilla voida enää edistää uusia vesivoimalainvestointeja, koska lähes kaikki käytettävissä oleva rakentamaton vesivoimakapasiteetti on käytetty. Perusteita erisuuruiselle veroprosentille ei siten enää ole.

Valiokunta pitää esitystä perusteltuna ja kannatettavana. Koska jäljellä olevan rakentamattoman vesivoiman käyttöönottoon liittyy ilmeisiä kannattavuusongelmia, valiokunta pitää kuitenkin uusia vesivoimalainvestointeja koskevan siirtymäkauden jatkamista perusteltuna. Hallitus on esittänyt 10 vuoden siirtymäkautta vuoden 2006 alun jälkeen käyttöön otettaville, nimellisteholtaan yli 10 megavolttiampeerin lai-toksille. Valiokunta esittää, että siirtymäkautta pidennetään investointihankkeiden laatu huomioon ottaen kahdella vuodella. Asiaa on perusteltu tarkemmin yksityiskohtaisissa perusteluissa.

Hallituksen esitykseen sisältyy kuntien kannalta merkittävä muutos, jonka mukaan enintään 10 megavolttiampeerin vesivoimalaitoksiin sovelletaan kunnan yleistä kiinteistöveroprosenttia. Tämän vaikutuksia yksittäisiin voimalaitoskuntiin ei ole kyetty arvioimaan esityksessä. Vaikutukset voivat olla kuitenkin valiokunnan saaman selvityksen mukaan merkittäviä. Esimerkiksi joissakin Pohjois-Savon kunnissa kiinteistövero alenisi nykyisin sovelletusta 1,40 prosentista 0,5 prosenttiin. Se merkitsisi kiinteistöverotulojen alentumista lähes 20 prosentilla.

Valiokunta pitää pienvoimalaitosten kiinteistöveron muutosta sinänsä perusteltuna. Se kohdistuisi käytännössä sellaisiin laitoksiin, joita pyritään samaan aikaan edistämään uusiutuvan energian edistämisohjelman mukaisesti investointi- ja verotuin. Kauppa- ja teollisuusministeriö on pitänyt tärkeänä sitä, ettei kiinteistöverotuksella heikennetä tällaisten laitosten asemaa. Se esitti alun perin, että pienet uusiutuvaan energiaan perustuvat voimalaitokset olisi vapautettu kokonaan kiinteistöverosta, koska veron osuus laitosten tuotantokustannuksista on suuri, arvioiden mukaan 5—10 prosenttia. Esityksessä on päädytty kuitenkin kompromissiin.

Jotta pienvoimalaitosten sijaintikunnat eivät joutuisi esityksen vuoksi kohtuuttomiin vaikeuksiin, valiokunnan mielestä esityksen seuraamukset on syytä selvittää. Tarpeen mukaan on ryhdyttävä toimenpiteisiin, joilla verotuottojen menetykset kunnille voidaan korvata. Valiokunta esittää asiaa koskevaa lausumaa.