Kuntien asema on ollut suuressa muutoksessa sosiaali-, terveys- ja pelastustoimen palveluiden siirryttyä vuoden 2023 alusta hyvinvointialueiden vastuulle. Kuntien suurimmat tehtäväkokonaisuudet ovat nyt varhaiskasvatuksessa ja opetuksessa, liikunta- ja kulttuuripalveluissa, nuorisopalveluissa sekä elinvoiman vahvistamisessa. Uudessa tilanteessa on varmistettava sekä kuntien että hyvinvointialueiden rahoituspohja sekä turvattava niille mahdollisuus suoriutua lakisääteisistä tehtävistään. 

Kuntien valtionosuuslaskelmat tuli lainsäädännön mukaisesti päivittää sen perusteella, mitkä olivat kuntien tilinpäätösten mukaiset sote- ja pelastuspalvelujen kustannukset sekä maksuunpannut verotulot vuonna 2022. Hallituksen lokakuussa julkistamassa vuoden 2024 talousarviossa pysyväksi valtionosuuden vähennykseksi arvioitiin 224 miljoonaa. Nyt päivitettyjen laskelmien mukaan pysyvä vähennys kuntien valtionosuuksiin kasvaa yhteensä 501 miljoonaan euroon. Valtionosuuksiin kohdistuva vähennys siis yli kaksinkertaistui.  

On kannatettavaa, että valtionosuusvähennystä lievennetään vuodelle 2024 ja vuotta 2023 koskeva jälkikäteinen valtionosuusvähennys siirretään tehtäväksi vuosien 2024 ja 2025 sijasta vuosina 2025—2027. Vuoden 2024 valtionosuuteen ehdotetaan tehtäväksi määräaikainen lisäys ja vuosien 2025—2027 valtionosuuteen vastaava vähennys. On tärkeää, että ensi vuoden aikana kuntien tilanteen helpottamiseksi etsitään myös mahdollisia muita ratkaisukeinoja. 

Ennakoimattoman suuret valtionosuuksien vähennykset alleviivaavat osaltaan sitä, että kuntien valtionosuusjärjestelmä ei vastaa kuntien muuttunutta tehtäväkenttää. Kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmä onkin uudistettava nopeasti, mutta huolellisesti. Tähän työhön tulisi ottaa laajasti mukaan kaikki eduskuntapuolueet. 

Kuntien talous on haastavassa asemassa valtionosuuksien vähetessä sote-uudistuksen siirtolaskelmien tarkentuessa. Kuntien valtionosuuslaskelmien tarkistuksen yhteydessä olisi kohtuullista, että valtionosuuksien indeksikorotuksen yhden prosenttiyksikön leikkauksesta luovuttaisiin. Sen vaikutus kunnille on vuonna 2024 noin 24 miljoonaa euroa, mutta nousee hallituskauden aikana noin 100 miljoonaan euroon. 

Käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä (HE 42/2023 vp) on kyse kuntien peruspalvelujen valtionosuuslain rutiininomaisesta vuosimuutoksesta, jolla ei äkkisilmäyksellä olisi juurikaan merkitystä kuntien talouksiin ensi vuonna. Sitä vastoin kahden pykälämuutosesityksen alle hautautuu pääasia eli kuntien valtionosuuksien ja verotulojen ensi vuonna tapahtuva romahdus sekä sumuinen kuva kuntapalveluiden rahoituksen tulevaisuudesta.  

Kuntatalouden haasteita syventää entisestään hyvin myöhäisessä vaiheessa 17.11.2023 ilmennyt kuntien valtionosuuksien yhteensä 415 miljoonan euron suuruinen pysyvä lisäleikkaustarve vuoden 2022 verotuksen valmistuttua. Valtiovarainministeriön tekemät ennakkolaskelmat poikkesivat toteumasta harvinaisen paljon johtuen koronapandemian aiheuttamista muutoksista työtulovähennysten käyttämisessä verotusvuosina 2021 ja 2022, jotka olivat arviolaskelmien ja lopullisten laskelmien pohjina. Kunnat pitävät oikeutetusti tätä kohtuuttomana.  

Tässä tilanteessa oli hallitukselta ainoa oikea ratkaisu tuoda eduskunnalle kiireisesti täydentävä lakiesitys (HE 87/2023 vp), jolla kunnille korvataan ensi vuodelle kohdistuva lisäleikkaustarve, yhteensä 192 miljoonaa euroa. Se on luonteeltaan valtion kunnille antama yhden vuoden pituinen laina, joka peritään kunnilta takaisin vuosina 2025—2027 valtionosuuksien tasasuuruisina 64 miljoonan euron leikkauksina. 

Kaikki edellä mainitut muutokset johtuvat vuoden 2023 alussa toimeenpannun sote-uudistuksen niin sanotuista sote-siirtymäeristä. Aiemmin laaditut arviolaskelmat sote-menoista ja sote-rahoituksen siirroista kunnilta hyvinvointialueille täsmennettiin valtionosuuksien kautta toteutettavaksi toteumaa vastaaviksi. Muutoksen rajuus on yllättänyt kaikki. 

Poliittisessa keskustelussa on valitettavasti keskitytty syyllisten etsimiseen ja vastuuta on vieritetty sote-uudistuksen toteuttajiin eli viime vaalikauden hallituspuolueille. Silloin unohdetaan, että jokainen hallitus vuorollaan joutuu kantamaan vastuun eteen tulevista yllättävistäkin haasteista. Siinä tilanteessa jokainen istuva hallitus voi joko hakea ratkaisuja ilmenneisiin ongelmiin tai vaihtoehtoisesti antaa asioiden mennä omalla painollaan, joka taas olisi vastuun pakoilua. Sellaiseen emme kokoomuksen ja perussuomalaisten johtamaa hallitusta kannusta.  

Niin kuntien kuin hyvinvointialueiden rahoituksessa sote-uudistus toi esiin palveluiden järjestämisen ja rahoituksen todellisen tilan pois kuntatalouden ja kuntien laajan tehtäväkentän kätköistä. Lisähaasteita ovat tuoneet muun muassa alati kasvavat väestön ikääntymisestä johtuvat palvelutarpeet, koronapandemia ja voimakas inflaatio. Kun uudistuksia on perinteisesti toteutettu kustannusneutraalisti eli ilman palveluiden järjestämiseen kohdistuvaa lisärahoitusta, on käynyt niin, että valtion kokonaisrahoitus niin kuntapalveluiden järjestämisessä kuin hyvinvointialueille sote-palveluihin käymässä riittämättömäksi. Toisin sanoen kustannukset ovat nousseet huomattavasti nopeammin kuin valtionosuus- ja kuntien verorahoitus on kasvanut.  

Syyttelyn ja silmien ummistamisen sijasta hallitukselta olisi ensiarvoisen tärkeää tarkastella kuntien tehtäviä ja velvoitteita suhteessa kuntapalveluiden kokonaisrahoitukseen, kuinka alati syventyviä alueellisia eroja kuntien olosuhde- ja palvelutarvetekijöissä sekä verotulopohjassa voidaan tasata oikeudenmukaisemmin ja ylipäätään millainen rooli valtiovallalla on ihmisten tarvitsemien peruspalveluiden turvaamisessa. Tässä olemme hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden ytimessä. Jos rahoitusvaje kaadetaan yksistään kuntien vastuulle, kasvavat kuntien väliset taloudelliset erot hallitsemattomiksi, josta viime kädessä kärsivät palveluja tarvitseva ihmiset. 

Niin sanotut negatiivisten valtionosuuksien kunnat on hoidettava

Eräänä sote-uudistuksen ennakoimattomana sivuvaikutuksena peräti kymmenen kunnan valtionosuudet ovat ensi vuonna kokonaisuudessaan miinuksella eli ne ovat joutuneet ja joutumassa maksamaan ulosoton uhalla omista verotuloistaan valtiolle enemmän rahaa kuin ne saavat sitä valtionosuuksina. Toisin sanoen tällaiset kunnat joutuvat maksamaan valtiolle siitä, että ne hoitavat asukkailleen lakisääteisiä palveluja, kun muiden kuntien kohdalla ne saavat valtiolta rahaa samojen velvoitteiden hoitamiseen. Tätä emme voi hyväksyä. 

Eduskunnan istuntosalissa käydyissä keskusteluissa kuntaministeri oli ensin luvannut hallituksen miettivän tähän ratkaisukeinoja. Kuitenkin tekemiimme kirjallisiin kysymyksiin kuntaministeri on vastannut kaiken menneen oikein ja voimassa olevien lakien puitteissa sekä negatiivisten valtionosuuksien kunnilla ei menisi läheskään taloudellisesti heikoiten. Eli mitään ongelmaa ei olisi. Olemme tästä eri mieltä, koska negatiivisten valtionosuuksien kunnat voidaan hoitaa kuiville, jos olisi poliittista tahtoa.  

Hoitamattomana tilanne loukkaa mielestämme kuntien asukkaiden yhdenvertaisuutta. Huomautamme myös, että negatiivisten valtionosuuksien kuntien määrä kasvaa vuodelle 2025 eikä se korjaannu ilman valtionosuusuudistusta, jonka toteuttamista hallituksen pitäisi kiirehtiä. 

Keskusta on omassa vaihtoehtobudjetissaan vuodelle 2024 esittänyt kuntien harkinnanvaraiseen rahoitusavustukseen ensi vuodelle 30 miljoonan euron korotusta, jolla negatiivisen valtionosuuksien kunnat voidaan hoitaa kuiville. Sen sijaan hallitus ehdottaa harkinnanvaraisen rahoitusavustuksen puolittamista kuluvaan vuoteen verrattuna. 

Hallituksen on vastattava ajan haasteisiin

Syyskuussa julkistetun kuntatalousohjelman ennusteiden mukaan alijäämäisten kuntien määrä lisääntyy voimakkaasti vuodesta 2024 alkaen. Tämän lisäksi kuntien taloustilanteissa on nähtävissä voimakasta eriytymistä tulevina vuosina. 

Hallitusohjelman perusteella säästötoimenpiteenä kuntien valtionosuuksiin kohdistetaan yhden prosenttiyksikön indeksijarru. Lisäksi hallitus on toteuttamassa kuntien valtionosuusuudistuksen vuoden 2026 alusta kustannusneutraalisti, jolloin kuntataloudelle ei ole tulossa lisärahaa vaan samaa rahaa jaetaan uudelleen kuntien välillä. Hallitus lupaa ohjelmassaan myös vähentää kuntien tehtäviä ja velvoitteita, jolloin toisaalta kunnilta vähenisi vastaava summa valtionosuuksia. Hallitus pyrkii kasvattamaan kiinteistöveron osuutta kuntien tulopohjassa, joskin myönteiset vaikutukset kohdentuisivat kunnille hyvin epätasaisesti. 

Keskustan valiokuntaryhmä tähdentää, että hallitusohjelma on liian niukka kuntien jo tiedossa olevien haasteiden ratkaisemiseen nähden. Kannustamme hallitusta reivaamaan kuntapolitiikan linjaansa kuntien todellisuutta vastaavaksi. 

Kuntien omien talouksien suunnittelun kannalta varsinkin vuoden 2025—2027 ovat hyvin haasteelliset ja rahoitusnäkymä epäselvät. Tuolle ajanjaksolle on tulossa ainakin sote-siirtymästä johtuvat lopulliset kuntien valtionosuusleikkaukset, ensi vuodelle osoitetun lisäleikkaustarpeen kompensaation takaisinmaksu valtiolle, valtionosuusuudistus sekä hyvinvointialueiden vuokraamien sote-kiinteistöjen vuokrasopimusten päättyminen. Tummia pilviä kuntien ylle tuovat hallituksen mahdolliset lisäsäästötoimet, koska jo nyt tiedetään, että hallituksen talouspoliittisilta tavoitteilta on pudonnut pohja pois. Eduskunnassa käytyjen keskustelujen perusteella hallitus mieluummin tekee lisäleikkauksia kuin esimerkiksi tekisi talouskasvua vauhdittavia päätöksiä koko Suomen mahdollisuuksia ja voimavaroja hyödyntäen. Tässä suhteessa hallituksen harjoittama keskittämispolitiikka on tuhoisa.  

Huomautamme, että kunnilta ei ole varaa sopeuttamistoimena tehdä lainkaan valtionosuuksien leikkauksia, mikäli hallitus haluaa turvata jokaiselle lakisääteiset peruspalvelut. Kysymys on arvovalinnasta.  

Kuntien valtionosuusuudistuksessa on keskityttävä peruskysymyksiin

Kuntien peruspalveluiden valtionosuusjärjestelmän tarkoituksena on turvata jokaiselle oikeus asuinpaikasta riippumatta lakisääteisiin peruspalveluihin kohtuullisella vero- ja maksurasituksella. Valtiovallan vastuuta ihmisten tarvitsemista kunnallisista peruspalveluista alleviivaa perustuslaista johdettu niin sanottu rahoitusvastuun periaate, jolloin valtiovallan pitää antaa kunnille tosiasiallinen taloudellinen mahdollisuus hoitaa lakisääteiset velvoitteensa. Tarkastelua tulisi tehdä kuntakohtaisesti. Tämän pitää olla valtionosuusuudistuksen peruslähtökohta, vaikka siitä livettiin vuoden 2015 valtionosuusuudistuksessa edellisen kokoomusjohtoisen hallituksen aikana.  

Lisäksi valtionosuusuudistus pitää tehdä kunnille jäljelle jääneiden tehtävien ja velvoitteiden pohjalta. Jatkossa noin 70-80 % kuntien lakisääteisistä tehtävistä liittyy perusopetukseen sekä varhaiskasvatukseen. Kunnilla on myös elinvoimaan, elinkeinojen kehittämiseen, kulttuuriin ja vapaa-aikaan liittyviä tärkeitä tehtäviä. On muistettava myös kuntien syvempi merkitys toimia ihmisten yhteisönä ja kansanvaltaisen yhteiskuntajärjestyksemme kulmakivenä. Vallitseva maailmanpolitiikan epävarma tilanne korostaa oman huoltovarmuutemme, elinvoimaisuuden ja kokonaisturvallisuuden merkitystä koko Suomessa. Siksi yhtäkään kuntaa ja aluetta Suomessa ei ole varaa jättää oman onnensa nojaan. 

Huomautamme myös, että vuoden 2023 alussa voimaan tullut sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus toi esille kuntakentän todellisuuden ja kuinka suuriksi erot kuntien meno- ja tulorakenteissa ehtivät kasvaa ennen uudistuksen toimeenpanoa. Hallituksen tulee etsiä ratkaisuja ja kaventaa eroja. Huomautamme, että valtiovallan sanelemat kuntaliitokset, joka ei ole päähallituspuolue kokoomukselle vieras ajatus, eivät tuo haasteisiin ratkaisuja, koska haasteet ovat jopa maakunnan kokoisia. Ainoa käyttökelpoinen väline tasata olosuhde-eroja ja erilaisia taloudellisia kantokykyjä on kuntien valtionosuusjärjestelmä. 

Niin ikään verotulojen ja valtionosuuksien painoarvot kuntakohtaisessa rahoituksessa muuttuivat sote-uudistuksen myötä huomattavasti. Verotulokertymän perusteella toteutettavan valtionosuuksien tasausjärjestelmän merkitys on kasvanut. Siksi tulevassa valtionosuusuudistuksessa on luovuttava nykyiseen valtionosuusjärjestelmään kuuluvista epätarkoituksenmukaisista perusteista, kuten valtionosuuksien tasausta saavien kuntien omavastuuosuudesta sekä pendelöintikertoimesta, jossa naapurikunnassa työssä käyminen vähentää kunnan valtionosuutta.  

Huomautamme myös, että vaalikausittain toteutetut ansiotuloverojen kevennykset on pääosin toteutettu kunnallisverotuksen kautta, joka on nakertanut kuntien muutenkin kapeaa verotulopohjaa. 

Kannustamme hallitusta pohtimaan vakavasti valtion rahoitusvastuun kasvattamista kuntapalveluiden turvaajana viimeistään kuntien valtionosuusuudistuksen yhteydessä. Valtion rahoitusvastuu kuntapalveluista on enää reilu viidennes ja se tulee laskemaan alle viidennekseen vaalikauden loppuun mennessä. Ymmärrämme valtiontalouden vaikean tilanteen mutta huomautamme myös, että valtion on yhä kuntia vahvempi toimija. Valtiontalous ja kuntatalous ovat molemmat julkista taloutta, jolla Suomea mitataan.