Yleisperustelut
Yleisarvio hallituksen esityksestä
Hallituksen esityksen ja asiantuntijakuulemisen perusteella
lakivaliokunta on voinut todeta, että esitys on valmisteltu
perusteellisesti ja laadukkaasti. Uudistuksen perusvalmistelu on
suoritettu laajapohjaisessa työryhmässä.
Valmisteluun liittyen on laadittu useita selvityksiä yrityksen saneerauksesta
annetun lain toimivuudesta käytännössä.
Sidosryhmiä on kuultu useaan kertaan valmistelun eri vaiheissa,
ja saatu palaute on otettu esityksen valmistelussa huomioon. Myönteistä on
myös se, että esitykseen sisältyy laaja
ja monipuolinen vaikutusarviointi. Mainituista syistä esitys
on muodostanut hyvän pohjan asian valiokuntakäsittelylle.
Hallituksen esityksen keskeisenä tavoitteena on edistää sitä,
että saneerausmenettelyyn nykyistä enemmän
valikoituu vain sellaisia yrityksiä, joiden toiminta voidaan
saada kannattavaksi. Vääjäämättömän
konkurssin lykkäämiseksi haettuja, velkojille
taloudellista vahinkoa aiheuttavia yrityssaneerauksia pyritään
torjumaan. Lisäksi esityksen tavoitteena on nopeuttaa saneeraushakemusten
ratkaisemista. Valiokunta yhtyy esityksen tavoitteisiin ja pitää myös ehdotettuja
keinoja niiden toteuttamiseksi tarkoituksenmukaisina. Näin
ollen valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä jäljempänä esitetyin
huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Valiokunta on esitystä käsitellessään
kiinnittänyt huomiota erityisesti yrityssaneerauksen kilpailuvaikutuksiin,
muutoksenhaun ja konkurssin välistä suhdetta koskeviin
säännöksiin sekä saneerausyrityksen
ennakkoperintärekisteröintiin.
Yrityssaneerauksen kilpailuvaikutukset
Yrityssaneerausten on usein esitetty vääristävän kilpailua
ja heikentävän terveidenkin yritysten kannattavuutta.
Myös liikenne- ja viestintävaliokunta
on kuljetusalaan liittyvää hallituksen esitystä käsitellessään
kantanut huolta siitä, että saneerausyritysten
kustannuspohja vääristyy kaikista sitoumuksistaan
täysimääräisesti vastaaviin
yrityksiin verrattuna. Liikenne- ja viestintävaliokunta
ei ole pitänyt hyvänä, että yrityssaneerausjärjestelmä saattaa
johtaa kilpailua vääristäviin tilanteisiin
(LiVM 12/2006 vp, s. 3/II—4/I).
Saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta toteaa, että kysymys
yrityssaneerausten vaikutuksesta yritysten väliseen kilpailuun
ja markkinoiden toimivuuteen on erittäin monitahoinen.
Yhtäältä valiokunta pitää selvänä,
että saneerausyritykset voivat aiheuttaa markkinahäiriöitä,
jos ne hyödyntävät saneerausohjelman myötä syntyvää kustannusetua
esimerkiksi alihinnoittelemalla tuotteitaan tai palveluitaan. Toisaalta
on kuitenkin otettava huomioon, että vastaavanlainen kustannusetu
voi liittyä myös yrityssaneerauksen vaihtoehtoihin,
kuten yrityksen velkojen vapaaehtoiseen järjestelyyn tai konkurssiin
ja sen seurauksena tapahtuvaan liiketoiminnan siirtymiseen uudelle
yrittäjälle.
Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota
siihen, että yrityssaneeraukset eivät ole kilpailunäkökulmasta
tarkasteltuna yksinomaan kielteinen ilmiö. Onnistuneet
yrityssaneeraukset saattavat pidemmällä aikavälillä osaltaan
ylläpitää tervettä kilpailua
eri toimialoilla.
Saamansa selvityksen perusteella valiokunta arvioi, että yrityssaneerausjärjestelmään
liitetyt kilpailuhaitat ovat saattaneet korostua tilanteissa, joissa
saneerausta on käytetty vain keinona lykätä konkurssia.
Ongelmia voidaankin valiokunnan mielestä osaltaan torjua
edistämällä edellä todetun tavoitteen
mukaisesti sitä, että yrityssaneeraukseen nykyistä enemmän
valikoituu vain aidosti saneerauskelpoisia yrityksiä. Velallisyrityksen
toimialan markkinatilanteesta ja sen kehitysnäkymistä esitetty
selvitys on valiokunnan mielestä otettava muiden
asiaan vaikuttavien seikkojen ohella huomioon, kun arvioidaan yrityksen
saneerauskelpoisuutta.
Valiokunta katsoo myös, että yleisten tuomioistuinten
olisi käytännössä äärimmäisen
vaikeaa soveltaa sellaista sääntelyä,
jonka mukaan niiden olisi yksittäistä saneeraushakemusta
ratkaistessaan otettava huomioon saneerauksen vaikutukset toimialan
kilpailutilanteeseen. Kysymys olisi sellaisesta elinkeino- ja kilpailupoliittisesta
arvioinnista ja päätöksenteosta, joka
ei valiokunnan mielestä ylipäätään
kuulu yleisten tuomioistuinten tehtäviin.
Muutoksenhaku ja konkurssi
Asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota tilanteisiin,
joissa käräjäoikeus on hylännyt
saneeraushakemuksen ja velallinen hakee päätökseen
muutosta. Velallisen oikeusturvan kannalta on pidetty ongelmallisena
sitä, että velallinen voidaan asettaa
konkurssiin muutoksenhaun ollessa vireillä.
Valiokunta toteaa, että yrityksen saneerauksesta annetun
lain 96 §:n mukaan velallinen saa hakea muutosta
päätökseen, jolla saneeraushakemus
on hylätty. Muutoksenhaku ei käy hyödyttömäksi,
vaikka velallinen sen vireillä ollessa asetettaisiin konkurssiin,
koska konkurssi raukeaa, jos saneerausmenettely aloitetaan muutoksenhakutuomioistuimen
päätöksellä.
Esityksen mukaan vastaisuudessakin säilyy pääsääntönä se,
että velallinen voidaan asettaa konkurssiin, vaikka päätös
saneeraushakemuksen hylkäämisestä ei
ole lainvoimainen. Valiokunta pitää tätä perusteltuna.
Velkojien oikeusturvan ja yrityssaneerausjärjestelmän
uskottavuuden kannalta on keskeistä, ettei muutoksenhakua
voida käyttää keinona pitkittää konkurssiin
asettamista.
Esitykseen sisältyy muutosehdotuksia, joiden tavoitteena
on vähentää velalliselle konkurssista
aiheutuvia haittoja tilanteessa, jossa saneeraushakemus
on hylätty ja velallinen hakee päätökseen
muutosta. Konkurssihakemusta käsittelevä tuomioistuin
voi tietyin edellytyksin lykätä velallisen asettamista
konkurssiin, kunnes kysymys saneerausmenettelyn aloittamisesta on ratkaistu
muutoksenhakutuomioistuimessa. Jos velallisen konkurssiin asettamista
ei lykätä, konkurssituomioistuin voi velallisen
vaatimuksesta rajoittaa velallisen omaisuuden realisointia, kunnes
saneerausmenettelyä koskeva päätös
on lainvoimainen. Valiokunta katsoo, että ehdotetut uudistukset
parantavat merkittävästi velallisen
oikeussuojaa.
Edellä esitetyn perusteella valiokunta pitää muutoksenhaun
ja konkurssin välistä suhdetta koskevia säännösehdotuksia
perusteltuina ja asianmukaisina.
Ennakkoperintärekisteröinti
Ennakkoperintälain (1118/1996)
mukaan elinkeinonharjoittaja voidaan poistaa ennakkoperintärekisteristä muun
muassa veronmaksun olennaisen laiminlyönnin perusteella.
Rekisteristä poistaminen saattaa heikentää merkittävästi
elinkeinonharjoittajan toimintaedellytyksiä, koska rekisterimerkintä yleisesti
yhdistetään elinkeinonharjoittajan luotettavuuteen.
Esityksessä ehdotetaan saneerausmenettelyn alkamiseen
liittyvän perintäkiellon laajentamista
siten, että sen piiriin kuuluisi muun muassa kielto velallisen
ennakkoperintärekisteristä poistamisesta saneerausvelan
maksun laiminlyönnin perusteella. Valiokunta pitää ehdotusta tärkeänä velallisen
toimintaedellytysten turvaamiseksi.
Asiantuntijakuulemisessa on ehdotettu sääntelyn
tarkistamista vieläkin laajemmin siten, että ennen
saneerausmenettelyn alkamista ennakkoperintärekisteristä poistettu
velallinen olisi menettelyn alettua aina merkittävä uudelleen
rekisteriin. Valiokunta ei kuitenkaan pidä perusteltuna,
että perintäkieltoon ehdotetuin tavoin liitettäisiin
takautuvia vaikutuksia suhteessa ennen menettelyn alkamista tehtyihin
hallinnollisiin päätöksiin.
Velallinen, jonka saneerausmenettely on aloitettu, voidaan jo
nykyisten säännösten mukaan veroviranomaisen
päätöksellä merkitä uudelleen
ennakkoperintärekisteriin. Valiokunnan saaman selvityksen
mukaan käytännössä näin myös
yleisesti menetellään. Valiokunta pitää selvänä,
että veroviranomainen uudelleen rekisteröintiä koskevaa
hakemusta käsitellessään antaa painoarvoa
sille, että aikaisempien laiminlyöntien perusteella
rekisteristä poistettu elinkeinonharjoittaja on tuomioistuimessa
arvioitu saneerauskelpoiseksi.
Valiokunnan saaman tiedon mukaan Verohallitus valmistelee rekisteröinnissä noudatettavasta
menettelystä uutta ohjetta, joka on tarkoitettu tulemaan
voimaan vuoden 2007 alusta. Saadun selvityksen mukaan ohjeessa on
tarkoitus todeta, että kun saneerausmenettely alkaa, yritys merkitään
uudelleen ennakkoperintärekisteriin, jos rekisteristä poistaminen
on johtunut saneerausvelan maksun laiminlyönnistä.
Valiokunta pitää tällaisen ohjeistuksen
antamista tärkeänä.
Valiokunta pitää tarpeellisena, että oikeusministeriö seuraa,
toteutuuko saneerausyritysten merkitseminen uudelleen ennakkoperintärekisteriin
edellä esitetyn mukaisesti, ja että ministeriö esittää vuoden
2008 loppuun mennessä seurannan tuloksista selvityksen
lakivaliokunnalle. Selvitystä laatiessaan ministeriön
tulee kuulla yrittäjiä edustavia järjestöjä.
Yksityiskohtaiset perustelut
1. Laki yrityksen saneerauksesta annetun lain muuttamisesta
11 §. Selvittäjän selontekovelvollisuus.
Pykälän 1 momentissa on säännökset,
jotka koskevat muun muassa selvittäjän velvollisuutta
toimittaa velallisen taloudellisesta asemasta laatimansa selvitys
asiaan osallisille.
Nykyisen ja myös hallituksen esityksessä ehdotetun
säännöksen mukaan selvittäjä joutuu toimittamaan
selvityksen kaikille velkojille. Valiokunnan saaman selvityksen
mukaan näin laajasta toimittamisvelvollisuudesta aiheutuu
huomattavasti työtä erityisesti sellaisissa saneerauksissa,
joissa velkojia on paljon. Velkojat, joiden saatavat ovat pieniä,
eivät välttämättä ole
edes kiinnostuneita selvityksestä. Jotta menettely kevenisi
ja tarpeettomat kustannukset vältettäisiin, valiokunta
ehdottaa säännöstä muutettavaksi
siten, että selvitys olisi toimitettava ilman pyyntöä vain
suurimmille velkojille. Muutkin velkojat saisivat selvityksen pyynnöstä.
Valiokunnan saamien tietojen mukaan momentissa tarkoitettu selvitys
voi joskus olla huomattavan laaja. Konkurssiasiain neuvottelukunnan
tarkoituksena onkin laadittavana olevassa suosituksessa kehottaa
selvittäjiä laatimaan tiivistelmä selvityksestä ainakin
silloin, kun se on laaja. Valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena
ja asiaan osallisten kannalta riittävänä sitä,
että selvittäjä voi toimittaa heille
vain tiivistelmän selvityksestä. Tällöinkin
asiaan osallisella olisi oikeus pyynnöstä saada
selvitys kokonaisuudessaan.
37 §. Takaisinsaanti velkojan vaatimuksesta.
Pykälän 3 momentin sanamuotoa on
kielellisesti tarkistettu sen selkeyttämiseksi, että velkojalla on
säännöksen mukaisesti oikeus saada velallisen
varoista korvaus takaisinsaantikanteen nostamisesta aiheutuneista
oikeudenkäyntikuluista vain silloin, kun selvittäjä on
ryhtynyt velkojan sijasta ajamaan tämän vireille
panemaa kannetta.
63 a §. Lisäsuorituksen vaatiminen.
Pykälän 2 momentissa säädetään
lisäsuorituksen vaatimisen määräajasta.
Hallituksen esityksessä ehdotetun säännöksen
mukaan vuoden määräaika laskettaisiin
siitä, kun loppuselonteko on merkitty konkurssi- ja yrityssaneerausrekisteriin,
jollei saneerausohjelmassa ole määrätty
toisin.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tieto loppuselonteosta
poistetaan rekisteristä kuuden kuukauden kuluttua sen antamisesta,
minkä jälkeen velkoja voi joutua tiedustelemaan
asiaa käräjäoikeudelta. Tämän
vuoksi loppuselonteon antaminen tuomioistuimelle on tarkoituksenmukaisempi
ajankohta määräajan alkamiselle. Valiokunta
ehdottaa säännöstä muutettavaksi
siten, että määräaika lasketaan
siitä, kun loppuselonteko on annettu tuomioistuimelle.
Velkoja ei välttämättä saa
erikseen tietoa loppuselonteosta. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa momenttiin
lisättäväksi toissijaisen kahden vuoden
määräajan niitä tapauksia varten,
joissa loppuselontekoa ei ole toimitettu velkojalle. Myös tätä toissijaista
määräaikaa noudatetaan vain, jollei saneerausohjelmassa
ole määrätty toisin.
65 §. Ohjelman raukeaminen.
Esityksessä ehdotetaan, että pykälän 1
momentissa oleva viittaus 53 §:n
2 momenttiin korvataan viittauksella 7 §:n 2 momenttiin.
Valiokunnan mielestä ehdotettu muutos on tarpeeton. Saneerausohjelman
vahvistamisen rikosperusteisesta esteestä säädetään
edelleen 53 §:n 2 momentissa, vaikka esteen yksityiskohtainen
sisältö vastaisuudessa määräytyykin
7 §:n 2 momenttiin kohdistuvan viittauksen perusteella.
Siksi valiokunta ehdottaa 1 momentin poistettavaksi lakiehdotuksesta. Lainkohta
jää siis voimaan nykyisessä muodossaan.
Valiokunnan ehdottaman muutoksen vuoksi myös lakiehdotuksen
johtolausetta on tarkistettava.
81 §. Tiedoksiantotapa.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan loppuselonteon toimittaminen
velkojille voi olla ongelmallista etenkin suurissa saneerauksissa
ja erityisesti silloin, kun aikaa saneerausmenettelyn päättymisestä on
kulunut vuosia. Loppuselonteon toimittamisvelvollisuus
kuuluu valvojalle tai, jos valvojaa ei ole, velalliselle. Velkojien
yhteystietojen selvittäminen voi vaatia paljon työtä,
ja osaa velkojista ei kokemusten mukaan onnistuta löytämään.
Edellä esitetyistä syistä sekä tarpeettoman työn
ja kustannusten välttämiseksi valiokunta pitää perusteltuna
keventää tiedoksiantotapaa koskevaa sääntelyä.
Valiokunta ehdottaa pykälään lisättäväksi
uuden 3 momentin. Sen mukaan valvoja tai velallinen voi
täyttää loppuselontekoa koskevan
velvollisuutensa toimittamalla asiakirjan siihen osoitteeseen, jonka
velkoja on saneerausmenettelyssä tai myöhemmin
saneerausohjelman vahvistamisen jälkeen ilmoittanut.
83 a §. Väliaikainen selvittäjä.
Pykälään on tehty kaksi vähäistä kielellistä tarkistusta.
87 §. Selvittäjän palkkio
ja kustannusten korvaaminen.
Hallituksen esityksessä pykälän 2 momenttia ehdotetaan
muutettavaksi niin, että selvittäjä voi
laskuttaa velalliselta ennakolta korvauksen hänelle saneerausmenettelystä aiheutuvista
kustannuksista. Edellytyksenä olisi, että sitä on aiheutuneiden kustannusten
määrä huomioon ottaen pidettävä perusteltuna.
Ehdotettu sanamuoto ei kuitenkaan sovellu tilanteisiin, joissa on
kysymys ennakolta suoritettavasta korvauksesta. Valiokunta on sen
vuoksi tarkistanut säännöstä siten,
että korvausta voidaan vaatia ennakolta, jos sitä on odotettavissa
olevien kustannusten määrä huomioon
ottaen pidettävä perusteltuna.
92 §. Nopea saneerausohjelman vahvistaminen.
Pykälän 3 momentissa säädetään
nopean saneerausohjelman vahvistamisen esteistä. Valiokunta
on kiinnittänyt huomiota siihen, että momentista
puuttuu viittaus 53 §:n 2 momentissa säädettyyn
rikosperusteiseen esteeseen. Valiokunta ehdottaa säännöstä täydennettäväksi
siten, että saneerausohjelmaa ei voida ilman erityisiä vastasyitä vahvistaa
myöskään nopeutetussa menettelyssä,
jos velallisen toimintaan liittyy 7 §:n 2 momentissa
yksilöity rikos tai perusteltu rikosepäily.
Voimaantulosäännös.
Edellä 63 a §:n 2 momenttiin
ehdotetun muutoksen johdosta voimaantulosäännöksen
8 momenttia on tarkistettava. Voimaantulosäännöksen
12 momenttiin on lisäksi tehty kielellinen tarkistus.