Perustelut

Saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää valtioneuvoston kantaa tarkoituksenmukaisena ja perusteltuna. Tämän vuoksi valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan seuraavin huomautuksin.

Euroopan komissio on omien selvitystensä pohjalta katsonut, että keskeinen elementti EU:n rautateiden elvyttämisessä on rautatieliikenteen sisämarkkinoiden aikaansaaminen. Tämän päämäärän saavuttamiseksi komissio on antanut kolme ns. rautatiepakettia, joilla on pyritty rautateiden infrastruktuurin tehostamiseen ja toiminnan parantamiseen.

Komissio uskoo, että kilpailun lisääminen antaa rautatieyrityksille kannustimen kehittää toimintaansa tehokkaammaksi, kilpailukykyisemmäksi ja asiakaslähtöisemmäksi. Komissio odottaa markkinoiden avaamisen houkuttelevan rautatiemarkkinoille myös uutta pääomaa ja uusia yrityksiä sekä edistävän asiakkaiden tarpeita vastaavien uusien palveluiden kehittämistä. Valiokunta on lausunnossaan LiVL 17/2002 vp — U 14/2002 vp pitänyt toimia raideliikenteen aseman parantamiseksi ja tehokkuuden lisäämiseksi tarpeellisina ja tärkeinä sekä katsonut, että nämä ovat aiheellisia sekä liikenne- ja elinkeinopoliittisista syistä että ympäristönäkökohdista.

EU:n ensimmäinen rautatiepaketti

Ensimmäisellä rautatiepaketilla avattiin kilpailu jäsenvaltioiden välisessä kansainvälisessä tavaraliikenteessä. Lisäksi paketin säädöksillä luotiin tasapuoliset, syrjimättömät ja avoimet menettelyt erityisesti toimilupien myöntämiselle, ratakapasiteetin jakamiselle, ratamaksujen määräämiselle sekä turvallisuustodistusten myöntämiselle, jotta yhtä useamman rautatieyrityksen olisi mahdollista toimia tasapuolisin ja syrjimättömin ehdoin jäsenvaltioiden rataverkoilla.

Ensimmäisen rautatiepaketin direktiivit hyväksyttiin helmikuussa 2001, ja Suomessa direktiivit pantiin täytäntöön 15.3.2003 voimaan tulleella rautatielailla (198/2003).

Tässä yhteydessä antamassaan lausunnossa LiVL 34/1998 vp — U 73/1998 vp valiokunta suhtautui varauksellisesti kilpailun avaamiseen rataverkolla ja katsoi, että rataverkon käyttöoikeuksia laajennettaessa on turvattava koko maan henkilöliikenne. Valiokunta korosti raideliikenteen korkeatasoisia kansallisia turvallisuus- ja ympäristövaikutuksia yhteisön sisäisiä rautatiemarkkinoita luotaessa.

EU:n toinen rautatiepaketti

Toisella rautatiepaketilla avataan jäsenvaltioiden kansallinen tavaraliikenne kilpailulle vuonna 2007. Muuten paketti painottuu rautatieliikenteen turvallisuuteen. Sen keskeisenä tavoitteena on rautatieliikenteen turvallisuuden edistäminen ja rautatieturvallisuutta koskevan sääntelyn harmonisointi, rautatieliikenteen onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnan yhtenäistäminen sekä rautatiejärjestelmien yhteentoimivuuden edelleen kehittäminen Euroopan laajuisen yhtenäisen rautatiejärjestelmän luomiseksi. Pakettiin sisältyvällä asetuksella perustetaan myös Euroopan rautatievirasto (ERA), jolle annetaan erityisesti rautatieturvallisuuteen ja rautatiejärjestelmien yhteentoimivuuteen liittyviä valmistelu-, kehittämis- ja yhteensovittamistehtäviä.

Toisen rautatiepaketin direktiivit on pantava kansallisesti täytäntöön kahden vuoden kuluessa niiden voimaantulosta eli kesään 2006 mennessä. Suomessa täytäntöönpano edellyttää uuden turvallisuusviranomaisen perustamisen lisäksi rautatielain (198/2003) laajamittaista muuttamista ja eräitä muita lainsäädännön muutoksia.

Lausunnossaan LiVL 17/2002 vp — U 14/2002 vp valiokunta korosti, että Suomen tulee toimia johdonmukaisesti EU-politiikassaan eri aloilla ja että direktiivin hyväksyminen Suomen osalta edellyttää raideliikenteen kattavan liikenneverkoston säilyttämisen turvaamista sekä liikenneturvallisuudesta huolehtimista. Valiokunta katsoi edelleen, että Suomen tulee myös Euroopan unionin piirissä pyrkiä aktiivisesti ratkaisuihin, jotka turvaavat sekä henkilö- että tavaraliikenteen täysipainoisen tarjonnan koko maassa.

EU:n kolmas rautatiepaketti

Uudella rautatiepaketilla on tarkoitus jatkaa komission syyskuussa 2001 hyväksymän liikennepolitiikan valkoisen kirjan "Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika" linjausten pohjalta Euroopan rautateiden elvyttämistä. Uusi paketti on jatkoa toiselle rautatiepaketille. Kolmas rautatiepaketti painottuu lähinnä rautatieliikennepalvelujen laadun ja rautatieliikenteen sujuvuuden parantamiseen. Sen keskeisenä tavoitteena on rautatieliikenteen houkuttelevuuden lisääminen suhteessa kilpaileviin liikennemuotoihin kehittämällä rautatieliikennepalvelujen laatua.

Ehdotus direktiiviksi veturinkuljettajien kelpoisuusvaatimuksista

Komission ehdotus junahenkilöstön kelpoisuussääntelystä kattaa sekä kansainvälisen että myöhemmässä vaiheessa myös kansallisen liikenteen henkilöstön. Direktiivi tulisi Suomessa sovellettavaksi vuoteen 2015 mennessä. Direktiivin henkilöstövaikutukset koskisivat ensisijaisesti veturinkuljettajia mutta myös muuta junahenkilöstöä. Valiokunta katsoo, että veturinkuljettajien kelpoisuutta koskeva direktiiviehdotus on pääsääntöisesti kannatettava. Valiokunta katsoo kuitenkin, että tulee välttää sitä, että direktiiviehdotuksen menettelyvaatimukset aiheuttaisivat tarpeettomia hallinnollisia lisäkustannuksia.

Ehdotus direktiiviksi yhteisön rautateiden kehittämisestä annetun neuvoston direktiivin 91/440/ETY muuttamisesta

Edellä mainitun lisäksi kolmannen rautatiepaketin eräänä tavoitteena on rautatieliikenteen kilpailun edelleen avaaminen. Pakettiin sisältyvällä rautateiden kehittämisdirektiivin 91/440/ ETY muutosehdotuksella ehdotetaan EU:n sisäinen kansainvälinen henkilöliikenne avattavaksi kilpailulle (mukaan lukien kabotaasiliikenne). Valiokunta korostaa, että kolmanteen pakettiin ei sisälly kansallisen henkilöliikenteen vapauttaminen kilpailulle, johon valiokunta suhtautuu kielteisesti. Sen sijaan se sisältyy erikseen vireillä olevaan komission ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rautateiden, maanteiden ja sisävesien henkilöliikenteeseen liittyviä julkisen palvelun vaatimuksia ja julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekemistä koskevista jäsenvaltioiden toimista [KOM (2000) 107 lopullinen 2000/ 0212(COD)] eli ns. palvelusopimusasetusehdotukseen, jonka käsittely neuvostossa ei ole edennyt vuoden 2002 jälkeen.

Asiantuntijakuulemisessa VR ilmoitti, että kansainvälisen henkilöliikenteen avaamisehdotuksella ei ehdotetussa muodossaan ole vaikutuksia VR:ään, vaikka jäsenvaltion sisäinen kabotaasi sallittaisiinkin. Rautatielain 16 § vastaa jo nykyisellään komission ehdotusta.

Valiokunta toteaa, että Suomi on johdonmukaisesti tukenut pyrkimyksiä elvyttää EU:n rautatieliikenne. Rautateiden kilpailukyvyn parantaminen tavaraliikenteessä on tärkeätä myös ympäristösyistä, koska liikenteen odotetaan kasvavan seuraavan kymmenen vuoden aikana voimakkaasti. Hyvin toimiva rautatieliikenne voisi ottaa kantaakseen nykyistä merkittävämmän osan pääosin maantieliikenteeseen suuntautuvasta kasvusta. Valiokunta korostaa, että ehdotuksella kansainvälisen henkilöliikenteen ja kabotaasiliikenteen vapauttamiseksi ei ole käytännön merkitystä Suomen henkilöliikenteen kannalta. Valiokunta pitää sen vuoksi valtioneuvoston neutraalia suhtautumistapaa direktiiviehdotukseen perusteltuna.