Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä jäljempänä ehdotettavin muutoksin.
Laki metsityksen määräaikaisesta tukemisesta tuli voimaan vuoden 2021 alusta. Joutoalueiden metsitystuella on haluttu lisätä metsäpinta-alaa ja hiilinieluja luonnon monimuotoisuutta heikentämättä. Valiokunta toteaa, että metsää ja vastaavasti metsäkatoalaa määritettäessä käytetään kansallisesti ja kansainvälisesti erilaisia metsälön pinta-alaa ja puustoa koskevia rajauksia, minkä seurauksena arviot niiden pinta-alasta voivat vaihdella. Suomessa FAO:n määritelmän mukainen metsäala on noin kolme prosenttia pienempi kuin kansallisen määritelmän mukainen metsä eli metsämaan ja kitumaan yhteisala. Metsätalousmaaksi luetaan Suomessa metsämaan ja kitumaan lisäksi myös lähes tai täysin puuton joutomaa. Valtioneuvoston selontekona eduskunnalle vuonna 2022 toimitetussa maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmassa (VNS 7/2022 vp — MmVM 31/2022 vp) todettiin, että määräaikaisen metsitystuen toimeenpanoa arvioidaan ja sen jatkamisesta ja päivittämisestä linjataan vuoden 2023 aikana. Vahva ja välittävä Suomi -hallitusohjelman taloudellisia päätöksiä koskevan liitteen B mukaan joutoalueiden metsitykseen myönnettävästä tuesta luovutaan siten, että hoitopalkkiot jatkuvat aiemmin tehdyissä metsityksissä vuoteen 2033.
Hallituksen esityksen mukaan vuodesta 2021 vuoden 2023 elokuun alkuun ulottuvalla ajanjaksolla on tehty hyväksyttyjä tukipäätöksiä yhteensä 5 274 hehtaarin pinta-alalle ja tukipäätöksiin on myönnetty valtion varoja hieman yli 12 milj. euroa. Tehdyissä selvityksissä metsitystukea on pidetty kustannusvaikuttavuudeltaan ja hyväksyttävyydeltään hyvänä tukimuotona. Metsäkatoala on Suomessa ollut 2010-luvulta lähtien vuosittain keskimäärin noin 14 000 hehtaaria eli alle 0,1 prosenttia metsäalasta. Joutoalueiden metsityksellä saavutetulla metsäpinta-alan lisäyksellä on näin ollen kompensoitu Suomessa muun maankäytön aiheuttamaa metsäkatoa. Metsitystukea saaneita hankkeita on tullut rahoitettavaksi erityisesti Pohjois-Pohjanmaan ja Pohjois-Savon maakunnista ja kohteet ovat suurelta osin olleet turvetuotannosta poistuneita turvemaa-alueita. Kaikista metsäkeskukselle tehdyistä hakemuksista on hyväksytty rahoitettavaksi noin 60 prosenttia. Kielteisten päätösten taustalla on useimmin ollut se, että alue on ollut jo valmiiksi metsittynyt tai se, ettei elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ole katsonut alueen olevan metsitettävissä aikaisempien maataloustukien, kaavoituksen tai maisematekijöiden vuoksi.
Hallituksen esityksessä on arvioitu, että lain muuttamisella saavutettaisiin vuosina 2024—2026 noin 5—7,5 milj. euron vuotuiset suorat säästöt valtiontalouteen riippuen vältettyjen tukihakemusten määrästä. Hallituksen esityksessä on myös arvioitu, että metsitystuesta luopuminen voi kuitenkin aiheuttaa epäsuoria vaikutuksia, jotka liittyvät hiilinielujen ja -varastojen vahvistamista ja ylläpitämistä koskevien kansainvälisten ja kansallisten velvoitteiden täyttämiseen. Luonnonvarakeskuksen vuonna 2021 tekemän arvion mukaan metsityksen suorat kustannukset yhdessä pellolle perustetun taimikon hoidon kustannusten kanssa ovat niin korkeita, että metsitys jää heikkotuottoisena investointina tekemättä, jos taloudellisia kannustimia ei ole. Näin ollen on perusteltua arvioida, että lakiesitys osaltaan kasvattaa Suomen maankäyttösektorin kasvihuonekaasupäästöjä. Osa metsitystuen piirissä olevista alueista saattaa kuitenkin metsittyä luonnostaan ilman erillisiä metsittämistoimia. Tämä voi vähentää lakiesityksen maankäyttösektorin nettopäästöjä lisäävää vaikutusta. Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että hallitusohjelman mukaan hallitus jatkaa maankäyttösektorin hiilinieluja vahvistavia toimia.
Metsitystukisäädösten muutosesityksen tavoitteena on selkeyttää metsitystukijärjestelmän päättymiseen liittyvää siirtymävaiheen sääntelyä. Tavoitteena on hallitusohjelman mukaisesti varmistaa vuosina 2021—2023 metsitystukilain nojalla tehtyjen tukipäätösten maksatusten jatkuminen tukijärjestelmästä luovuttaessa. Samalla huolehditaan jo myönnettyjen tukien jatkovelvoitteista, käytännössä tuensaajaa koskevan metsitysvelvoitteen ja siihen liittyvien toisena ja kahdeksantena vuotena maksettavien hoitopalkkioiden maksatusten jatkumisesta vuoteen 2038 saakka. Valiokunta pitää tärkeänä, että lakiehdotuksen avulla varmistetaan tuensaajan metsitysvelvoite ja sitoutuminen metsitetyn alueen taimikkovaiheen hoitoon sekä alueen säilyttäminen metsämaana. Valiokunta ehdottaa lakiehdotuksen voimaantuloa koskevaan sääntelyyn kuitenkin eräitä jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa tarkemmin kuvattuja muutoksia tuen hakijoiden oikeusturvan ja yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi.