Perustelut

Europol-yleissopimus perustuu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklan 2 kohdan d alakohtaan. Sen mukaan neuvosto voi unionisopimuksen VI osastossa tarkoitettua yhteistyötä varten tehdä yleissopimuksia, joita se suosittaa jäsenvaltioiden hyväksyttäväksi kunkin jäsenvaltion valtiosäännön asettamien vaatimusten mukaisesti. Europol-yleissopimuksen muuttamismenettelystä määrätään sopimuksen 43 artiklassa, jonka 1 kohdan mukaan neuvosto antaa sopimuksen muutokset yksimielisesti ja suosittaa jäsenvaltioille muutosten hyväksymistä niiden valtiosääntöjen asettamien vaatimusten mukaisesti.

Aloitteessa ehdotetaan yleissopimuksen 43 artiklan 1 kohtaa muutettavaksi siten, että yleissopimuksen muutokset hyväksyy neuvosto yksimielisellä päätöksellä saatuaan lausunnon Europolin hallintoneuvostolta ja eräissä tapauksissa yleissopimuksen 24 artiklassa tarkoitetulta, Europolin toimintaa valvovalta viranomaiselta sekä kuultuaan Euroopan parlamenttia. Muutoksia ei näin ollen annettaisi jäsenvaltioiden hyväksyttäviksi.

Europol-yleissopimus on lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä sisältävä kansainvälinen sopimus, jonka muuttamismenettelyn muutosehdotuksia on arvioitava valtion täysivaltaisuutta ja sopimuksentekovaltaa koskevien perustuslain säännösten kannalta (ks. PeVL 28/1997 vp, PeVL 33/2001 vp).

Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaan kansainväliseen sopimukseen perustuvalle toimielimelle voidaan antaa toimivaltaa mukauttaa sopimusta, mutta ei muuttaa sitä. Sallittujen mukautusten tulee olla asialliselta merkitykseltään sellaisia, että ne eivät vaikuta itse sopimuksen luonteeseen eivätkä toisaalta koske asioita, jotka perustuslain mukaan edellyttävät eduskunnan myötävaikutusta (ks. kokoavasti PeVL 38/2001 vp, s. 7).

Ehdotuksessa on kysymys unionisopimuksen 34 artiklassa mainittuihin instrumentteihin kuuluvan sopimuksen muuttamistoimivallan siirtämisestä Euroopan unionille. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan unionin perustamissopimusten muuttamismenettelystä antanut painoa sille, että unioni on jäsenvaltioiden yhteistyön kiinteyden ja laajuuden perusteella erityisasemassa nykyisten kansainvälisten järjestelyjen joukossa. Perustuslain täysivaltaisuussäännösten kannalta valiokunta on pitänyt keskeisenä, että unionin neuvosto päättää sopimusmuutoksista yksimielisesti. Valiokunta on kiinnittänyt huomiota myös siihen, että neuvoston päätösvalta on rajattu koskemaan tarkasti ja yksityiskohtaisesti määriteltyjä, toimielimiin tai niiden välisiin suhteisiin eri tavoin kohdistuvia asioita. Sopimuksen muuttamista tarkoittavan päätösvallan ei toisaalta tällaisissakaan tapauksissa ole sallittua ulottua sopimuksen perusluonteeseen tai -tavoitteisiin, vaan rajoittua voimassa olevan sopimuksen puitteisiin (ks. PeVL 38/2001 vp, s. 7/II).

Ehdotus Europol-yleissopimuksen uudesta muuttamismenettelystä koskee koko yleissopimusta ja siten myös lainsäädännön alaan kuuluvia kaikkia sopimusmääräyksiä. Näin avoin ja laaja kansainvälisen sopimuksen muutosvallan siirtäminen Euroopan unionille ylittää perustuslakivaliokunnan kannanotoista ilmenevät rajoitukset tällaiselle järjestelylle. Ehdotus ei siten ole sopusoinnussa valtion täysivaltaisuutta ja sopimuksentekovaltaa koskevien perustuslain säännösten kanssa.

Valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin mahdollisena, että Europol-yleissopimuksen joustavampi muuttamismenettely rajataan koskemaan vain tarkasti määriteltyjä sopimusmääräyksiä vähäisistä tai teknisluonteisista asioista. Perustuslain kannalta ei ole estettä myöskään sille, että Europol-yleissopimus kumotaan ja korvataan asiallisesti samansisältöisellä neuvoston päätöksellä.

Aloitteessa ehdotetaan Europol-yleissopimukseen lisättäväksi uusi 3 a artikla, jonka mukaan Europolin työntekijät voivat tukihenkilöinä osallistua yhteisiin tutkintaryhmiin niiden tutkiessa Europolin toimivallan alaan kuuluvia rikoksia. Tukihenkilöt voivat — asianomaisen jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä asetettujen rajoitusten puitteissa — avustaa tutkintaryhmää sen muissa tehtävissä paitsi epäillyn kiinni ottamiseen ja pidättämiseen liittyvien pakkokeinojen täytäntöönpanossa sekä vaihtaa tietoja ryhmän jäsenten kanssa. Europolin työntekijöillä ei ehdotuksen mukaan ole itsenäisiä toimivaltuuksia eikä ehdotus siten ole perustuslain kannalta ongelmallinen (ks. esim. PeVL 25/2000 vp, s. 3/I).