Hallituksen esityksen sisältämä keskeinen uudistus on säännösten selkeyttäminen apurahakauden aloittamisen siirtämisestä ja apurahakauden keskeyttämisestä (4 f §). Taiteen edistämiskeskus on vuoden 2016 alusta alkaen hyväksynyt apurahakauden keskeyttämisen myös ansiotyön perusteella. Keskeyttämiselle asetettuihin ehtoihin on sovellettu, mitä maatalousyrittäjien eläkelain (1280/2006) 10 b §:n 2 momentissa on säädetty. Hallituksen esityksellä sisällytetään vastaavat säännökset valtion taiteilija-apurahoista annettuun lakiin. Uudistus kannustaa apurahansaajaa ottamaan vastaan lyhyttaikainen työsuhde apurahakauden aikana. Valiokunta korostaa, että esitetty muutos antaa paremmat edellytykset pitkäjänteiseen työtehtävien suunnitteluun ja kohentaa vapaan kentän taiteilijoiden taloudellista tilannetta, kun enää ei tarvitse kieltäytyä yllättäen ilmaantuneesta lyhytaikaisesta kokopäiväisestä työsuhteesta apurahan menettämisen pelossa.
Valiokunta korostaa kuitenkin myös, että ehdotetun järjestelyn joustavuutta rajoittaa varsin jäykältä vaikuttava neljän kuukauden rajaus eli, se että apurahakautta tulisi olla käytettynä neljä kuukautta, keskeytys olisi vähintään neljä kuukautta ja apurahakautta vielä jäljellä neljä kuukautta, jotta sen voisi keskeyttää. Jatkossa tulee harkita järjestelmän edelleen kehittämistä siten, että lievennetään apurahakauden ja työsuhteen kestoon liittyviä rajoituksia ja joustavoitetaan taiteilijoiden mahdollisuuksia ottaa vastaan töitä aina kun niitä on tarjolla. Työjakson jälkeen tulee olla mahdollista jatkaa apurahatyöskentelyä siltä osin kuin apurahakautta on jäljellä.
Valiokunta pitää tärkeänä, että apurahakauden siirtämis- ja keskeyttämisjärjestelmän kehittäminen hallituksen esityksessä ehdotetulla tavalla ei johda käytännössä siihen, että vuosittain jaettavien apurahojen määrä laskee merkittävällä tavalla. Valiokunta tiedostaa, että esitys on laadittu siten, että sillä estetään ylittämästä eduskunnan hyväksymää apurahojen vuosittaista määrää. Näin keskeytyksissä olevaa apurahaa ei myönnetä uudelleen. Valiokunta ehdottaa yksityiskohtaisista perusteluista tarkemmin ilmenevällä tavalla, että mahdollistetaan apurahan jakaminen uudelleen tilanteissa, joissa apurahan saaja on esimerkiksi pysyvästi luopunut apurahasta.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Sivistysvaliokunta ehdottaa hallituksen esitykseen sisältyvän lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin
Kohdeapurahat
Hallituksen esityksellä poistetaan lain 3 a §:stä kohdeapurahan myöntämistä koskeva ehto. Valiokunnan pyytämän lisäselvityksen mukaan valtion taiteilija-apurahoista annetusta laista poistettiin vuonna 2008 säännös, jolla varattiin tietty apurahavuosien määrä myönnettäväksi kohdeapurahoina. Kohdeapurahaa koskeva apurahavuosien määrä siirrettiin taiteilija-apurahoina myönnettäväksi. Tämän jälkeen valtion taidetoimikunnille ei ole osoitettu valtion talousarviossa määrärahaa, josta tämän lain mukaista kohdeapurahaa olisi voinut myöntää. Valiokunta toteaa, että lain 3 a §:n maininta kohdeapurahoista on siten jäänyt lakiin tarpeettomana ja se voidaan poistaa.
Valiokunta korostaa, että kohdeapurahoista ei tukimuotona kuitenkaan ole luovuttu. Kohdeapurahat eli projektiapurahat ovat edelleen tarpeellinen ja tärkeä tukimuoto taiteilijoiden toiminnan tukemisessa. Niitä myönnetään vuosittain taiteenharjoittajille ja heidän muodostamilleen työryhmille yksittäisten hankkeiden toteuttamiseen momentilta 29.80.52 (Rahapelitoiminnan voittovarat taiteen edistämiseen) siltä osin kuin sitä on kohdennettu Taiteen edistämiskeskuksesta annetun lain mukaisiin Taiteen edistämiskeskuksen, taideneuvoston ja taidetoimikuntien myöntämiin apurahoihin ja avustuksiin. Kohdeapurahoista päättää taiteen edistämiskeskuksesta annetun lain (657/2012) 6 §:n 1 mom. 2 kohdan mukaisesti valtion taidetoimikunta kukin toimialallaan sekä alueellisten taidetoimikuntien osalta lain 7 §:n 1 mom. 1 kohdan mukainen alueellinen taidetoimikunta.
Opintojen tukeminen
Hallituksen esityksessä ehdotetaan poistettavaksi opintojen tukemiseksi myönnettävä apuraha, koska opintoihin saa tukea opintotukilain (65/1994) nojalla. Saadun selvityksen mukaan voimassa olevan 3 §:n maininta mahdollisuudesta jakaa apurahoja myös taiteenharjoittajien opintojen tukemiseksi on vallitsevan käytännön ja myös muun lainsäädännön kannalta osin ristiriitainen. Taidetoimikunnat suhtautuvat apurahan myöntämiseen opintojen tukemiseksi pääosin hyvin varauksellisesti erityisesti tilanteissa, joissa on ilmeistä, että kyseisiä opintoja on mahdollista rahoittaa opintotukilain nojalla. Apurahat halutaan suunnata nimenomaan taiteelliseen työskentelyyn. Lisäksi maininta opintojen tukemisesta aiheuttaa selvityksen mukaan vuosittain jonkin verran turhia hakemuksia, joissa haetaan apurahaa esim. taiteenalan perustutkintoon. Tutkintoon johtavien opintojen tukeminen taiteilija-apurahalain perusteella on myös ristiriidassa apurahansaajien eläke- ja tapaturmavakuutuksesta annettujen säännösten kanssa, joissa ”taiteellisen toiminnan harjoittamisena ei pidetä ammatilliseen perustutkintoon, ammattikorkeakoulututkintoon tai alempaan tai ylempään korkeakoulututkintoon liittyvää opiskelua tai opinnäytetyötä”.
Ehdotetun muutoksen vaikutuksia on saaduissa selvityksissä arvioitu siten, että muutos ei estä myöntämästä jatkossakaan apurahaa taiteelliseen työskentelyyn, jonka työsuunnitelma sisältää ammatissa kehittymiseen ja uudistumiseen tarvittavaa täydennyskoulutusta, kursseja, työssäoppimista jne. tai työsuunnitelmassa mainitun hankkeen toteuttamiseen liittyvää kouluttautumista.
Valiokunnan saamissa asiantuntijalausunnoissa on kuitenkin esitetty myös osin päinvastaisia arvioita. Uudistus voi vaikeuttaa taiteilijoille välttämättömän jatkuvan kehitystyön tekemistä ja uusien osaamisalueiden opettelua ja omaksumista. Selvityksen mukaan vain harva taiteilija täydentää osaamistaan jatkotutkinto-opinnoilla, yleisempää on osallistua työnteon ohella erilaisiin kursseihin ja koulutusohjelmiin Suomessa tai ulkomailla. Varsinkin pidempään ammatissa toimineiden taiteilijoiden kouluttautumistarpeet ovat varsin spesifejä, minkä vuoksi ei välttämättä ole motivaatiota aloittaa laaja-alaista jatkotutkintokokonaisuutta.
Sivistysvaliokunta korostaa taiteilijoiden mahdollisuuksia kehittää itseään työssään ja ehdottaa sen vuoksi yksityiskohtaisista perusteluista tarkemmin ilmenevän muutoksen lakiehdotuksen 3 §:ään.
Apurahojen myöntämisestä uudistuksen jälkeen
Hallituksen esityksessä ehdotetaan poistettavaksi lain 3 a §:n 2 momentin viimeinen virke, jonka mukaan taiteilija-apuraha voidaan viisivuotisena myöntää useamman kerran peräkkäin alalla eteviksi osoittautuneille taiteenharjoittajille, joilla ei ole päätoimista virka- tai työsuhdetta. Tätä poistoa perustellaan hallituksen esityksessä työllisyysehdon poistamisella. Sivistysvaliokunta pitää tärkeänä selvyyden vuoksi korostaa, että valtion taidetoimikunnat voivat ehdotetusta muutoksesta huolimatta edelleen harkintansa mukaan myöntää taiteilija-apurahat haluamansa pituisina (½—5 vuoden välillä) ja myös myöntää apurahat harkintansa mukaan useamman kerran peräkkäin samalle hakijalle. Lisäksi erittäin ansioituneille taiteenharjoittajille voidaan apurahalain 3 §:n 2 mom. perusteella myöntää nykyään myös ns. taiteilijaprofessoriapurahoja, joiden apurahakausi on enintään kymmenen vuotta.