Ehdotus
Komissio antoi ehdotukset direktiiveiksi julkisista hankinnoista
ja julkisista käyttöoikeussopimuksista 20.12.2011.
Ehdotuksia on käsitelty neuvoston julkisten hankintojen
työryhmässä tammikuusta 2012 alkaen.
Puheenjohtajamaa on toimittanut työryhmän jäsenille
konsolidoidun kompromissiehdotuksen julkisia hankintoja koskevaksi
direktiiviksi. Jäsenille on toimitettu myös kompromissiehdotus
julkisia käyttöoikeussopimuksia koskevasta
direktiivistä.
Hankintadirektiivin soveltamisala ja rahoituspalveluiden asema.
Puheenjohtajan kompromissiehdotuksessa hankintadirektiivin soveltamisalaa
koskevia määräyksiä on täsmennetty
ja selkeytetty komission ehdotukseen nähden. Kompromissiehdotuksessa
on lisäksi laajennettu poikkeuksia soveltamisalasta muun
muassa siten, että eräät oikeudelliset
palvelut, kuten edustaminen tuomioistuimissa, on jätetty
direktiivin ulkopuolelle. Rahoituspalveluja koskevat poikkeussäännöt
on kompromissiehdotuksessa jätetty komission ehdottamaan
muotoon siten, että poikkeus koskisi lähinnä ns.
MiFID-rahoitusinstrumentteja (Markets in Financial Instruments
Directive 2004/39/EY), vaikka Suomen edustajat
ovat tuoneet työryhmässä eduskunnan esittämällä (TaVL 22/2012 vp)
tavalla esiin, että sääntelyn tulisi
mahdollistaa nykyisen kaltainen poikkeusmenettely myös
muiden rahoitusinstrumenttien hankinnoissa.
Sidosyksikkösääntely ja hankintayksiköiden
väliset suhteet.
Sidosyksiköitä ja hankintayksiköiden
välisiä suhteita koskevia määräyksiä on selkeytetty.
Määräyksissä on nyt täsmennetty muun
muassa, että mahdollisen sidosyksikön markkinoilla
toimimista tarkasteltaessa on huomioitava keskimääräinen
kokonaisliikevaihto edellisten kolmen vuoden ajalta. Sidosyksiköiden
määräysvallan osalta on korostettu, että määräysvallan
alaisen yksikön päätöksentekoelimissä toimivat
edustajat voivat edustaa useampaa määräysvaltaa
käyttävää hankintayksikköä.
Hankintamenettelyt.
Hankintamenettelyjä koskevia sääntöjä on
päivitetty siten, että tarjousten ja osallistumishakemusten
jättämistä koskevia vähimmäismääräaikoja
on lyhennetty komission ehdotukseen nähden viidellä päivällä.
Neuvotteluja sisältävien hankintamenettelyjen
käyttöalaa on laajennettu komission ehdotukseen nähden.
Ns. tarjousperusteinen neuvottelumenettely on kompromissiehdotuksen
mukaan mahdollista aina silloin, kun hankintayksikön tarpeisiin
ei löydy vastausta markkinoilta ilman olemassa olevien
ratkaisujen muuntamista.
Innovaatiokumppanuusmenettelyn sääntöjä on
täsmennetty siten, että menettely on käytössä vain
silloin, kun hankintayksikön tarpeisiin ei voida vastata
markkinoilla olemassa olevilla ratkaisuilla.
Tarjousten käsittely ja valinta.
Kompromissiehdotukseen on sisällytetty uusia
määräyksiä siitä, että hankintayksiköt
voivat tarvittaessa pyytää toimittajia täsmentämään
tai täydentämään antamiaan tarjouksia
edellyttäen, että täydentämis-
ja täsmentämispyynnöt toteutetaan tasapuolisuuden
ja avoimuuden periaatteiden mukaisesti.
Komissio esitti alkuperäisessä ehdotuksessaan
ns. Euroopan hankintapassin synnyttämistä. Jäsenvaltioissa
toimittajille myönnettävä passi olisi
toiminut näyttönä muidenkin maiden hankintayksiköille
siitä, ettei mikään direktiiviehdotuksessa
säädetty toimittajan poissulkemisperuste ole käsillä.
Tästä esityksestä on luovuttu puheenjohtajamaan
kompromissiehdotuksessa.
Yhteishankinnat.
Sekä komission että puheenjohtajan ehdotukset
sisältävät uusia sääntöjä eri jäsenvaltioista
kotoisin olevien hankintayksiköiden yhteishankinnoista.
Kompromissiehdotuksessa on virtaviivaistettu ja selkeytetty tällaisia hankintoja
koskevia sääntöjä.
Hankintojen jakaminen osiin.
Hankintojen jakamista koskevia sääntöjä on
selkeytetty useilta osin koskien muun muassa jakamisen käytännön
toteuttamistapoja. Hankintayksiköillä olisi itsenäinen
valta esittää mitä tahansa relevanteiksi
katsomiaan perusteita hankintasopimuksen jakamatta jättämiselle
ilman, että näitä perusteita voitaisiin
kyseenalaistaa tuomioistuinmenettelyssä. Jakamista koskeva
raja-arvo on pysytetty komission ehdottamalla tasolla 500 000 eurossa.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen asema.
Sosiaali- ja terveyspalveluja koskevan erityissääntelyn osalta
kynnysarvot ovat pysyneet komission ehdottamalla tasolla. Kevyemmän
sääntelyn piiriin on otettu kuitenkin myös
hotelli- ja ravintolapalvelut. Lisäksi sosiaali- ja terveyspalvelujen kilpailuttamissääntöjä
on
selkeytetty siten, että direktiivissä todetaan
jäsenvaltioilla olevan vapaus määritellä näiden
menettelyjen säännöt, kunhan säännöt
antavat hankintayksiköille mahdollisuuden ottaa palvelujen
erityispiirteet huomioon.
Hankintamenettelyjen valvonta ja hallinto.
Hankintamenettelyjen valvontaa koskevia määräyksiä on
muutettu merkittävästi komission ehdotuksesta.
Uudistuneissa säännöissä ei
enää puututa tapaan, jolla jäsenvaltioiden
tulisi organisoida hankintamenettelyjen valvonta, vaan sääntely
keskittyy ainoastaan valvonnan tehtäviin. Näin
ollen jäsenvaltioille jää harkintavaltaa
päättää, toteutetaanko valvontaa
perustamalla nimenomaisia valvontaviranomaisia vai käytetäänkö valvonnassa
olemassa olevia viranomaisia, yksiköitä tai rakenteita.
Valvonnan tehtäviä on karsittu. Kompromissiehdotuksessa
on keskitytty jäsenvaltioille asetettuun velvoitteeseen
varmistaa hankintamenettelyjen valvonta siten, että valvonnalla
voidaan ehkäistä, tunnistaa ja raportoida hankintasääntöjen
rikkomuksia sekä hankintamenettelyihin liittyvää korruptiota.
Kompromissiehdotuksessa on säilytetty komission ehdotukseen
sisältynyt jäsenvaltioiden velvoite varmistaa,
että hankintayksiköille ja toimittajille on saatavissa
ohjeistusta ja tulkinta-apua unionin hankintasääntöjen
soveltamisessa.
Ympäristö- ja sosiaaliset näkökohdat.
Ympäristö- ja sosiaalisten näkökohtien
huomioimista koskevia määräyksiä on
täsmennetty komission ehdotukseen nähden. Ehdotuksessa
on selkeytetty julkisia hankintoja koskevien Kansainvälisen työjärjestön
yleissopimusten sekä Euroopan unionin työntekijöiden
asemaa koskevien säädösten suhdetta.
Tuotantomenetelmiin liittyvien sosiaalisten näkökohtien
tulisi olla yhteensopivia Euroopan parlamentin ja neuvoston lähetettyjä työntekijöitä
koskevan
direktiivin 96/71/EY kanssa siten kuin direktiiviä on
tulkittu unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännössä.
Lähetettyjen työntekijöiden direktiivissä mainittuja
työoloja tai vähimmäispalkkaa koskevat
vaatimukset ja kriteerit tulisi siten asettaa kansallisessa lainsäädännössä tai
työehtosopimuksissa asetetulle tasolle. Tällaiset
vaatimukset voitaisiin asettaa erityisesti sopimuksen toteuttamisen
ehdoiksi ja niissä voitaisiin viitata myös keskeisiin Kansainvälisen
työjärjestön yleissopimuksiin.
Käyttöoikeussopimuksia koskeva hankintadirektiiviehdotus.
Neuvoston julkisia hankintoja koskeva työryhmä on
käsitellyt myös komission ehdotusta julkisia käyttöoikeussopimuksia
koskevaksi direktiiviksi. Direktiivin soveltamisalan kannalta keskeistä riskin
käsitettä on selkeytetty komission ehdotukseen
nähden. Toiminnallisen riskin on kompromissiehdotuksen
mukaan koostuttava tekijöistä, jotka ovat sopimuspuolten
vaikutusvallan ulkopuolella eivätkä siten johdu
esimerkiksi ongelmista sopimussuorituksissa. Ehdotuksessa on lisäksi
tähdennetty, että toiminnallinen riski voi koostua
kysyntään tai saatavuuteen liittyvästä riskistä.
Käyttöoikeussopimusten pituutta koskevia sääntöjä on
muutettu siten, että sopimukset voivat olla joka tapauksessa
aina viisi vuotta voimassa. Ainoastaan viittä vuotta pidemmissä käyttöoikeussopimuksissa
tulee varmistaa, etteivät ne ylitä pituutta, jonka
aikana käyttöoikeuden saaja pystyy kattamaan sijoituksensa
sekä saamaan pääomasijoitukselleen tuoton.
Valtioneuvoston kanta
Valtioneuvosto kannattaa useimpia direktiiviehdotuksiin tehtyjä täsmennyksiä ja
selvennyksiä. Hankintadirektiivien soveltuminen erilaisiin monimutkaisiin
kokonaisuuksiin, kuten palvelusetelijärjestelyihin, on
uuden kompromissiehdotuksen perusteella paremmin selvitettävissä. Myös
uusien menettelymuotojen, kuten innovaatiokumppanuuden, sisältö ilmenee
selkeämmin kompromissiehdotuksesta, minkä voidaan arvioida
lisäävän menettelyjen käytettävyyttä. Direktiivin
soveltamisalan osalta valtioneuvosto katsoo eduskunnan linjauksen
mukaisesti edelleen, että sääntelyn tulisi
mahdollistaa poikkeusmenettely myös muiden rahoitusinstrumenttien
kuin ns. MiFID-rahoitusinstrumenttien hankinnoissa.
Valtioneuvoston kirjelmässä eduskunnalle koskien
komission hankintadirektiiviehdotuksia (U 14/2012 vp)
todettiin, että Suomessa majoituspalveluihin ja oikeudellisiin
palveluihin sovellettavat säännöt ovat
olleet pääosin samanlaisia kuin muihinkin palveluihin
sovellettavat hankintasäännöt. Kompromissiehdotus
tarjoaa näitä palveluja koskevien hankintojen
sääntelyyn enemmän joustovaraa kansallisissa
laeissa. Valtioneuvosto pitää myönteisenä kansallisen harkintavallan
laajentamista tältä osin.
Valtioneuvosto kannattaa niin ikään kompromissiehdotukseen
tehtyä täsmennystä, jossa korostetaan
jäsenvaltioiden harkintavaltaa määritellä sosiaali-
ja terveyspalveluja koskevien hankintamenettelyjen säännöt.
Valtioneuvoston näkemyksen mukaan täsmennykseen
tulisi kuitenkin lisätä viittaus direktiivin tasapuolisuus-
ja avoimuusperiaatteiden noudattamisesta harkintavaltaa käytettäessä,
jotta talousvaliokunnan lausunnon (TaVL 22/2012 vp)
mukaisesti yksi keskeinen ja tulevaisuudessa kasvava julkisten varojen
käytön kohde ei siirtyisi käytännössä hankintasääntelyn
ulkopuolelle. Valtioneuvosto katsoo, että kompromissiehdotuksen
esitys tarjousten jättämisen vähimmäismääräaikojen
lyhentämisestä komission ehdotuksesta ei ole perusteltua.
Sääntelyssä tulisi palata komission ehdotukseen.
Valtioneuvosto pitää perusteltuna, että hankintamenettelyjen
valvontaa koskevissa säännöissä on
keskitytty talousvaliokunnan lausunnon (TaVL 22/2012 vp)
mukaisesti valvonnan kannalta keskeisimpiin tehtäviin.
Valvonnassa voitaisiin tällöin keskittyä tehokkaammin
hankintasääntöjen näkökulmasta
olennaisiin väärinkäytöksiin,
kuten kilpailuttamatta jättämiseen, ja näihin
liittyvien perusteiden asianmukaisuuteen esimerkiksi suorahankinta-
tai sidosyksikkötilanteissa. Valtioneuvoston näkemyksen
mukaan valvonnan sääntelyssä tulisi kompromissiehdotuksen
mukaisesti jättää jäsenvaltioiden ratkaistavaksi,
miten valvonta toteutetaan ja organisoidaan.
Valtioneuvoston näkemyksen mukaan kompromissiehdotukseen
sisältyy vieläkin valvonnan tavoitteisiin nähden
liian kattavia tehtäviä. Valtioneuvosto pitää tervetulleina
selkeämpiä sääntöjä siitä,
miten hankintayksiköt voivat hankintamenettelyissään
huomioida ympäristö- ja sosiaalisia
näkökohtia. Kompromissiehdotuksessa on informaatiota
useasta aiemmin epäselväksi jääneestä kysymyksestä,
kuten ns. reilun kaupan tuotteiden huomioimisen mahdollisuudesta
sekä unionin hankintasääntöjen
suhteesta Kansainvälisen työjärjestön
yleissopimuksiin.
Julkisia käyttöoikeussopimuksia koskevan kompromissiehdotuksen
osalta valtioneuvosto pitää kannatettavana käyttöoikeussopimusten kestoa
koskeviin sääntöihin tehtyjä muutoksia.