Ehdotus

Komission ehdotuksen merkittävin uudistus aiempiin suuntaviivoihin verrattuna on TEN-T-verkon kaksitasoisuus. TEN-T-verkko tulisi muodostumaan kattavasta verkosta, jonka on määrä olla valmis vuoden 2050 loppuun mennessä, ja ydinverkosta, jonka on määrä valmistua vuoden 2030 loppuun mennessä.

Kattava verkko käsittää kansallisiin verkkoihin perustuvat rautateiden, maanteiden, sisävesireittien, satamien ja lentoasemien varsin tiheät verkot. Kattava verkko muodostaa TEN-T-verkon peruskerroksen.

Ydinverkko käsittää liikenneverkon strategisesti merkittävimmät osat ja muodostaa Euroopan liikenteellisen selkärangan. Ydinverkkoon sisältyy valtaväyliä ja liikenteen solmukohtia, jotka ovat elintärkeitä liikenteelle sisämarkkinoilla sekä EU:n ja sen naapurien ja maailman muiden osien välillä. Se käsittää eri liikennemuotojen yhdistelmiä ja mm. älykkäät liikennejärjestelmät. Ydinverkko sisältyy myös kattavaan verkkoon. Ydinverkon tavoitteena on luoda perusta tehokkaalle, vähemmän hiilivaltaiselle, turvalliselle ja varmalle liikennejärjestelmälle.

Euroopan laajuista liikenneverkkoa kehitetään yhteistä etua koskevilla hankkeilla, joilla rakennetaan uutta sekä ylläpidetään ja parannetaan olemassa olevaa liikenneinfrastruktuuria. Lisäksi toteutetaan toimenpiteitä infrastruktuurin resurssitehokkaan käytön edistämiseksi. Yhteistä etua koskeville hankkeille voidaan myöntää unionin rahoitustukea Euroopan laajuista liikenneverkkoa varten käytettävissä olevista välineistä. Komissio on samaan aikaan suuntaviivoja koskevan asetusehdotuksen kanssa antanut ehdotuksen (KOM(2011) 665) uudesta Verkkojen Eurooppa -välineestä, jolla liikennehankkeita rahoitettaisiin.

Kolmansilla mailla tarkoitetaan kaikkia naapurimaita ja kaikkia muita maita, joiden kanssa unioni voi tehdä yhteistyötä asetusehdotuksessa säädettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. Unioni voi tukea yhteistä etua koskevia hankkeita yhdistääkseen Euroopan laajuisen liikenneverkon sellaisten kolmansien maiden infrastruktuuriverkkoihin, jotka kuuluvat Euroopan naapuruuspolitiikkaan, laajentumispolitiikkaan, Euroopan talousalueeseen tai Euroopan vapaakauppaliittoon. Tavoitteena on yhdistää erityisesti ydinverkko kolmansien maiden liikenneinfrastruktuuriin rajanylityskohdissa. Lisäksi pyritään tukemaan liikenteenhallintajärjestelmien täytäntöönpanoa näissä maissa, helpottamaan lentoliikennettä kolmansien maiden kanssa erityisesti laajentamalla yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa ja ilmaliikenteen hallintaa koskevaa yhteistyötä sekä helpottamaan meriliikennettä edistämällä merten moottoritie -hankkeita kolmansien maiden kanssa. EU:n ja kolmansien maiden keskinäistä etua koskevilla hankkeilla pyritään edistämään myös Euroopan laajuisen liikenneverkon ja naapurimaiden verkkojen yhteentoimivuutta. Unioni voi käyttää voimassa olevia koordinointi- ja rahoitusvälineitä, kuten naapuruuspolitiikan investointivälinettä (NIF) tai liittymistä valmistelevaa tukivälinettä (IPA), tai perustaa ja käyttää uusia koordinointi- ja rahoitusvälineitä.

Valtioneuvoston kanta

Komission ehdotuksen tavoitteet Euroopan laajuiselle liikenneverkolle vastaavat pääosin valtioneuvoston näkemystä liikenneverkon kehittämisen lähtökohtaisista tavoitteista. Toimiva ja kilpailukykyinen Euroopan laajuinen liikenneverkko edistää sekä Suomen että koko EUalueen elinkeinoelämän toiminnan edellytyksiä ja yhdistää EU:n perifeerisiä alueita tehokkaammin EU:n ydinalueille sekä edistää EU:n ydinalueiden yhteyksiä Suomen kautta Aasiaan. Sujuvat, kohtuuhintaiset sekä luotettavat kuljetukset ja matkat ovat Suomen kilpailukyvyn kannalta ehdoton edellytys. Ehdotuksessa on korostettu erityisesti liikenneverkon pullonkaulojen poistamista, solmukohtien kehittämistä sekä keskeisten puuttuvien yhteyksien toteuttamisen tärkeyttä. Valtioneuvosto katsoo, että suuntaviivaehdotuksen painotukset vastaavat myös Suomen liikenneverkon kehittämistarvetta.

Valtioneuvosto tukee ehdotuksessa esitetyn infrastruktuurin suunnittelun ja toteuttamisen merkitystä ympäristöystävällisten ja multimodaalisten liikennekäytävien luomisessa sekä ympäristö- ja ilmastohaittojen vähentämisessä. Lähtökohtaisesti valtioneuvosto kannattaa myös tavoitetta liikennejärjestelmän yhteentoimivuudesta, mikä edistää jäsenmaiden sekä jäsenmaiden ja kolmansien maiden välisien matkojen ja kuljetusten sujuvuutta. Yhteentoimivuutta koskevat uudet järjestelmät ja toimintatavat tulee kuitenkin joustavalla tavalla sovittaa yhteen nykyjärjestelmien kanssa.

Valtioneuvosto kannattaa älykkään liikenteen ja muiden innovatiivisten järjestelmien laajempaa käyttöönottoa ja rahallista tukemista. Älyliikenteen järjestelmiä hyödyntämällä on mahdollista tehostaa merkittävällä tavalla jo olemassa olevan infrastruktuurin käyttöä. Uudet toimintatavat ja järjestelmät tarjoavat myös potentiaalisia vaihtoehtoja liikenteen kysynnän kasvuun vastaaville mittaville infrastruktuurihankkeille, ja sitä kautta ne tuovat uusia mahdollisuuksia mm. ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Älyliikenteen ratkaisujen avulla voidaan tehostaa myös liikenteen ohjausta ja ohjata matkustajia kestävämpiin kulkumuotoihin.

Valtioneuvosto korostaa, että verkon määrittämisessä ei tulisi huomioida ainoastaan tämän hetkisiä liikennevirtoja ja -volyymejä, vaan tulisi ennakoida ja arvioida myös pidemmän aikavälin liikennevirtojen kehittymistä strategisten kehittämissuuntaviivojen osalta. Tähän liittyen valtioneuvosto painottaa Pohjois-Euroopan ja Barentsin alueiden raaka-aineresurssien strategista merkitystä tulevina vuosikymmeninä. Tulevat investoinnit Euroopan pohjoisten alueiden luonnonvarojen hyödyntämiseen ja tarvittavaan liikenneinfrastruktuuriin sekä Euroopan ja Aasian välisten pohjoisten kuljetusreittien lisääntyvä käyttö voivat muuttaa globaaleja kuljetusvirtoja, mikä tulisi jo nyt ottaa ennakoivasti huomioon.

Valtioneuvoston näkemys on, että suuntaviivauudistus ja siinä ehdotettu TEN-T-verkon kaksitasoinen rakenne on perusteltu. TEN-T-liikenneverkon suunnittelumetodologia vastaa monilta osin niihin liikennepolitiikan haasteisiin, jotka myös Suomen näkemyksen mukaan vaativat erityishuomiota.

Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että komission ehdotuksessa on huomioitu omana kokonaisuutenaan yhteydet kolmansiin maihin. Ehdotuksessa on todettu, että unioni voi tukea yhteistä etua koskevia hankkeita sellaisten kolmansien maiden kanssa, jotka kuuluvat Euroopan naapuruuspolitiikkaan, laajentumispolitiikkaan, Euroopan talousalueeseen tai Euroopan vapaakaupanliittoon. Tukea koskevien kolmansien maiden joukosta puuttuu kuitenkin EU:n keskeinen kauppakumppani Venäjä, joka kuuluu myös EU:n strategisen kumppanuuden maihin. Valtioneuvosto katsoo, että TEN-T-ydinverkon tulee varmistaa liikennemuodoittain toimivat yhteydet niin jäsenmaiden välillä kuin suhteessa kolmansiin maihin, mikä tarkoittaisi yhteistä etua koskevia hankkeita myös Venäjän kanssa.

Keskeinen tarkennusta vaativa asia koskee kolmansien maiden kanssa toteutettavia yhteishankkeita. Valtioneuvosto katsoo, että EU-maiden on syytä koordinoida liikenneverkon kehittämistä ja suunnittelua kolmansien maiden kanssa, mutta varsinaisien infrastruktuurihankkeiden rahoittamisen tulisi koskea ainoastaan EU:n jäsenmaiden hankkeita.

Valtioneuvosto katsoo, että ehdotuksen vaatimukset kattavan verkon teknisistä ominaisuuksista ovat kansallisia kehittämistarpeita ajatellen liian tiukkoja ja sitovia sekä edellyttävät merkittävää kansallista rahoituspanostusta. Vaatimuksia koskevat esitykset ovat Suomen olosuhteisiin nähden haasteellisia tieverkon osalta. Tieliikenneinfrastruktuurille on asetettu korkeatasoisten maanteiden vaatimus, mikä edellyttäisi koko TEN-T-tieverkon parannusta moottoritie- tai moottoriliikennetietasoiseksi. Valtioneuvosto katsoo tarkoituksenmukaiseksi, että kansallisesta toteuttamisvastuusta johtuen tekniset vaatimukset sopeutetaan huomioimaan eri jäsenvaltioiden liikenteelliset tarpeet niin, etteivät vaatimukset johda tarpeisiin nähden kohtuuttomiin investointeihin.

Valtioneuvosto korostaa, että raideliikenneinfrastruktuuria koskevaa vaatimusta yhteisestä eurooppalaisesta standardiraideleveydestä (1 435 mm) uuden rataverkon osalta ei ole mahdollista hyväksyä. Suomen rataverkko tulisi jatkossakin säilyttää yhdenmukaisena (1 524 mm), jotta mahdollistetaan rataverkon yhteentoimivuus Suomen sisällä sekä yhteys Venäjän rataverkkoon.

Komission ehdotuksessa tarkennusta vaatii mm. rataverkon TEN-T-infrastruktuurin määrittely. Valtioneuvosto katsoo, että jatkossa tulisi laatia yksiselitteinen kuvaus siitä, mitkä rataosuudet lasketaan TEN-T-verkkoon kuuluviksi. Erityisiä haasteita aiheuttaa satamaratojen ja moniraiteisten rataosuuksien määrittely.

Suomessa jäänmurtajien laadulla ja määrällä on suuri vaikutus talvimerenkulkuun ja sen myötä elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että suuntaviivoissa on huomioitu jäänmurto osana meriliikenneinfrastruktuuria. Jäänmurto on huomioitu myös Verkkojen Eurooppa -välineestä rahoitettavissa ydinverkkokäytävien satamahankkeissa.

Valtioneuvosto kannattaa suurilta osin komission ehdotusta ydinverkon määrittelyperiaatteista. Ydinverkon on oltava kattavuudeltaan sellainen, että sillä voidaan varmistaa EU:n kilpailukyvyn kannalta strategiset yhteydet. Suomi pitää perusteltuna, että ydinverkkoon kuuluvia hankkeita valittaessa pyritään keskittymään aiempaa enemmän eurooppalaista lisäarvoa tuoviin hankkeisiin. On tärkeää, että jäsenmaiden välille saadaan toteutetuksi tehokkaita, ympäristöystävällisiä ja turvallisia kuljetuskäytäviä. Kehittämisen painopiste tulee olla erityisesti rajat ylittävissä hankkeissa ja liikenteellisissä solmukohdissa.

Valtioneuvosto katsoo tarkoituksenmukaiseksi, että kansallisesta toteuttamisvastuusta johtuen ydinverkon maanteitä koskevat tekniset vaatimukset sopeutetaan huomioimaan eri jäsenvaltioiden liikenteelliset tarpeet niin, etteivät vaatimukset johda tarpeisiin nähden kohtuuttomiin investointeihin.

Komissio on ehdottanut ydinverkon vaatimukseksi vaihtoehtoisten puhtaiden polttoaineiden saatavuutta sisävesi-, meri- maantie- ja lentoliikenteen infrastruktuurille. Valtioneuvosto katsoo, että puhtaat polttoaineet ja niitä koskevat vaatimukset tulisi määritellä yksityiskohtaisemmin vaatimuksen edellyttämien toimenpiteiden arvioimiseksi.

Suuntaviivauudistuksen yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi on määritetty TEN-T-liikenneverkon suunnittelun ja toteutuksen nykyistä koordinoidumpi ja nopeampi toteuttaminen. Valtioneuvosto kannattaa ehdotusta ydinverkkokäytävien toteuttamisen paremmasta koordinaatiosta, mutta korostaa tarvetta löytää hallinnollisesti ratkaisu, joka ei johda saavutettavaan hyötyyn nähden liialliseen byrokratian määrään ja raportoimisvelvoitteeseen.

Komission ehdotuksen mukaan kattavan liikenneverkon on määrä olla valmis vuoteen 2050 mennessä ja ydinverkon vuonna 2030. Liikenneverkolle asetetut vaatimukset ovat monilta osin korkeita. Arvioiden mukaan komission ehdottaman verkon toteuttamisen kustannukset Suomelle olisivat runsaat 22 miljardia euroa. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että investointien osalta panostukset kohdennettaisiin sinne, missä tarve ja vaikutukset ovat suurimmat. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että myös verkon laajuus ja sitä koskevat vaatimukset tulee arvioida suhteessa siitä saatavaan hyötyyn ja sen kehittämisen kustannuksiin.

Valtioneuvosto korostaa, että määrittelyperiaatteissa tulisi kiinnittää riittävästi huomiota perifeeristen maiden asemaan, saavutettavuuteen sekä yhteyksiin kolmansiin maihin. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että EU:n nykyiset prioriteettikäytävät ja EU:n ulkorajoille johtavat pääliikennekäytävät (trans-national axes) tulisi soveltuvin osin yhdistää ydinverkkoon kuuluvilla yhteyksillä. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että ydinverkon määrittämisessä huomioidaan myös pitkä yhteinen raja merkittävän kauppakumppanin Venäjän kanssa. Venäjä-yhteyksien kannalta on syytä selvittää mahdollisuuksia Northern Axis-liikennekäytävän sisällyttämisestä ydinverkkoon.

TEN-T-ydinverkolla on tärkeää ottaa huomioon sekä tavaraliikenteen että henkilöliikenteen tärkeimmät kansainväliset yhteydet. Kasvava henkilöliikenne pienentää tavaraliikenteen kapasiteettia erityisesti Suomen ja Venäjän välisillä rajanylityspaikoilla. Valtioneuvosto näkee tärkeänä tavaraliikennevirtojen edistämisen ja näin ollen tukee henkilö- ja tavaraliikenteen erillistarkastelua TEN-T-verkon määrittämisessä.

TEN-T-liikenneverkon kehittämistä koskevan ehdotuksen yhteydessä annetussa Verkkojen Eurooppa -välinettä koskevassa ehdotuksessa on esitetty, että vuosien 2014–2020 TEN-T-tukirahoitus painottuisi kestävämpiin liikennemuotoihin, kuten esimerkiksi raideliikenteeseen. Valtioneuvosto kannattaa pääasiassa raideliikenteen tukemista, mutta edellyttää samalla, ettei tieliikenteen vaatimuksia aseteta liian korkeiksi, jos rahoitustukea ei kohdenneta tieliikenteen investointeihin. Lisäksi valtioneuvosto korostaa tarvetta tukea ympäristövaatimusten täyttämistä TEN-T-rahoituksen kautta.

Valtioneuvosto katsoo, että TEN-T-verkon sitominen komission ohjaukseen ja vaatimuksiin edellyttäisi, että komissio myös merkittävällä tavalla osallistuisi verkon rahoittamiseen ja ylläpitoon. Liikenneverkolle kohdistuva tuki tulee arvioiden mukaan olemaan suhteellisesti pieni verrattuna kansallisiin investointitarpeisiin. Valtioneuvosto pitää ensisijaisen tärkeänä, että olemassa olevat resurssit käytetään tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti liikenneverkolle asetettujen tavoitteiden mukaisesti.