Yleisperustelut
Tämän vastalauseen tekeminen on ollut äärimmäisen
hankalaa, koska valtiovarainvaliokunnan kokouksen viimeiseen nuijankopautukseen asti
on ollut epävarmuutta siitä, mikä on
hallitusryhmien neuvottelutulos. Jo jaostotyöskentelyssä tuli
aikataulun venyttämistä ja kokousten siirtämistä,
koska hallituspuolueet eivät päässeet keskenään
sopimukseen siitä, lisätäänkö jotain määrärahoja
ja jos lisätään, niin mitä.
Lopulta kuitenkin kaksi jaostoa päätyi yksimielisesti lisäämään
täysin välttämättömiä lisämäärärahoja
erittäin tarpeellisiin kohteisiin, muun muassa
perusradanpitoon. Siinä vaiheessa uskoimme, että kyseessä oli
lopullinen päätös ja että hallituspuolueet
ovat vihdoin päässeet sopimukseen määrärahojen
lisäyksestä, minkä mukaan myös
heidän edustajansa jaostoissa olivat päätöksiä tekemässä.
Hämmästyksemme oli suuri, kun valtiovarainvaliokunnan
varsinaisessa kokouksessa samat ihmiset, jotka olivat juuri omissa
jaostoissaan olleet rahoja lisäämässä, joutuivat
itse ehdottamaan rahojen poistamista. Näin nopeaa takinkäännöstä emme
usko kenenkään tekevän ilman, että hallituskriisi
on ollut todella lähellä.
Hallituksen linja
Hallitus on linjannut voimassa olevassa ohjelmassaan muun muassa
talous-, työllisyys- ja veropolitiikasta, aluepolitiikasta,
kuntapolitiikasta, ympäristöpolitiikasta, energia-
ja elinkeinopolitiikasta sekä omistajapolitiikasta. Hallitusohjelmaa
lukiessa ja hallituksen toimintaa seuraillessa ei voi kuin ihmetellä,
että onkohan se itse lainkaan perillä siitä,
mikä sen virallinen linja on.
Hallitusohjelmassa todetaan muun muassa, että:
Hallituksen talouspolitiikan tärkein tavoite on työllisyyden
lisääminen vähintään
100 000 hengellä vaalikauden loppuun mennessä.
Tämä ja vankan pohjan luominen hyvälle
työllisyyskehitykselle myös tätä periodia
seuraavina vuosina on välttämätöntä,
jotta seuraavan vaalikauden loppuun mennessä voitaisiin
päästä 75 prosentin työllisyysasteeseen.
Samalla kun työvoiman osaamistasoa nostetaan, on määrätietoisesti
parannettava edellytyksiä synnyttää työpaikkoja, jotka
ovat myös vähemmän koulutettujen, erityisosaamista
vaille jääneiden ulottuvilla. Hallitus pyrkii
siihen, että alueelliset kehityserot kaventuvat ja työllisyys
lisääntyy myös siellä, missä työpaikkojen
syntyminen on ollut heikkoa ja työttömyys suurinta.
Työmarkkinoille tulemista on aikaistettava ja työmarkkinoilta
poistumista myöhennettävä.
Hallitus harjoittaa sosiaaliseen ja alueelliseen tasapainoon
tähtäävää politiikkaa.
Eroja alueiden kehittämisedellytyksissä kavennetaan. Tavoitteena
on muuttoliikkeen ja väestörakenteen tasapainottaminen
sekä palvelurakenteen turvaaminen koko maassa. Alueiden
menestys tukee koko kansantalouden kasvua ja heijastuu koko maahan.
Alueiden osaamista, yrittäjyyttä ja työllisyyttä vahvistetaan.
Näin tuetaan kasvua ja luodaan edellytykset hyvinvointiyhteiskunnan
perusrakenteiden ylläpitämiselle. Panostetaan
alueiden kilpailukyvyn parantamiseen voimistamalla niiden osaamista,
omia vahvuuksia sekä lisäämällä alueiden
kehittämisen omaehtoisuutta. Aluehallintoa ja seudullista
yhteistyötä kehitetään näitä tavoitteita
tukien. Valtion talousarvion valmistelun yhteydessä arvioidaan vuosittain
erikseen talousarvioesityksen aluepoliittiset vaikutukset.
Aluekehityksen turvaamiseksi huolehditaan liikenneväylien
ja liikenneyhteyksien ylläpidosta sekä nopeiden
ja kohtuuhintaisten tietoliikenneyhteyksien saatavuudesta koko maassa.
Etätyön tekemistä edistetään
sekä poistetaan sen esteitä. Selvitetään mahdollisuudet
turvata osaavan työvoiman saanti voimakkaasti väestöään
menettävillä alueilla.
Hallitus toteuttaa pitkäjänteistä ja
vakaata kuntapolitiikkaa. Kunnallisten peruspalveluiden saatavuus
ja laatu turvataan koko maassa kohtuullisella vero- ja maksurasitteella.
Edellytykset kunnallisten peruspalveluiden järjestämiseksi
turvataan huolehtimalla toimintakykyisestä ja elinvoimaisesta
kuntarakenteesta sekä palveluiden kestävästä rahoituksesta.
Työllisyyden paraneminen, taloudellinen kasvu ja yrittäjyyden
edistäminen ovat edellytys kestävälle
peruspalvelujen rahoitukselle. Lisätään
palveluiden tarve- ja olosuhdetekijöistä aiheutuvien
kustannusrakenteiden erojen, suurimpien kaupunkien erityisolosuhteiden
sekä muuttoliikkeen ja väestörakenteen
muutosten huomioon ottamista valtionosuusjärjestelmässä.
Julkisten palveluiden tuottamistavan arvioinnissa ja säädöksissä otetaan
huomioon julkisten palvelujen erityisluonne, muun muassa julkisiin
palveluihin liittyvät korkeat vaatimukset palveluiden laadusta,
turvallisuudesta, saatavuudesta ja jatkuvuudesta.
Ilmastomuutoksen hidastamiseksi toteutetaan Kioton pöytäkirjan
velvoitteet kansallisen ilmasto-ohjelman mukaisesti ja edistetään
sopimuksen pikaista ratifiointia. Verotuksen rakennetta uudistetaan
edistämään kestävää kehitystä.
Kaupunkien ja asutuskeskusten ympäristön laatua
parannetaan ottaen huomioon erityisesti lapset ja muut erityisryhmät.
Tavoitteen saavuttamiseksi tehostetaan liikenteestä ja
poltosta syntyvien pienhiukkasten päästöjen
vähentämistä, edistetään
lähiluonnon ja virkistysalueiden saavutettavuutta muun
muassa edistämällä kaupunkipuistojen
perustamista.
Hallituksen elinkeinopolitiikan tavoitteena on edistää talouskasvua
ja työllisyyttä, monipuolistaa tuotantorakennetta,
tukea vakaata aluekehitystä ja turvata Suomen talouden
kilpailukyky. Hallituksen energiapolitiikan tavoitteena on turvata
kilpailukykyisen energian saanti ja samalla täyttää kansainvälisten
ympäristösitoumusten asettamat velvoitteet. Hallitus
edistää monipuolista energiantuotantorakennetta
ja pyrkii nostamaan energiahuollon omavaraisuusastetta. Hallitus
edistää voimakkaasti uusiutuvien energialähteiden
käyttöä ja energian säästöä muun muassa
vero- ja investointituilla
Hallitus toteuttaa eduskunnan ydinvoiman lisärakentamista
koskevan periaatepäätöksen yhteydessä hyväksymät
lausumat, joiden mukaan muun muassa:
Hallitus harjoittaa ennustettavaa, aktiivista ja markkinaehtoista
omistajapolitiikkaa. Valtion yritysvarallisuuden hoidossa on pyrittävä mahdollisimman
hyvään yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen kokonaistulokseen.
Omistajapolitiikan tavoitteena on yhtiöiden kehittäminen,
hyvä henkilöstöpolitiikka ja valtion
omistuksen arvon nostaminen.
-
Tehdään
esitykset tarvittavista toimista kivihiilen käytön
hallituksi rajoittamiseksi sitä varten asetetun toimikunnan
työn pohjalta
2. Toteutetaan ja tarvittaessa päivitetään energiansäästöohjelma
3. Toteutetaan ja tarvittaessa päivitetään uusiutuvien
energialähteiden edistämisohjelma
4. Raportoidaan eduskunnalle kansallisen ilmastostrategian
ja lausumien toteutumisesta.
Todellinen tilanne
Valtiovarainvaliokunnan liikennejaosto ja maatalousjaosto olivat
molemmat yksimielisesti ymmärtäneet,
että jos hallitusohjelmaa halutaan aidosti toteuttaa ja
pitää kiinni eduskunnan aiemmasta tahdosta,
pitää pahimpiin kipukohtiin löytyä lisää määrärahoja.
Muuten sekä työllisyyspolitiikka, ympäristöpolitiikka
että aluepolitiikka kärsivät pahoja takaiskuja.
Maatalousjaosto totesi yksimielisesti, että puuenergian
käytön lisäämistavoitteita ei
voida käytännössä toteuttaa
ilman riittävää rahoitusta nuorten metsien
hoitoon ja energiapuun haketukseen, ja täten se ehdotti
lisättäväksi 5 000 000
euroa puuntuotannon kestävyyden turvaamiseen.
Liikennejaosto oli omalta osaltaan yksimielinen sen suhteen,
että VR:n voitontuloutus suunnataan täysimääräisesti
perusradanpidon rahoitukseen. Näin vältyttäisiin
kolmensadan ihmisen lomautuksilta syyskuukausiksi sekä nopeusrajoitusten
asettamiselta.
Kuluvan vuoden toinen lisätalousarvio on tarkoitus
antaa vasta lokakuussa, jolloin sen voimaantulo ajoittunee aikaisintaan
marraskuun loppupuolelle. Kun lisämäärärahasta
ei tässä vaiheessa ole myöskään
täyttä varmuutta, neuvottelut henkilökunnan
sopeuttamisesta aloitetaan valtiovarainvaliokunnan liikennejaoston saaman
selvityksen mukaan jo kesäkuussa
Valtion talousarvio vuodelle 2004 merkitsi sitä,
että mahdollisuudet alue- ja kuntatason joukkoliikenteen
tarkoituksenmukaiseen kehittämiseen heikkenivät
entisestään. Karu tosiasia on, että joukkoliikenteen
toimintaedellytykset esimerkiksi Pohjois- ja Itä-Suomen
haja-asutusalueilla tulevat vaikeutumaan ja matkustaminen kallistuu.
Joukkoliikenteen osto- ja kehittämismäärärahojen
leikkaaminen puree myös kaupunkien joukkoliikenteeseen:
joukkoliikenteen kehittäminen hidastuu ja paineet lippujen
hintojen korottamiseen kasvavat. Hallituksen tavoite kasvattaa
joukkoliikenteen osuutta henkilöliikenteessä kaupunkiseuduilla
ei tämän määrärahan puitteissa
näin ollen tule toteutumaan.
Talousarvio ei myöskään tukenut ponnisteluja
liikenneturvallisuuden parantamiseksi, sillä joukkoliikenteen
osuuden kasvattaminen henkilöliikenteessä on tutkimusten
mukaan paras tapa parantaa liikenneturvallisuutta.
Joukkoliikenteen kehittämiseen tarvitaan myös
uusia avauksia. Esimerkiksi alueellisten joukkoliikennejärjestelmien
kehittämiseen (mm. pikaraitiotieyhteyksien rakentaminen)
koko valtakunnan alueella tulisi valtion budjetista olla mahdollista
anoa määrärahoja.
Valtion tulisi kesän budjettiriihessä turvata ensisijaisena
toimenpiteenä joukkoliikennemäärärahojen
riittävä taso vuosille 2005—2008, jotta
kuntalaisille säilyvät palvelutason kannalta tärkeät
joukkoliikenneyhteydet maan eri puolilla. Samalla valtiovallan tulee
tukea ja edesauttaa ministeri Hannes Mannisen johtaman hallinnon
ja aluekehityksen ministerityöryhmän (HALKE) hyviä tavoitteita
ja toimenpiteitä joukkoliikenteen edistämiseksi.
Sitä työtä on tekemässä parhaillaan
kolme eri HALKE-työryhmää. Työryhmien
esitykset tulevat valtioneuvoston ja eduskunnan arvioitavaksi ja
päätettäväksi tämän
vuoden loppupuolella.
Rehevöityminen on suurimpia Itämeren ongelmia
ja myös suomalaisen luonnonsuojelun ykköshaaste.
Kun rehevöityminen pääsee tarpeeksi
pitkälle, se alkaa ruokkia itse itseään. Koko
Itämeren ravinnekuormittajista merkittävimmät
ovat typen osalta maanviljely (41 %), ilmakulkeutuma
(21 %) ja asutusjätevedet (14 %).
Fosforikuormituksesta ovat vastuussa pääasiassa
maanviljely (33 %) ja asutuskeskukset (23 %).
Kuormituslähteiden merkitys tosin vaihtelee suuresti riippuen
maankäyttömuodosta ja asukastiheydestä ja
siitä, mitä Itämeren osa-aluetta tarkastellaan,
mutta harva edes tietää tai tulee ajatelleeksi,
että myös liikenteen päästöt vaikuttavat
Itämeren rehevöitymiseen.