Ehdotus

Jatkokirjelmä käsittelee ennakkovaikuttamista tulevan komission työohjelmaan. Ennen Euroopan parlamentin vaaleja (22.—25.5.2014) vaikuttaminen keskittyy virkamiestasolle, sillä useat komissaarit vaihtuvat tai ainakin salkkujako vaihtuu. Vaalien jälkeen poliittisen tason vaikuttaminen nousee keskeiseksi.

Toukokuun aikana komission pääsihteeristössä laaditaan tulevan puheenjohtajaehdokkaan Euroopan parlamentti -kuulemisia varten alustava epävirallinen lista, joka sisältää yhtäältä hankkeet, joissa on vähän liikkumavaraa ja jotka on otettava tulevaan työohjelmaan, ja toisaalta ne asiat, jotka määräytyvät paljolti tulevan puheenjohtajan poliittisen värin ja näkemysten mukaan.

Valtioneuvoston kanta

Valtioneuvoston selonteko EU-politiikasta 2013 (VNS 6/2013 vp) määrittelee lähitulevaisuuden keskeisimmät integraation kehittämishankkeet. Hallituksen avaintavoitteita vuonna 2014 (E 156/2013 vp) ovat 1) tulevan komission ohjelmaan vaikuttaminen ja sääntelyn toimivuuden edistäminen, 2) talous- ja rahaliiton kehittäminen sekä 3) kilpailukyvyn, kasvun ja työllisyyden edistäminen.

Sääntelyn toimivuus.

Sääntelyn toimivuuden edistäminen on tulevan komission ohjelmaan vaikuttamista läpileikkaava teema. Kyse on siitä, miten EU-sääntelyä halutaan jatkossa tehtävän sekä kevennettävän ja millaista sääntelyä halutaan laadittavan komission viisivuotiskaudella. Suomi on tarjonnut konkreettisia näkemyksiä komissiolle EU-sääntelyn kehittämiseksi kansallisen kartoituksensa (2013) pohjalta. Kartoitukseen osallistuivat kaikki ministeriöt ja joukko sidosryhmiä, ja siinä huomioitiin myös muiden jäsenvaltioiden ja komission näkemykset. Suomi vaikuttaa aktiivisesti myös kesäkuun Eurooppa-neuvoston valmisteluihin, jotta Eurooppa-neuvostossa kyetään sopimaan konkreettisista lisätoimista asiassa. Keskeistä on muun muassa REFIT-ohjelman tehostaminen ja nopea toimeenpano sekä kilpailukykyvaikutusten arvioinnin parantaminen komission vaikutusarviointiohjeita ja yleisimmin koko säädösvalmisteluprosessissa päivittämällä. Yksittäisen hankkeen vaikutusten lisäksi tulisi arvioida eri säädöksistä aiheutuvat kumulatiiviset vaikutukset erityisesti yrityksille. Sääntelyn toimivuuden ja vaikutusarviointien kehittäminen toteutetaan heikentämättä kuluttajien, työntekijöiden ja ympäristön suojaa.

Talous- ja rahaliitto.

Talous- ja rahaliiton vahvistaminen on yksi hallituksen EU-politiikan avaintavoitteista vuonna 2014. EMUn jatkokehittämisessä tavoitellaan ratkaisuja, jotka virtaviivaistavat nykyistä talouden ohjauksen kehikkoa, parantavat läpinäkyvyyttä sekä edistävät EU:n yhtenäisyyttä. Tulevan komission kaudella painopisteen tulee olla jo tehtyjen talouspolitiikan koordinaatiota koskevien uudistusten täytäntöönpanossa. Vuonna 2015 toteutetaan useita viime vuosina toteutettujen uudistusten arviointeja ja välitarkasteluja, joihin Suomi vaikuttaa aktiivisesti.

Ensisijaisen vastuun finanssipolitiikasta ja rakenneuudistuksista tulee säilyä jäsenvaltioilla. EMUn kehittäminen edellyttää vakaus- ja kasvusopimuksen uskottavuuden palauttamista. Suomi ei kannata yhteisvastuullisia järjestelyitä, koska ne luovat moraalikatoa ja hidastavat välttämättömien uudistusten toimeenpanoa. Ehdotukset euromaiden yhteisistä velkakirjoista tai velanpurkurahastosta ovat ristiriidassa jäsenvaltioiden omaan velkavastuuseen ja markkinapaineeseen perustuvien periaatteiden kanssa. Myös mahdolliset uudet riskinjako- ja tulonsiirtojärjestelmät, kuten ajatus erillisestä euroalueen budjetista, ovat ongelmallisia.

Myös tulevan komission toiminnan keskiössä on EU- ja euroalueen kasvun ja vakauden turvaaminen eurokriisin jälkeen. Kriisin jälkeen julkisen talouden tasapainottuminen on alkanut, mutta se ei koske vielä velkaantumista. Elpymisen jatkuminen on turvattava siten, että panostetaan kestävyyteen muun muassa toteuttamalla rakenneuudistuksia. Tämä mahdollistaa myös velkaantumisen taittamisen.

Pankkisektoria koskeva taseiden läpivalaisu ja stressitestit ovat ratkaisevassa asemassa. Mahdolliset pääomitustarpeet pitää hoitaa ensi sijassa yksityisin varoin, toissijaisesti kansallisin julkisin varoin, ja vasta viimesijaisena keinona jäsenvaltiot voivat hakea EVM:ltä rahoitustukea pankkiensa pääomitukseen. Tavoitteena on, että pankkiunionin instituutiot ja pelisäännöt luovat uskoa sijoittajanvastuuseen, jäävät fiskaalisesti neutraaleiksi ja kannustavat siten vastuulliseen toimintaan rahoitusmarkkinoilla.

Rahoitusmarkkinoita koskevan epävarmuuden väistyminen edellyttää pysyvän kriisinratkaisumekanismin voimaantuloa. Tulevan arvion rahoitusmarkkinasektorin sääntelyn kokonaisvaikutuksista tulisi heijastua seuraavan komission ohjelmaan niin, että siinä harkitaan ylisääntelyn purkamista ja mahdollisuuksia kevyempään sääntelyyn. Pankkisektorin rakennetta ja pk-yritysten rahoitusta koskevaa työtä tulee jatkaa.

Veronkierron ja veroparatiisien vastaisten toimien osalta komissioon vaikuttaminen liittyy erityisesti toimintasuunnitelman toimeenpanoon. Komissiolta tarvitaan aktiivisuutta myös automaattisen verotietojen vaihtoa koskevan standardin kehittämisessä ja OECD:n veropohjan rapautumista ja voittojen siirtoja koskevassa BEPS-hankkeessa.

EU:n vuotuisessa talousarvioprosessissa uuden komission tulisi olla pidättyväinen joustomekanismien käyttöönotossa, jotta kunnioitetaan hyväksyttyä vuotuista talousarviota sovittujen budjettiperiaatteiden mukaisesti. Välitarkastelussa ei tule korottaa rahoituskehyksen tasoa. Seuraavaa rahoituskehystä koskevassa ehdotuksessa (2017) on identifioitava tulevaisuuden keskeisimmät haasteet ja EU-tason toimet, joilla on näiden ratkaisemiseksi lisäarvoa. Tavoitteena on oikeudenmukaisempi omien varojen järjestelmä muun muassa maksualennuksista luopumalla.

Suomen keskeisenä tavoitteena on huolehtia omistustietojen julkisuudesta ja parantaa oikeusvarmuutta sekä asiakkaan suojaa rajat ylittävissä arvopaperien hallintaketjuissa. Tärkeitä hankkeita ovat myös digitaalisen agendan edistäminen maksupalvelujen alalla.

Sisämarkkinat.

Suurin talouspotentiaali on palveluiden sisämarkkinoilla, sillä palvelut muodostavat noin 70 prosenttia EU:n BKT:stä. Tulevan komission on keskityttävä EU-lainsäädännön täytäntöönpanon varmistamiseen. Etenkin palveludirektiivin täytäntöönpano on keskeistä. Lisäksi erityisesti liike-elämän palveluita sekä rakentamiseen ja vähittäiskauppaan liittyviä palveluita tulisi tarkastella, sillä ne muodostavat merkittävän osan unionin BKT:stä. Uusien lainsäädäntöehdotusten osalta on kuitenkin noudatettava harkintaa.

Digitaalisten sisämarkkinoiden loppuun saattaminen vaatii lisäpanostuksia, sillä markkinat ovat edelleen pirstoutuneet. Keskeistä on laillisen sisältöihin pääsyn varmistaminen ja rajat ylittävän lisensoinnin helpottaminen ilman, että oikeudenhaltijan oikeuksia vaarannetaan. Komission olisi annettava lainsäädäntöehdotus esteiden poistamiseksi. Olennaista on toimivien tekijänoikeusratkaisujen löytäminen. Digitaalisten sisämarkkinoiden mahdollisuuksia tulisi arvioida myös palvelukohtaisesti. Suomelle tärkeää on, että pienten kieli- ja kulttuurialueiden erityispiirteisiin ja elinvoimaisuuden säilymiseen kiinnitetään huomiota.

Tavoitteena on varmistaa, että Suomelle tärkeä rahapelien yksinoikeusjärjestelmä turvataan.

Elinkeino- ja innovaatiopolitiikka.

Tulevan komission ohjelmassa tulee nostaa keskiöön cleantech (erityisesti energiatehokkuus, veden käytön tehokkuus ja bioenergia), biotalous sekä aineeton ja digitaalinen arvonluonti perinteisen teollisuuden uudistamisessa ja kilpailukyvyn kasvattamisessa.

EU:n ja jäsenmaiden tulee ohjata yrityksiään tavoittelemaan korkeamman lisäarvon tehtäviä globaaleissa arvoverkoissa. Investoinnit ja innovaatiopanostukset tulee entisestään kohdistaa puhtaaseen ja kestävää kehitystä tukeviin ratkaisuihin sekä muihin korkeaa arvonlisää tuottaviin avainaloihin, kuten luoviin aloihin, designiin, ICT:hen, digipalveluihin, nanotekniikkaan, robotiikkaan, uusiin teollisuustuotteisiin ja niiden uusien tuotantoprosessien kehittämiseen.

Korkean lisäarvon tuotantoon tähtäävä elinkeinopolitiikka edellyttää tuekseen innovaatiopolitiikkaa, joka edistää uuden tiedon ja osaamisen luomista sekä erityisesti niiden hyödyntämistä. Eurooppa on perinteiltään globaalisti vahva uuden tieteellisen tiedon tuottaja. Jatkossa pitää kiinnittää enemmän huomiota T&K-toiminnan tulosten hyödyntämiseen ja kaupallistamiseen. Innovaatioiden käyttöönoton vahvistamiseksi EU:ssa tulisi kannustaa jäsenmaita erilaisiin innovatiivisiin ratkaisuihin. Julkista rahaa, kuten Horisontti 2020 -varoja, tulee myös käytännössä kohdistaa merkittävästi innovointiin. Eurooppa-neuvoston on tarkoitus linjata viimeistään lokakuussa vuoden 2030 ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteista, jotta EU olisi sovitulla tavalla valmistautunut Pariisissa vuonna 2015 pidettäviin kansainvälisiin ilmasto-neuvotteluihin, joissa tavoitteena on kattavan ilmastosopimuksen aikaansaaminen.

Ilmasto ja energia.

Suomelle on tärkeää, että ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteista päätettäessä energiaintensiivisen teollisuuden hiilivuodon riski minimoidaan ja kehittyneiden biopolttoaineiden markkinoiden kehittyminen EU:ssa turvataan esimerkiksi asettamalla liikenteen biopolttoaineille sitova tavoite EU-tasolla. Komissiolta vuonna 2015 tai vuoden 2016 alussa saataviin lainsäädäntöehdotuksiin on ryhdytty vaikuttamaan. Tavoitteena on päästökauppajärjestelmän toimivuuden turvaaminen ja kustannustehokas taakanjako jäsenmaiden kesken.

Suomi ajaa näkemystä, jossa metsäbiomassan energiakäytölle ei kehitetä erillisiä kestävyyskriteerejä. Kestävän metsätalouden kriteerien osalta tulee tukeutua EU:n metsästrategian puitteissa tehtävään työhön.

Suomi korostaa sähkön ja kaasun sisämarkkinoiden kehittämistä ja unionin yhtenäisyyttä energian ulkosuhteissa kilpailukyvyn sekä energian toimitusvarmuuden ja energiaturvallisuuden parantamiseksi. Euroopan energiaturvallisuuden vahvistaminen edellyttää tuontiriippuvuuden vähentämistä lisäämällä kotoperäisiä energialähteitä, kuten kiinteitä ja nestemäisiä biopolttoaineita, maakaasun jakeluverkoston kehittämistä sekä energian tuontikanavien monipuolistamista muun muassa ottamalla energiatoimitukset vahvemmin osaksi yhteistä kauppapolitiikkaa.

Alue- ja rakennepolitiikka.

Suomi korostaa EU:n alue- ja rakennepolitiikan modernisointia. Painopisteen tulee olla elinkeinotoiminnan ja rakenteiden uudistumisessa sekä innovaatioiden tukemisessa, mikä edistää myös myönteistä työllisyyskehitystä.

Hyvissä ajoin ennen seuraavia rahoituskehysneuvotteluja on arvioitava, miten koheesiopolitiikan rahoitusta voidaan uudistaa niin, että se nykyistä paremmin palvelee kasvua tukevia rakennemuutoksia ja innovaatiolähtöistä taloutta. Koheesiorahoituksen vaikuttavuutta tulee parantaa nykyisestä ja menettelyjä edelleen yksinkertaistaa.