Hankkeen tausta
Vesihuoltolain uudistamishankkeen tavoitteena oli turvata vesihuollon toiminta ja pitää vesivarat kansallisissa käsissä. Hanke kuuluu
pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmaan.
Eduskunta sai vuonna 2020 käsiteltäväkseen Vesi on meidän -kansalaisaloitteen (KAA 2/2020). Siinä esitettiin, että käynnistetään sellaisen lainsäädännön valmistelu, jolla estetään julkisten vesihuoltotoimintojen myyminen kaupallisille yksityisille toimijoille. Nykyiset julkisen sektorin omistukset pidettäisiin ennallaan.
Eduskunta päätti syyskuussa 2021 hyväksyä kansalaisaloitteen. Päätöksessään
EK 26/2021 eduskunta edellytti, että valtioneuvosto ryhtyy mahdollisimman ripeästi valmistelemaan lainsäädäntöä, jolla varmistetaan, että julkiset vesihuoltopalvelut säilyvät kuntien omistuksessa ja määräysvallassa.
Vesihuoltolain uudistushankkeen tarkoituksena oli edistää vesihuollon alueellista yhteistyötä ja rakenneuudistusta sekä parantaa vesihuoltolaitosten omaisuudenhallintaa. Tavoitteena oli myös selkeyttää ja tehostaa vesihuollon toiminnan ja talouden valvontaa sekä parantaa yleisesti vesihuoltolain toimivuutta.
Maa- ja metsätalousministeriö asetti vuonna 2022 työryhmän, jonka tehtävänä oli laatia hallituksen esityksen muotoon kirjoitettu esitys vesihuoltolain
(119/2001) uudistamiseksi. Valmistelussa työryhmän tuli selvittää eri sääntelyvaihtoehtoja. Lisäksi erityistä huomiota oli kiinnitettävä sääntelyn suhteeseen kunnalliseen itsehallintoon sekä perus- ja ihmisoikeuksista seuraaviin vaatimuksiin.
Työryhmän mietintö valmistui 19.6.2024. Se sisälsi luonnoksen hallituksen esitykseksi laiksi vesihuoltolain muuttamisesta.
Lakimuutosesityksessä edellytettiin, että kunnat säilyttävät määräysvaltansa vesihuoltolaitoksiin ja omistuksensa vesihuolto-omaisuuteen. Kunnille on tarkoitus säätää myös etuosto-oikeus nykyisin yksityisessä omistuksessa olevien vesihuoltolaitosten ja niiden omaisuuden mahdollisissa myyntitilanteissa. Osuuskuntamuotoinen vesihuoltotoiminta on tarkoitus mahdollistaa jatkossakin.
Sääntelyratkaisu varmistaisi julkisen määräysvallan säilymisen vesihuoltosektorilla. Se turvaisi kunnille perustuslain mukaisen itsehallinnon vaatiman liikkumavaran vesihuoltopalvelujen järjestämisessä. Lisäksi laitosten taloudellisten toimintaedellytysten varmistamiseksi tehtäisiin muutoksia vesihuollon toiminta-alueisiin sekä kiinteistöjen liittämisvelvollisuuteen.
Esitysluonnoksen lausuntokierrokselta saadun palautteen pohjalta esitysluonnosta tarkennettiin entisestään, jotta vesihuollon omistuksen ja määräysvallan säilyminen kunnilla varmistuisi eduskunnan edellyttämällä tavalla. Luonnoksesta vesihuoltolain uudeksi 4 c §:ksi järjestettiin uusi lausuntopyyntökierros vuoden 2025 alussa.
Hallituksen esitys
HE 40/2025 laiksi vesihuoltolain muuttamisesta annettiin eduskunnallekeväällä 2025. Hallituksen esityksellä pantiin toimeen Vesi on meidän -kansalaisaloite. Esityksessä ehdotettiin lakiin lisättäväksi säännös, jonka nojalla kunta ei saa myydä vesihuoltoon kohdistuvaa omistustaan. Myöskään kunnan omistuksessa tai määräysvallassa oleva vesihuoltolaitos ei saisi myydä vesihuolto-omaisuuttaan.
Kunnalle säädettäisiin etuosto-oikeus nykyisin yksityisessä omistuksessa olevien vesihuoltolaitosten ja niiden vesihuolto-omaisuuden kaupoissa. Jatkossa saisi perustaa vain kunnan omistuksessa olevia vesihuoltolaitoksia tai asiakasomisteisia vesihuolto-osuuskuntia.
Investointien ja varautumisen suunnitelmallisuudella on tarkoitus turvata vesihuollon toimintaedellytyksiä ja kohtuulliset vesihuoltomaksut.
Eduskunta hyväksyi 19.11.2025 lain vesihuoltolain muuttamisesta (1087/2025). Lakimuutokset tulevat voimaan 1.1.2026.