Yksityiskohtaiset perustelut

Uudistuksen tarve

Voimassa olevan lainsäädännön perusteella ei ole ollut mahdollista tarkistaa asianmukaisesti korkeimpien oikeuksien tuomareiden palkkausta, vaikka heidän palkkauksensa suhteellinen asema on heikentynyt verrattuna muihin valtion ylimpiin virkamiespalkkauksiin. Tässä suhteessa vääristymää on syntynyt jo nykyisen lainsäädännön voimaantulovaiheessa. Järjestelmän syntyvaiheiden kuvauksen osalta valiokunta viittaa mietintöönsä HaVM 22/1998 vp.

Eduskunta on edellyttänyt edellä mainitun hallintovaliokunnan mietinnön mukaisesti, että korkeimpien oikeuksien presidenttien ja jäsenten palkkaus korjataan sille tasolle, jolla se on ollut ennen niin sanotun palkkalain voimaantuloa suhteessa valtionhallinnon ylimpien virkamiesten palkkaukseen. Lisäksi lakivaliokunta (LaVL 7/1999 vp, LaVL 11/2000 vp) ja hallintovaliokunta (HaVL 14/2000 vp, HaVL 15/2000 vp) ovat eri yhteyksissä kiinnittäneet huomiota korkeimpien oikeuksien presidenttien ja jäsenten palkkauksen korjaamistarpeeseen.

Perustuslakivaliokunnan lausunto

Perustuslakivaliokunnan lausunnosta ilmenee, että ensimmäinen lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, mutta toinen lakiehdotus tulee käsitellä perustuslain 73 §:ssä säädetyssä järjestyksessä. Esitykseen sisältyvien lakiehdotusten asemasta voidaan kuitenkin tavallisen lain säätämisjärjestyksessä käsitellä sellainen lakiehdotus, jossa ovat säännökset esityksessä tarkoitettujen tuomareiden palkkauksesta ja muista palvelussuhteen ehdoista.

Sääntelyehdotus yleisellä tasolla

Perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta hallintovaliokunta ehdottaa, ettei korkeimpien oikeuksien presidenttien ja jäsenten palvelussuhteen ehdoista annettua lakia (196/1991) kumota, vaan kyseisten tuomareiden palkan määräytymisestä ja sen tarkistamisesta säädetään — kuten nykyisinkin tapahtuu — sanotun lain 1 §:ssä samalla kuitenkin hallituksen esityksen sääntelytavoite huomioon ottaen. Toinen lakiehdotus voidaan tällöin tarpeettomana hylätä.

Korkeimpien oikeuksien presidenttien ja jäsenten palkan määräytyminen

Valiokunta ehdottaa, että niin sanotun palkkalain 1 §:n 1 momentissa korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden presidenttien palkka säädetään 52 705 markaksi kuukaudessa ja jäsenten palkka 44 795 markaksi kuukaudessa. Tarkoitus on, että nämä palkat tulevat voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2001.

Presidenttien palkka vastaa tällöin valtioneuvoston oikeuskanslerin palkkausta ja jäsenten palkka valtion A 34 palkkausluokkaa siinä maksettavine lisineen.

Mainitun pykälän 2 momentissa valiokunta ehdottaa, että 1 momentissa tarkoitettuja palkkoja tarkistetaan vastaavasti kuin valtioneuvosto kulloinkin päättää niiden valtion virkamieslain (750/1994) 26 §:ssä tarkoitettujen valtionhallinnon virkamiesten kuukausipalkkausten tarkistusperusteista, joiden palkkauksista on tehty sanotun lain 44 §:ssä tarkoitettu sopimus. Tarkoitus on, että tarkistuspäätökset tehdään ajantasaisesti valtioneuvoston päättämien sopimuspalkkojen tarkistamisperusteiden mukaisesti. Valiokunnan ehdotus yksinkertaistaa nykyistä kaksivaiheista korkeimpien oikeuksien tuomareiden palkkojen tarkistusjärjestelmää.

Valiokunta ehdottaa, että 1 §:n 3 momentissa valtiovarainministeriölle säädetään lisäksi tehtäväksi seurata korkeimpien oikeuksien tuomareiden palkkojen ja niiden kehityksen sekä muiden valtionhallinnon ylimpien virkamiesten palkkojen ja niiden kehityksen välistä suhdetta sekä päättää seurannassa todettujen muutosten edellyttämistä tuomareiden palkkausten korotuksista. Seuranta kattaisi siis sekä kuukausipalkkausten tasojen että kehitysten välisen seurannan ja vertailun myös muiden kuin 2 momentissa tarkoitettujen ylimpien virkamiesten osalta. Seurantavelvoite koskee nyt säädettävän lain 1 §:n 1 momentissa toteutettavien palkantarkistusten voimaantulon jälkeistä aikaa. Lakiehdotuksen 3 momentti muodostaa eräänlaisen varmistusmekanismin, ettei tuomareiden palkkaus jää jälkeen muiden valtion ylimpien virkamiesten palkkauksen tasosta siinäkään tapauksessa, että muiden valtion ylimpien virkamiesten palkkauksen tasossa tapahtuisi muutakin kuin 2 momentissa tarkoitettua kehitystä. Momentin tarkoituksena on osaltaan turvata, että korkeimpien oikeuksien tuomareiden palkkauksellinen asema säilyy nyt säädettävällä tasolla suhteessa muihin valtion ylimpiin virkamiehiin. Tässä momentissa tarkoitetun seurannan tulee olla säännöllistä.

Kaikkiaan valiokunnan ehdottama sääntely täyttää tuomareiden riippumattomuuden kannalta tarpeelliset elementit.

Teknisiä tarkistuksia

Voimassa olevan lain 2 §:n 3 momentin mukaan korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden presidenttien ulkomailla tehtyjen virkamatkojen kustannusten korvaamiseen sovelletaan, mitä siitä on valtioneuvoston oikeuskanslerin ja puolustusvoimain komentajan osalta noudatettavana.

Säännös on aikanaan perustunut siihen, että niin sanotussa valtion matkustussäännössä virkamiehet olivat asemansa perusteella jaettu kahteen matkaluokkaan. Matkustussäännöstä on poistettu virkamiesten jako matkaluokkiin, minkä vuoksi 2 §:n 3 momentti voidaan tarpeettomana poistaa.

Palkkalain 5 § koskee ylimääräisiä jäseniä. Korkeimpia oikeuksia koskevassa lainsäädännössä ylimääräiset jäsenet on muutettu määräaikaisiksi jäseniksi. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa 5 §:n muuttamista.

Valiokunta ehdottaa lisäksi 5 a §:n 1 momentin muuttamista vastaamaan eduskunnan perustuslakiuudistuksen yhteydessä hyväksymän sen lausuman henkeä, jonka mukaan ministeriön toimivaltaisuus tulee lakiesityksissä osoittaa mainitsemalla ministeriö nimeltä (EV 262/1998 vp). Samalla ehdotetaan, että valtiovarainministeriö vahvistaa 1 §:n 2 ja 3 momentin perusteella maksettavat palkat, kun 1 §:n 1 momentin mukaiset palkat tulevat voimaan suoraan lain nojalla.