Perustelut
Yleistä
Valiokunta pitää tärkeänä,
että Euroopan unionin toimin ja säännöksin
torjutaan järjestäytynyttä, vakavaa ja
luonteeltaan kansainvälistä lapsiin kohdistuvaa
seksuaalista hyväksikäyttöä ja
lapsipornografiaa. Euroopan yhdentyminen, henkilöiden aikaisempaa
vapaampi liikkuvuus ja informaatioteknologia, erityisesti Internet,
korostavat kansainvälisen yhteistyön merkitystä. Tämän
tyyppisten rikosten yhteydessä myös jäsenmaiden
lainsäädännön yhtenäistäminen
on EU:n puitepäätöksin perusteltua. Puitepäätöksen
alaan ehdotetaan kuitenkin kuuluvaksi myös sen tyyppisiä rikoksia,
jotka eivät ole tavallisesti luonteeltaan kansainvälisiä tai
joita ei tehdä järjestäytyneesti. Tällaisia
rikoksia ei ole syytä sisällyttää puitepäätöksen
soveltamisalaan.
Puitepäätöksen säännökset
koskevat keskeisimpiä henkilökohtaisia oikeushyviä.
Siten on luonnollista, että rikoslain rangaistussäännökset kattavat
valtaosan puitepäätöksen kriminalisointivelvoitteista.
Rikoslain seksuaalirikoksia ja lapsipornografiaa koskevat rangaistussäännökset
on uudistettu vuonna 1999 voimaan tulleella lainsäädännöllä.
Rikoslain säännökset poikkeavat merkittävimmin
puitepäätöksestä lapsipornografian
määrittelyä koskevan 18 vuoden ikärajan
ja kuvamateriaalin todenmukaisuusvaatimuksen osalta sekä törkeiden
tekomuotojen tunnusmerkistöjen ja rikosten rangaistusasteikkojen
osalta. Rikoslain säännökset eivät
välttämättä kata kaikkia velvoitteita,
koska rikoslain yleinen seksuaalinen suojaikäraja on 16
vuotta, kun taas puitepäätöksessä lapsella
tarkoitetaan alle 18-vuotiasta henkilöä.
Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö
Valiokunnalle on selvitetty puitepäätösehdotuksen
jatkovalmistelua neuvoston työryhmässä. Sen
perusteella valiokunta toteaa, ettei sillä ole yleistä huomauttamista
valtioneuvoston kannanotoista. Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevaa
2 artiklaa on tarvetta edelleen tarkentaa koskemaan alle 18-vuotiaan
alisteiseen tai heikompaan asemaan ja lapsen kypsymättömyyteen
perustuvaa hyväksikäyttöä. Säännöstä on syytä täsmentää siten,
ettei sen soveltamisalaan kuulu nuorten tavanomaiset sukupuolisuhteet.
Puitepäätöksen 2 artiklan a kohtaan
on ehdotettu lisättäväksi pornografiset
esitykset. Prostituutiota ja pornografisia esityksiä ei
voida rinnastaa toisiinsa. Puitepäätöksen
soveltamisalaa on kuitenkin syytä harkita laajennettavaksi
koskemaan vakavampia tekomuotoja kuten lapsen pakottamista pornografisiin
esityksiin ja niistä hyötymistä.
Lapsipornografia
Valtioneuvosto katsoo, että puitepäätöksessä tulisi
sallia mahdollisuus noudattaa lapsipornografian määritelmässä 16
vuoden ikärajaa. Seksuaalinen suojaikäraja
on Suomessa 16 vuotta ja eräissä laissa
määritellyissä tilanteissa
18 vuotta. Voimassa olevissa rikoslain 17 luvun
18 §:ssä (sukupuolista
siveellisyyttä loukkaavan kuvan levittäminen) tai 19 §:ssä (sukupuolisiveellisyyttä
loukkaavan lasta
esittävän kuvan hallussapito) ei ole määritelty
ikärajaa. Säännöksen tulkinnassa
voidaan pykälien perusteluiden mukaan käyttää ikärajana
rikoslain 20 luvun 6 §:ssä säädettyä 16 vuoden ikärajaa.
Valiokunta katsoo, ettei lapsipornografian määrittelyssä ole
puitepäätösehdotuksesta poiketen syytä tavoitella
16 vuoden ikärajaa. Vaikka 16-vuotiaan katsotaan rikosoikeudellisesti olevan
riittävän kypsä päättämään
seksuaalisesta käyttäytymisestään
ja harkitsemaan käyttäytymisensä merkitystä,
on pornografisissa kuvissa esiintymistä arvioitava
toisin. Suojaikärajan nostaminen 18 vuoteen on perusteltua,
kun kuvamateriaalia valmistetaan levittämistarkoituksessa
tai levitetään esimerkiksi pitämällä sitä kaupan
tai vuokrattavana tai muutoin yleisesti saatavana. Puitepäätöksen
3 artiklan keskeisenä sisältönä tulisi
olla alle 18-vuotiaiden suojaaminen lapsipornografian tuottajien
ja levittäjien hyväksikäytöltä.
Puitepäätöksessä ei edellytetä,
toisin kuin Suomen rikoslain 17 luvun 19 §:ssä,
että hallussapidetyn lapsipornografisen kuvamateriaalin olisi
oltava todellisuudenmukaista. Puitepäätöstä arvioitaessa
on otettava huomioon perustuslakivaliokunnan ja lakivaliokunnan
kannanotot sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän
kuvan hallussapitoa koskevasta pykälästä (PeVL
23/1997 vp ja LaVM 3/1998 vp).
Hallituksen esityksessä (HE 6/1997
vp) ehdotettiin, että hallussapidetyn lapsipornografisen kuvamateriaalin
olisi oltava todellisuuspohjaista. Perustuslakivaliokunta
piti pelkän hallussapidon kriminalisointia poikkeuksellisena,
mutta tässä tapauksessa perusteltuna, koska kyseessä on
todellisuuspohjaiset kuvatallenteet, jotka ovat saattaneet syntyä lasta
seksuaalisesti hyväksikäyttämällä.
Lakivaliokunnan mukaan vaatimus kuvamateriaalin todellisuuspohjaisuudesta
olisi aiheuttanut käytännössä vaikeita
näyttö- ja tulkintaongelmia, koska autenttisen
näköistä kuvamateriaalia voidaan
valmistaa esimerkiksi tietokonetekniikalla. Tämän
vuoksi valiokunta laajensi perustuslakivaliokunnan lausunnosta huolimatta
tunnusmerkistön koskemaan todellisuudenmukaista kuvamateriaalia.
Siten rikoslain nykyinen säännös koskee
tallenteita, joiden valmistamisessa mallina on käytetty
lasta tai tietokone- tai videotekniikalla tai muulla teknisellä tavalla valmistettuja
kuvatallenteita, jotka ovat todellisuudenmukaisia. Tällä tarkoitetaan
todellisuuspohjaisen näköistä aineistoa,
jota ei voida erottaa aidoista kuvatallenteista, joissa on käytetty ihmisiä malleina.
Tämän määrittelyn ulkopuolelle
jäävät esimerkiksi piirrokset tai maalaukset.
Valiokunta katsoo, että puitepäätösehdotuksen
jatkovalmistelussa on kuvamateriaalin laadun osalta lähtökohtana
syytä pitää nykyistä rikoslain
pykälää ja edellä esitettyjä valiokuntien
kannanottoja.
Rangaistusasteikkojen yhtenäistäminen
Lakivaliokunta on tämän vuoden aikana ottanut kantaa
rangaistusasteikkojen yhtenäistämiseen ja rikosten
törkeiden tekomuotojen määrittelyyn puitepäätöksin
(LaVL 5/2001 vp ja LaVL 6/2001
vp). Valiokunta toistaa aikaisemmissa lausunnoissa esitetyt
yhtenäistämistä koskevat yleiset näkemykset.
Osa tässä puitepäätöksessä ehdotetuista
enimmäisrangaistusten vähimmäispituuksista
poikkeaa merkittävästi rikoslain nykyisistä rangaistusasteikoista.
Ankaria rangaistuksia perustellaan mm. sillä, että ne
mahdollistavat poliisiyhteistyön ja oikeudellisen yhteistyön
Euroopan unionissa. Valiokunta katsoo, että rangaistusasteikkoja
ja yhteistyön edellytyksiä on tarkasteltava toisistaan
erillisinä kysymyksinä. Valiokunta pitää perusteltuna
valtioneuvoston varauksellista suhtautumista sellaisiin enimmäisrangaistuksiin,
jotka selvästi poikkeavat rikoslaissa noudatetusta rangaistustasosta.