Ehdotukset

U 54/2000 vp

Asian käsittely on edennyt EU-puheenjohtajamaiden ja komission työasiakirjojen pohjalta. Komission selvitys yhteisöpatentin taloudellisista vaikutuksista valmistui huhtikuussa 2009. Keskeisiä neuvottelukysymyksiä ovat olleet vuosimaksut, patenttivirastojen välinen työnjako ja kieliregiimi.

Kansallisten patenttivirastojen toimintaedellytysten turvaamisen kannalta ovat keskeisiä kysymyksiä vuosimaksun tason määräytyminen ja maksun jakokriteerit sekä se, millaiseksi tutkimusyhteistyö Euroopan patenttiviraston ja kansallisten virastojen välillä muodostuu.

Komission tavoitteena on, että yhteisöpatentista tulee erittäin edullinen. Lähtökohdaksi on otettu eurooppapatentin nykyisten vuosimaksujen kokonaismäärä neljässä Euroopan patenttisopimukseen (EPC, European Patent Convention) kuuluvassa valtiossa. Yhteisöpatentti olisi aina voimassa 20 vuotta. Vuosimaksut eivät kasvaisi nykyiseen tapaan progressiivisesti, vaan olisivat samansuuruiset joka vuosi. Vuosimaksun lisäksi patentinhaltijan maksettavaksi tulisi prosessimaksuja ja käännöskustannuksia.

Vuoden 2003 poliittisen yhteisymmärryksen mukaisesti vuosimaksu esitetään jaettavaksi tasan Euroopan patenttiviraston (EPO, European Patent Office) ja jäsenmaiden kesken. Jäsenmaan saama jako-osuus määräytyisi bruttokansantuotteen perusteella.

Työasiakirjassa tuodaan esille tarve turvata kansallisten patenttivirastojen toimintakapasiteetti yhteisöpatenttijärjestelmässä. Kaikille kansallisille patenttivirastoille tulisi, niiden niin toivoessa, antaa mahdollisuus osallistua yhteistyöhön.

Kieliregiimin osalta ehdotuksena on tällä hetkellä, että yhteisöpatenttihakemus tulee tehdä jollakin EPO:n virallisista kielistä (englanti, saksa, ranska). Selitysosa ja patenttivaatimukset käännettäisiin konekäännöksinä kaikille EU-kielille hakemuksen julkaisuvaiheessa. Konekäännösten tarkoitus olisi pelkästään informatiivinen.

E 47/2009 vp

Komissio esittää, että sille annetaan neuvottelumandaatti patenttilitigaatiosopimuksen neuvottelemiseksi Euroopan yhteisön, sen jäsenvaltioiden ja Euroopan patenttisopimuksen (EPC) muiden sopimusvaltioiden välille. Ennen neuvottelujen aloittamista on EY-tuomioistuimelta tarkoitus pyytää EY-perustamissopimuksen 300 artiklan 6 kohdan mukainen lausunto patenttilitigaatiosopimusluonnoksen yhdenmukaisuudesta EY-perustamissopimuksen kanssa.

Patenttilitigaatiosopimuksella luotaisiin täysin uusi kansainvälinen tuomioistuin (patenttituomioistuin). Tavoitteena on nykyistä kustannustehokkaampi ja ennustettavampi patenttioikeudenkäyntijärjestelmä. Nykyisin eurooppapatentteja koskevat loukkaus- ja mitätöintikanteet käsitellään kansallisissa tuomioistuimissa. Samaa patenttia koskevat samanaikaiset oikeudenkäynnit monessa maassa ovat usein huomattavan kalliita. Eri maiden tuomioistuinkäytännöissä on myös eroja, jotka voivat johtaa toisistaan poikkeaviin ratkaisuihin ja sitä kautta ennakoitavuuden vähenemiseen.

Komissio ei ole antanut patenttilitigaatiosopimuksesta virallista ehdotusta, vaan keskusteluja on käyty eri puheenjohtajamaiden laatimien työasiakirjojen pohjalta. Niiden mukaisesti patenttituomioistuin rakentuisi ensimmäisen oikeusasteen osalta alueellisesti toimivien jaostojen ja keskusjaoston varaan. Jäsenmaa voi niin halutessaan perustaa oman paikallisjaoston tai liittyä useamman maan kattavaan aluejaostoon. Alue- ja paikallisjaostoille ehdotetaan toimivaltaa käsitellä muun muassa loukkauskanteita ja vastakanteena nostettuja mitätöintikanteita. Muutoksenhakuaste olisi keskitetty.

Patenttituomioistuimen tuomareina olisi sekä lainoppineita että teknisen koulutuksen saaneita tuomareita. Tuomarikokoonpanossa olisi pääsääntöisesti sekä paikallis- että aluejaostoissa kahden kansallisen tuomarin lisäksi yksi ns. poolituomari. Oikeudenkäyntikielenä olisi pääsääntöisesti jaoston sijaintipaikan virallinen kieli.

Keskusteluissa on ollut esillä nk. opt-out-mahdollisuuden sisällyttäminen sopimukseen. Tämä antaisi yksittäiselle patentinhaltijalle mahdollisuuden halutessaan jättäytyä kokonaan uuden patenttilitigaatiojärjestelmän soveltamisen ulkopuolelle, kun kyse on eurooppapatenttia koskevasta riita-asiasta.

Valtioneuvoston kanta

U 54/2000 vp

Suomi pitää tärkeänä jatkotoimia kustannustehokkaan, oikeusvarman ja laadukkaan patenttijärjestelmän kehittämiseksi Euroopassa.

Yleisesti Suomi katsoo, että komission lainsäädäntöhankkeiden tulee luoda lisäarvoa ilman, että ne vaarantavat kansallisen IPR-infrastruktuurin toimivuutta. Eurooppalaisen patenttijärjestelmän toimivuuden eli tehokkaan ja laadukkaan patentointiprosessin kannalta on välttämätöntä, että kansallisille patenttivirastoille annetaan mahdollisuus suorittaa uutuustutkimuksia vuoden 2003 poliittisen yhteisymmärryksen mukaisesti.

Suomi pitää tärkeänä, että mahdollinen yhteisöpatentti toteutetaan vaarantamatta kansallisen tutkivan patenttiviranomaisen toimintaedellytyksiä. Erityistä huomiota tulee kiinnittää yhteisöpatenteista perittävien maksujen asianmukaiseen jakautumiseen kansallisille patenttivirastoille. Jakokriteerien tulisi kuvastaa maan patentointiaktiivisuutta.

E 47/2009 vp

Suomi kannattaa neuvottelumandaatin antamista komissiolle. Komission valtuuttaminen aloittamaan patenttilitigaatiosopimusta koskevat neuvottelut yhteisön ulkopuolisten Euroopan patenttisopimuksen (EPC) sopimusvaltioiden kanssa on edellytys työn jatkamiselle.

Suomi tukee sitä, että EY-tuomioistuimelta pyydetään EY-perustamissopimuksen 300 artiklan 6 kohdan mukainen lausunto patenttilitigaatiosopimusluonnoksen yhteensopivuudesta EY-perustamissopimuksen kanssa. Lausunto tulisi pyytää pikaisesti siitä riippumatta, että patenttilitigaatiosopimuksen oikeusperustamääräykset edellyttävät valtioneuvoston arvion mukaan vielä lisäselvitystä.

Suomi pitää tärkeänä, että patenttilitigaatiosopimuksen oikeusperustaviittauksia tarkastellaan työn edetessä esitettyä yksityiskohtaisemmin. Neuvottelumandaatissa esitetty EY 300 -artikla ei näyttäisi olevan oikeusperustaviittauksena riittävä, sillä artiklassa määrätään useista menettelyistä, joiden osalta neuvoston päätöksenteossa noudattama menettely sekä Euroopan parlamentin rooli vaihtelevat. EY 300 -artikla, vaikka sen osalta määriteltäisiin myös se nimenomainen kohta, joka määrää menettelyn, ei ole oikeusperustana riittävä, vaan tämän ohella komission tulisi määritellä litigaatiosopimuksen aineellinen oikeusperusta. Kannatamme sitä, että EY-tuomioistuinta pyydettäisiin lausunnossaan ottamaan kantaa aineelliseen oikeusperustaan.

Neuvottelumandaatin sisällöstä tulee myöhemmin käydä yksityiskohtainen keskustelu neuvoston patenttityöryhmässä. Jotta patenttituomioistuimen perimmäinen tarkoitus toteutuisi, Suomi pitää tärkeänä varmistaa yksinomainen tuomiovalta eurooppapatentteja ja tulevia yhteisöpatentteja koskevissa riita-asioissa. Suomi suhtautuukin erittäin varauksellisesti neuvottelumandaatin (samoin kuin patenttilitigaatiosopimuksen) sisältämään mainintaan ns. opt-out-mahdollisuudesta. Toteutuessaan opt-out vesittäisi uuden patenttituomioistuimen perimmäisen tarkoituksen, sillä oikeudenkäynnit jatkuisivat useassa foorumissa samanaikaisesti. Lisäksi on syytä huomioida, että neuvottelumandaattiluonnos on laadittu varsin yleiseksi, eikä se suinkaan sisällä mainintoja kaikista periaatteellisesti merkittävistä ratkaisuista, kuten esimerkiksi jäsenmaan oikeudesta perustaa aluejaosto, eri jaostojen välisestä toimivaltajaosta taikka oikeudenkäyntikieliregiimistä. Jo tästä syystä maininta opt-outista on mandaatissa tarpeeton. Mahdollista joustovaraa on pohdittava, jos Suomi olisi ainoa jäsenmaa tai jäsenmaiden selkeässä vähemmistössä, joka vastustaa opt-outin sisällyttämistä mandaattiin.

Suomi katsoo, että patenttilitigaatiojärjestelmän yleiset tavoitteet olisi hyvä sisällyttää neuvottelumandaattiin. Näitä ovat oikeuden saatavuus (tosiasiallinen mahdollisuus saada oikeusjärjestyksen mukaista oikeutta) ja oikeudenkäyntimenettelyn oikeudenmukaisuus (ennustettava, joutuisa ja taloudellinen). Myös perustavanlaatuinen lähtökohta jäsenvaltioiden oikeudesta perustaa oma paikallisjaosto olisi tarpeen mainita neuvottelumandaatissa.

Menettelytapaan liittyen on Suomen näkemyksen mukaan vielä arvioitava se, mikä on tarkoituksenmukaisinta, eli onko ehdotettu jäsenvaltioiden edustajista koostuva erityiskomitea riittävä vai tulisiko myös pj-maan voida osallistua neuvotteluihin.