Perustelut

Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välinen kumppanuussopimus eli Cotonoun sopimus

Cotonoun sopimus on yksi Euroopan unionin kehitysyhteistyön keskeisimpiä välineitä ja maantieteelliseltä soveltamisalaltaan laaja-alaisin. Sopimuksella kehitetään Euroopan yhteisön ja sen jäsenmaiden ja Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren alueen valtioiden (AKT-maat) yhteistyötä. Vuonna 2000 allekirjoitetun — ja vuonna 2005 tarkistetun —sopimuksen periaatteet vastaavat hyvin Suomen kehitysyhteistyön tavoitteita, mm. valiokunnan korostamaa köyhyyden vähentämistä. Suomen ulkopolitiikan keskeiset yleisperiaatteet — ihmisoikeudet, demokratia ja oikeusvaltio — huomioidaan sopimuksessa. Sopimukseen sisältyy mm. mahdollisuus keskeyttää yhteistyö yksittäisten valtioiden kanssa, jos näitä sopimuksen olennaisia osia rikotaan.

Cotonoun sopimusta tarkistetaan viiden vuoden välein. Ensimmäisen viisivuotistarkastuksen — vuonna 2005 — tarkoituksena oli parantaa sopimuksen soveltamista muuttamatta sopimuksen olennaista sisältöä. Sopimukseen lisättiin määräyksiä kansainvälisen terrorismin torjunnasta, palkkasoturitoiminnan ehkäisemisestä, yhteistyöstä joukkotuhoaseiden leviämisen torjumiseksi ja Kansainväliseen rikostuomioistuimeen sitoutumisesta sekä säännöllisemmän poliittisen vuoropuhelun käymisestä. Sopimukseen kirjattiin määräyksiä liittyen YK:n vuosituhattavoitteisiin ja täytäntöönpano- ja hallintomenettelyjä tehostettiin. Eduskunta on käsitellyt aikaisemmin sopimuksen tarkistamista (UAO 8/2005 vp, E 41/2005 vp).

EU:n jäsenmaiden välinen sisäinen rahoitussopimus ja menettelytapasopimuksen muutossopimus

Käsiteltävänä oleva esitys sisältää Cotonoun tarkistettuun kumppanuussopimukseen liittyvän kehitysyhteistyön monivuotisen rahoituskehyksen ja sisäisten menettelytapojen tarkistuksen. Eduskunta on aiemmin käsitellyt komission ehdotusta jäsenmaiden sisäiseksi sopimukseksi koskien EU:n ja AKT-maiden kehitysyhteistyön rahoitusta (E 41/2005 vp E 48/2006 vp U 26/2006 vp UaVL 1/2006 vp) sekä komission ehdotusta sisäisen menettelytapasopimuksen muuttamisesta (E 34/2006 vp).

Sisäisellä rahoitussopimuksella perustetaan kymmenes Euroopan kehitysrahasto (EKR), josta rahoitetaan AKT-maiden ja EU:n merentakaisten maiden ja alueiden kanssa tehtävää kehitysyhteistyötä. Sopimuksessa määritellään rahoituksen kokonaissumma — 22 682 miljoonaa euroa — sekä kunkin jäsenvaltion maksuosuus ja sitä vastaava äänimäärä sopimuksen voimassaoloaikana 2008—2013. Rahoitussopimus sisältää eduskunnan budjettivaltaa sitovia määräyksiä ja vaatii siten eduskunnan suostumuksen.

Sisäisen rahoitussopimuksen määräykset vastaavat pääosin edellisen rahoitussopimuksen määräyksiä. Ulkoasiainvaliokunta pitää tärkeänä, että Cotonoun sopimuksen mukaiseen kehitysyhteistyöhön osoitetaan riittävät varat ja että tämä sitoumus on monivuotinen. Yhteistyön rahoittaminen 10. Euroopan kehitysrahaston muodossa palvelee näitä tavoitteita. Ulkoasiainvaliokunta toistaa kantansa (UaVL 1/2006 vp), että EU:n merentakaisten maiden ja alueiden tuki (286 miljoonaa euroa eli 1,3 prosenttia EKR:sta) osana kehitysrahastoa on periaatteellisesti ongelmallinen, koska nämä maat ja alueet ovat suhteellisen hyvätuloisia ja kiinteässä yhteydessä emämaihinsa Euroopassa. Espanja ja Ruotsi ovat esityksen mukaan jättäneet virallisen lausuman asiasta sopimuksen allekirjoitusvaiheessa. Merentakaisten maiden ja alueiden tuki on osa kokonaisratkaisua ja johtuu saadun selvityksen mukaan siitä peruslinjauksesta, että mallina on käytetty 9. Euroopan kehitysrahastoa. Valiokunta korostaa, että tulevaisuudessa merentakaisten maiden ja alueiden rahoitus tulisi ratkaista muulla tavalla kuin kehitysapuun tarkoitetun instrumentin kautta.

Ulkoasiainvaliokunta on aiemmin kiinnittänyt huomiota EY:n kehitysyhteistyön maksatusten jälkeenjääneisyyteen (UaVM 14/2001 vp). Sopimukseen sisältyy uusi raukeamislauseke, jonka mukaan raukeavat varat palautuvat jäsenvaltioille tai ne voidaan yksimielisellä päätöksellä siirtää osaksi uusinta EKR:a. Kuten esityksessä todetaan, raukeamislauseke on edistysaskel terveen taloushallinnon näkökulmasta ja yhdenmukainen Suomen tukeman menettelyjen harmonisoinnin kanssa.

Sisäisen menettelytapasopimuksen muutossopimus sisältää tarkistetun Cotonoun sopimuksen toimeenpanoon liittyviä määräyksiä. Sopimusta on tarpeellista uudistaa neuvoston päätöksenteon osalta esimerkiksi tilanteessa, jossa tietty AKT-maa on laiminlyönyt esimerkiksi joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä koskevia velvoitteitaan, tai jos kyseessä on vakava korruptiotapaus.

Molempien käsiteltävinä olevien sopimusten kansainvälinen voimaantulo edellyttää, että kukin EU:n jäsenvaltio on hyväksynyt sopimuksen valtiosääntönsä mukaisesti. Menettelytapasopimuksen muutossopimuksen ratifiointiprosessi kestänee jopa yli kaksi vuotta, ja sen vuoksi sisäisen menettelytapasopimuksen muutoksia on päätetty soveltaa väliaikaisesti. Suomi on tehnyt varauman väliaikaisen soveltamisen osalta, kunnes eduskunnan suostumus on saatu. Valiokunta puoltaa sopimuksen väliaikaista soveltamista. Rahoitussopimuksen osalta on tärkeää, että kaikki jäsenmaat saisivat ratifiointiprosessin päätökseen vuoden 2007 loppuun mennessä, jolloin nykyinen kehitysrahasto umpeutuu.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.