OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN HALLINNONALA
Tulevina vuosina suomalaista koulutusjärjestelmää haastaa erityisesti ikäluokkien pienenemisestä ja kaupungistumisesta johtuva erilaistuminen Suomen koulujen ja kuntien välillä. Eriarvoistumiskehitystä tapahtuu myös suurten kaupunkien sisällä. Vasemmistolle tärkeintä on turvata jokaisen lapsen yhdenvertainen oikeus oppia ja käydä koulua riippumatta sukupuolesta, äidinkielestä, vanhempien varallisuudesta tai koulutustaustasta tai oppilaan oppimisen tuen tarpeista. Jokaisen lapsen lähikoulun tulee olla maailman paras koulu.
Hallituksen koulutuspolitiikassa toinen käsi ottaa ja toinen antaa. Hallitus on tehnyt joitain tarpeellisia panostuksia koulutukseen, mutta samalla se on tehnyt koulutusleikkauksia. Hallitus suuntaa mittavat leikkaukset erityisesti ammatilliseen koulutukseen ja valtionosuusleikkausten vuoksi myös perusopetus ja varhaiskasvatus ovat tosiasiallisesti leikkausten kohteena. Korkeakouluilta on leikattu samalla kun koulutuspaikkoja yritetään kasvattaa. Vapaa sivistystyö on myös ankarien säästöjen kohteena.
Suomi elää osaamisesta, joten korkeakoulutukseen, tieteeseen ja innovaatioihin panostaminen on myös kansantaloudellisesti tärkeää. Tulevaisuudessa tavoite on, että ainakin 50 prosenttia nuorten aikuisten ikäluokista suorittaa korkeakoulututkinnon. Tähän pääsemiseksi on edelleen lisättävä aloituspaikkoja ja nostettava korkeakoulujen perusrahoitusta aloituspaikkamääriä vastaavalle tasolle. Myös opiskelijoiden hyvinvointi ja mahdollisuus keskittyä opintoihin täysipäiväisesti tulee taata.
Korkeakoulujen perusrahoituksen turvaaminen on avainasemassa laadukkaan ja vapaan tieteen ja tutkimuksen tekemiselle sekä asiantuntijoiden kouluttamiseksi työelämän tarpeisiin. Tieteen ja tutkimuksen sekä koulutuksen ja kouluttautumisen vapaus on elinehto koko sivistysyhteiskunnalle ja demokratialle.
Osaamisen täydentäminen tai uuden ammatin opiskelu kesken työuran on jatkossa merkittävästi nykyistä yleisempää, ja yhteiskunnan tulisi myös kannustaa siihen. Tämän vuoksi tarvitsemme aikuiskoulutuspoliittisen vision, jossa yhtenä tavoitteena on tutkintojen, tutkinnon osien ja yksittäisten taitojen opiskelun turvaaminen kenelle tahansa kaikissa elämänvaiheissa. Toimiva koulutusjärjestelmä on edellytys osaajapulaan vastaamiseksi. Hallituksen politiikka vie tässä täysin väärään suuntaan, koska työikäisten opiskelua vaikeutetaan monella tavalla.
Monipuolinen taide- ja kulttuurielämä sekä vilkas kansalaisyhteiskunta ovat toimivan demokratian perusedellytys ja osa sivistynyttä yhteiskuntaa. Taide ja kulttuuri ovat inhimillisen elämän ja sosiaalisen kanssakäymisen perustarpeita, ja niiden tulee olla ihmisen perusoikeuksia. Vasemmisto katsoo, että mahdollisuus nauttia kulttuurista sekä kehittää omia luovia kykyjä ja itseilmaisun taitoja ovat oikeuksia, jotka kuuluvat kaikille. Taidetta ja kulttuuria pitää viedä nykyistä enemmän sinne, missä ihmiset asuvat ja liikkuvat. Taiteilijoiden riittävä toimeentulo on turvattava.
Kulttuurin, taiteiden ja liikunnan harrastamisella on suuri merkitys ihmisen hyvinvoinnin ja terveyden kannalta. Yhteiskunnan on turvattava jokaiselle mahdollisuus harrastaa kulttuuria, taiteita ja liikuntaa, myös vammaisille, pitkäaikaissairaille ja ikäihmisille. Liikuntaan kannattaa panostaa, sillä liikkumattomuuden kustannukset yhteiskunnalle ovat valtavat. Kaikkien hallinnonalojen tulee lisätä toimia, joilla voidaan laskea erityisesti lasten ja nuorten harrastamisen kustannuksia. Lapsella tai nuorella on oltava kaikkialla Suomessa oikeus ainakin yhteen maksuttomaan harrastukseen.
Aikuiskoulutustuki tulee palauttaa
Vapaaseen sivistystyöhön kohdistuvien leikkausten lisäksi elinikäistä oppimista vaikeutti oleellisesti aikuiskoulutustuen lakkauttaminen.
Aikuiskoulutustuen lakkauttaminen pahentaa työvoimapulaa erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä kasvatus- ja koulutusalalla. Sosiaali- ja terveyspalveluissa esimerkiksi lähihoitajat kouluttautuvat aikuiskoulutustuella sairaanhoitajiksi ja kasvatus- ja koulutusalalla aikuiskoulutustuella kouluttaudutaan esimerkiksi varhaiskasvatuksen opettajiksi ja erityisopettajiksi.
Näillä aloilla palkkataso on sellainen, että ei ole realismia ajatella, että ihmiset voisivat aina kouluttautua lisää omalla rahallaan tai ottaa lainaa tätä varten.
Aikuiskoulutustuen lakkauttamista perusteltiin esimerkiksi sillä, että sitä käyttävät paljon korkeakoulutetut, eikä se kohdennu näin oikein. Sosiaali- ja terveysalan sekä kasvatus- ja koulutusalan tilanne kertoo kuitenkin, että aikuiskoulutustuki kohdentuu myös työvoimapulasta kärsiville aloille, ja sen lakkauttaminen pahentaa tilannetta näillä aloilla. Sen sijaan, että vaikeutetaan kenenkään opiskelua, olisikin purettava esteitä niiltä, jotka eivät opiskele. Aikuiskoulutustukea olisi voinut lakkautuksen sijaan kehittää paremmin kohdentuvaksi sen sijaan, että se ajettiin kokonaan alas ilman korvaavaa järjestelmää.
Esimerkiksi työikäisten oppimisvaikeuksien nykyistä perempi tunnistaminen sekä vahvempi työikäisten oppimisen tuki on elinikäisen oppimisen esteiden purkamisen sekä nykyistä yhdenvertaisemmin kohdentuvien opiskelumahdollisuuksien kannalta tärkeää.
Kotoutumiskoulutuksen siirtäminen opetus- ja kulttuuriministeriölle
Maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen tavoitteena on kielen oppiminen ja valmiudet saada työ- tai opiskelupaikka sekä kontakteja suomalaiseen yhteiskuntaan. Kotoutumiskoulutus on työ- ja elinkeinoministeriön alaista, ja sitä voivat järjestää koulutuksen järjestämisluvan alaiset oppilaitokset tai yksityiset, voittoa tavoittelevat yritykset.
Kotoutumiskoulutus ei kuitenkaan toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Useissa selvityksissä on todettu, että suuri osa siihen osallistuneista ei saavuta tarvittavaa kielitaitoa sen aikana ja koulutus on hajanaista. Eduskunnan sivistysvaliokunta on vuonna 2018 todennut, että aikaa vievä kilpailutukseen perustuva koulutuksen hankintaprosessi ja vahvasti koulutuspalvelujen taloudellisiin seikkoihin perustuva hankintapäätöksen teko voivat johtaa siihen, että hankitut koulutuspalvelut eivät laadullisesti, saatavuudeltaan, opettajien pätevyyden osalta tai koulutuspalvelujen jatkuvuuden osalta vastaa riittävällä tavalla koulutukseen tulevien tarpeita.
Eduskunnan sivistysvaliokunnan lisäksi esimerkiksi OAJ ja Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ovat vaatineet, että aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutus siirretään kokonaisuudessaan opetus- ja kulttuuriministeriön koordinoitavaksi. Tämä mahdollistaa nykyistä paremmin kotoutumiskoulutuksen pitkäjänteisen kehittämisen ja laadun parantamisen.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat:
Vastalauseen lausumaehdotus 32
Eduskunta edellyttää, että hallitus palauttaa aikuiskoulutustuen uudistettuna.
Vastalauseen lausumaehdotus 33
Eduskunta edellyttää, että hallitus tuo eduskunnan käsiteltäväksi esityksen, jossa kotoutumiskoulutusten järjestäminen siirretään opetus- ja kulttuuriministeriön vastuulle.
10. Varhaiskasvatus, esi- ja perusopetus ja vapaa sivistystyö
Merkittävä lasten ja nuorten hyvinvoinnin kysymys on oppiminen ja riittävä ja yksilöllinen oppimisen tuki. Perusopetusta on vahvistettava niin, että riittävät perustiedot ja -taidot voidaan turvata jokaiselle nuorelle ja että kaikilla on riittävät valmiudet siirtyä toisen asteen opintoihin. Nykyistä tasa-arvoisempi koulutus edellyttää perusopetuksen resurssien vahvistamista erityisesti oppimisen ja kasvun tuen paremmaksi mahdollistamiseksi.
Oppimistuloksissa on nähtävissä eriarvoistumista, jota koronakriisi osaltaan kärjisti. Moni pärjää koulussa hyvin, mutta heikosti pärjäävien osuus kasvaa. On nähtävissä kehityskulkuja, jotka uhkaavat koulutuksellista tasa-arvoa. Lasten perhetausta vaikuttaa aikaisempaa enemmän oppimistuloksiin. Inkluusiota on toteutettu liian vähillä resursseilla. Oppimisen tuen uudistuksen riittävät resurssit on turvattava, rahoitusta on kasvatettava 100 miljoonaa euroa lisää.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman:
Vastalauseen lausumaehdotus 34
Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee tarvittavat muutosesitykset eduskunnalle oppimisedellytysten vahvistamiseksi, oppimiserojen kaventamiseksi ja koulurauhan parantamiseksi siten, että oppimisen tuki vahvistuu ja sen rahoitus kasvaa ensi vuonna merkittävästi.
30. Valtionosuus ja -avustus esi- ja perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen käyttökustannuksiin (arviomääräraha)
Pienten koululaisten vuorohoito
Perheen ja työn yhteensovittamiseksi sekä työllisyyden tukemiseksi on nykyistä paremmin löydettävä keinoja perheiden hyvin erilaisiin tilanteisiin. Tarvitsemme lisää keinoja, joilla helpotetaan erityisesti pienipalkkaista ja raskasta vuorotyötä tekevien pikkulapsiarkea. Tämä on tärkeää myös työllisyyden parantamiseksi.
Monissa perheissä, joissa vanhempi tai vanhemmat tekevät vuorotyötä, koetaan, että kuntien lastenhoitopalvelut eivät seuraa työelämän kehitystä. Erityisenä huolena ovat pienet koululaiset, jotka jäävät vaille hoitopaikkaa, vaikka vanhemmat tekevät yhä enemmän ilta- ja yötyötä sekä viikonloppuvuoroja.
Erityisesti yksinhuoltajilla on vaikeuksia ottaa vuorotöitä vastaan, sillä yhteiskunnan palvelut eivät tue tätä. Yksinhuoltajien työllisyyden tukeminen on myös tasa-arvokysymys, sillä yksinhuoltajista valtaosa on naisia.
Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta
Aamu- ja iltapäiväkerhotoiminnan on oltava saavutettavaa kaikille lapsille. Hallitus on kuitenkin päättänyt leikata toiminnan rahoitusta ja kattaa vajetta korottamalla perheiltä perittävien maksujen enimmäismääriä. Tämä päätös heikentää lasten mahdollisuuksia osallistua turvalliseen ja ohjattuun toimintaan koulupäivän ulkopuolella sekä uhkaa koko toiminnan jatkuvuutta monissa kunnissa.
Hallitus perustelee ratkaisuaan kuntien tilanteen helpottamisella, mutta käytännössä seurauksena on palveluiden karsiminen ja eriarvoisuuden lisääntyminen. Jos maksut nousevat liian korkeiksi, osa kunnista voi luopua toiminnan järjestämisestä kokonaan. Tällöin kärsivät sekä maksuvapautuksen saavat perheet että keskituloiset perheet, joille liian korkeat maksut muodostuvat kynnykseksi osallistua. Kuntia tulisi päinvastoin velvoittaa ja tukea tarjoamaan aamu- ja iltapäivätoimintaa, jotta jokaisella lapsella olisi mahdollisuus siihen.
Aamu- ja iltapäivätoiminta ei ole pelkkä kuluerä kunnille ja valtiolle, vaan se on tärkeää ennaltaehkäisevää työtä. Se tarjoaa lapsille turvallisen aikuisen läsnäolon, vähentää yksinäisyyttä, tukee koulunkäyntiä ja ehkäisee syrjäytymistä. Toiminta on myös merkittävä osa oppimisen tukea: hallituksen juhlima uudistus jää tyhjäksi lupaukseksi, jos kouluissa ja niiden ympärillä ei ole riittävästi aikuisia lasten tukena.
Erityistä tukea tarvitseville lapsille aamu- ja iltapäivätoiminta on usein arjen kannalta korvaamaton palvelu. Se voi tarjota apua läksyjen tekoon ja mahdollisuuden osallistua mielekkääseen, ohjattuun toimintaan. Ilman tätä tukea osa lapsista jää yksin koulupäivän jälkeen, mikä lisää riskiä koulupudokkuuteen. Hallitus jatkaa politiikkaa, jossa perheiltä ja lapsilta leikataan tavalla, jonka seuraukset näkyvät pitkälle tulevaisuuteen.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat:
Vastalauseen lausumaehdotus 35
Eduskunta edellyttää, että hallitus tuo eduskunnan käsiteltäväksi esitykset aamu- ja iltapäivätoiminnan vahvistamiseksi ja hallituksen leikkausten perumiseksi.
Vastalauseen lausumaehdotus 36
Eduskunta edellyttää, että hallitus tuo eduskunnan käsiteltäväksi esityksen pienten koululaisten vuorohoidosta, jotta perhe ja työ on nykyistä helpompi yhdistää kaikenlaisissa työajoissa.
31. Valtionosuus ja -avustus vapaan sivistystyön oppilaitosten käyttökustannuksiin (arviomääräraha)
Hallitus leikkaa useana vuonna vapaasta sivistystyöstä, vaikka vapaa sivistystyö on tärkeä osa suomalaista koulutusjärjestelmää. Sillä on erilaisia oppilaitosmuotoja eli kansalaisopistoja, kansanopistoja, kesäyliopistoja, opintokeskuksia ja liikunnan koulutuskeskuksia.
Rahoituksen vähenemistä ei ole mahdollista paikata osallistujamaksuilla, sillä näin suurten korotusten jälkeen monilla ei olisi enää varaa osallistua koulutukseen. Maksut ovat jo nyt erityisesti pienituloisille kynnys osallistua kursseille. Maksujen korottaminen olisi myös vahvasti vapaan sivistystyön perusajatuksen vastaista, sillä sen tarkoitus on edistää koulutuksen alueellista saavutettavuutta ja yhdenvertaisuutta. Valtion tuki on oleellinen tekijä siinä, että vapaan sivistystyön oppilaitokset pystyvät tarjoamaan edullisempia kursseja kuin yksityiset verrokit. Koulutusleikkaukset vaikuttaisivat pahiten pienten kuntien vapaan sivistystyön oppilaitoksiin.
Lain mukaan vapaan sivistystyön tarkoituksena on järjestää elinikäisen oppimisen periaatteen pohjalta yhteiskunnan eheyttä, tasa-arvoa ja aktiivista kansalaisuutta tukevaa koulutusta.
Vapaan sivistystyön oppilaitokset ovat Suomen suurimpia aikuiskoulutuksen toimijoita. Ne ovat merkittäviä toimijoita elinikäisen oppimisen mahdollistamisessa koko Suomessa. Kuitenkin myös lapset ja nuoret ovat vapaan sivistystyön piirissä. Esimerkiksi urheiluopistoilla on noin 1,4 miljoonaa asiakaskäyntiä vuodessa. Lasten ja nuorten osuus näistä on noin 740 000.
Hallituksen vapaan sivistystyön koulutusleikkaukset kohdistuivat siis kaikkiin ikäluokkiin ja hyvin erilaisissa elämäntilanteissa oleviin ihmisiin, niin lapsiin, työssäkäyviin, työttömiin ja eläkeläisiin. Vapaan sivistystyön toimijoilla on myös merkittävä rooli maahanmuuttajien integraation ja kotoutumisen edistämisessä. Elinikäisen oppimisen ja sen yhdenvertaisuuden kannalta on olennaista, että vapaan sivistystyön oppilaitokset tavoittavat tällä hetkellä hyvin muitakin kuin korkeakoulutettuja.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 29.10.31 lisätään 25 000 000 euroa vapaan sivistystyön oppilaitosten rahoitukseen.
20. Ammatillinen koulutus ja lukiokoulutus
30. Valtionosuus ja -avustus ammatilliseen koulutukseen (arviomääräraha)
Ammatillinen koulutus on merkittävä väylä nuorten toiseen asteen tutkinnon suorittamisessa. Toisen asteen ammatillisen koulutuksen tulee antaa työelämä- ja jatko-opintovalmiuksia sekä tehdä osaltaan nuorten kasvatus- ja sivistystyötä. Ammatillinen koulutus on myös merkittävä aikuisten koulutuksen kannalta. Työelämä muuttuu nopeasti, ja tulevaisuuden osaamisen tarpeita ei voi täysin kukaan tällä hetkellä tuntea. Ammatillinen koulutus on avainasemassa työmarkkinoiden tarpeisiin vastaamisen ja osaamistason noston kanssa.
Ammatillisen koulutuksen resursseista huolehtiminen on olennaista, jotta kaikenlaisista taustoista tulevat ihmiset pääsevät päivittämään omaa osaamistaan läpi elämän. Tämä tukee myös hyvinvointia, työssäjaksamista ja työurien pidentämistä.
Hallitus toteuttaa mittavia, 120 miljoonan euron, leikkauksia ammatilliseen koulutukseen. Lähiopetuksen määrä on jo valmiiksi riittämätöntä tilanteessa, jossa esimerkiksi opiskelijoiden oppimisen tuen tarve on kasvanut. Oppilaitokset ovat kuitenkin tilanteessa, jossa hallinnosta ei ole enää mahdollista leikata, vaan hallituksen leikkaukset on pakko toteuttaa suoraan opetuksen järjestämisestä. Ammatillisen koulutuksen leikkausten vuoksi mahdollisuudet opiskella tiettyjä aloja vähenevät. Lisäksi koulutusta joudutaan keskittämään, jolloin koulutuksen alueellinen saavutettavuus heikkenee.
On käytännössä mahdotonta suunnata leikkaukset niin, että ne eivät kohdistuisi peruskoulunsa juuri päättäneisiin tai ensimmäistä tutkintoa tekeviin. Peruskoulunsa juuri päättäneet opiskelijat tai ensimmäistä tutkintoa tekevät muut opiskelijat opiskelevat samoissa ryhmissä ja käyttävät samoja oppimismateriaaleja kuin muutkin opiskelijat. Koulutuksen saavutettavuuden alueellinen heikkeneminen vaikuttaa suoraan myös oppivelvollisiin.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 29.20.30 lisätään 62 600 000 euroa valtionosuuteen ja -avustukseen ammatilliseen koulutukseen hallituksen aikaisemman 120 miljoonan euron leikkauksen perumiseksi ja että hyväksytään seuraavat lausumat:
Vastalauseen lausumaehdotus 37
Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy tarvittaviin säädösmuutoksiin nuorten toisen asteen ammatillisen koulutuksen lähiopetuksen määrän kasvattamiseksi.
Vastalauseen lausumaehdotus 38
Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee viipymättä tarpeelliset muutokset, jotta kolmansista maista tuleville opiskelijoille ei aseteta lukukausimaksuja toiselle asteelle.
40. Korkeakouluopetus ja tutkimus
50. Valtionrahoitus yliopistojen toimintaan (siirtomääräraha 2 v)
Yliopistojen perusrahoituksen vahvistaminen ja aloituspaikkojen lisääminen
Yliopistojen perusrahoitus laskee suhteessa opiskelijamääriin, eikä hallitusohjelma tarjoa ratkaisua tähän. Yliopistojen rahoitus on liikaa kiinni lyhytjänteisissä hankkeissa.
Yliopistot tarvitsevat perusrahoituksen vahvistamista, jotta nuorten ikäluokkien koulutustason nosto onnistuu. Perusrahoituksen vahvistaminen on olennaista vapaalle tutkimukselle sekä siihen perustuvalle opetukselle. Yliopistojen tehtäviä on mahdotonta laajentaa ja aloituspaikkoja lisätä, ellei perusrahoitus vahvistu. Perusrahoituksen vahvistaminen tuo yliopistoille myös vakautta ja ennakoitavuutta, mikä on tärkeää laadukkaalle ja pitkäjänteiselle tutkimukselle.
Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelmassa luvataan, että hallitus sitoutuu lisäämään korkeakoulujen aloituspaikkoja. Hallitusohjelman mukaan uusia aloituspaikkoja suunnataan erityisesti kasvukeskuksiin ja sinne, missä aloituspaikkojen määrä suhteessa nuoriin on alhainen, sekä aloille ja alueille, joilla ennakoidaan merkittävää työvoimapulaa.
Hallitusohjelmassa ei ole kuitenkaan konkreettisia ja realistisia keinoja uusien aloituspaikkojen rahoittamiseen. Taso on täysin riittämätön tavoitteisiimme ja tarpeisiimme nähden. Aloituspaikkojen lisääminen ei onnistu ilman riittävää rahoitusta. Myös korkeakoulujen perusrahoituksesta huolehtiminen on oleellista koulutusmäärien kasvattamisessa. Ilman riittävää rahoitusta korkeakoulujen aloituspaikat voivat myös vähentyä nykyisestä. Jos aloituspaikkoja ei kompensoida korkeakouluille täysmääräisesti, kyseessä on koulutusleikkaus.
Aloituspaikkoja tarvitaan niin paljon lisää, että opiskelijamääriä ei voi nostaa pelkkiä aloituspaikkakohtaisia marginaalikustannuksia lisäämällä. Tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan myös pitkäjänteinen rahoitussuunnitelma.
Psykoterapeuttikoulutusta tulee uudistaa ja tehdä siitä maksutonta
Suomen yksi ylpeyden aihe on maksuton koulutus, mutta yliopistojen täydennyskoulutuksena tapahtuva psykoterapeuttikoulutus voi maksaa opiskelijalle kymmeniätuhansia euroja. Tämän vuoksi etenkin pienituloisista taustoista tulevilla on liian suuri kynnys kouluttautua alalle. Vasemmistoliiton mielestä psykoterapeutti- ja seksuaaliterapeuttikoulutus on muutettava maksuttomaksi erikoistumiskoulutukseksi.
Lisäksi psykoterapeuttikoulutuksessa on otettava Ruotsin mallin mukaisesti käyttöön kaksiportainen koulutus, jossa perustason koulutus antaisi valmiudet lyhytinterventioihin ja ylempi taso vastaisi nykyistä psykoterapeuttikoulutusta.
Psykoterapeuttikoulutuksen kallis hinta aiheuttaa myös psykoterapeuttipulaa, minkä vuoksi hyvätuloiset saavat apua yksityisen sektorin kautta, mutta julkisen sektorin perusterveydenhuollossa psykoterapeuteista on kova pula. Perusterveydenhuollon roolia mielenterveyspalveluissa ei voida vahvistaa, ellei työntekijäpulaa, kuten psykiatri- ja psykoterapeuttipulaa, ratkaista. Tarvitsemme kokonaisvaltaisen suunnitelman mielenterveysalan koulutuksen kehittämiseksi ja ammattilaisten saatavuuden turvaamiseksi.
Kansainväliset opiskelijat
EU- ja ETA-maiden ulkopuolisten opiskelijoiden täyskatteellinen lukuvuosimaksu tulee vaikuttamaan negatiivisesti kansainvälisten opiskelijoiden määrään. Ei ole siis realistista odottaa, että osaajien määrä kasvaisi. Täyskatteellinen lukuvuosimaksu on myös suomalaisen koulutuspolitiikan punaisen langan eli koulutuksellisen tasa-arvon vastainen. Päätös tulee kaventamaan erityisesti pienituloisista taustoista tulevien kansainvälisten opiskelijoiden mahdollisuutta opiskella Suomessa ja kiinnittyä valmistumisensa jälkeen Suomen työmarkkinoille. Myöskään TKI-tavoitteet eivät toteudu ilman kansainvälisiä osaajia.
Hallitus asettaa myös lukukausimaksut toiselle asteella kolmansista maista tuleville opiskelijoille, mikä on ongelmallista koulutuksellisen tasa-arvon näkökulmasta ja uhkaa kasvattaa opiskelijoiden velkaantumista. Vaikka alaikäisten tuomisessa Suomeen opiskelemaan yksin on havaittu myös ongelmia, lukukausimaksut eivät niitä ratkaise.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 29.40.50 lisätään harkinnanvaraiseen rahoitukseen 25 000 000 euroa yliopistojen perusrahoituksen vahvistamiseen,
että momentille 29.40.50 lisätään 30 000 000 euroa valtionrahoitusta yliopistojen aloituspaikkojen lisäämiseen ja
että momentille 29.40.50 lisätään 56 950 000 euroa hallituksen leikkausten perumiseksi ja että hyväksytään seuraavat lausumat:
Vastalauseen lausumaehdotus 39
Eduskunta edellyttää, että hallitus sitoutuu kasvattamaan korkeakoulujen aloituspaikkojen määrää ja niiden edellyttämää rahoitusta pitkäjänteisesti siten, että Suomen osaamistaso voidaan kääntää kasvuun ja Suomi voi saavuttaa tavoitteensa korkeakouluttaa 50 prosenttia nuorisoikäluokasta vuonna 2030.
Vastalauseen lausumaehdotus 40
Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy tarvittaviin toimiin varhaiskasvatusalan osaajapulan helpottamiseksi esimerkiksi lisäämällä varhaiskasvatuksen opettajien koulutuspaikkoja sekä parantamalla alan pito- ja vetovoimaa ja kehittämällä työehtoja ja työolosuhteita.
Vastalauseen lausumaehdotus 41
Eduskunta edellyttää, että hallitus tuo eduskunnan käsiteltäväksi esityksen, jolla psykoterapeuttikoulutus uudistetaan kaksiportaiseksi ja maksuttomaksi, ja että hallitus osoittaa tähän tarvittavat varat.
Vastalauseen lausumaehdotus 42
Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee viipymättä tarpeelliset muutokset, jotta kansainvälisten opiskelijoiden lukukausimaksuja ei koroteta ja korkeakoulujen rahoitusta vastaavasti pienennetä.
55. Valtionrahoitus ammattikorkeakoulujen toimintaan (siirtomääräraha 2 v)
Ammattikorkeakoulujen perusrahoituksen vahvistaminen ja aloituspaikkojen lisääminen
Ammattikorkeakoulujen perusrahoituksesta on leikattu lähes kolmannes 2010-luvun aikana, sekä suorina budjettileikkauksina että indeksijäädytyksillä. Tämä on johtanut koulutuksen laadun, kuten lähiopetuksen ja ohjauksen, heikkenemiseen, joka näkyy jo opiskelijoille.
Ammattikorkeakoulujen perusrahoituksen vahvistaminen on olennaista koulutuksen kehittämisen kannalta, ja tätä varten ammattikorkeakoulujen on voitava vahvistaa myös omaa tutkimustaan.
Hallitus leikkasi sote-harjoittelukorvausten siirtoon perustuvat 12 miljoonaa euroa ammattikorkeakoulujen perusrahoituksesta. Vastaavalla summalla koulutettaisiin noin 450 uutta osaajaa sosiaali- ja terveysalalle. Hallituksen lisärahoitus on kuitenkin tarkoitettu riittämään myös esimerkiksi varhaiskasvatuksen opettajakoulutuksen aloituspaikkojen lisäämiseen yliopistoissa sekä muiden uusien koulutustarpeiden rahoittamiseen.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 29.40.55 lisätään 26 500 000 euroa hallituksen leikkausten perumiseksi,
että momentille 29.40.55 lisätään 25 000 000 euroa ammattikorkeakoulujen harkinnanvaraisen rahoituksen vahvistamiseen ja
että momentille 29.40.55 lisätään 30 000 000 euroa ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen lisäämiseen.
70. Opintotuki
52. Opintolainojen valtiontakaus (arviomääräraha)
Opintotukijärjestelmää tulisi kehittää opintorahapainotteisen mallin pohjalta ja antaa opiskelijoille mahdollisuus keskittyä opintoihin jatkuvan toimeentulosta huolehtimisen sijaan. Tällä hetkellä moni opiskelija elää köyhyysrajan alla. Opiskelijat ovat ainoa ryhmä, jonka oletetaan ottavan esimerkiksi ruoan ostamiseen ja sähkölaskun maksamiseen lainaa.
Hallitus on kasvattanut merkittävästi opintotuen lainapainotteisuutta. Valtiontakaus nousi kotimaassa yli 30 prosenttia, ja opintotuen lainapainotteisuus kasvoi noin 75 prosenttiin. Tämä tulee todennäköisesti lisäämään opiskelun aikaista työssäkäyntiä ja toiselta asteelta valmistuvien nuorten pitämien välivuosien määrää. Tämä pidentää opiskeluaikoja entisestään. Opintolainan nostaminen ei ole houkuttelevaa tilanteessa, jossa valmistumisen jälkeinen työllistyminen ja pankkilainojen tulevaisuuden korkotaso ovat hyvin epävarmoja.
Tutkimusten perusteella tiedämme, että lainan nostamisen halukkuus riippuu opiskelijan sosioekonomisesta taustasta. Lainan ottaminen on isompi riski niille, joilta puuttuvat taloudelliset turvaverkot. Kaikki korkeakoulutetut eivät myöskään valmistu hyväpalkkaisille aloille. Etenkin naisvaltaisten alojen palkkataso laahaa edelleen pahasti jäljessä, jos mietitään palkan suhdetta koulutustasoon. Opintotuen lainapainotteisuus ja jo opiskeluajan voimakas velkaantuminen eivät myöskään houkuttele opiskelemaan niille aloille, joilla on valtava työvoimapula, kuten varhaiskasvatukseen ja sosiaali- ja terveysalalle.
Opintolainan lainapainotteisuuden lisääminen kiihdyttää entisestään opiskelijoiden velkaantumista. Vuoden 2017 jälkeen opintolainakanta on kaksinkertaistunut. Tilannetta pahentavat voimakkaasti viime aikoina nousseet elinkustannukset ja korot. Yhä kasvavat opintolainat voivat vaikeuttaa esimerkiksi asuntolainan saamista ja muuta elämää, kuten oman perheen elättämistä pitkään opintojen jälkeen.
Toisen asteen opiskelijoiden kohdalla ongelmallista on myös, että lainojen kasvusta huolimatta he eivät voi käyttää opintolainahyvitystä, vaikka valmistuisivat tavoiteajassa. Alle 18-vuotiaiden opintolainavelallisten kohdalla on lisäksi huomioitava, että kyseessä on oppivelvollisten velkaantuminen. Velkaantuminen jo toisella asteella voi vaikuttaa myös jatkokoulutusmahdollisuuksiin. Opintotuen velkapainotteisuuden kasvattamista tulisikin tarkastella myös siitä näkökulmasta, mikä sen vaikutus on koulutustason nostoon.
Korkeakoulutus periytyy edelleen Suomessa, ja opintotuen lainapainotteisuuden kasvattaminen todennäköisesti syventää kehitystä. Näin korkeakoulutukseen osallistuminen eriarvoistuu entisestään.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat:
Vastalauseen lausumaehdotus 43
Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee ja ottaa käyttöön opintolainan korkokaton.
Vastalauseen lausumaehdotus 44
Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimiin opintotuen lainapainotteisuuden vähentämiseksi.
55. Opintoraha ja asumislisä (arviomääräraha)
Hallitus siirsi opiskelijat yleisestä asumistuesta takaisin opintotuen asumislisän piiriin. Muutos heikentää merkittävästi opiskelijoiden taloudellista tilannetta romuttamalla opiskeluaikaista asumisen tukea. Tutkimusten mukaan korkeakouluopiskelijoiden huoli omasta taloudellisesta tilanteesta on keskeinen stressitekijä psyykkisten ongelmien aiheuttajana. Leikkaukset asumistukeen, erityisesti yksinasuvien opiskelijoiden osalta, kasvattavat huolta taloudellista tilanteesta ja heikentävät opiskelukykyä. Kohtuuhintaisia opiskelija-asuntoja ei riitä läheskään kaikille opiskelijoille, ja soluasuntoja on entistä vähemmän tarjolla, joten mahdollisuudet muuttaa halvempaan asuntoon voivat olla hyvin rajalliset. Hallituksen asuntopolitiikan vuoksi kohtuuhintaisia asuntoja on tulevaisuudessa entistäkin vähemmän, kun erityisryhmien, kuten opiskelijoiden investointiavustuksia lasketaan.
Yleinen asumistuki on ympärivuotinen tuki, mutta opintotuen asumislisää maksettaisiin vain opiskelukuukausilta. Opiskelijat eivät siis saa kesäisin asumiseensa tukea, elleivät he opiskele kesällä ja nosta opintotukea. Opintotukiuudistuksissa vuosina 2014 ja 2017 opintotuen tutkintokohtaisia tukikuukausien määrää on vähennetty. Määrä ei siis ole enää samalla tasolla kuin ennen opiskelijoiden siirtoa yleisen asumistuen piiriin. Tämä on tarkoittanut sitä, että tuhansien korkeakouluopiskelijoiden opintotuki loppuu vuosittain kesken ennen valmistumista. Tukikuukausia ei ole riittävästi kesäisin opiskeluun. Kesäisin on myös hyvin rajallisesti tarjolla kursseja, joita opiskelija voi sisällyttää tutkintoonsa. Hallituksen politiikka tulee lisäämään opiskelijoiden toimeentulotuen tarvetta.
Opiskelijoiden asumisen tuen heikentäminen kasvattaa myös entisestään korkeakouluopiskelijoiden perhetaustan merkitystä ja heikentää koulutusmahdollisuuksien yhdenvertaisuutta. Pienituloisimmista taustoista ponnistavat kärsivät heikennyksistä eniten, sillä taloudellisten tukiverkkojen merkitys opiskeluajan talouden turvaamisessa kasvaa.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman:
Vastalauseen lausumaehdotus 45
Eduskunta edellyttää, että hallitus antaa eduskunnalle esitykset, joilla se palauttaa opiskelijat takaisin yleisen asumistuen piiriin.
80. Taide ja kulttuuri
Taiteen ja kulttuurin riittävä valtionrahoitus on turvattava, jos haluamme, että meillä on jatkossakin suomalaista kulttuuria. Hallituksen leikkaukset kulttuuriin ja taiteeseen vaarantavat kuitenkin taide- ja kulttuurikentän toimintaedellytyksiä. Kulttuuripalvelujen alueellinen eriytyminen kasvaa leikkausten vuoksi.
Kulttuuri- ja taidekentällä on eletty pitkään keskellä niukkuutta, ja korona-aika heikensi alan näkymiä ja toimintamahdollisuuksia entisestään. Tämä on nakertanut paitsi kulttuurin tekemisen mahdollisuuksia myös kulttuurialan toimijoiden toimeentuloa sekä työ- ja muuta hyvinvointia. Hallituksen leikkaukset taiteeseen ja kulttuuriin heikentävät tilannetta entisestään.
Hallituksen mukaan lasten ja nuorten kulttuuri on erityissuojeluksessa, eikä siihen osoiteta leikkauksia, mutta näin laajat leikkaukset tulevat väistämättä vaikuttamaan myös lasten ja nuorten kulttuuriin, sillä leikkaukset vaikuttavat suoraan lastenkulttuurin tekijöihin.
Taidetta ja kulttuuria ei ole olemassa ilman taiteilijoita ja kulttuurin tekijöitä. Moni kulttuurialan työntekijä tekee töitä lyhyissä työsuhteissa freelancereina, itsensä työllistäjinä ja apurahojen turvin. Ala on monin paikoin sellainen, että kokoaikaista ja vakituista työtä ei yksinkertaisesti ole ja työpätkien välissä on pakko elää työttömyysturvan varassa tai tehdä töitä muilla, monesti niin pienipalkkaisilla aloilla, että toimeentuloa on pakko paikata sosiaaliturvalla.
Hallituksen leikkaukset sosiaali- ja työttömyysturvaan ovat siis vahvasti myös taide- ja kulttuuripoliittinen kysymys. Myös vapaan sivistystyön isot leikkaukset kohdistuvat taiteilijoihin ja kulttuurin tekijöihin, koska moni heistä opettaa näissä oppilaitoksissa ja saa lisätienestejä tätä kautta.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman:
Vastalauseen lausumaehdotus 46
Eduskunta edellyttää, että hallitus kasvattaa tuntuvasti ja pitkäjänteisesti taiteen ja kulttuurin julkista rahoitusta ja tuo vuoden 2026 lisätalousarvion yhteydessä eduskunnan käsiteltäväksi esityksen taiteen ja kulttuurin määrärahojen merkittävästä kasvattamisesta.
30. Valtionavustukset yleisten kirjastojen toimintaan (kiinteä määräraha)
Vähälevikkisen kirjallisuuden ostotuki
Kirjastot lisäävät ihmisten yhdenvertaisia mahdollisuuksia sivistykseen, kulttuuriin ja itsensä kehittämiseen. Ne myös edistävät lukutaitoa ja lukemisen kulttuuria. Myös hallitusohjelmassa puhutaan lukutaidon edistämisen tärkeydestä. Valitettavasti hallituksen konkreettiset toimet vievät lukutaidon vahvistamisen kannalta päinvastaiseen suuntaan.
Tuki poistui käytöstä vuonna 2024, sillä hallitus lakkautti vuodesta 1985 asti myönnetyn vähälevikkisen laatukirjallisuuden ostotuen. Sen turvin kirjastot pystyivät hankkimaan muun muassa tietokirjoja, lastenkirjoja, selkokielisiä kirjoja ja siten ylläpitämään myös näiden kustannustoimintaa. Tuen piiriin kuuluvat kirjat hankitaan valtion kirjallisuustoimikunnan, Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan, Selkokeskuksen ja Valokuvataiteilijoiden liiton asiantuntijoiden koostamalta noin 700—900 teoksen listalta. Tuen lakkauttaminen vaikeuttaa jo valmiiksi vaikeassa tilanteessa olevan alan toimintamahdollisuuksia.
Monipuolisen sivistyksen ja koko ajan tärkeämmän kriittisen lukutaidon kehittymisen kannalta on olennaista, että kirjastoissa on saatavilla myös sellaista kirjallisuutta, josta ei tule myyntimenestyksiä. Vähälevikkisen kirjallisuuden ostotuella on iso merkitys myös siinä, että kaikilla on asuinpaikastaan riippumatta pääsy tutkittuun tietoon.
Selkokielisellä kirjallisuudella on iso merkitys esimerkiksi maahanmuuttajien kielenopetuksessa. Selkokielen tarpeen taustalla voi olla myös kehitysvamma, lukivaikeus, ikääntyminen tai muistisairaus. Vähälevikkisen kirjallisuuden saatavuus on siis myös lukemisen tasa-arvon kysymys.
Valtiontalouden mittakaavassa pienellä rahoituksella on siis suuri vaikutus, ja sen jatko on turvattava.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 29.80.30 lisätään 1 000 000 euroa vähälevikkisen kirjallisuuden ostotukeen.
31. Valtionosuus esittävän taiteen ja museoiden käyttökustannuksiin (arviomääräraha)
Taiteen ja kulttuurin riittävä rahoitus on turvattava, jos haluamme, että meillä on jatkossakin suomalaista kulttuuria. Hallituksen leikkaukset kulttuuriin ja taiteeseen vaarantavat taide- ja kulttuurikentän toimintaedellytyksiä.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 29.80.31 lisätään 10 900 000 euroa valtionosuuksiin ja avustuksiin esittävän taiteen ja museoiden käyttökustannuksiin aiemmin tehtyjen leikkausten perumiseksi.
34. Valtionosuus ja -avustus taiteen perusopetuksen käyttökustannuksiin (arviomääräraha)
Taiteen perusopetuksen tasa-arvorahan pilotointi
Vasemmiston ajama kulttuuripolitiikka tähtää siihen, että tulevaisuudessa henkilön sosioekonominen tausta tai perheen kulttuurinen pääoma tai sen puuttuminen eivät sanele pääsyä aktiiviseksi taiteen toimijaksi ja kuluttajaksi.
Jotta jokaisen lapsen oikeus taiteeseen ja kulttuuriin toteutuu, on laadukkaasta taiteen perusopetuksesta huolehdittava. Taiteen perusopetus antaa lapsille hyvät valmiudet taiteelliseen itseilmaisuun ja identiteetin kehitykseen. Nykyinen taiteen perusopetusjärjestelmä näyttää valikoivan lapsia sosioekonomisen ja kulttuurisen pääoman mukaan.
Taiteen perusopetuksella on kuitenkin erittäin tärkeä asema suomalaisessa taidekasvatuksessa. Järjestelmä kärsii rahoitusvajeesta ja sitä on hyvä kehittää, jotta sen kautta lapset ja nuoret pääsevät nykyistä tasa-arvoisemmin taiteen perusopetuksen piiriin. Lasten ja nuorten tasa-arvoisten harrastusmahdollisuuksien parantamiseksi kouluista tuttua tasa-arvorahaa eli tarveperusteista rahaa tulee tarjota myös taiteen perusopetukseen. Rahoitus voidaan kohdentaa samojen sosioekonomisten kriteerien perusteella kuin koulujen tasa-arvoraha.
Edellä olevan perustella ehdotamme,
että momentille 29.80.34 lisätään 5 000 000 euroa taiteen perusopetuksen tasa-arvorahan pilotoimiseksi.
41. Eräät käyttöoikeuskorvaukset (siirtomääräraha 3 v)
Yksityisen kopioinnin hyvitys
Hallitus romutti yksityisen kopioinnin hyvityksen puolittamalla sen 5,5 miljoonan euron leikkauksella. Yksityisen kopioinnin hyvitys on luovan työn tekijöille maksettava korvaus siitä, että jokainen saa kopioida laillisesti teoksia omaan käyttöönsä. Osa yksityisen kopioinnin hyvityksestä menee suoraan tekijöille ja taiteilijoille, osalla taas rahoitetaan kulttuurin edistämiskeskusten toimintaa.
Hyvitysmaksu ei ole tavallinen harkinnanvarainen kulttuurimääräraha. Tekijänoikeuslain lisäksi myös EU:n tekijänoikeuksia tietoyhteiskunnassa koskeva direktiivi edellyttää, että teosten oikeudenomistajat saavat sopivan hyvityksen yksityiskopioinnista. Direktiivin tarkoittama "sopivan hyvityksen" käsite rajaa hallituksen mahdollisuuksia harkinnanvaraisesti vähentää määrärahaa esimerkiksi valtiontaloudellisten yleisten säästötarpeiden vuoksi.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 29.80.41 lisätään 5 500 000 euroa yksityisen kopioinnin hyvitykseen.
50. Avustukset taiteen ja kulttuurin edistämiseen (siirtomääräraha 3 v)
Kulttuuri- ja taidekentällä on eletty pitkään keskellä niukkuutta, ja korona-aika heikensi alan näkymiä ja toimintamahdollisuuksia entisestään. Tämä on nakertanut paitsi kulttuurin tekemisen mahdollisuuksia myös kulttuurialan toimijoiden toimeentuloa. Hallituksen leikkaukset taiteeseen ja kulttuuriin heikentävät tilannetta entisestään.
Taidetestaajien rahoitus
Taidetestaajat on Suomen suurin kulttuurikasvatusohjelma, jonka kautta kaikki kahdeksasluokkalaiset eli noin 70 000 nuorta ja heidän noin 5 000 opettajaansa pääsevät kokemaan yhden tai kaksi taide-elämystä.
Kaikilla lapsilla ja nuorilla on oikeus taiteeseen ja kulttuuriin. Mitä kauemmaksi isoista kaupungeista mennään, sitä vähemmän ammattimaisia kulttuuripalveluja on tarjolla. Lasten ja nuorten kulttuuripalvelujen saatavuuteen vaikuttaa myös esimerkiksi sosioekonominen asema, ja aktiivinen kulttuuriin osallistuminen tai osallistumattomuus myös monesti periytyy sukupolvelta toiselle.
Taidetestaajat-ohjelman kautta kokonaiselle ikäluokalle ympäri Suomen tarjotaan pääsyliput ja kuljetukset esimerkiksi oopperaan, teatteriin, sirkukseen, konserttiin tai taidenäyttelyyn. Taidetestaajien kautta voidaan siis puuttua moneen kulttuurin ja taiteen saavutettavuuteen liittyvään tekijään ja vähentää eriarvoistumista.
Taidetestaajat-ohjelmaan sisältyvät vierailut sopivat myös opetussuunnitelman tavoitteisiin, ja ne voidaan rakentaa osaksi sitä. Taidetestaajien kautta voidaan myös tehdä usean oppiaineen taidepainotteista yhteistyötä. Taidetestaajia kehitetään koko ajan nuorilta saadun palautteen perusteella, ja tätä kautta kehitetään sisältöjä, jotta se elää tässä päivässä ja on nuoria puhuttelevaa.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 29.80.50 lisätään 16 500 000 euroa avustuksiin taiteen ja kulttuurin edistämiseen tehtyjen leikkausten perumiseksi,
että taiteen ja kulttuurin julkista rahoitusta vahvistetaan lisäämällä momentille lisäksi 28 000 000 euroa, jotta luovien alojen ja vapaan kentän toimintaedellytykset voidaan turvata, ja
että momentille 29.80.50 lisätään 1 400 000 euroa Taidetestaajien rahoitukseen.
90. Liikuntatoimi
Vasemmistolaisessa liikuntapolitiikassa kannetaan huolta siitä, että liikkuminen on polarisoitunut. Edelleen on paljon niitä, jotka liikkuvat paljon, mutta suosituksiin nähden liian vähän liikkuvien määrä on kasvanut. Myös liikuntaan vaikuttaa sosioekonominen asema. Se vaikuttaa liikuntatottumuksiin ja mahdollisuuksiin osallistua monipuoliseen liikuntaan. Liikunnallisen elämäntavan tukeminen tulee ottaa huomioon kaikessa päätöksenteossa. Esimerkiksi liikennepolitiikalla ja kaupunkisuunnittelulla on suuri merkitys arkiliikunnan edistämisen kannalta.
Sukupuolten tasa-arvo ei toteudu urheilussa ja liikunnassa, ja tämän epäkohdan korjaaminen vaatii edelleen paljon myös valtion liikuntapolitiikalta. Maahanmuuttajat, erityisesti maahanmuuttajanaiset, tarvitsevat monenlaista tukea liikuntaan ja seuratoimintaan osallistumiseen. Lasten ja nuorten tasa-arvoisiin mahdollisuuksiin liikkua tulee panostaa päätöksenteon jokaisella tasolla, sillä liikunnallisen elämäntavan sisäistäminen ja oppiminen lähtee lapsuudesta. Siksi vasemmisto pitää tärkeänä, että jokaiselle lapselle taataan maksuton harrastus. Liikunta ja siihen liittyvät yhteisöt ovat tärkeitä myös eläkeläisten hyvinvoinnin edistämisessä ja yksinäisyyteen puuttumisessa.
50. Liikunnan ja urheilun edistäminen (siirtomääräraha 2 v)
Hallituksen liikuntaleikkaukset heikentävät mahdollisuuksia huolehtia kansalaisten liikunnallisen elämäntavan edistämisestä ja ylläpitämisestä. Vaarana on, että liikuntaan kohdistuvat leikkaukset kertaantuvat kunnissa, jos sekä valtio että kunnat vähentävät liikunnan tukemista tulevina vuosina. Liikuntaa edistetään myös muiden sektorien päätöksillä, esimerkiksi panostukset kevyen liikenteen väyliin ja luontoreitteihin, ovat panostuksia liikunnalliseen elämäntapaan. Myös sosiaali- ja terveydenhuollon toimet liittyen elämäntapaohjaukseen ja kuntoutukseen ovat osa liikunnan edistämisen politiikkaa.
Valtaosa kunnista arvioi jo nyt liikuntaolosuhteiden kunnostamistarpeen tai korjausvelan merkittäväksi ongelmaksi omassa kunnassaan. Vaikka kunnat vastaavat suurelta osin liikuntapaikkarakentamisen kustannuksista, on valtion tuella suuri merkitys esimerkiksi peruskorjaushankkeen käynnistymiselle. Hallituksen liikuntaleikkausten vuoksi monien liikuntapaikkojen rakentaminen tai peruskorjaus jää toteutumatta. Kyse on myös liikuntapaikkojen monipuolisuudesta, ajanmukaisuudesta ja turvallisuudesta huolehtimisesta.
Lisäksi liikuntaan kohdistuu liikuntapalveluiden arvonlisäveron merkittävä korottaminen. Tämä nostaa liikuntaharrastusten hintaa sekä heikentää urheiluseurojen ja liikunta-alan yritysten tilannetta. Hallitus ei ole arvioinut liikuntaleikkausten ja veropolitiikan kokonaisvaikutuksia esimerkiksi lapsiin ja nuoriin, kun se myös samalla heikentää monien pienituloisten perheiden taloudellista tilannetta. Harrastuskustannukset ovat nousseet rajusti viime vuosina, ja tätä kehitystä hallituksen politiikka kiihdyttää.
Liikunnassa ja urheilussa ei eletä pelkän valtionavun varassa, vaan ruohonjuuritason työ sekä siihen liittyvä vapaaehtoisten panos on tärkeää. Valtionrahoitus on kuitenkin tärkeä moottori, jolla työ saadaan pidettyä käynnissä. Pienenevät resurssit uhkaavat vakavasti liikuntatoimijoiden tekemää pitkäjänteistä työtä liikkuvan elämäntavan edistämiseksi. Liikunnan ja urheilun rahoituksen epävarmuus vaikeuttaa myös toiminnan pitkäjänteistä suunnittelua.
Liikkumattomuuden ja paikallaanolon kustannukset ovat yhteiskunnalle vuosittain yli 4,7 miljardia euroa. Orpon hallitusohjelmassa tunnistetaan hyvin, että liikunta vahvistaa hyvinvointia ja parantaa toimintakykyä sekä auttaa oppimaan uutta. Hallitusohjelmassa luvataan edistää liikunnallista elämäntapaa kaikki hallinnonalat kattavalla erillisellä ohjelmalla. Hallituksen leikkaukset liikuntaan ovat pahasti ristiriidassa hallitusohjelmakirjausten kanssa.
Suomalaisessa liikuntakulttuurissa seurat ovat keskeisessä asemassa, ja seuratoiminta on liikkuvan kansalaistoiminnan ydin. Seurojen merkitys on suuri huippu- ja kilpaurheilussa ja harrasteliikunnassa. Etenkin lasten ja nuorten liikunnassa seurojen merkitys on suuri. Seurat ovat monelle lapselle ja nuorelle korvaamaton oma yhteisö, jossa koetaan paljon ja kasvetaan yhdessä.
Urheiluseuroilta vaaditaan yhtäältä ammattimaista valmennusta ja ohjausta ja toisaalta maksuttomuutta. Tämä yhtälö on monelle vapaaehtoistyöllä pyörivälle seuralle liian vaikea. Yleishyödyllisen kansalaistoiminnan edellytyksiä tulee tukea nykyistä vahvemmin.
Myös urheiluseurojen taloutta rasittavat nousevat kustannukset, ja niiden paineet nostaa junioritoiminnan maksuja kasvavat. Maksut saattavat nousta liian korkeiksi varsinkin pienituloisissa perheissä, kun kustannukset nousevat muuallakin elämässä. Lapsen ja nuoren elämässä tärkeän harrastuksen lopettaminen voi olla iso menetys myös sosiaalisessa elämässä ja kasvattaa ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden tunnetta.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 29.90.50 lisätään 4 000 0000 euroa seuratuen kasvattamiseksi nuorten liikuntaharrastuksen tukemiseksi,
että momentille 29.90.50 lisätään 10 000 000 euroa hallituksen aikaisempien liikunnalliseen elämäntapaan ja liikuntaolosuhteiden edistämiseen kohdistuvien leikkausten perumiseksi ja
että momentille 29.90.50 lisätään 11 000 000 liikunnallisen elämäntavan ja sen ylläpitämisen tukemiseksi.
91. Nuorisotyö
Nuorten pahoinvoinnin ja nuorten kokeman epävarmuuden lisääntyminen antaa aihetta vakavaan yhteiskunnalliseen huoleen. Suuri osa nuorista voi hyvin, mutta huonoiten voivat nuoret voivat huonosti monella eri mittarilla. Myös koronavuodet kasasivat ongelmia samoihin perheisiin, mikä näkyy lasten ja nuorten elämässä todennäköisesti vielä pitkään. Valitettavan usein on kyse ylisukupolvisesta huono-osaisuudesta.
Nuoret, joille kasaantuu paljon pahoinvointia aiheuttavia tekijöitä, tippuvat liian usein yhteiskunnan turvaverkkojen läpi. Kun esimerkiksi mielenterveyspalveluja ei ole tarpeeksi helposti saatavilla, joutuu lastensuojelu auttamaan myös psyykkisesti oireilevia nuoria. Lastensuojelun ja lasten- ja nuorisopsykiatrian yhteistyötä on tärkeä kehittää. On myös varmistettava, että perheen aikuisten oireillessa psyykkisesti myös lasten avuntarve kartoitetaan.
Orpon hallituksen tekemät, nuorten elämää vaikeuttavat leikkaukset ja palveluiden heikennykset ovat erittäin lyhytnäköisiä. Hallitus lisää lapsiperheköyhyyttä. Hallitus leikkaa nuorten opintorahaa ja asumistukea. Hallitus heikentää syrjäytymisvaarassa olevien nuorten kuntoutumisen edellytyksiä sekä heikentää lastensuojelun jälkihuoltoa. Hallitus leikkaa nuorisotyöstä. Hallitus lakkauttaa ensiasunnon oston verovapauden. Listaa voisi jatkaa.
Nuorilta ja lapsiperheiltä leikkaamisen sijaan meidän tulee panostaa perheiden hyvinvointiin ja toimeentuloon, nuorten tulevaisuuden näkymien ja osallisuuden vahvistamiseen sekä nuorten palveluihin.
Nuorten väkivaltarikollisuus ja jengiytyminen ovat huolestuttavia ilmiöitä. Rikoksilla oireilevien nuorten tilanne vaatii monenlaisia ratkaisuja. Olennaisinta on rikoksia aiheuttavan pahoinvoinnin ja käytösmallien ennaltaehkäisy, mikä edellyttää ennen kaikkea toimivaa sosiaalipolitiikkaa. Tilanteeseen pitää puuttua moniammatillisesti koko perhe huomioiden, mikä tarkoittaa esimerkiksi riittävää lastensuojelun ja nuorisotyön resursointia sekä koulun ja kodin yhteistyötä.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman:
Vastalauseen lausumaehdotus 47
Eduskunta edellyttää, että hallitus peruu lapsiperheisiin ja nuoriin kohdistamansa leikkaukset ja heikennykset ja ryhtyy poikkihallinnollisiin toimiin nuorten hyvinvoinnin tukemiseksi.
50. Nuorisotyön edistäminen (siirtomääräraha 3 v)
Nuorisotyöhön kohdistuvat leikkaukset ovat lyhytnäköistä politiikkaa, sillä nuorisotyö on keskeisessä roolissa ongelmien ennaltaehkäisyssä.
Nuorisotyö on valtion budjetissa pieni ala, mutta kannattelee harteillaan isoja ja tärkeitä kysymyksiä. Nuorisotyö tukee nuoria arjessa, ja sen kautta moni nuori saa apua esimerkiksi tulevaisuuteen liittyviin valintoihin ja omaan kehitykseen liittyvissä kysymyksissä. Nuoruuteen kuuluu monia elämän käännekohtia ja siirtymiä elämänvaiheesta toiseen. Näissä moni nuori tarvitsee apua ja tukea omaan kasvun, kehittymisen, itsenäisyyden ja osallistumisen tukemiseksi. Erityisen tärkeää nuorisotyö on niille, joilla ei ole elämässään turvallista aikuista tai joiden perheessä on paljon kuormitusta ja vaikeita elämäntilanteita. Nuorisotyö on tärkeää myös ylisukupolviseen syrjäytymiseen puuttumisessa.
Nuorisotyö on matalan kynnyksen toimintaa, jossa on mukana myös paljon vapaaehtoisia. Heidän rinnallaan toimintaa pyörittämään tarvitaan kuitenkin myös nuorisoalan ammattilaisia. Nuorisotyöhön kohdistuvat leikkaukset osuvat kuitenkin paljolti myös kansalaisyhteiskunnan toimintaan, mikä on talouspoliittisesti järjetöntä. Nuorisotyön kautta saadaan nuorille kustannustehokkaasti tuotettuja palveluita, toimintaa ja tukea.
Nuorisotyöstä leikkaaminen lisää nuorten eriarvoisuutta ja vähentää kavereiden kohtaamista. Nuorten parissa työtä tekevät asiantuntijat arvioivat, että nuorisotyöstä leikkaaminen kolahtaa erityisen pahasti maaseudulla asuviin ja jo valmiiksi heikoimmassa asemassa oleviin nuoriin.
Nuorisotyön tukeminen on myös mitä parhainta mielenterveyspolitiikkaa. Sen kautta tuetaan esimerkiksi päihderiippuvaisia tai itsetuhoisia nuoria. Leikkaukset nuorisotyöhön lisäävät nuorten pahoinvointia ja syrjäytymistä. Hallitus leikkaa nuorisotyöstä useana vuotena. Leikkausten vaikutukset nuorten syrjäytymiseen ja tätä kautta valtion talouteen on arvioitava.
Nuorisoalan järjestöt ja osaamiskeskukset ovat merkittävässä asemassa nuorisotyön kehittäjinä sekä nuorten osallisuuden ja harrastustoiminnan vahvistamisessa. Nuorisoalan järjestöt ovat myös keskeisiä toimijoita nuorisotyön palveluntarjoajina.
Prometheus-leirin tuki
Vuonna 1990 perustettu Prometheus-leirin tuki ry järjestää uskonnollisesti ja puoluepoliittisesti sitoutumatonta aikuistumiskoulutusta, jonka tavoitteena on tukea nuoria elämänkatsomuksensa rakentamisessa. Tarkoituksena on turvata uskontokuntiin kuulumattomien ja uskonnottomien nuorten mahdollisuus aikuistumiskoulutukseen. Yhdistys pyrkii tarjoamaan mahdollisimman monelle nuorelle laadukkaan leirikokemuksen.
Halukkaita osallistujia olisi ollut ainakin tuhat enemmän kuin leireille voitiin ottaa. Palaute leireistä on ollut hyvin myönteistä.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 29.91.50 lisätään 3 000 000 euroa nuorisoalan järjestöjen ja osaamiskeskusten tukeen,
että momentille 29.91.50 lisätään 5 000 000 euroa nuorisotyön edistämiseen ja momenttiin kohdistuneiden leikkausten perumiseksi ja
että momentille 29.91.50 lisätään 350 000 euroa Prometheus-leirin tuki ry:n rahoituksen lisäämiseksi ja toiminnan kasvattamiseksi vastaamaan kysyntää.
51. Nuorten työpajatoiminta, etsivä nuorisotyö sekä koulu- ja oppilaitosnuorisotyö (siirtomääräraha 3 v)
Etsivää nuorisotyötä tehdään valtaosassa Suomen kuntia, ja sen kautta tavoitetaan esimerkiksi nuoria, jotka ovat keskeyttäneet opintonsa tai vaarassa muuten tippua yhteiskunnan tukiverkostoista. Etsivä nuorisotyö auttaa nuoria itsenäistymisessä ja tarvittavan tuen ja palveluiden saamisessa. Monet nuoret tarvitsevat apua elämänhallintaan sekä työmarkkinoille ja koulutukseen pääsyyn. Etsivä nuorisotyö on siis merkittävä toimija syrjäytymisvaarassa olevien nuorten tavoittamisessa ja auttamisessa. Etsivällä nuorisotyöllä on merkittävä rooli myös nuorten mielenterveysongelmien ratkaisemisessa, koska nuoret pääsevät sen kautta avun piiriin.
Työpajatoimintaa järjestetään noin 90 prosentissa Suomen kunnista, ja se on yleensä kunnan, järjestöjen tai säätiöiden järjestämää. Kuntouttava työtoiminta, työkokeilu, palkkatuettu työ ja sosiaalinen kuntoutus ovat yleisimpiä palveluita työpajoilla. Työpajatoiminnalla on merkittävä rooli nuorten arjen vahvistajana, jatkopolkujen löytymisessä ja nuorten työllistymisessä. Oppivelvollisuutta voi suorittaa myös työpajatoiminnassa. Tämä ei onnistu ilman riittäviä resursseja.
Myös lasten ja nuorten rikollisuuden torjunnassa oleellisinta on hyvä sosiaalipolitiikka. Rikoksiin puututaan tehokkaimmin riittävällä lastensuojelun ja nuorisotyön resursoinnilla sekä koulun ja kodin yhteistyöllä. Myös tämän vuoksi etsivän nuorisotyön ja työpajatoiminnan riittävä rahoitus on turvattava.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 29.91.51 lisätään 10 000 000 euroa etsivän nuorisotyön ja työpajatoiminnan rahoitukseen.