Perustelut
Eurooppalaisesta patenttilitigaatiojärjestelmästä on
käyty neuvotteluja pitkään, ja lakivaliokunta
on antanut asiassa useita lausuntoja. Patenttilitigaatiojärjestelmästä neuvotellaan
rinnakkain yhteisöpatenttiasetuksen (U 54/2000 vp)
kanssa.
Joulukuussa 2009 pidettävässä kilpailukykyneuvostossa
on tarkoitus hyväksyä päätelmät, joissa
tehtäisiin poliittisia linjauksia sekä patenttilitigaatiojärjestelmästä että yhteisöpatentista.
Saadun
selvityksen mukaan päätelmäluonnos vastaa
yleisellä tasolla Suomen patenttilitigaatiojärjestelmälle
asettamia reunaehtoja, jotka liittyvät muun muassa tuomioistuinjärjestelmän rakenteeseen,
jaostojen toimivaltasuhteisiin sekä oikeudenkäyntimenettelyä koskeviin
säännöksiin.
Kahdessa suhteessa päätelmäluonnos
ei kuitenkaan vastaa Suomen patenttilitigaatiojärjestelmälle
asettamia reunaehtoja. Ensinnäkin päätelmäluonnokseen
sisältyy varsinaiseen sopimusluonnokseen keväällä 2009
otettu opt-out- mahdollisuus, joka antaa yksittäisille
eurooppapatentin haltijoille mahdollisuuden jättäytyä uuden
patenttilitigaatiojärjestelmän ulkopuolelle jopa
20 vuodeksi. Lakivaliokunta on aiemmassa lausunnossaan (LaVL 10/2009 vp)
suhtautunut opt-out-mahdollisuuteen varauksellisesti,
koska se kaventaa patenttituomioistuimen yksinomaista toimivaltaa
ja näin vaarantaa tuomioistuinjärjestelmän
päätavoitteen poistaa päällekkäiset
oikeudenkäynnit. Tämän vuoksi valiokunta
on pitänyt tarpeellisena, että jatkoneuvotteluissa
selvitetään, voidaanko opt-out- mahdollisuudesta
luopua tai rajoittaa sitä esimerkiksi ajallisesti.
Toiseksi päätelmäluonnos sisältää mainintoja täysin
omarahoitteisesta tuomioistuimesta, kun varsinaisen sopimusluonnoksen
mukaan patenttilitigaatiojärjestelmä perustuisi
vain osittain eli yhteisöltä ja yhteisön
ulkopuolisilta sopimusvaltioilta tulevan rahoituksen lisäksi
tuomioistuimen omiin tuloihin. Saadun selvityksen mukaan päätöksenteon
tueksi ei ole saatu lisätietoja järjestelmän
kustannuksista ja budjettivaikutuksista. Lakivaliokunta toteaa,
että patenttituomioistuimen rahoitus eroaa Suomen
järjestelmästä, sillä Suomessa
tuomioistuinten rahoitus kuuluu perinteisesti julkiselle vallalle.
Patenttilitigaatiojärjestelmän arvioidaan tulevan
varsin kalliiksi. Tämän vuoksi voidaan kyseenalaistaa,
voiko patenttituomioistuin toimia täysin omarahoitteisesti.
Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen,
että jos tuomioistuinmaksut nousevat korkeiksi, ne voivat
muodostaa tosiasiallisen esteen oikeussuojan saatavuudelle ja oikeusturvalle.
Lakivaliokunnalle esitetyn arvion mukaan näyttää kuitenkin
siltä, että edellä selvitetyt maininnat
opt-out-mahdollisuudesta ja tuomioistuimen rahoituksesta ovat jäämässä neuvoston
päätelmiin. Valiokunta pitää tätä valitettavana,
mutta katsoo, että yksittäisten reunaehtojen toteutumista
keskeisempää on kuitenkin se, että kokonaisuus
on hyväksyttävä.
Lopuksi valiokunta toteaa, että sopimusneuvottelut
patenttilitigaatiojärjestelmästä jatkuvat päätelmien
hyväksymisen jälkeenkin. Valiokunta katsoo, että jatkoneuvotteluissa
on edelleen tärkeää kiinnittää huomiota
patenttituomioistuinjärjestelmän kustannuksiin
ja budjettivaikutuksiin. Näistä seikoista tulee
saada riittävästi tietoa, ennen kuin patenttilitigaatiosopimus
voidaan hyväksyä. Jatkoneuvotteluissa on mahdollisuuksien
mukaan pyrittävä kiinnittämään
huomiota myös opt-out-mahdollisuuteen liittyviin epäkohtiin.