Perustelut
Vuodesta 2007 lähtien neuvotellulla patenttilitigaatiosopimuksella
on tarkoitus luoda täysin uusi kansainvälinen
patenttituomioistuin. Tavoitteena on nykyistä kustannustehokkaampi
ja ennustettavampi patenttioikeudenkäyntijärjestelmä,
joka samalla turvaa oikeuden saatavuuden.
Järjestelmää koskevan vuoden 2009
sopimusluonnoksen mukaan tuomioistuin olisi perustunut
kansainväliseen sopimukseen, jonka allekirjoittajina olisivat
olleet yhtäältä EU ja sen jäsenvaltiot
sekä toisaalta EU:n ulkopuoliset Euroopan patenttisopimuksen
sopimusvaltiot. Unionin tuomioistuin on kuitenkin katsonut,
ettei sopimusluonnos ole ehdotetussa muodossa sopusoinnussa EU:n
perustamissopimusten määräysten
kanssa. Nyt käsiteltävänä oleva
valtioneuvoston selvitys koskee Unkarin puheenjohtajakaudella annettua
sopimusluonnosta, jonka mukaan tuomioistuin perustuisi (kansainväliseen)
sopimukseen, jonka osapuolia olisivat vain EU:n jäsenvaltiot.
EU ja EU:n ulkopuoliset Euroopan patenttisopimuksen sopimusvaltiot
eivät sen sijaan olisi sopimuksen osapuolia. Patenttituomioistuimen
perusrakenne ja sen toiminnan pääpiirteet säilyisivät
kuitenkin pääasiallisesti samanlaisina kuin vuoden
2009 sopimusluonnoksessa.
Lakivaliokunta on antanut asiasta useita lausuntoja ja viittaa
tuomioistuimen perusrakenteen ja sopimuksen tavoitteiden osalta
aikaisemmin lausumaansa. Valiokunta kannattaa edelleen uuden kansainvälisen
patenttituomioistuimen perustamista, mutta on tärkeää varmistaa, että sopimusluonnos
on oikeudellisesti kestävällä pohjalla.
Koska neuvottelut uudesta sopimusluonnoksesta ovat vasta alkuvaiheessa, valiokunta
kiinnittää erityistä huomiota vain patenttituomioistuimen
kustannusvaikutuksiin.
Tuomioistuimen perustamiskustannuksista tai budjettivaikutuksista
ei toistaiseksi ole esitetty täsmällisiä arvioita.
Se, että EU ei ole enää tuomioistuinjärjestelmää koskevan
sopimuksen osapuoli, merkitsee kuitenkin sitä, että tuomioistuinjärjestelmän
rahoittaminen ei voi tapahtua suoraan EU:n talousarvion kautta.
Sopimusluonnoksessa ehdotetaan, että patenttituomioistuin
olisi omarahoitteinen. Käytännössä tämä merkitsisi
sitä, että järjestelmän kustannukset
katettaisiin valtaosin tuomioistuinmaksuilla. Tällaista
järjestelyä valiokunta ei kannata, koska puhtaasti
tai valtaosin oikeudenkäyntimaksuilla rahoitettava tuomioistuinjärjestelmä merkitsisi
todennäköisesti oikeuden saavutettavuuden tosiasiallista
estymistä erityisesti pk-yritysten kannalta.
Valiokunta katsoo, että jatkoneuvotteluissa on edelleen
tärkeää kiinnittää huomiota
patenttituomioistuinjärjestelmän kustannusrakenteeseen
ja rahoitukseen sekä sen budjettivaikutuksiin. Näistä seikoista
tulee saada riittävästi tietoa, ennen kuin tuomioistuimen
perustamisesta voidaan päättää.