75. Poliisitoimi

21. Poliisitoimen toimintamenot (siirtomääräraha 2 v)

Hallintovaliokunta on kiinnittänyt vuoden 2005 talousarvioesityksestä antamassaan lausunnossa huomiota siihen, että poliisin henkilöstövoimavarat ovat poliisin tehtäviin suhteutettuna hyvin niukat koko maassa. Tilanne on selkeässä ristiriidassa sen hallitusohjelman lupauksen kanssa, jonka mukaan poliisin palvelukyvystä sekä toimintaedellytyksistä huolehditaan niin, että kansalaisten luottamus poliisin kykyyn suoriutua sille kuuluvista tehtävistä säilyy korkealla tasolla. Hallitusohjelman mukaan poliisipalveluiden saatavuutta parannetaan kaikkialla Suomessa ns. Kosken työryhmän esitysten pohjalta.

Sisäasiainministeriön linjauksen mukaisesti poliisien määrä vuonna 2005 on vuoden 2002 tasolla. Tämä tarkoittaa vuodelle 2005 varattujen määrärahojen jäädyttämistä suunnilleen vuoden 2004 tasolle. Toiminnan kannalta tilannetta on kuvattu niin heikoksi, että pelkästään tyydyttävän toiminnallisen tason saavuttaminen vaatisi 10—15 prosentin määrärahalisäystä. Määrärahojen puute johtaa virkojen jäämiseen täyttämättä. Pelkästään liikkuvan poliisin osalta tämä tarkoittaa reilun 90 viran jäävän edelleen täyttämättä. Liikkuvan poliisin henkilöstömäärän vähentyminen noin 15 prosentilla liikennemäärien ja muiden tehtävien samanaikaisesti kasvaessa on johtamassa kestämättömään tilanteeseen.

Samanaikaisesti poliisien palkkausjärjestelmän uudistuminen lisää henkilöstökustannuksia ja siten vähentää investointeihin ja muihin kehittämishankkeisiin kohdennettavia resursseja. Tämä näkyy muun muassa siinä, ettei ajoneuvokalustoa voida tarvittavissa määrin uudistaa, tietojärjestelmiä kehittää tai liikenneturvallisuutta tehostaa. Vastaavasti poliisitoiminnan uudelleensuuntaamiseen (esim. kansainvälistyminen) liittyvät päätökset ja taktisten tai teknisten uudistusten käyttöönotto vähentävät peruspoliisitoimintaan käytettävissä olevia resursseja. Mikäli poliisille ei osoiteta riittäviä voimavaroja, tuleekin poliisien määrä vähentymään varsinaisessa kenttätyössä ja ennalta ehkäisevässä työssä.

Kosken työryhmän ehdotusten toteuttaminen tarkoittaisi poliisimiesten vahvuuden nostamista vuoden 2010 loppuun mennessä pohjoismaiselle tasolle eli 8 500 poliisimieheen (lisäystarve yli 700 poliisia). Poliisin peruskoulutusmääräennuste vuosille 2004—2011 kuitenkin osoittaa, että kyseisinä vuosina ainoastaan kolmena vuonna (2007—2009) koulutettujen poliisien määrä lisääntyy nettomääräisesti. Poliisien määrän nostaminen edellyttää välttämättä lisärahoitusta poliisikoulutukseen sekä toimintamäärärahoja poliisien palkkaamiseen.

Poliisien suhteessa vähäinen määrä on erityisen ongelmallista tilanteessa, jossa huume- ja väkivaltarikollisuuden määrä on kasvanut. Kokonaisuudessaan poliisin tietoon tulleiden rikosten määrä on kasvanut noin 36 000:lla vuodesta 1997. Myös lisääntynyt alkoholin käyttö on kasvattanut omaisuus- ja muiden rikosten määrää, mikä on lisännyt poliisin työmäärää.

Keskusrikospoliisin osalta järjestäytyneen rikollisuuden kansainvälistyminen ja laajentuminen vaikeuttaa tutkintaa, pitkittää tutkinta-aikoja ja kasvattaa tutkintakustannuksia. Toisaalta Keskusrikospoliisin tuottamien asiantuntijapalveluiden kysyntä kasvaa erityisesti DNA- ja sormenjälkitutkimusten osalta. Samanaikaisesti Keskusrikospoliisin sopeuttamistoimet johtavat vuonna 2005 yhteensä 52 henkilötyövuoden vähentämiseen, josta 29 kohdistuu poliisimiehiin. Asiantuntijapalvelujen ja rikosten torjunnan tuloksellisuus on vaarassa laskea sopeuttamistoimista johtuen arviolta 8 prosentilla.

Tämän vuoksi ehdotamme valtion vuoden 2005 talousarvioon 8 miljoonan euron lisäystä, josta 3 miljoonaa euroa kohdennettaisiin erityisesti Keskusrikospoliisille.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 1053/2004 vp viitaten ehdotamme,

että momentille 26.75.21 otetaan lisäyksenä 8 000 000 euroa, josta 3 000 000 euroa kohdennetaan Keskusrikospoliisille.

81. Eräät hallinnonaloittain jakamattomat menot

96. Edeltä arvaamattomat tarpeet (siirtomääräraha 3 v)

Vuoden 2003 varsinaisessa talousarviossa momentille 28.28.96 budjetoitiin ainoastaan 168 000 euroa, josta menona toteutui vuoden 2003 tilinpäätöksen mukaan 0 euroa. Vuoden 2004 varsinaisessa talousarviossa tarkoitukseen varattiin 10 miljoonaa euroa. Hallituksen esityksessä vuoden 2005 valtion talousarvioksi momentille esitetään jopa 80 miljoonaa euroa. Valtiovarainvaliokunta esittää mietinnössään määrärahan pienentämistä 10 miljoonalla eurolla 70 miljoonaan euroon.

On selvä, että ennalta arvaamattomista tarpeista johtuvien välttämättömien menojen maksamiseen on varauduttava valtion talousarviossa erillisellä momentilla sellaisia tarpeita silmällä pitäen, joita varten talousarviossa ei ole osoitettu erillistä määrärahaa. Kuitenkin nyt esitettävä summa on täysin ylimitoitettu ottaen huomioon momentille aikaisemmin kohdistuneet menot. Kehysmenettelyn vaalikauden alussa tapahtuneen uudistamisen myötä yllättävät menot voidaan lisätalousarvioita laadittaessa kattaa varsinaisista kehysmenoista erotetusta ns. jakamattomasta varauksesta. Hallituksen budjettiesitykseen tehtyjen muutostenkin jälkeen tätä jakamatonta varausta on jäämässä vuodelle 2005 reilu 300 miljoonaa euroa. Jakamaton varaus huomioiden ei ole tarpeellista osoittaa edeltä arvaamattomiin tarpeisiin erillistä 70 miljoonan euron määrärahaa.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentilta 28.81.96 vähennetään 70 000 000 euroa.

10. Yliopisto-opetus ja -tutkimus

21. Yliopistojen toimintamenot (siirtomääräraha 2 v)

Yliopistot joutuvat toimimaan entistä kovemmassa kansainvälisessä kilpailutilanteessa tutkimusrahoituksen hankkimiseksi sekä korkeatasoisten tutkijoiden ja opiskelijoiden houkuttelemiseksi. Yliopistoihin kohdistuu entistä kovempia vaatimuksia myös kolmanteen tehtävään liittyvän alueellisen vaikuttavuuden ja tutkimustulosten kaupallisen hyödyntämisen suhteen.

Vuoden 2005 talousarvioehdotuksessa yliopistokoulutukseen ja -tutkimukseen osoitetut määrärahat kasvavat 24 miljoonalla eurolla, mistä 20 miljoonaa euroa lisätään korkeakoulutuksen kehittämisestä annetun lain perusteella yliopistojen tehokkaan ja tuloksellisen toiminnan varmistamiseksi. Suurin osa tästä lisäyksestä kohdistuu palkkausmenojen ja kiinteistökulujen kasvuun, joten yliopistojen mahdollisuudet lisätä tutkimusta ja kehittää opetusta eivät tosiasiallisesti kohene.

Valtion tiede- ja teknologianeuvosto on esittänyt yliopistojen perusrahoituksen vahvistamista voimassa olevan kehittämislain lisäksi 100 miljoonalla eurolla vuoteen 2007 mennessä. Hallitus on hallitusohjelmassa luvannut noudattaa tiede- ja teknologianeuvoston suositusta, mutta on nyt jäämässä jälkeen tavoitteestaan. Erityisesti tutkimusmäärärahojen nostaminen on välttämätöntä, jotta huippuosaaminen voidaan tulevaisuudessakin turvata. Osaamisella on suuri merkitys myös työllisyyden nousuun saamisessa.

Yhtenä yliopisto- ja korkeakoululaitoksen kehittämisen ongelmana pidetään keskusjohtoista, tiukkaa vuosibudjetteihin sidottua rahoitusjärjestelmää, joka voi pahimmassa tapauksessa estää suomalaisten yliopistojen kehittymistä maailmanluokan huipuiksi. Onkin selvää, että yliopistojen ja korkeakoulujen rahoitusjärjestelmän uudistamistarpeet on erikseen selvitettävä mahdollisimman nopealla aikataululla. Yliopistojen rahoitusjärjestelmää on kehitettävä niin, että niiden taloudellista itsenäisyyttä lisätään, rahoituksessa otetaan nykyistä enemmän huomioon opetuksen laatu ja yliopistojen perusrahoitus tutkimukseen ja opetukseen turvataan.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 1054/2004 vp viitaten ehdotamme,

että momentille 29.10.21 otetaan lisäyksenä 10 000 000 euroa.

Lisäksi ehdotamme

momentin 29.10.21 perusteluissa lausuttavaksi:

40. Yleissivistävä koulutus

30. Valtionosuus ja -avustus yleissivistävän koulutuksen käyttökustannuksiin (arviomääräraha)

Perusopetuksen oppilasmäärät pienenevät tulevina vuosina ikäluokkien pienentymisen myötä. Hallitusohjelmassa todetaan, että oppilasmäärien pienenemisestä aiheutuvat säästöt on ohjattava ensisijaisesti opetuksen kehittämiseen ja laatuun. Opetusta tukevat toimet, kuten pienten koululaisten iltapäivätoiminta ja kuljetusetuuden parantaminen, ovat kannatettavia uudistuksia, mutta niitä ei voida pitää koulutuksen kehittämisenä. Siten niihin on löydyttävä rahoitus erikseen, eikä niitä mielestämme saa rahoittaa opetuksen laadun kustannuksella, kuten nyt on käymässä. Vuonna 2005 ikäluokkien pienenemisestä aiheutuvan valtionosuuksien pienentymisen arvioidaan olevan noin 17 miljoonaa euroa.

Voimassa oleva opetuslainsäädäntö korostaa oppilaiden oikeuksia. Uudet opetussuunnitelmat ja tuntijaot otetaan asteittain käyttöön ja tämä tulee lisäämään lähivuosina opetuksen kustannuksia. Opetustoimessa menot ovat lisääntyneet muun muassa erityisopetuksessa olevien oppilaiden määrän kasvaessa. Erityisopetuksen toteuttamisessa on noussut esiin se, että yleisopetukseen integroitujen erityisoppilaiden opetuksen järjestäminen ja tukitoimet eivät ole sujuneet parhaalla mahdollisella tavalla. Talousahdingossaan kunnat käyttävät integrointia säästökeinona, vaikka integroinnin lähtökohtana tulisi ensisijaisesti olla lapsen etu. Olisi tärkeää, että opetusministeriö selvittäessään erityisopetusta selvittää myös sen, miten integraatioperiaatetta on toimeenpantu opetusta järjestettäessä.

Perusopetuksen sekä lukiokoulutuksen palkkausmenojen kasvuun ovat vaikuttaneet myös asteittain voimaan tullut opettajien eläkevakuutusmaksujen korotus. Eläkemaksujen osalta korotusvaikutukseksi arvioitiin perusopetuksen osalta noin 390 euroa/oppilas ja lukioiden osalta noin 440 euroa/oppilas. Kustannustason neljän prosentin nousu merkitsee jo laskennallisista menoista arvioiden lähes 200 miljoonan euron menolisäystä opetus- ja kulttuuritoimen menoihin.

Uudet opetussuunnitelmat, erityisoppilaiden integrointi, monikulttuurisuus sekä uusi viestintäteknologia ovat esimerkkejä taidoista, joiden vuoksi opettajien täydennyskoulutustarve on kasvanut, mikä vaatii kunnilta lisäpanostuksia. Opettajankoulutuksen osalta on tärkeää, että opettajankoulutuksen sisältöjen ja yhtenäisen perusopetuksen tavoitteiden vastaavuus kartoitetaan ja tarvittaessa käynnistetään hanke opettajankoulutuksen kehittämiseksi.

Perusopetuksen apuna kouluissa työskentelevien kouluavustajien määrä on jatkuvasti noussut. Kuitenkin kouluavustajia palkataan usein vain lukukaudeksi tai -vuodeksi kerrallaan, vaikka avustajan työssä luottamuksellisen suhteen rakentaminen oppilaisiin ja koulun henkilökuntaan kestää pitkään. Avustajien työsuhteiden vakinaistaminen helpottaisi koulutyötä ja parantaisi lasten hyvinvointia.

Vastaavasti kirjastoissa on viime vuosina käytetty enenevässä määrin tukityöllistettäviä henkilöitä paikkaamaan henkilökuntavajetta. On selvää, ettei hyvin koulutettuja kirjastovirkailijoita voida korvata alati vaihtuvilla tehtävään kouluttamattomilla työntekijöillä. Kirjastot ovat hyvin suosittu julkinen palvelu, joka sisältää runsaasti opastamista ja eri väestöryhmien, kuten koululaisten, ohjaamista tiedon hakuun ja tiedon tuottamiseen.

Esitämme kuntien opetustoimen valtionosuuksien lisäämistä vuonna 2005 yhteensä 45 miljoonalla eurolla. Näistä lisäresursseista 5 miljoonaa euroa on tarkoitettu kunnissa kohdennettavaksi kouluavustajien ja kirjastovirkailijoiden työsuhteiden vakinaistamiseen.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteisiin TAA 1055/2004 vp ja TAA 1056/2004 vp viitaten ehdotamme,

että momentille 29.40.30 otetaan ylimääräisenä lisäyksenä 45 000 000 euroa, josta 5 000 000 euroa kohdennetaan kuntien opetus- ja kulttuuritoimessa määräaikaisten työsuhteiden vakinaistamiseen.

Lisäksi ehdotamme

momentin 29.40.30 perusteluissa lausuttavaksi:

60. Ammatillinen koulutus

31. Valtionosuus oppisopimuskoulutukseen (arviomääräraha)

Aikuisten koulutustason kohottamisohjelman tavoitteet eivät toteudu nykymuotoisella erillisellä hallintomallilla. Noste-ohjelman puitteissa oppisopimuksia on syntynyt poikkeuksellisen vähäinen määrä, vain 150 sopimusta kaudella 2003—2004, kun tavoitteena on ollut noin 1 500—1 800 aloittavaa oppisopimusta. Noste-ohjelma on muutoinkin painottunut tietokoneajokorttikoulutukseen tutkintotavoitteisen ammatillisen koulutuksen sijasta.

Nosteohjelma on oppisopimuskoulutuksen toteuttamisen kannalta tarpeettoman raskas hallintomuoto. Erillisen järjestelmän aiheuttamat kustannukset ovat liian korkeat suhteessa saavutettavaan hyötyyn. Erillinen ohjelma oppisopimuskoulutuksessa synnyttää myös rahoituksellista vuotoa ja on saattanut jopa vaikeuttaa ja vähentää kohderyhmän osallistumista koulutukseen.

Kokoomuksen mielestä oppisopimuskoulutus on työelämäläheisin kohderyhmää palveleva koulutusmuoto, joka on myös julkisen talouden kannalta kustannustehokkain. Oppisopimuskoulutus palvelee selkeästi parhaimmin työssä olevan ammattiosaamisen kehittämistä, koska se perustuu työsopimukseen ja opiskelu tapahtuu pääosin työpaikoilla ja tietopuoliset opinnot sijoittuvat joustavasti opinto-ohjelmaan. Kustannustehokkuutta lisää se, että oppisopimuskoulutuksen yksikköhinnoissa otetaan huomioon opiskelijan opintososiaaliset etuudet. Myös työ- ja elinkeinoelämä korostavat oppisopimuskoulutuksen lisäkoulutuksen laajentamisen tarvetta työelämässä toimivien osaamisen kehittämismuotona. Onkin perusteltua, että osa Noste-ohjelman rahoituksesta kanavoidaan normaalin oppisopimuskoulutuksen rahoituksen kautta.

Näin ollen aikuisten koulutustason kohottamisohjelman valtionavustuksista momentilta 29.69.34 on perusteltua siirtää 1 580 vuotuista oppisopimusta vastaava määräraha 5 530 000 miljoonaa euroa oppisopimuskoulutuksen momentille 29.60.31.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteisiin TAA 127/2004 vp ja TAA 812/2004 vp viitaten ehdotamme,

että momentille 29.60.31 otetaan ylimääräisenä lisäyksenä 5 530 000 euroa.

69. Ammatillinen lisäkoulutus ja vapaa sivistystyö

34. Valtionavustus aikuisten koulutustason kohottamisohjelmaan (siirtomääräraha 3 v)

Momentin 29.60.31 yhteydessä esitettyjen perustelujen perusteella esitämme Noste-ohjelmaan varatuista määrärahoista vähennettäväksi 5,53 miljoonaa euroa.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentilta 29.69.34 vähennetään 5 530 000 euroa.

70. Opintotuki

55. Opintoraha ja asumislisä (arviomääräraha)

Vaikka opintotuen rakenne, jossa opintotuki jakautuu opintorahaan, asumisen tukeen ja opintolainaan, on pääosin kohdallaan, tuen taso on jäänyt auttamattomasti jälkeen kustannuskehityksestä. On tosiasia, ettei opiskelijoilla ole tällä hetkellä mahdollisuutta keskittyä opintoihin ilman toimeentulohuolia ja työssäkäyntiä. Hallituksen ohjelmassa todetaan, että opiskelijoiden opintososiaalista asemaa parannetaan. Hallitus on kuitenkin muuttamassa opintotukijärjestelmää lainapainotteiseen suuntaan, eikä osoita lainkaan määrärahoja opintorahan korottamiseen. Asumislisän vuokrakaton korottaminen tullaan perustellusti lisäämään eduskunnan käsittelyssä valtion ensi vuoden menoarvioon.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä opintotukijärjestelmä on uudistettava sellaiseksi, että se mahdollistaa täysipäiväisen opiskelun. Tämä tarkoittaa sitä, että koulutuspoliittisten keinojen, kuten tutkintorakenteen uudistamisen, lisäksi panostetaan opiskelijan hyvinvointiin ja varsinkin toimeentuloon.

Kokoomuksen valmistelemassa opintotukimallissa opintotuki koostuisi jatkossakin opintorahasta, asumislisästä ja opintolainasta, mutta tuen kokonaistaso on nostettava 750 euroon kuukaudessa, mikä mahdollistanee päätoimisen opiskelun. Opintojen alkuvaihetta tuetaan nykyistä selkeästi korkeammalla opintorahan määrällä. Ensimmäiset 30 opintotukikuukautta opintoraha olisi noin 90 euroa nykyistä korkeampi eli 350 euroa kuukaudessa. Asumisen tukea parannetaan korottamalla asumislisän vuokrakatto 214 eurosta 252 euroon kuukaudessa. Lainaa opiskelija saisi halutessaan nostaa 200 euroa. Seuraavat 20 kuukautta opintoraha olisi pienempi, 200 euroa, asumislisä pysyisi samana ja lainan osuus olisi 350. Jatkokuukaudet olisivat mahdollisia perustellusta syystä.

Perusopintovaiheessa täysipäiväinen opiskelu on tärkeää, jotta opinnot lähtevät etenemään hyvällä vauhdilla. Edellisen lisäksi opiskelijalla olisi edelleen mahdollisuus hankkia muita tuloja, sillä opintotuen tulorajoja korotettaisiin kymmenellä prosentilla.

Opintotuen muuttaminen kokoomuksen mallin mukaiseksi aloitetaan vuoden 2005 elokuussa itsenäisesti asuvista korkeakouluopiskelijoista. Asumislisän vuokrakaton korotus tulisi voimaan lukuvuoden 2005 alusta eli 1.8.2004, joten kustannukset olisivat ensi vuoden osalta noin 5,6 miljoonaa euroa. Opintotuen tulorajojen nostamisen kustannukset ovat noin kaksi miljoonaa euroa ja opintorahan nostamisen kustannukset arvion mukaan noin 14 miljoonaa euroa.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 1057/2004 vp viitaten ehdotamme,

että momentille 29.70.55 otetaan ylimääräisenä lisäyksenä 21 600 000 euroa.

90. Taide ja kulttuuri

31. Valtionosuus ja -avustus teattereiden ja orkestereiden käyttökustannuksiin (arviomääräraha)

Eduskunta edellytti jo vuoden 2002 talousarviokäsittelyn yhteydessä, että hallitus selvittää teattereiden valtiontukijärjestelmässä olevat epäkohdat ja ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin niiden poistamiseksi. Erikoistutkija Heikki Helinin tuoreen tutkimuksen mukaan teattereiden talouden kannalta ongelmana on kuitenkin edelleen se, että valtionosuuden yksikköhinta on säilynyt samana vuodesta 1993 lähtien, kun kustannustaso on samanaikaisesti noussut 22 prosenttia. Vaikka valtionosuuksiin tulee muualla kustannustasosta johtuva 2,3 prosentin korotus, tämä ei koske teattereita johtuen kulttuuritoimen rahoituslain säädöksistä. Myös ero valtionosuusjärjestelmän henkilötyövuosien ja todellisten henkilötyövuosien välillä on kasvanut.

Hallituksen talousarvioesityksessä vuodelle 2005 teatteri- ja orkesterilain piirissä olevien teattereiden valtiontukeen esitetään vain 0,9 prosentin korotusta. Talousvaikeuksien kanssa kamppaileville teattereille tämä on osoittautunut liian pieneksi. Teatterit ovat jo viime vuosina joutuneet paikkaamaan talouttaan nostamalla hintoja, supistamalla tarjontaa ja tehostamalla toimintaa. Tämä on vaikeuttanut alan työllisyystilannetta. Taiteen keskustoimikunnan mukaan näyttämötaiteilijoiden veronalaiset ansiot ovat laskeneet 1989 vuoden 30 800 eurosta 25 350 euroon vuodessa (v. 2000). Työttömyysaste alan korkeakoulututkinnon suorittaneiden joukossa on peräti 28 prosenttia.

Rahoituksen jälkeenjääneisyyttä voidaan parhaiten korjata korottamalla teattereiden henkilötyövuosien määrää. Talousarvioesityksen mukaan henkilötyövuosien määrä kasvaa 22:lla, kun todellinen tarve olisi noin 200 henkilötyövuotta. Ottaen huomioon eduskunnan aiempi lausuma pidämme perusteltuna, että ensi vuonna päästään kuromaan kiinni henkilötyövuosissa ilmennyttä vajausta ja henkilötyövuosien määrää korotetaan tässä vaiheessa noin 100:lla.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteen TAA 923/2004 vp viitaten ehdotamme,

että momentille 29.90.31 otetaan lisäyksenä 1 100 000 euroa.

10. Maaseudun kehittäminen

62. Valtion rahoitusosuus EU:n osaksi rahoittamasta maaseudun kehittämisestä (arviomääräraha)

Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä momentin 30.10.62 arviomäärärahaa vähennetään 1,33 miljoonalla eurolla. Esitämme kyseistä määrärahaa vähennettäväksi tätä enemmän.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentilta 30.10.62 vähennetään 7 000 000 euroa.

20. (30.12, 30.13, 30.14, osa ja 30.21) Maatalous

40. (30.12.41) Maa- ja puutarhatalouden kansallinen tuki (siirtomääräraha 2 v)

Maatalouden tukijärjestelmät ovat muuttumassa olennaisesti. Muutos johtuu sekä EU:n maatalouspolitiikan uudistamisesta että artikla 141 -neuvottelujen lopputuloksesta. Suomi sai oikeuden korottaa luonnonhaittakorvausta (LFA-tuki) 200 eurosta 250 euroon hehtaarilta. Tämä LFA-tuen lisäosa rahoitetaan kansallisista varoista. Alun perin LFA-tuen korotuksesta noin 50 miljoonaa euroa piti kohdentaa AB-alueille ja loput noin 70 miljoonaa euroa C-alueille. Komissio ei kuitenkaan hyväksynyt Suomen notifikaatiota. Marraskuun alun neuvottelutulos merkitsi sitä, että AB-alueelle voidaan kohdentaa vain 44 miljoonaa euroa LFA-tuen kansallista lisäosaa. Yksityiskohtaisia päätöksiä kansallisen lisäosan kohdentamisesta ei ole vielä tehty. Lisäosan taloudelliset vaikutukset riippuvat kotieläintilojen määrittelystä ja kotieläintilojen korotukseen oikeuttavien kasvien määrittelystä.

Koska yksityiskohtaisia laskelmia vuoden 2005 määrärahatarpeesta ei ole, on syytä korottaa kansallisen tuen määrärahaa. Korotuksen avulla varmistetaan määrärahojen riittävyys oikeudenmukaisen ja tasapuolisen maatalouspolitiikan toteuttamiseksi.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 30.12.41 otetaan lisäyksenä 10 000 000 euroa.

24. Tiehallinto

21. Perustienpito (siirtomääräraha 2 v)

Maantieliikenteellä on Suomessa suuri merkitys teollisuuden kilpailukyvyn ja alueiden elinvoimaisuuden kannalta. Liikenneväylien kunto ja toimivuus vaikuttavat monella tavalla kuljetuskustannuksiin, talouselämän kilpailukykyyn ja kuluttajahintoihin.

Valtiovallan on liikennepolitiikallaan huolehdittava laadukkaiden, turvallisten ja edullisten yhteyksien tarjoamisesta. Tieverkon välityskyvyllä ja kunnolla on tässä keskeinen rooli. Suomen päätieverkko on rakennettu valtaosin 1960- ja 1970-luvuilla, ja väylien suunnittelu on useassa tapauksessa tehty jo 1950-luvulla. Vanhat 2-kaistatiet ovat usein täysin pientareettomia, mutkaisia ja mäkisiä sekä liikojen liittymien ja paikallisen liikenteen vaivaamia. Myös suurin osa 1960- ja 1970-luvuilla rakennetuista silloista on tulossa peruskorjausikään. Perustienpitoon kohdistuu näin ollen monenlaisia haasteita. Huonot päällysteet, soratiet, kelirikko, ruuhkat ja painorajoitetut sillat lisäävät maantieliikenteen kustannuksia.

Alempiasteisen tieverkon kunto on heikentynyt viime vuosien aikana ja huonokuntoisia päällystettyjä teitä on jo muutettu sorateiksi. Useille alempiasteisen tieverkon teille on jouduttu asettamaan painorajoituksia, jotka hankaloittavat etenkin teollisuuden kuljetuksia. Myös kevyen liikenteen väylien rakentaminen vaatii lisäpanostuksia.

Valiokunnan mietinnössä todetaan lisäksi, että budjettiehdotuksen mukaan perustienpidon määrärahataso laskee kuluvaan vuoteen verrattuna noin 10 miljoonalla eurolla. Perustienpidon määrärahatarve on valiokunnan saaman selvityksen mukaan 630 miljoonaa euroa, mutta budjettiesityksessä perustienpitoon ehdotetaan noin 578 miljoonan euron määrärahaa.

Liikenneväyläpolitiikkaa käsitellyt ministerityöryhmä linjasi kuluvan vuoden helmikuussa valmistuneessa mietinnössään uusia liikenneinvestointeja vuoteen 2013 saakka. Hallitus ei kuitenkaan ole sitoutunut oman työryhmänsä ehdottamaan rahoitusohjelmaan, eikä ehdotuksia ole huomioitu liiemmin vuosia 2005—2008 koskevassa menokehyspäätöksessä. Ensi vuonna on kuitenkin tarkoitus käynnistää kaksi teemapakettia, satamayhteyksien parantaminen ja pääteiden liikenneturvallisuuden parantaminen. On tärkeää, että nämä teemapaketit saadaan käynnistettyä. Valiokunta onkin kiinnittänyt huomiota siihen, ettei niiden rahoitus vastaa ministerityöryhmän ehdotuksia. Mietinnössä todetaan myös, että olisi tärkeää saada käyntiin muitakin teemapaketteja, kuten kasvavien alueiden kehityksen tukeminen ja koulumatkojen turvallisuuden parantaminen maaseututaajamissa.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 31.24.21 otetaan lisäyksenä 10 000 000 euroa.

13. Työsuojelun piirihallinto

21. Työsuojelupiirien toimintamenot (siirtomääräraha 2 v)

Valiokunnan mietinnössä esitetään työsuojelupiirien toimintamenoihin lisättäväksi 600 000 euroa tarkoituksena perustaa 12 uutta valvontatehtäviin keskittyvää virkaa. Näin monen uuden viran perustaminen ei ole tarkoituksenmukaista, sillä valtionhallinnon oman näkemyksen mukaan (valtion talousarvioesitys 2005) työsuojelupiirien hallinnon toimintaa on jo parannettu lainsäädännöllä ja hallinnon osaamista on lisätty. Budjettiesityksessä tulostavoitteiden osalta mainitaan toimintojen tuottavuuden parantamiseksi toimintatapojen tehostaminen.

Lukuisten uusien virkojen lisääminen on ristiriidassa toteutuneen kehityksen ja tulostavoitteiden kanssa. Lisäksi ministeriöllä ja eräillä sen alaisilla laitoksilla on muita, pakottavia lisämäärärahatarpeita, joten tästäkään syystä tämän kaltainen, kertalisäyksenä tapahtuva ja nimenomaan työsuojelupiireille kohdentuva lisäys ei ole perusteltu. Ministeriön osalta on todettava, että jo tällä hetkellä tärkeät lakihankkeet, kuten esimerkiksi lastensuojelulaki, ovat myöhästyneet riittämättömien valmisteluvoimavarojen vuoksi.

Kuluvan syksyn aikana eduskunta hyväksyi lain lapsiasiavaltuutetun viran perustamisesta. Valtuutettu saa vuonna 2005 avukseen ainoastaan toimistosihteerin ja vasta vuonna 2006 ylitarkastajatasoisen asiantuntijan. Verrattuna esimerkiksi tämän yhteiskunnallisesti merkittävän toimiston kokonaisresursseihin, on selvää, että työsuojelupiireille osoitettava määrärahalisäys on ylimitoitettu.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentilta 33.13.21 vähennetään 400 000 euroa.

15. Perhekustannusten tasaus

52. Lapsilisät (arviomääräraha)

Lapsilisien tasoa ei ole sidottu indeksiin. Tämä merkitsee sitä, että lapsilisien reaalinen arvo laskee elinkustannusten noustessa inflaation vaikutuksesta. Eduskunta hyväksyi 4.10.2002 käsitellessään valtioneuvoston selontekoa lasten ja nuorten hyvinvoinnista yksimielisesti ponnen, jonka mukaan lapsilisät on sidottava indeksiin. Tästä huolimatta nykyinen hallitus ei ole tehnyt esitystä eduskunnan yksimielisen päätöksen toimeenpanemiseksi.

Lapsilisien tehtävä on korvata perheille lapsista aiheutuvia taloudellisia kustannuksia. Tämän vuoksi on kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä perusteltua muuttaa lakia niin, että lapsilisän taso sidotaan elinkustannusten nousua seuraavaan indeksiin.

Lapsilisien sitominen ei aiheuta menoja vielä vuonna 2005. Ensimmäiset indeksitarkistukset tehtäisiin vuonna 2006 maksussa oleviin lapsilisiin.

Edellä olevan perusteella ehdotamme

momentin 33.15.52 perusteluissa lausuttavaksi:

18. Sairausvakuutus

60. Valtion osuus sairausvakuutuslaista johtuvista menoista (arviomääräraha)

Lapsen syntymästä ja hoidosta aiheutuvat kustannukset ovat työnantajalle työhön liittymättömiä kuluja, jotka maksaa pääosin äidin työnantaja. Vaikka isien mahdollisuus käyttää perhevapaita laajeni viime hallituskaudella, isät käyttävät oikeuttaan edelleen hyvin vähän. Työmarkkinoidemme voimakkaasta segregaatiosta seuraa se, että äidit työskentelevät usein naisvaltaisissa yrityksissä naisvaltaisilla aloilla. Naisvaltaiset alat puolestaan ovat pitkälti keskittyneet palvelusektorille, jossa tuottavuus on matalaa ja vanhempainvapaista (joita yhdessä pienessäkin yrityksessä saattaa hyödyntää usea työntekijä samanaikaisesti) voi koitua kohtuuttoman suuria taloudellisia rasitteita. Pienempien yritysten kohdalla ne voivat jopa uhata koko toiminnan kannattavuutta.

Vanhempainvapaiden kustannusten epätasainen jakautuminen vaikeuttaa nuorten naisten työllistymistä, ylläpitää pätkätyösuhteita, edesauttaa naisvaltaisten alojen sijaisten palkkausten väärinkäytöksiä sekä pahimmillaan estää kasvua hakevien yritysten mahdollisuuksia palkata tarpeellista lisätyövoimaa.

Vuosilomakustannusten korvaamisen parantamiseksi pelkkä vuosilomakorvaus palkan suuruisena ei ole riittävä. Vuosilomakorvauksen lisäksi tulisi työnantajalle korvata myös eläke- ja sosiaaliturvamaksut täyden palkan mukaan sekä lomarahat täyden palkan mukaan. Lomarahat eivät ole varsinainen lakisääteinen oikeus, mutta nykyisen käytännön mukaisesti ne ovat jo lakisääteisyyteen rinnastettavissa. Näiden kustannusten korvaus tarkoittaisi 37,5 miljoonan euron lisämäärärahaa vuositasolla. Lain valmistelu ja säätäminen vuoden 2005 alussa käytännössä kuitenkin tarkoittaisi sitä, että se saataisiin aikaisintaan voimaan vasta vuoden 2005 loppukeväällä tai kesällä. Tämän vuoksi arvioimme kustannusvaikutusten vuonna 2005 olevan noin 20 miljoonaa euroa.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 655/2004 vp viitaten ehdotamme,

että momentille 33.18.60 otetaan ylimääräisenä lisäyksenä 20 000 000 euroa.

19. Eläkevakuutus

60. Valtion osuus kansaneläkelaista johtuvista menoista (arviomääräraha)

Kansaneläkkeen varassa elävät seniorikansalaiset ovat suomalaisen yhteiskunnan pienituloisia, joiden asemaa on parannettava. Täyttä kansaneläkettä saavia oli vuoden 2003 lopussa noin 102 000, heistä pääosa on naisia. Kansaneläkkeen lisäksi moni heistä saa asumistukea, ja osa joutuu turvautumaan toimeentulotukeen. Tilanne heikentää eläkeläisen omanarvontuntoa ja uskoa kykyyn selviytyä itsenäisesti vanhuuden mukanaan tuomista haasteista. Kansaneläkkeen tasokorotus 7 eurolla on riittämätön etenkin ottaen huomioon vuonna 2003 tehdyn alkoholin hinnanalennuksen vaikutukset kansaneläkeindeksiin. Tulopoliittisen sopimuksen yhteydessä päätetyt veronalennukset eivät myöskään paranna eläkeläisten ostovoimaa, vaan monen eläkkeensaajan asema tosiasiassa heikkenee vuonna 2005 kiristyvän kunnallisverotuksen vuoksi.

Myös kansaneläkkeiden ja työeläkkeiden erilainen indeksisidonnaisuus on ongelmallista kansaneläkkeen saajien ostovoiman ja toimeentulon kehityksen kannalta. Tästä syystä olisi perusteltua harkita kansaneläkkeiden ja työeläkkeiden indeksitarkistusjärjestelmien yhtenäistämistä. Kansaneläkkeet tarkistettaisiin silloin samalla indeksillä kuin työeläkkeetkin eli indeksillä, jossa ansioiden kehitys vaikuttaisi indeksiin 20 prosentin painolla. Indeksimuutoksen vaikutus ei lyhyellä tähtäimellä olisi kovin suuri, mutta pitkän aikavälin vaikutus olisi merkittävä.

Edellä olevan perusteella ehdotamme

momentin 33.19.60 perusteluissa lausuttavaksi:

32. Kuntien järjestämä sosiaali- ja terveydenhuolto

30. Valtionosuus kunnille sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannuksiin (arviomääräraha)

Vuonna 2003 määräaikaisen henkilöstön osuus kunnissa oli 24,5 prosenttia. Yli 100 000 henkilöä työskentelee ns. pätkätöissä ja suurin osa heistä, noin 80 prosenttia, on naisia. Pääosa pätkätöistä tehdään sosiaali- ja terveyssektorilla. Esimerkiksi Tehyn jäsenistöstä 25 prosenttia työskentelee määräaikaisina.

Määräaikaiset työsuhteet heikentävät palvelujen laatua. Päivähoidossa keskeinen syy asiakkaiden tyytymättömyyteen on henkilökunnan vaihtuvuus, joka estää pitkäaikaisen hoitosuhteen luomisen lapseen ja hänen perheeseensä. Määräaikaisessa työsuhteessa henkilökunnan motivaatio ja sitoutuneisuus laskevat ja sairastavuus on yleisempää.

Kunnan on oltava esimerkillinen työnantaja jo senkin vuoksi, että kunnissa eläköityy vuoteen 2010 mennessä 150 000 työntekijää, jolloin kilpailu osaavasta työvoimasta kiristyy. Tämä edellyttää kunnilta määräaikaisen henkilöstön vakinaistamista, vakinaisten varahenkilöjen palkkaamista ainakin suuriin kuntiin tai seudullisesti sekä kannustavaa palkkapolitiikkaa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksiin osoitettavalla 10 miljoonan euron lisämäärärahalla voitaisiin edes osa sosiaali- ja terveystoimen määräaikaisista työsuhteista vakinaistaa.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 1067/2004 vp viitaten ehdotamme,

että momentille 33.32.30 otetaan ylimääräisenä lisäyksenä 10 000 000 euroa määräaikaisten työsuhteiden vakinaistamiseen.

32. Valtion korvaus terveydenhuollon yksiköille erikoissairaanhoitolain mukaiseen tutkimustoimintaan (kiinteä määräraha)

Valtiovarainvaliokunta on mietinnössään hyväksynyt esityksen, jonka mukaan lääkäri- ja hammaslääkärikoulutukseen käytettävien määrärahojen lisääminen rahoitetaan osin tutkimustoimintaan osoitettuja määrärahoja vähentämällä.

Valtion korvaus erikoissairaanhoitolain mukaiseen tutkimustoimintaan eli ns. tutkimus-EVO on pienentynyt noin 30 prosenttia vajaassa kymmenessä vuodessa. Opetusmäärärahojen kasvattaminen ja työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen rahoituksen lisääminen ovat sinänsä myönteisiä uudistuksia. Sen sijaan tutkimusEVOn pienentäminen vaikeuttaa merkittävästi tutkimusedellytyksiä ja käytännössä kliininen lääketieteellinen tutkimus on vaarassa loppua kokonaan. TutkimusEVOa on käytetty muun muassa potilaiden laboratorio- ja röntgentutkimuksiin, poliklinikkakäynteihin ja hoitopäiviin silloin, kun kyseessä on ollut tutkimuspotilas.

Erityisvaltionosuus lääkäri- ja hammaslääkärikoulutuksen ja -tutkimuksen korvaamiseksi on ollut tärkeä tulonlähde yliopistollisille keskussairaaloille. Yliopistosairaaloilla on merkittävä rooli uuden lääketieteellisen tiedon luomisessa ja soveltamisessa sekä sen välittämisessä tuleville lääkäreille ja hammaslääkäreille. Määrärahojen siirto vaarantaa riittävän pätevyyden omaavien henkilöiden saamisen yliopistojen kliinisiin opetusvirkoihin. Tutkimus ja koulutus ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa. Kliinisen tutkimuksen aseman heikentyminen johtaa paitsi koulutuksen myös hoidon laadun heikentymiseen.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 34/2004 vp viitaten ehdotamme,

että momentille 33.32.32 otetaan ylimääräisenä lisäyksenä 8 000 000 euroa.

36. Valtionavustus kunnille sosiaali- ja terveydenhuollon hankkeisiin (siirtomääräraha 3 v)

Sosiaali- ja terveysministeriö asetti 9.10.2003 sosiaalineuvos Elli Aaltosen laatimaan ehdotukset toimenpiteistä, joilla omaishoitoa voidaan kehittää. Selvitys valmistui 30.4.2004. Selvityshenkilön esitysten toteuttaminen nostaisi omaishoidon sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen merkittäväksi osaksi. Tavoitteena on omaishoidon tuen 8 prosentin kattavuus yli 75-vuotiaiden osalta ja tätä nuorempien omaishoidon lisäys siten, että kunnallisen omaishoidon tuen piirissä olisi vuonna 2012 noin 52 000 henkilöä. Selvityshenkilö arvioi, että näin voitaisiin turvata haluttu avo- ja kotihoidon kehityssuunta ennakoidummin ja taloudellisemmin kuin mitä joka tapauksessa jouduttaisiin resursoimaan.

Selvityshenkilö esittää, että uudistus tulisi voimaan 2006 ja rahoitusuudistus, jossa omaishoidon tuen palkkiot siirtyisivät valtiolle, toteutuisi asteittain 2007—2009. Uudistuksen toteuttaminen edellyttää sen asteittaista toteuttamista ja kokeilemista jo vuoden 2005 aikana.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 1066/2004 vp viitaten ehdotamme,

että momentille 33.32.36 otetaan ylimääräisenä lisäyksenä 10 000 000 euroa

06. Työvoimapolitiikan toimeenpano

Työttömyyden vähentäminen edellyttää toimenpiteitä, jotka luovat pysyviä oikeita työpaikkoja. Tämän vuoksi talouskasvua on tuettava, työelämän rakenteita on muutettava sekä työvoimahallinnon palveluita on tehostettava. Aktiivista työvoimapolitiikkaa tarvitaan työttömyyden ongelmien lieventämiseksi, mutta nykyinen työvoimapolitiikka ei ole täysin onnistunut tehtävässään.

Erityisesti pitkään jatkunutta rakennetyöttömyyttä ei ole aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpitein kyetty oleellisesti vähentämään. Työllistämistoimin on vain hetkellisesti pystytty keskeyttämään työttömyys, mutta tukikauden jälkeen ei työllistetylle tai ammatillisen aikuiskoulutuksen kurssin käyneelle ole löytynyt töitä avoimilta työmarkkinoilta. Selvitysten mukaan työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin osallistuneen työllistymisen todennäköisyys ei ole korkeampi kuin työttömien, jotka vastaaviin toimiin eivät ole osallistuneet. Usein työvoimapoliittisiin toimiin osallistuminen jopa ehkäisee työllistymistä. Tästä huolimatta aktiivitoimenpiteisiin osallistuvien määrää suhteessa työttömien määrään (ns. aktivointiaste) ollaan vuodelle 2005 jälleen nostamassa vuoden 2004 tasosta.

Työvoimapolitiikan toimeenpanoon esitettyjä määrärahoja on edellä olevan perusteella syytä vähentää. Määräraha käytetään budjetin muissa pääluokissa siten, että sillä luodaan edellytyksiä talouden kasvulle ja oikeiden pysyvien työpaikkojen syntymiselle.

50. Työvoimapoliittiseen aikuiskoulutukseen osallistuvien opintososiaaliset edut (arviomääräraha)

Määrärahaa käytetään koulutustukien ja ylläpitokorvausten maksamiseen työvoimapoliittiseen aikuiskoulutukseen osallistuville. Momentille 34.06.51 esitetyn muutoksen myötä myös tälle momentille osoitettavien määrärahojen tarve vähenee.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentilta 34.06.50 vähennetään 7 000 000 euroa.

51. Työllistämis-, koulutus- ja erityistoimet (kiinteä määräraha)

Määrärahaa käytetään mm. ammatilliseen työvoimakoulutukseen, valmentavaan työvoimakoulutukseen sekä tukityöllistämiseen. Edellä esitetyn mukaisesti näihin toimenpiteisiin esitettyä määrärahaa tulee vähentää 19 miljoonalla eurolla. 15 miljoonaa euroa siirretään momenteille 33.32.30 ja 29.40.30 sosiaali- ja terveystoimen sekä opetustoimen määräaikaisten työsuhteiden ja virkojen vakinaistamiseen. Perusteluja siirrolle on esitetty tässä vastalauseessa myös yllämainittujen momenttien perusteluissa.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentilta 34.06.51 vähennetään 34 000 000 euroa siten, että 10 000 000 euroa siirretään momentille 33.32.30 ja 5 000 000 euroa siirretään momentille 29.40.30 käytettäväksi määräaikaisten työsuhteiden vakinaistamiseen kuntien sosiaali- ja terveystoimessa sekä opetus- ja kulttuuritoimessa.

52. Työmarkkinatuki (arviomääräraha)

Tästä määrärahasta maksetaan ylläpitokorvausta työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin osallistuvalle sekä täysi työmarkkinatuki työvoimapoliittiseen toimenpiteeseen osallistuvalle, jolle muutoin maksettaisiin työnmarkkinatuki tarveharkinnasta johtuen alennettuna. Koska työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin esitettyä määrärahaa vähennetään, on myös tälle momentille osoitettua määrärahaa perusteltua vähentää.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentilta 34.06.52 vähennetään 6 000 000 euroa.

10. Ympäristön suojelu

63. Ympäristönsuojelun edistäminen (siirtomääräraha 3 v)

Valtioneuvosto on tehnyt periaatepäätöksen toimenpiteistä Itämeren suojelemiseksi. Keskeisenä tavoitteena on Itämeren hyvän ekologisen tilan saavuttaminen. Lukuisista toimenpiteistä huolimatta Suomen rannikkovesien ravinnepitoisuudet sekä fosforin että typen osalta ovat edelleen kasvaneet, mikä on aiheuttanut rannikkovesien rehevöitymisen lisääntymisen. Rehevöitymisen seurauksena levien massaesiintymät ovat lisääntyneet ja pohja-alueiden hapettomat alueet laajentuneet. Koska rannikkovesien veden vaihtuvuus on huono, ainoa keino tilanteen parantamiseksi on paikallisen ulkoisen kuormituksen vähentäminen.

Suomen rannikkovesillä ja saaristossa liikkuu vilkkaimpana lomakautena tuhansia vapaa-ajan veneitä, joiden varustetaso vastaa kesähuviloiden varustetasoa. Näiden veneiden käymäläjätevedet, jotka määrältään vastaavat pienen taajaman käsittelemättömiä jätevesiä, kuormittavat puhdistamattomina Suomen rannikkovesiä. Kun tämä ravinnekuormitus tulee vielä kesäkautena, jolloin levien ja muun vesikasvillisuuden kasvuolosuhteet ovat optimaaliset ja ravinteet heti käytettävissä, kuormituksella on merkittävä vaikutus Suomen rannikkovesien tilaan.

Vuoden 2005 alusta vapaa-ajan veneiden käymäläjätevesien mereen laskeminen on periaatteessa kiellettyä, ja ne tulisi tyhjentää satamissa sijaitseviin vastaanottopisteisiin. Käytännössä tilanne on kuitenkin sellainen, että läheskään kaikissa satamissa vastaanottopisteitä ei ole tai niiden määrä ei ole riittävä satamien venepaikkamäärään nähden. Syynä tähän on satamien puutteellinen infrastruktuuri ja tarvittavien investointien kalleus. Jotta vapaa-ajan veneistä aiheutuvaa kuormitusta voitaisiin tehokkaasti vähentää, valtion tulisi suunnata lähivuosina investointitukea satamien ylläpitäjille, jotta suunniteltu vastaanottoverkko voitaisiin mahdollisimman pikaisesti toteuttaa. Tämä olisi selkeä toimenpide valtioneuvoston hyväksymän Suomen Itämeren suojeluohjelman toteuttamiseksi.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 809/2004 vp viitaten ehdotamme,

että momentille 35.10.63 otetaan lisäyksenä 250 000 euroa.

77. Ympäristötyöt (siirtomääräraha 3 v)

Vesistöt ovat merkittävä osa monipuolista luontoamme. Niiden tilasta on pidettävä nykyistä parempaa huolta. Vaikka Suomen vesien laatu on kehittynytkin suotuisasti viime vuosikymmeninä, niin esimerkiksi loppukesän sateista johtuneet tulvat osoittivat jälleen kerran, että vesistöjen suojelemisessa on vielä paljon parannettavaa.

Momentin 35.10.77 määrärahalla rahoitetaan yhteisrahoitteisina ja valtion töinä toteutettavia siirtoviemäreitä ja yhdysvesijohtoja, pilaantuneiden alueiden kunnostuksia, vesistökunnostuksia ja muita ympäristötöitä. Valtiovarainvaliokunta lisää mietinnössään määrärahaa 2,5 miljoonalla eurolla. Ympäristövaliokunnan valtion talousarvioesityksestä antamassa lausunnossa lisämäärärahan tarpeeksi katsottiin 5 miljoonaa euroa. Ympäristövaliokunnan mukaan ympäristötöiden määrärahan nykytaso on täysin riittämätön, sillä sekä perusteltujen siirtoviemärihankkeiden että kiireellisten pilaantuneiden alueiden kunnostustarpeiden määrä on osoitettuihin resursseihin verrattuna moninkertainen. Itämeren ja sisävesien suojelun tehostaminen edellyttää uusien siirtoviemärien rakentamista, sillä Suomesta peräisin olevan Itämeren kuormituksen vähentäminen on mahdollista vain hajakuormitusta vähentämällä. Ympäristökeskusten mukaan vuosina 2005—2008 ympäristötyömäärärahoja tarvittaisiin vuosittain noin 10 miljoonaa euroa lähes 50 siirtoviemärihankkeen toteuttamiseen. Suomessa on yli 20 000 mahdollisesti pilaantunutta aluetta. Näiden alueiden kunnostamisesta aiheutuvien kokonaiskustannusten on arvioitu nousevan seuraavan 20 vuoden aikana 1—1,2 miljardiin euroon. Kiireellisesti puhdistuksen tarpeessa on ympäristövaliokunnan mukaan ainakin 250 hanketta, joiden toteuttaminen edellyttäisi valtiolta 7,5 miljoonan euron vuosittaista panostusta.

Kokoomuksen kantana on, että ympäristötöiden aikataulua onkin syytä nykyisestään nopeuttaa eritoten jätevesitöiden osalta. Tämän vuoksi esitämme kahden miljoonan euron lisäystä ympäristötöihin varattuun määrärahaan.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 1069/2004 vp viitaten ehdotamme,

että momentille 35.10.77 otetaan lisäyksenä 2 000 000 euroa.

01. Tulon ja varallisuuden perusteella kannettavat menot

01. Tulo- ja varallisuusvero

Liikennepolitiikan lähtökohtana on oltava kestävän kehityksen periaate. Jotta joukkoliikenteen käyttö niin työmatka- kuin vapaa-ajankin liikkumisessa olisi nykyistä houkuttelevampaa, on lippujen hintataso pidettävä kilpailukykyisenä muiden kulkuvälinemuotojen hintatasoon verrattuna.

Tehokas keino edistää joukkoliikenteen käyttöä työmatkoilla on työsuhdematkalipun verotuskohtelun muuttaminen siten, että työnantajan luontoisetuna työntekijälleen tarjoaman matkalipun verotusarvo olisi sen ostohintaa pienempi. Työsuhdematkalippu oikeuttaisi julkisen liikenteen käyttöön asunnon ja työpaikan välisillä matkoilla. Nykymuotoinen, työsuhdematkalipun epätasa-arvoinen verokohtelu suhteessa autoetuun on perusteetonta, ja se on omiaan estämään työmatkaliikenteen siirtymistä raiteille ja busseihin. Joukkoliikenteen käytön lisääntymisen tarve on suurin kasvukeskuksissa ja etenkin pääkaupunkiseudulla, jossa liikenneruuhkat ovat kymmenen viime vuoden aikana paikoin jopa kaksinkertaistuneet työssäkäyntialueiden jatkuvasti kasvaessa ja yksityisautoilun lisääntyessä työmatka- ja vapaa-ajan liikkumisessa. Autojen seisominen ruuhkissa on haitallista niin ympäristölle kuin ihmisten terveydelle.

Laajasti koko Suomessa käytettynä työsuhdematkalippu tukisi monella alueella nyt vakavissa vaikeuksissa olevaa joukkoliikennettä. Joukkoliikenteen haasteet ja liikenteen kasvavat ympäristöhaitat edellyttävät kiireellisiä toimia.

Hallitusohjelmaan on tavoitteena kirjattu joukkoliikenteen parantaminen ja työmatkaliikenteen ohjaaminen joukkoliikenteen käyttöön. Nykyinen tilanne, jossa verotuksellisesti suositaan henkilöautoliikennettä, on niin ympäristön kuin joukkoliikenteen edistämisenkin kannalta kestämätöntä. Työsuhdematkalipun verotuskohtelun muuttaminen olisi todellinen näyttö halusta edistää joukkoliikennettä ja ratkaista liikenteeseen liittyviä ongelmia. Työsuhdematkalipun verotuskohtelun lieventämistä ehdotti viimeisimpänä liikenne- ja viestintäministeriön asiaa tutkinut työryhmä.

Edellä olevan perusteella ehdotamme

momentin 11.01.01 perusteluissa lausuttavaksi:

39. Muut sekalaiset tulot

50. Nettotulot osakemyynnistä

Hallitusohjelman mukaan hallitus harjoittaa ennustettavaa, aktiivista ja markkinaehtoista omistajapolitiikkaa. Valtion yritysvarallisuuden hoidossa pyritään mahdollisimman hyvään yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen kokonaistulokseen. Hallitus onkin harjoittanut aktiivista politiikkaa valtionyhtiöiden ja osakkuusyhtiöiden omistuspohjan laajentamiseksi eduskunnan antamien valtuuksien puitteissa.

Vuoden 2004 varsinaisessa talousarviossa osakemyyntien nettotulot arvioitiin 420 miljoonaan euroon. Uusimpien lukujen mukaan tämä tuloarvio on toteutunut jopa yli nelinkertaisena. Osakemyynneistä on saatu kuluvana vuonna tuloja melkein 2,2 miljardia euroa. Tästä yli puolet kertyi TeliaSonera AB:n 250 miljoonan osakkeen joulukuisesta myynnistä.

Kertyneiden myyntitulojen reilusta määrästä huolimatta hallituksen on mahdollista jatkaa määrätietoisesti valitsemaansa omistajapolitiikan linjaa nykyistenkin myyntivaltuuksien puitteissa. Näin ollen on oletettavaa, että osakemyyntien nettotulot nousevat myös vuonna 2005 yli hallituksen esitykseen kaavamaisesti arvioidun 420 miljoonan euron määrän.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 12.39.50 otetaan lisäyksenä 25 000 000 euroa.

01. Valtioneuvosto

01. Palkkaukset (arviomääräraha)

Toteamme, että poliittiset valtiosihteerit ovat tulleet hyväksytyiksi valtioneuvostosta annetun lain muutoksen (HE 142/2004 vp) yhteydessä. Virat on tarkoitus perustaa talousarviossa tehtävällä päätöksellä. Mielestämme virkoja ei tule perustaa eikä myöntää niiden perustamiseen määrärahoja.

Ehdotamme,

että momentin 23.01.01 perusteluista poistetaan toteamus yhdeksän valtiosihteerin (A33) viran perustamisesta, ja

että momentin määrärahasta vähennetään valtiosihteerin virkojen ja heidän sihteeriensä virkojen palkkaukseen varattu 1 500 000 euron määräraha.

30. Kansainvälinen kehitysyhteistyö

66. Varsinainen kehitysyhteistyö (siirtomääräraha 3 v)

Suomi ja koko ihmiskunta on vauraampi kuin koskaan aiemmin. Silti emme ole pystyneet poistamaan maailmasta nälkää, epäinhimillisiä elinolosuhteita emmekä turvattomuutta. Tekemällä enemmän työtä köyhyyden ja kehitysmaiden muiden vakavien ongelmien vähentämiseksi voimme poistaa maailmassa vallitsevaa eriarvoisuutta. Eriarvoisuuden poistaminen estää samalla tehokkaasti konflikteja, jotka heikentävät maailmanlaajuista turvallisuutta. Tekemällä työtä globaalin hyvinvoinnin eteen, voimme samalla estää pakolaisvirtoja, huumeongelmia, HIV:n ja AIDSin leviämistä, kansainvälistä rikollisuutta ja puuttua kansainvälisen terrorismin syihin. On myös suomalaisten velvollisuus, että tuleville sukupolville on luotavissa nykyistä oikeudenmukaisempi ja turvallisempi maailma.

Hallitus esittää tavoitteekseen, että vuosikymmenen loppuun mennessä Suomen kehitysyhteistyömäärärahojen osuus BKT:sta on nostettu 0,7 prosenttiin

Vasemmistoliiton mielestä Suomen tulee pyrkiä nostamaan kehitysmäärärahat mahdollisimman nopeasti 0,7 prosentin tasolle, viimeistään vuosikymmenen loppuun mennessä.

Vähentämällä ja lykkäämällä puolustusvoimien hankintamenoja vuosina 2005—2010 yhteensä 100 milj. eurolla voimme osoittaa rahat suoraan kehitysyhteistyöhön. Vuoden 2005 budjetissa se tarkoittaisi 10 milj. euroa. Euroopassa ei ole näköpiirissä sellaista sotilaallista uhkaa, miksi puolustusvoimien hankintamenoja ei voitaisi pienentää. Sen sijaan kehitysyhteistyöhön panostaminen on välttämätöntä.

Kehitysyhteistyön lisäksi Suomen tulee pyrkiä myös maailmankaupassa kehitysmaiden ja teollistuneiden maiden näkökulmasta tasapainoisempiin ratkaisuihin. Näin Suomi osallistuu yhdessä muiden EU-maiden kanssa maailman epävakauden ja turvallisuusuhkien poistamiseen tehokkaammin kuin se onnistuu Suomen puolustusvoimien lisävarustamisella.

Viite: TAA 480/2004 vp — Annika Lapintie /vas ym.

Jotta kohteita voidaan järkevästi suunnitella pitkäjänteisesti, tarvitaan riittävät myöntövaltuudet monenkeskisen kehitysyhteistyön osalta ja samalla saadaan määrärahat tehokkaampaan käyttöön.

Ehdotamme,

että momentille 24.30.66 otetaan lisäyksenä 10 000 000 euroa.

01. Ministeriö ja sen yhteydessä toimivat viranomaiset

21. Oikeusministeriön toimintamenot (siirtomääräraha 2 v)

Demokratiassa jokaisella kansalaisella pitäisi olla mahdollisuus vaikuttaa päätöksiin, jotka koskevat häntä itseään ja hänen elinehtojaan. Nykymaailmassa tämä periaate toteutuu perinteisen, "ohuen" edustuksellisen demokratian puitteissa heikosti. Jos vaikutusmahdollisuus rajoittuu edustajien äänestämiseen kerran muutamassa vuodessa, yksittäisten kansalaisten todellinen vaikutusvalta on hyvin pieni. Jokainen ei saa toivomiaan edustajia lakeja säätäviin elimiin.

Demokratian kannalta on välttämätöntä parantaa sekä kansallisen että ylikansallisen tason päätösten läpinäkyvyyttä, lisätä kansalaisten tietoa vireillä olevista hankkeista ja siitä, missä määrin kansalliset edustajat ovat mukana tai sananvaltaisia ylikansallisissa hankkeissa. Edustuksellinen demokratia on välttämätön, mutta ei riittävä kansanvallan toteutumisen muoto. Kansalaisilla pitäisi olla myös suoria vaikutusmahdollisuuksia esimerkiksi vetoomusten ja julkisen keskustelun muodossa jo päätösten käsittelyvaiheessa.

Pääministeri Vanhasen hallituksen kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman tarkoituksena on edistää aktiivista kansalaisuutta, kansalaisyhteiskunnan toimintaa, kansalaisten yhteiskunnallista vaikuttamista ja edustuksellisen demokratian toimivuutta. Ohjelman tavoitteena on lisätä kansalaisten äänestysaktiivisuutta sekä parantaa kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksia myös vaalien välillä. Erityistä huomiota kiinnitetään niihin kansalaisryhmiin, joiden vaikuttamis- ja osallistumisaktiivisuuden taso on ollut alhainen.

Ilman riittävää rahoitusta osallisuutta tukeviin hankkeisiin kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman toteutus jää kuitenkin lähinnä byrokraattien ja viranomaisten väliseksi keskustelukerhoksi.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän tavoitteena on edistää kansalaisten osallistumishankkeita. Siksi esitämme lisämäärärahaa osallisuutta tukevien hankkeiden rahoittamiseen.

Viite: TAA 826/2004 vp — Minna Sirnö /vas ym.

Ehdotamme,

että momentille 25.01.21 otetaan lisäyksenä 1 000 000 euroa kansalaisten osallisuutta tukevien hankkeiden rahoittamiseen.

51. Eräät valtion maksamat korvaukset ja avustukset (arviomääräraha)

Saamelaiset ovat Suomen ainoa alkuperäiskansa. Heitä asuu Suomessa noin 7 500, joista vajaat 4 000 saamelaisten kotiseutualueella. Saamelaiset ovat asukkaiden enemmistönä vain Utsjoen kunnassa. Suomen saamelaisista noin kolmasosa puhuu saamen kieltä äidinkielenään, kun taas suomea vajaat 4 000. Suomessa puhutaan pohjoissaamea (äidinkielenään yli 1 700), inarinsaamea (noin 300) ja koltansaamea (vajaat 400). Ne ovat eri kieliä, joista yhden osaaminen ei merkitse muiden ymmärtämistä.

Saamen kielilain tarkoituksena on turvata saamelaisten oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan sekä käyttää tuomioistuimissa ja muissa viranomaisissa omaa saamen kieltään. Lain pääpaino on selkeästi tämän tavoitteen jälkimmäisessä osassa. Saamen kielen ja saamelaiskulttuurin ylläpitämiseen ja yleiseen kehittämiseen laki liittyy ennen muuta vahvistaessaan saamen kielen virallista asemaa ja madaltamalla kynnystä käyttää kieltä virallisissa yhteyksissä. Tämä tavoite edellyttää toteutuakseen ehdotettua suurempaa rahoitusta.

Saamen kielen toimistolla on tällä hetkellä resurssit yhteensä viiden kielenkääntäjän palkkaamiseen. Valiokunta pitää tätä riittämättömänä, mutta ei kuitenkaan esitä määrärahan korottamista.

Ehdotamme,

että momentille 25.01.51 otetaan lisäyksenä 150 0000 euroa kolttasaamen, inarinsaamen ja kieliasiamiehen virkoihin.

30. Oikeudelliset palvelut ja julkinen oikeusapu

21. Oikeusaputoimistojen ja kuluttajavalituslautakunnan toimintamenot (siirtomääräraha 2 v)

Lautakunta siirretään 1.9.2005 oikeusministeriön hallinnonalalle ja samalla sen toimivaltaa on suunnitteilla laajentaa koskemaan asuinhuoneistojen vuokrauksessa ja asumisoikeudessa syntyviä erimielisyyksiä. Kuluttajavalituslautakunnalle nyt ehdotettu määräraha on näihin tarpeisiin nähden riittämätön.

Ehdotamme,

että momentille 25.30.21 otetaan lisäyksenä 200 000 euroa.

50. Rangaistusten täytäntöönpano

21. Rangaistusten täytäntöönpanon toimintamenot (siirtomääräraha 2 v)

Vankeusrangaistusta ja tutkintavankeutta koskevaa lainsäädäntöä ollaan parhaillaan uudistamassa. Samoin vankiloiden osalta on luvassa suuria organisatorisia muutoksia. Kumpaankaan hankkeeseen hallitus ei ole varautunut riittävästi talousarvioesityksessään.

Talousarviopohja lähtee siitä, että vankien määrä edelleen lisääntyy, mutta vankikohtaiset kustannukset päinvastaisesta trendistä huolimatta pienenisivät. Hallitus ei myöskään tavoittele tätä vuotta parempaa rangaistusta suorittavien vankien osallistumisprosenttia toiminta- ja päihdeohjelmiin, vaikka kyseisistä toimista on erinomaisia kokemuksia rikoksen uusiutumisen ehkäisyssä.

Jo pitkään vankien terveydenhuollossa on ollut selviä puutteita, muun muassa oikeusministeriö on ollut huolissaan tilanteesta. Vankien määrä on viime vuosina lisääntynyt, ja vankiloiden täyttöaste on ylittänyt reilusti normit, mutta samaan aikaan terveydenhuoltopalveluita tai vankien kuntouttamispalveluita ei ole pystytty lisäämään tarvetta vastaavasti.

Budjettiriihen jälkeen on osoittautunut, ettei talousarvioesitys kata nuorisorangaistuksen vakinaistamisen ja valtakunnallistamisen aiheuttamia kustannuksia. Jotta nuorisorangaistuksen osalta toteutuisi eduskunnan tahtotila, vasemmistoliiton eduskuntaryhmä esittää 300 000 euron lisämäärärahan osoittamista tähän tarkoitukseen.

Lisäksi ministeriössä makaa valmis esitys sopimushoidosta. Sopimushoitokokeilu lisää kriminaalihuoltolaitoksen tehtäviä. Erityisesti sopimushoitoselvityksen ja toimeenpanosuunnitelman tekeminen sekä rangaistuksen suorittamisen valvonta ja muut rangaistuksen täytäntöönpanoon liittyvät tehtävät vaativat lisäyksiä henkilöstöön. Lisäksi sopimushoidon sisällön ja täytäntöönpanon suunnittelu, yhteistyöverkoston luominen ja henkilöstön kouluttaminen edellyttävät lisäresursseja.

Ehdotetuilla kokeilualueilla arvioidaan tulevan vuodessa tuomittavaksi 100 sopimushoitorangaistusta. Sopimushoidon kokeilun kustannukset olisivat vuositasolla vain noin 840 000 euroa.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän tavoitteena on parantaa tuomittujen valmiuksia rikoksettomaan elämään lisäämällä rangaistusten täytäntöönpanon suunnitelmallisuutta ja tehostamalla siihen liittyviä tavoitteellisia toimintoja. Lisämäärärahan tarkoituksena on turvata riittävät työvoimaresurssit vankiloihin sekä resurssit vankien terveydenhuollon asianmukaiseen järjestämiseen, toiminta- ja päihdeohjelmiin, sopimushoitoihin, nuorisorangaistuksiin sekä vankien ja vankeinhoidon henkilökunnan turvallisuuden lisäämiseen.

Viite: TAA 827/2004 vp — Minna Sirnö /vas ym.

Ehdotamme,

että momentille 25.50.21 otetaan lisäyksenä 5 500 000 euroa, josta osoitetaan 2 000 000 euroa vankien terveydenhuoltopalveluihin, 300 000 euroa nuorisorangaistuksen vakinaistamiseen sekä 840 000 euroa sopimushoitoihin.

97. Avustukset kunnille

Joulukuun alussa julkistettu aluebarometri vahvistaa sen, ettei kuntatalouden edes lievää käännettä parempaan ole odotettavissa ensi vuonna. Peräti kaksi kolmesta vastaajista uskoo talousongelmien lisääntyvän lähivuosina. Kuntatalouden velkaantuminen on kiihtymässä.

Kunnat korottivat ensi vuodeksi tuloveroprosenttiaan selvästi enemmän kuin mitä barometrin kyselyjen aikaan arvioitiin. Barometrin mukaan runsas viidennes aikoi korottaa tuloveroprosenttia ensi vuodeksi, todellisuudessa korottajia olikin yli 30 prosenttia. Barometrin mukaan lähes kolmannes kunnista aikoi puolestaan korottaa tuloveroprosenttiaan vuodeksi 2006. Onkin käynyt niin, että osa niistä kunnista, jotka alun perin uskoivat korottavansa veroprosenttia vasta myöhemmin, joutui jo tänä syksynä turvautumaan korotuksiin. Näin osa vuoden 2006 korostuspaineesta purettiin jo tänä syksynä. Silti myös vuodelle 2006 jäi kunnissa huomattavia veronkorotuspaineita.

Palvelutuotannossa arvioidaan ongelmien lisääntyvän erityisesti terveydenhuollon järjestämisessä. Onkin ilmeistä, että kuntien ongelmia lisää ensi vuonna voimaan astuva hoitotakuu, joka nostanee kuntien terveydenhoitomenoja 150—200 miljoonalla eurolla ensi vuonna.

Barometrin tietojen keruuajankohdan jälkeen tehty tuloratkaisu ja siihen liittyvät valtion kuntataloutta tasapainottavat toimenpiteet eivät juurikaan korjaa tilannetta siitä, mitä barometri kuvaa. Perusongelmaa, eli kuntatalouden heikkoa tilaa, ratkaisut eivät korjaa.

Kuntien talouden tervehdyttämiseksi on välttämätöntä aientaa valtion ja kuntien kustannustenjaon tarkistuksen valtionosuuksien maksatuksia aiottua enemmän. Lisärahaa tarvitaan myös kuntien harkinnanvaraisiin rahoitusavustuksiin, joilla voidaan auttaa kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia kuntia. Ilman määrärahojen lisäystä harkinnanvaraisten rahoitusavustusten määrä vähenee merkittävästi ensi vuonna.

Tässä yhteydessä on syytä varoittaa, että kuntien kustannuksia lisäisi merkittävästi työmarkkinatuen uudistus, jota valmistelevan työryhmän määräaika päättyy tammikuun lopussa.

31. Kuntien yleinen valtionosuus ja verotuloihin perustuvat tasaukset (arviomääräraha)

Kuntatalouden ennustetaan olevan suurissa vaikeuksissa kaikkina Vanhasen hallituskauden vuosina. Tämä johtaa väistämättä palvelujen heikkenemiseen ja veronkorotuksiin.

Ensimmäinen veronkorotusaalto käynnistyi, kun peräti 136 kuntaa päätti nostaa ensi vuodeksi tuloveroprosenttia. Nostajien lukumäärä on nyt suurempi kuin koskaan vuodesta 1990 lähtien. Kaikkiaan kuntia on ensi vuonna 432, joten kunnallisverotus kiristyy useammassa kuin joka neljännessä kunnassa. Kiinteistöverotustaan nostaa viitisenkymmentä kuntaa.

Vasemmistoliiton linja on toinen. Esitämme kuntien taloudellisen aseman parantamista useissa talousarvion eri kohdissa. Näin haluamme varmistaa palvelut.

Viite: TAA 321/2004 vp — Mikko Kuoppa /vas ym.

Ehdotamme,

että momentille 26.97.31 otetaan ylimääräisenä lisäyksenä 3 100 000 euroa kuntien yleiseen valtionosuuteen.

34. Kuntien harkinnanvarainen rahoitusavustus (kiinteä määräraha)

Valtion talousarvioesityksessä vuodelle 2005 esitetään kuntien harkinnanvaraiseen rahoitusavustukseen määrärahaa 30 miljoonaa euroa, kun vastaava määräraha vuoden 2003 tilinpäätöksen mukaan oli 47 092 000 euroa. Vuoden 2004 talousarviossa määräraha oli 48 068 000 euroa.

Kuntataloudesta tehtyjen ennakkoarvioiden mukaan kuntien taloudellinen tilanne on edelleen heikko, ja voimakkaana jatkuva muuttoliike heikentää erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa kuntien taloudellista asemaa. Muuttotappioalueiden kuntien mahdollisuudet hoitaa vastuitaan ovat pikemminkin heikentyneet kuin vahvistuneet, minkä vuoksi harkinnanvaraisen rahoitusavustuksen tarve on jopa aikaisempaa suurempaa. On käsittämätöntä, että hallitus tässä tilanteessa haluaa alentaa kuntien harkinnanvaraisen rahoitusavustuksen määrärahaa, vaikka yhä useampi kunta täyttää ja tulee vuonna 2005 täyttämään määrärahan saannin edellytykset. Kuntien harkinnanvaraista rahoitusavustusta tulee lisätä eikä vähentää, jotta kunnat voisivat selvitä edes lakisääteisistä tehtävistään.

Viite: TAA 985/2004 vp — Erkki Virtanen /vas ym.

Ehdotamme,

että momentille 26.97.34 otetaan lisäyksenä 21 000 000 euroa.

98. Alueiden kehittäminen

43. Maakunnan kehittämisraha (siirtomääräraha 3 v)

Maakunnan kehittämisrahaa käytetään alueiden elinkeinotoiminnan omaehtoiseen kehittämiseen mukaan lukien osaamiskeskus-, aluekeskus- ja kaupunkipoliittiset toimenpiteet. Se on alueiden kehittämislaissa tarkoitettua alueiden kehittämisen rahoitusta, jota suunnataan erityisesti alueellisiin osaamispanostuksiin.

Sen lisäksi, että momentilta on siirretty osa määrärahasta Kainuun hallintokokeilun omalle momentille, hallitus vähentää momentilta vielä 2 200 000 euroa. Tämä vähennys osoittaa hallituksen piittaamattomuutta alueellisen kehittämisen tarpeista. Vähennys kohdistuu sitomattomaan määrärahaan ja, kuten valiokunta arvioi, se on vahingollinen maakuntien strategioiden toteuttamisen näkökulmasta.

Viite: TAA 167/2004 vp — Mikko Immonen /vas ym.

Ehdotamme,

että momentille otetaan 26.98.43 lisäyksenä 5 000 000 euroa.

10. Puolustusvoimat

16. Puolustusmateriaalihankinnat (siirtomääräraha 2 v)

Vanhasen hallitus esittää 11 029 182 euron määrärahaa indeksien ja valuuttakurssien noususta aiheutuvien lisäkustannusten korvaamiseen. Hallitus ei sen sijaan halua sitoa lapsilisiä indeksiin, jolloin niiden reaaliarvo laskee. Asehankintoihin käytetyt määrärahat hallitus on sitonut asealan hintaindeksiin. Hallituksen arvovalinta ei vastaa vasemmistoliiton käsitystä asioiden tärkeysjärjestyksestä.

Viite: TAA 324/2004 vp — Mikko Kuoppa /vas ym. ja TAA 903/2004 vp — Pentti Tiusanen /vas

Uutena tilausvaltuutena valiokunnan enemmistö on hyväksynyt Merivoimien ja tiedustelun kehittämisen tilausvaltuuden (PVKEH 2005). Tilausvaltuuden perusteella tehtävistä sopimuksista aiheutuu valtiolle menoja 109 miljoonaa euroa vuosina 2005—2008. Ensi vuonna maksatukset olisivat 13,5 miljoonaa euroa. Emme pidä oikeana tässä tilanteessa uuden tilausvaltuuden hyväksymistä.

Viite: TAA 323/2004 vp — Mikko Kuoppa/vas ym.

Ehdotamme,

että momentilta 27.10.16 vähennetään 11 000 000 euroa asehankintojen indeksikorotuksiin ehdotetusta määrärahasta.

Ehdotamme,

että momentilta 27.10.16 vähennetään 13 500 000 euroa ja poistetaan uudet hankintavaltuudet.

07. Valtion maksamat eläkkeet ja korvaukset

06. Ylimääräiset eläkkeet (arviomääräraha)

Uusia ylimääräisiä taitelijaeläkkeitä on vuosittain myönnetty 35. Yhä useampi taiteilija on ilman vakituista tulonlähdettä, eikä heillä ole takuuta taloudellisesta mahdollisuudesta tehdä taidetta, ei vakituista työsuhdetta, ei vakituisen työsuhteen tuomaa sosiaaliturvaa eikä eläkettä. Varsinkin kuva- ja tanssitaiteilijoiden asema Suomessa on heikko. Alhaisista, epäsäännöllisistä ja epävarmoista tuloista ei myöskään ole varaa maksaa itselleen kohtuukokoista yrittäjäeläkettä tai sosiaaliturvaa, ja monen yllätykseksi vuosien yrittäjäeläkkeen maksamisen tuloksena onkin vain muutama euro kansaneläkkeen lisukkeena.

Lisärahan tarkoituksena on nostaa vuosittain myönnettävien ylimääräisten taitelijaeläkkeiden määrä 35:stä 55:een ja ylimääräisten sanomalehtimieseläkkeiden määrä 10:stä 15:een.

Viite: TAA 360/2004 vp — Laakso Jaakko/vas ym.

Ehdotamme,

että momentille 28.07.06 otetaan lisäyksenä 400 000 euroa ylimääräisten taiteilijaeläkkeiden ja ylimääräisten sanomalehtimieseläkkeiden lukumäärän nostamiseen.

40. Yleissivistävä koulutus

30. Valtionosuus ja -avustus yleissivistävän koulutuksen käyttökustannuksiin (arviomääräraha)

Kunnat ovat ennusteiden mukaan ahdingossa koko kehyskauden. Kunnille tulevat lisäpanostukset menevät terveydenhuollon hoitotakuun toteuttamiseen vuonna 2005, eivätkä riitä siihenkään. Perusopetukseen tulevat indeksikorotukset eivät täytä kokonaisuudessaan edes palkkojen nousua, joten kunnilla ei ole riittävästi rahoitusta perusopetukseen ja luokkakokojen pienentämiseen. Tilanne johtaa myös pienten koulujen, erityisesti kyläkoulujen, lakkauttamiseen ja pienten koululaisten koulumatkojen pidentymiseen alueilla, joissa jo nyt on pitkä matka.

Näillä näkymin peruskoulun luokkakoot ovat kasvamassa liian suuriksi, mikä heikentää erityisesti erityistä tukea tarvitsevien lasten mahdollisuuksia pärjätä koulussa. Lisäksi se vaikeuttaa opettajien mahdollisuuksia ottaa huomioon lasten erilaiset oppimistarpeet. Peruskoulun keskeyttäneiden määrä on huolestuttava.

Kunnille on siis turvattava mahdollisuus järjestää laadukasta perusopetusta. Laadukas opetus- ja kasvatustyö, turvallinen koulu ja riittävät resurssit mahdollistavat koulutuksellisen tasa-arvon toteutumisen. Viite: TAA 828/2004 vp — Minna Sirnö /vas ym.

Ehdotamme,

että momentille 29.40.30 otetaan ylimääräisenä lisäyksenä 15 000 000 euroa kuntien aseman helpottamiseksi ja kuntien opetustoimen valtionosuuksien indeksitarkistuksen maksamiseksi täysimääräisenä.

34. Valtionosuus yleissivistävien ja ammatillisten oppilaitosten sekä ammattikorkeakoulujen perustamiskustannuksiin (siirtomääräraha 3 v)

Kuntien talousvaikeuksien vuoksi niin koulurakennusten rakentamista kuin kunnossapitoakaan ei ole kyetty toteuttamaan tarvetta vastaavasti. Useissa tapauksissa koulurakennusten kunto on kosteus- ja muiden vaurioiden vuoksi oppilaiden ja opettajien terveyttä vaarantavan huono. Korvaavaa koulutilaa ei kunnissa luonnollisesti ole, eikä peruskorjauksia kyetä toteuttamaan yksinomaan kuntien rahiotuksella. Kun nykyiselläkin määrärahatasolla voidaan rahoittaa vain vajaa neljännes kiireellisen peruskorjauksen tarpeessa olevien koulutilojen peruskorjauksista, on käsittämätöntä, että hallitus esittää ensi vuodelle tarkoitukseen tänä vuonna käytettävissä olevaa pienempää määrärahaa. Sen vuoksi perustamishankkeiden määrärahaa tulee korottaa niin, että oppilaitosten kunnostushankkeet ja tarvittaessa uudisrakentaminen voidaan toteuttaa suunnitelmallisesti ja kohtuullisen ajan puitteissa. Rakentaminen on lisäksi yksi tehokkaimmista työllisyyttä edistävistä toimista, minkä vuoksi määräraha tulee vielä ohjata ensiksi pahiten työttömyydestä kärsivien alueiden käyttöön.

Viite: TAA 658/2004 vp — Iivo Polvi /vas ym.

Ehdotamme,

että momentille 29.40.34 otetaan ylimääräisenä lisäyksenä 5 000 000 euroa.

69. Ammatillinen lisäkoulutus ja vapaa sivistystyö

55. Valtionosuus opintokeskusten käyttökustannuksiin (arviomääräraha)

Hallituksen kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman tavoitteena on vahvistaa kansalaisten osallistumismahdollisuuksia. Erityistä huomiota tullaan kiinnittämään myös vähemmän koulutettujen, pienituloisten, syrjäytyneiden ja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten kansalaisyhteiskuntaan kiinnittymiseen. Vapaa sivistystyö pystyy tarjoamaan monia laajoja valmiuksia, jotka valmistavat aikuisten ammatilliseen koulutukseen ja joita tarvitaan työelämässä. Näitä ovat muun muassa yhteistyö- ja aloitekyky, luovuus, joustavuus ja tasapainoisuus. Vapaalla sivistystyöllä on erityinen merkitys myös maahanmuuttajien koulutuksessa. Aikuiskoulutuksen eri työmuodoille esitetään hallituksen talousarvioehdotuksessa vähäisiä lisäyksiä. Erityisesti opintokeskusten määrärahoja on pidettävä riittämättöminä. On tarpeen nostaa vapaan sivistystyön määrärahoitusta lähemmäksi tarvetta.

Viite: TAA 863/2004 vp — Esko-Juhani Tennilä /vas ym.

Ehdotamme,

että momentille 29.69.55 otetaan ylimääräisenä lisäyksenä 300 000 euroa.

70. Opintotuki

55. Opintoraha ja asumislisä (arviomääräraha)

Opintorahan asumislisän vuokrakatto

Pienimpien etuuksien korottamisella on tärkeä osa köyhyysongelman voittamisessa. Opiskelijoiden opintorahan jälkeenjääneisyyden korjaaminen on siksi keskeinen tavoite. Opiskelijalle on annettava mahdollisuus keskittyä päätehtäväänsä eli opiskeluun. Opintorahapainotteista tukijärjestelmää vahvistamalla mielestämme taataan se, että useimmilla opiskelijoilla on tasa-arvoinen taloudellinen mahdollisuus keskittyä kokopäiväisesti opiskeluun ja siten kartuttaa elinkeinoelämäämme ja hyvinvointiamme edistävää suomalaista tieto- ja taitopääomaa.

Opintorahan asumislisän vuokrakatto ei nykyisellään vastaa todellisia asumiskustannuksia ja asettaa opiskelijat epätasa-arvoiseen asemaan muihin tuensaajiin nähden. Nykyisin opintotuen asumislisä korvaa 80 prosenttia opiskelijan kuukausittaisista opiskeluaikaisista asumiskustannuksista aina 214,44 euroon asti eli suurin kuukausittainen asumislisä on 171,55 euroa. Vuokrakaton ylittävän osan opiskelija joutuu maksamaan täysimääräisesti itse. Kuitenkin yli 70 prosentilla opiskelijoista asumiskustannukset ylittävät ylimmän korvattavan määrän ja noin puolella asumislisän saajista vuokra ylittää nykyisen vuokrakaton.

Vuokrakaton korottaminen kohdentuu kaikille asumislisän saajille jokaisella korkeakoulupaikkakunnalla opiskelukuukausina. Opetusministeriön asiantuntijatyöryhmä on esittänyt jo vuonna 2002, että asumislisän vuokrakattoa on korotettava 252 euroon. Asumislisän vuokrakaton korottaminen vastaamaan paremmin todellisia asumiskustannuksia toisi kuukausittain asumislisää nostavalle opiskelijalle lisää tukea enimmillään noin 30 euroa.

Asumislisän ympärivuotistaminen

Opintotuen taso on nykyisin riittämätön, ja opintotukea on syytä kehittää ja korottaa eri tavoin. Yksi osaparannus olisi opintotuen asumislisän muuttaminen ympärivuotiseksi siten, että opiskelijalla olisi mahdollisuus saada opintotuen asumislisää koko kalenterivuodelle eli myös lomakaudella, mikäli hänen tulonsa eivät ylitä opintotukilain 17 §:ssä säädettyä määrää. Asumislisän puuttuminen kesäkuukausilta aiheuttaa opiskelijoille usein ylimääräisiä toimeentulo-ongelmia, koska esim. yleistä asumistukea ei myönnetä niin lyhyeksi ajaksi. Opiskelijat ovat usein joutuneet hakemaan toimeentulotukea kesäkuukausiksi. Asumislisän ympärivuotisuus kohentaisi etenkin niiden opiskelijoiden asemaa, jotka opiskelevat myös kesäkuukausina tai jotka eivät onnistu saamaan kesätyötä. Opiskelija-asuntojen tyhjäkäyttö vähenisi. Muutos vähentäisi myös kuntien toimeentulotukimenoja. Opetusministeriön selvityksessä (Opetusministeriön työryhmien muistioita 18:2002) arvioidaan, että noin 35 500 opiskelijan opintotuki lisääntyisi, jos asumislisää voisi nostaa myös kesäloma-aikana. Jos vuokraraja on nykyinen, kustannukset olisivat noin 16,5 miljoonaa euroa.

Opintorahan korottaminen

Vuonna 2004 opintorahan saajien määräksi arvioidaan 246 000 opiskelijaa, joista korkeakouluopiskelijoita on 151 000. Asumislisän saajiksi arvioidaan 160 000 opiskelijaa.

Nykyisellä tasolla opintoraha ei vastaa elinkustannusten tasoa. Opintorahan taso on vuodesta 1995 jäänyt noin 15 prosenttia jälkeen yleisestä kustannusten noususta. Opintorahan jälkeenjääneisyys onkin yksi tärkeimpiä syitä opiskeluaikojen pitkittymiseen, koska opiskelijoiden on käytävä ansiotyössä opintojensa ohessa.

Toisen asteen opiskelijoiden opintotuki

Alle 20-vuotiailla itsenäisesti asuvilla korkeakouluopiskelijoilla opintorahan määrään eivät vaikuta vanhempien tulot, mutta toisen asteen opiskelijoilla ne vaikuttavat. Tällainen tilanne asettaa siten toisen asteen opiskelijat ja korkea-asteen opiskelijat perusteettomasti eriarvoiseen asemaan.

Epäoikeudenmukainen vanhempien tuloihin perustuva opintorahan tarveharkinta pitää poistaa myös itsenäisesti asuvilta alle 20-vuotiailta toisen asteen opiskelijoilta. Tämä helpottaisi näiden opiskelijoiden toimeentulo-ongelmia. Opintorahan tarveharkinnan poistaminen kaikilta itsenäisesti asuvilta yli 18-vuotiailta maksaisi Kelan arvioiden mukaan noin 20 miljoonaa euroa. Tällä määrärahalla voidaan yhdenmukaistaa opintotukijärjestelmää ja tasa-arvoistaa eri kouluasteiden opiskelijoiden asemaa. Perustuslain 6 §:n 2 momentti on yksiselitteinen: "Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella."

Opiskelijoiden yhdenvertaisuuden kannalta tämä määrärahaesitys on tärkeä, koska toisen asteen opintotuki on tasoltaan selvästi heikompi kuin korkea-asteen opiskelijoiden opintotuki.

Viite: TAA 948/2004 vp — Unto Valpas /vas ym. (asumislisän vuokrakatto), TAA 947/2004 vp — Unto Valpas /vas ym. (asumislisän ympärivuotistaminen), TAA 949/2004 vp — Unto Valpas /vas ym. (opintorahan korottaminen), TAA 950/2004 vp — Unto Valpas /vas ym. (toisen asteen opintotuki).

Ehdotamme,

että momentille 29.70.55 otetaan ylimääräisenä lisäyksenä 15 600 000 euroa opintotuen asumislisän vuokrakaton korottamiseksi budjettiperusteisesti 252 euroon 1.1.2005 alkaen,

Ehdotamme,

että momentille 29.70.55 otetaan ylimääräisenä lisäyksenä 16 500 000 euroa opintorahan asumislisän maksamiseen budjettiperusteisesti koko kalenterivuoden ajalta.

Ehdotamme,

että momentille 29.70.55 otetaan lisäyksenä 23 690 000 euroa opintorahan korottamiseen budjettiperusteisesti 1.8.2005 alkaen siten, että opintoraha on

1) Vanhempansa luona asuvalle opiskelijalle 44,62 euroa kuukaudessa korkeakoulussa ja 25,21 euroa kuukaudessa muussa oppilaitoksessa, kun opiskelija on alle 20-vuotias, sekä 122,24 euroa korkeakoulussa ja 73,73 euroa muussa oppilaitoksessa, kun opiskelija on täyttänyt 20 vuotta,

2) muualla kuin vanhempansa luona asuvalle opiskelijalle 145,52 euroa kuukaudessa korkeakoulussa ja 97,01 euroa muussa oppilaitoksessa, kun opiskelija on alle 18-vuotias sekä

3) muualla kuin vanhempansa luona asuvalle opiskelijalle korkeakoulussa 298,79 euroa kuukaudessa ja muussa oppilaitoksessa 246,41 euroa, kun opiskelija on täyttänyt 18 vuotta tai on avioliitossa taikka elatusvelvollinen.

Ehdotamme,

että momentille 29.70.55 otetaan ylimääräisenä lisäyksenä 20 000 000 euroa toisen asteen opiskelijoiden opintotukeen, jotta opintorahan tarveharkinta voidaan poistaa kaikilta itsenäisesti asuvilta yli 18-vuotiailta.

57. Korkeakouluopiskelijoiden ateriatuki (arviomääräraha)

Opiskelijoiden sosiaalista asemaa ei ole parannettu siinä tahdissa kuin kustannukset ovat nousseet. Ensimmäinen asia, josta niukoilla elävät opiskelijat ovat joutuneet säästämään, on usein ruokailu. Talousarvioesityksessä pysytetään opiskelijoiden asema nollatasolla, mikä kustannusten noustessa tarkoittaa, että opiskelijoiden taloudellinen asema heikkenee entisestään. Siksi vasemmistoliiton eduskuntaryhmä esittää tuntuvaa korotusta ateriatukeen.

Ateriatuki vaikuttaa suoraan opiskelijoiden hyvinvointiin, sillä opiskelijalounas on yleensä opiskelijalle päivän ainoa lämmin ateria. Ateriatuki myös kohdistuu opintotukea eniten tarvitseville, päätoimisille opiskelijoille. Siksi ateriatuen määrä tulee nostaa mielestämme nykyisestä 1,47 eurosta 1,70 euroon ateriaa kohti.

Viite: TAA 820/2004 vp — Suvi-Anne Siimes /vas ym.

Ehdotamme,

että momentille 29.70.57 otetaan lisäyksenä 2 500 000 euroa korkeakouluopiskelijoiden ateriatukeen.

Lisäksi ehdotamme,

että momentin perusteluja muutetaan siten, että ateriatuen määrä on 1,70 euroa ateriaa kohti.

90. Taide ja kulttuuri

30. Valtionosuudet ja -avustukset yleisten kirjastojen käyttökustannuksiin (arviomääräraha)

Yleisten kirjastojen käyttökustannusten valtionosuudet

Hallituksen talousarvioesityksessä on lähtökohtana, että pääosa kirjastojen valtionosuuksista rahoitetaan edelleen veikkauksen ja raha-arpajaisten tuotosta. Eduskunta on kuitenkin useana vuonna valtion talousarvioehdotusta käsitellessään katsonut, että valtiontalouden tilanteen parantuessa veikkauksen ja raha-arpajaisten tuotto tulee käyttää arpajaislain mukaisiin tarkoituksiin eli urheilun ja liikuntakasvatuksen, tieteen, taiteen ja nuorisotyön edistämiseen.

Edetäksemme eduskunnan tahdon mukaisesti esitämme yleisten kirjastojen käyttökustannusten valtionosuuteen esitettyä määrärahaa korotettavaksi ja samalla määrärahan perusteluissa todettavaksi, että kirjastojen valtionosuuksien kattaminen veikkausvoittovaroilla puretaan kuluvan vaalikauden aikana.

Aloitteessa TAA 932/2004 vp — Kari Uotila /vas ym. ehdotetaankin, että momentille lisättäisiin 4 000 000 euroa yleisten kirjastojen käyttökustannusten valtionosuuksiin sekä momentin perusteluissa mainittaisiin, että kirjastojen valtionosuuksien kattaminen veikkausvoittovaroilla puretaan kuluvan vaalikauden aikana.

Laaja-kaistayhteydet

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä korostaa kirjastojen merkitystä kansalaisten tasavertaisuuden ja demokratian edistämisessä. Tehtävämme on taata tasa-arvoiset mahdollisuudet tietoyhteiskunnan hyödyntämiseen ja siihen osallistumiseen kaikille. Tähän asti periaatteenamme on ollut, että keskeinen rooli tässä työssä on kirjastoillamme. Tämä ratkaisu on kansainvälisestikin katsottuna toiminut hyvin. Siksi on luontevaa, että tietokoneet ja netti ovat käytettävissä asiantuntevan palvelun kera juuri kirjastoissa.

Rahoituskysymyksenä asia on ongelmallinen. Aikoinaan kunnalliset kirjastot saivat valtiolta tuntuvan summan koneiden ja yhteyksien hankintaan. Nyt aina vain uudistuva teknologia ja ohjelmistot vievät suhteettoman suuria summia kirjastojen vuosittaisista budjeteista. Tämä raha on yleensä pois kirjastojen muusta toiminnasta. Vasemmistoliiton mielestä vastuu tasa-arvoisesta tietoyhteiskunnasta ja sen rahoittamisesta ei voi olla yksin kirjastoilla.

Tietoyhteiskuntaa ei saa digitalisoida muun kulttuurin kustannuksella. Siksi tarvitaan valtion tuntuva panostus, jotta tulevaisuudessa kaikki kirjastomme ovat kiinteissä yhteyksissä verkkoon. Viime vuosina julkinen kirjastoverkkomme on kiihtyvällä tavalla eriarvoistunut teknisten mahdollisuuksien tai lähinnä niiden puutteen vuoksi. Erityisesti ongelma on kasaantunut niihin kuntiin, joissa jopa kaupallisten palveluiden saatavuus pienen väestöpohjan tai syrjäisen sijainnin vuoksi on ollut olematonta.

Tietoverkkojen käyttäjistä noin 90 prosenttia on alle 35-vuotiaita miehiä. Tutkimusten mukaan tietotekniikan hyödyntäjistä noin 80 prosenttia on miehiä. Kirjastoilla on erityinen rooli tyttöjen ja naisten tukemisessa tietoteknisten taitojen hankinnassa ja ylläpitämisessä. Se tulee ottaa huomioon kirjastopalveluja kehitettäessä. Näin vaikutetaan ratkaisevasti siihen, millaisia sovelluksia kehitetään ja millaista tietoyhteiskuntaa rakennetaan.

Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategian (2000—2004) tavoitteena on ollut, että Suomi on maailman kärkimaita osaamis- ja vuorovaikutusyhteiskuntana. Kirjastostrategia 2010 -asiakirjassa puolestaan asetetaan vuosittaisia taloudellisia tavoitteita, joilla kirjastot vastaavat muuttuviin haasteisiin. Tässä asiakirjassa vuosille 2004—2005 tavoitteeksi asetettiin yhteensä kahdeksan miljoonan euron lisäpanostus, jotta muun muassa tietoyhteiskuntahankkeet edistyisivät toivotussa aikataulussa.

Tietoyhteiskuntahankkeiden tarkoituksena on myös edistää kansalaisten tasa-arvoisia mahdollisuuksia selviytyä muuttuvassa maailmassa sekä estää tiedollista ja taidollista syrjäyttämistä. Tavoitteena on kansalaisten tietoyhteiskunta. Siksi erilaisilla hankkeilla kansalaisia koulutetaan käyttämään uutta informaatio- ja kommunikaatioteknologiaa. Jotta kansalaisten mahdollisuudet kehittää tietoyhteiskunnan vaatimia taitojansa sekä hyödyntää tietoyhteiskunnan mahdollisuuksia olisivat myös todellisuudessa olemassa, edellytyksenä on, että kansainvälisestikin arvostettu kirjastoverkkomme on osa tätä hanketta. Nykyisillä resursseilla näin ei ole käymässä.

Viite: TAA 932/2004 vp — Kari Uotila /vas ym. (kirjastojen valtionosuudet) ja TAA 829/2004 vp — Minna Sirnö /vas ym. (laaja-kaistayhteydet)

Ehdotamme,

että momentille 29.90.30 otetaan ylimääräisenä lisäyksenä 4 000 000 euroa tietoyhteiskuntahanketta tukevien ja kansalaisten tasa-arvoisuutta lisäävien julkisten asiakaspäätteiden ja laajakaistayhteyksien hankkimiseen yleisiin kirjastoihin.

Lisäksi ehdotamme,

momentin perusteluissa lausuttavaksi:

31. Valtionosuus ja -avustus teattereiden ja orkestereiden käyttökustannuksiin (arviomääräraha)

Valtionosuuden yksikköhinnan korottaminen

Teatteriliiton vastikään julkaiseman tutkimuksen mukaan suomalaisista 76 prosenttia kannattaa teattereiden julkisen tuen kasvattamista tai säilyttämistä vähintään nykytasollaan. Suomalainen teatteri elää taiteellisen toiminnan näkökulmasta hyvää kautta, ja suomalaisten teatterissakäyntiaktiivisuus on maailman huippuluokkaa. Sen sijaan teattereiden taloudellinen tilanne on muodostunut koko suomalaista teatteritoimintaa uhkaavaksi.

Hallituksen talousarvioesityksessä vuodelle 2005 teatteri- ja orkesterilain piirissä olevien teattereiden valtiontukeen esitetään vain 0,9 prosentin korotusta. Työvoimavaltaisen teatterialan kustannusten nousun vuodelle 2005 voi perustellusti ennakoida olevan 3 prosenttia. Teattereiden valtiontuki on siis ensi vuonna reaalisesti pienenemässä yli 2 prosenttia.

Samankaltainen kehitys on jatkunut jo vuosien ajan. Vuodesta 2000 teattereiden valtiontuki on kasvanut vain 6 prosenttia, kun samana aikana palkkakustannukset teattereissa ovat nousseet noin 16 prosenttia. Työvoimakustannusten muodostaessa valtaosan teattereiden menoista on teattereiden julkinen tuki vuodesta 2000 alkaen siis reaalisesti pienentynyt noin 10 prosenttia.

Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusta koskevan lain (635/1998) mukaan museon, teatterin ja orkesterin ylläpitäjälle myönnetään valtionosuutta mainituista toiminnoista aiheutuviin käyttökustannuksiin 37 prosenttia markkamäärästä, joka saadaan, kun ylläpitäjälle museota, teatteria ja orkesteria varten vahvistettu laskennallinen henkilötyövuosien määrä kerrotaan henkilötyövuotta kohden asianomaista toimintaa varten määrätyllä yksikköhinnalla. Tällä hetkellä kuitenkin kuilu valtionosuuden perustana olevan yksikköhinnan ja todellisten kustannusten välillä kasvaa vuosittain.

Talousvaikeuksissa kamppailevien teattereiden tilanne on muodostunut kestämättömäksi. Julkisen tuen jo 1990-luvulla alkanut ja alituisesti kasvava jälkeenjääneisyys yleisestä kustannustasosta johtaa väistämättä teatteritarjonnan supistamiseen ja alan työllisyysongelman kärjistymiseen. Se merkitsee myös akuuttia uhkaa alueellisesti kattavan teatteriverkoston säilymiselle.

Julkisen tuen jälkeenjääneisyyden ja menojen kasvun välistä eroa on teattereissa paikattu pääsylipputulojen osuutta kasvattamalla: nostamalla hintoja, tehostamalla myyntiä ja välttämällä riskialttiita ohjelmistovalintoja. Tämä tie on nyt kuljettu loppuun. Edessä ei ole muita ratkaisuja kuin henkilöstön vähentäminen ja toiminnan supistaminen.

Toisaalta hallitus korostaa työllisyyden ja aluepolitiikan merkitystä ohjelmassaan. Teatterit tarjoavat erinomaisen keinon toteuttaa näitä tavoitteita: teattereiden kustannuksista noin 70 prosenttia muodostuu palkkakustannuksista, ja teatteriverkostomme ulottuu Helsingistä Rovaniemelle ja Raumalta Joensuuhun kattaen näin valtaosan maastamme.

Teattereiden valtionosuudet ovat jääneet noin 6 prosenttia jälkeen kustannusten noususta. Ensi vuoden talousarvioesityksessä museoiden ja orkesterien valtionosuuksien hinnoitteluperustetta tasokorjataan 2,3 prosentilla. Teattereiden osalta näin ei ole käymässä. Siksi valtion vuoden 2005 talousarvion eduskuntakäsittelyssä tulee vasemmistoliiton eduskuntaryhmän näkemyksen mukaan teattereiden tuen jälkeenjääneisyys oikaista korottamalla valtionosuuden perustana olevan henkilötyövuoden hinta oikealle tasolle.

Teattereiden valtiontuen lisääminen on erinomainen keino työllistää ja estää eriarvoisuuden lisääntymistä maan eri osien välillä.

Alueteatteritoiminnan tukeminen ja vakinaistaminen

Alueteatteritoimintaa harjoittaa Suomessa viisi teatteria. Teattereiden toiminta-alue käsittää reilusti yli puolet Suomen pinta-alasta. Alueteatteriesityksiä järjestettiin vuonna 2003 yhteensä 428. Teatteriesitysten lisäksi alueteatterit järjestävät koulutusta harrastajille ja koululaisille.

Alueteattereiden toiminta-alue Pohjois- ja Itä-Suomessa on laaja ja harvaanasuttu, joten välimatkat ovat pitkiä. Åbo Svenska Teater kiertää saaristoalueella, jossa kulkuyhteydet ovat hankalia. Alueteattereiden tuomat elämykset pieniin kuntiin, erityisesti maaseudun lapsille ja nuorille, ovat usein ainoita ammattitaiteilijoiden vierailuja paikkakunnilla ja siten kulttuurin tasa-arvon kannalta tärkeitä. Alueteatterit saavat tällä hetkellä toimintansa rahoitukseen OPM:n harkinnanvaraista valtionavustusta, jonka suuruus vahvistetaan vuosittain vasta valtion budjetin vahvistamisen jälkeen. Vuodelle 2004 alueteatteritoiminnan tuki oli yhteensä 845 000 euroa, jossa on vähennystä edelliseen vuoteen 12 prosenttia. Samaan aikaan kiertueiden kustannukset ovat kuitenkin kasvaneet. Esimerkiksi Kajaanin kaupunginteatterin kaikista esityksistä kolmasosa on alueteatteriesityksiä. Silti teatterin budjetista aluetuki kattaa vain vajaan kymmenesosan. Käytännössä teattereiden sijaintipaikkakunnat maksavat suurimman osan alueteatteritoiminnan kustannuksista, ja tiukentuvassa taloustilanteessa käy herkästi niin, että paineet alueteatteritoiminnan leikkaamiseen sijaintipaikkakunnilla kasvavat.

Alueteatteritoiminta edellyttää teattereilta pitkäjänteistä suunnittelu- ja kehitystyötä. Nykyinen harkinnanvaraisuuteen perustuva rahoitusmalli ei kuitenkaan anna pitkäjänteiselle suunnittelulle mahdollisuutta. Päätös tuen suuruudesta tulee liian myöhään, ja sen suuruus on epävarma. Siksi alueteatteritoiminnan suuruus tulee turvata erillisellä lailla ja sen rahoitus siirtää harkinnanvaraisista avustuksista momentilta 29.90.52 momentille 29.90.31 Valtionosuus ja -avustus teattereiden ja orkestereiden käyttökustannuksiin.

Viite: TAA 830/2004 vp — Minna Sirnö /vas ym. (yksikköhinnan korottaminen) ja TAA 138/2004 vp — Anne Huotari /vas ym. (alueteatteritoiminnan tukeminen ja vakinaistaminen).

Ehdotamme,

että momentille 29.90.31 otetaan lisäyksenä 2 000 000 euroa valtionosuuden perusteena käytettävän yksikköhinnan korottamiseen teattereiden osalta.

Lisäksi ehdotamme,

että momentille 29.90.31 otetaan lisäyksenä 400 000 euroa alueteatteritoiminnan tukeen ja vakinaistamiseen.

33. Valtion osuus ja -avustus kuntien kulttuuritoimintaan (arviomääräraha)

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mielestä kulttuuri on olennainen osa ihmisten elämää. Siksi kaikilla suomalaisilla on oltava asuinpaikasta ja varallisuustasosta riippumatta mahdollisuus kulttuuripalveluiden käyttämiseen ja kulttuurin omaehtoiseen harrastamiseen. Kulttuuri on inhimillistä kasvua, ihmisenä olemista.

Globalisoituvassa maailmassa on uhkana, että vauraiden teollisuusmaiden kaupallisesti levitettävä kulttuuri liudentaa alleen paikalliset kulttuurit ja niiden taiteen. Saman valmistajan tv:n edessä seurataan samaa viihdeohjelmaa kaikilla mantereilla. Monikansallinen massaviihde passivoi vastaanottajan ja turruttaa aistit. Omaehtoinen kulttuuri- ja taideharrastus vahvistaa ihmisen omaa kulttuuri-identiteettiä ja auttaa hahmottamaan ympäröivää maailmaa, usein tuoreesta näkökulmasta. Kuntien kulttuuritoimella on tässä paljon tehtävää.

Kulttuurista monimuotoisuutta on yhtä tärkeää vaalia kuin luonnon monimuotoisuuttakin. Kulttuurin rahoitus on nostettava vähintään sille tasolle, mitä taide- ja taiteilijapoliittisessa ohjelmassa (TAO) esitetään, 0,2 prosentista 0,4 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Taiteen ja kulttuurin osuus valtion ja kuntien budjeteista on niin pieni, että sitä karsimalla ei ratkaista sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusongelmia.

Tutkimusten mukaan kulttuuriharrastuksilla on terveyttä huomattavasti edistävä vaikutus, sijoittaminen kulttuuripalveluihin on samalla ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa ja sosiaalityötä. Kiihkeärytmisessä maailmassa taide ja kulttuuri tarjoavat levähdyspaikkoja ja antavat ihmisille elinvoimaa. Suomalaisten terveyttä uhkaavat liiallinen päihteiden käyttö ja niin sanotut elintasosairaudet. On paradoksaalista, että aineellisen vaurauden kasvu ei kasvata henkistä hyvinvointia. Kulttuurin ja taiteen kautta ihmiset voivat löytää elämäänsä merkityksellistä sisältöä päihteiden ja passivoivan roskaviihteen sijaan.

Kirjastot, museot, teatterit, vapaa sivistystyö, koulut ja taiteen perusopetusta antavat oppilaitokset muodostavat alueellisesti kattavan kulttuurilaitosten verkon. Sitä edelleen kehittämällä taide ja kulttuuri voidaan saada kaikkien kansalaisten ulottuville. Valtion ja kuntien on yhdessä pidettävä huoli siitä, ettei tuo verkosto rapaudu.

Sijoittaminen kulttuuriin on ennaltaehkäisevää sosiaali- ja terveystyötä. Ja sijoittaminen kulttuuriin on myös ympäristöystävällistä. Kulttuuri ei rasita ympäristöä niin kuin tavaratuotanto, se on erittäin työvoimavaltainen ala. Kulttuurin ja taiteen kentällä on paljon tekemätöntä työtä, alan työllistämismahdollisuudet ovat suuret. Kulttuuria ei voi kuluttaa loppuun; se on kuin rakkaus, joka käytettäessä vain kasvaa ja syvenee.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mielestä juuri nyt on aika panostaa yhteisesti omistamiemme kulttuuripalveluiden laatuun, sisältöön ja saatavuuteen. Siksi esitämme lisäystä kuntien kulttuuritoimintaan osoitettujen valtionosuuksien ja -avustusten osalta.

Viite: TAA 617/2004 vp — Outi Ojala /vas ym.

Ehdotamme,

että momentille 29.90.33 otetaan ylimääräisenä lisäyksenä 2 000 000 euroa kuntien kulttuuritoimintaan osoitettujen valtionosuuksien ja -avustusten korottamiseen.

50. Eräät avustukset (siirtomääräraha 3 v)

Valtio on tukenut vuodesta 1978 alkaen seurantalojen korjaustöitä. Korjaustöiden avustamisen lähtökohtana on ollut kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden talojen pelastaminen ja samalla vapaaehtoisen kansalaistoiminnan tukeminen. Kysyntään suhteutettuna nyt hallituksen tarkoitukseen esittämä määräraha on riittämätön.

Viite: TAA 660/2004 vp — Iivo Polvi /vas

Ehdotamme,

että momentille 29.90.50 otetaan lisäyksenä 100 000 euroa seurantalojen korjaustöihin myönnettäviin avustuksiin.

51. Apurahat taiteilijoille, kirjailijoille ja kääntäjille (arviomääräraha)

Taide on kautta aikojen elänyt taiteenrakastajien tukemana. Menneitten vuosisatojen mesenaatteja on kuitenkin tänään vaikea löytää kulttuuriamme rahoittamaan. Ei myöskään harvinainen kielemme, omaleimainen kulttuurimme ja vähälukuinen kansamme luo todellista pohjaa kaupallistuneelle ja ylikansalliselle kulttuurituotannolle. Siksi yhdentyvässä Euroopassa ja pienentyvässä maailmassa julkinen tuki kulttuurille on tärkeämpää kuin koskaan.

Me suomalaiset arvostamme aikaisempien vuosikymmenten menehtyneitä mestareitamme ja luomme omaa identiteettiämme näiden mestareiden varaan. Jotta myös tulevaisuudessa meillä on oman aikamme mestareita ihailtavaksi, meidän on varmistettava, että myös tänään on eläviä taiteilijoita.

Eläviä taiteilijoita ei kuitenkaan ole, elleivät mahdollisuudet työskennellä, elää tai vaikkapa sairastaa ja jäädä ansaitulle eläkkeelle ole olemassa myös taiteen ammattilaisille. Esittämällämme määrärahalla on tarkoitus nostaa taiteilijaprofessoreiden viroista ja valtion taiteilija-apurahoista annetun lain (734/1969) mukaisten valtion taiteilija-apurahavuosien määrä hallituksen esittämästä 445:stä 500:aan.

Viite: TAA 933/2004 vp — Kari Uotila /vas ym.

Ehdotamme,

että momentille 29.90.51 otetaan lisäyksenä 1 310 000 euroa taiteilija-apurahavuosien määrän nostamiseen 445:stä 500:aan.

24. Tiehallinto

21. Perustienpito (siirtomääräraha 2 v)

Tieliikenne on yhteiskuntamme merkittävin liikennemuoto. Noin 68 prosenttia tavarankuljetussuoritteesta ja noin 95 prosenttia henkilökuljetussuoritteesta tapahtuu tiellä. Hallitusohjelmassa todetaan, että Suomen liikenneverkkojen kunto ja pääoma-arvo tulee säilyttää. Valtion talousarvioesityksessä vuodelle 2005 perustienpitoon varataan 570,8 miljoonan euron määräraha, joka suunnataan ensisijaisesti tiestön jokapäiväiseen liikennöitävyyteen, tieverkon kunnosta huolehtimiseen ja liikenneturvallisuuden parantamiseen. Rahoitus ei kuitenkaan ole riittävä yhdyskuntarakenteen muutosten ja liikenteen kasvun synnyttämiin perustienpidon investointitarpeisiin.

Toimiva tiestö on kansalaisten arjen kannalta ensiarvoisen tärkeä. Se on myös yksi aluepolitiikan keskeisimmistä välineistä. Sujuva ja turvallinen liikenne on turvattava riittävällä lisärahoituksella. Tiehallinnon Pääteiden turvallisuusinvestoinnit -teemahanke sisältää päätieverkon toiminnallisten ongelmien ratkaisemiseen liittyviä, liikenneturvallisuutta parantavia investointeja tai suurten hankkeiden ensimmäisiä osavaiheita. Hanke sisältää alustavasti 13 kohdetta yhteensä noin 60 kilometrin matkalla. Kohteet sijaitsevat vilkkaimmilla päätiejaksoilla, joilla vakavien onnettomuuksien määrä on suuri. Teemalla vaikutetaan erityisesti vakavien kohtaamisonnettomuuksien määrään.

Valiokunta on korottanut hallituksen esitystä 10 miljoonalla eurolla 588 770 000 euroon. Emme pidä korotusta kuitenkaan riittävänä ja esitämme siksi 10 miljoonan euron lisäystä valiokunnan enemmistön kantaan.

Viite: TAA 212/2004 vp — Matti Kangas /vas ym.

Ehdotamme,

että momentille 31.24.21 otetaan lisäyksenä 10 000 000 euroa.

40. Ratahallintokeskus

21. Perusradanpito (siirtomääräraha 2 v)

Pääministeri Vanhasen hallituksen ohjelmassa todetaan, että hallituksen politiikka nojaa kestävään kehitykseen. Raideliikenne on vähän saastuttavana, energiataloudellisena ja turvallisena liikennemuotona kestävän kehityksen mukaista. Rataverkon perusparannusluontoisiin korvausinvestointeihin varattu rahoitus on tällä vuosikymmenellä vähentynyt merkittävästi. Huono kehitys on johtanut liikennerajoitusten uudelleen lisääntymiseen vastoin hallitusohjelman radanpidon palvelutason tavoitetta.

Valtion talousarvioesityksessä vuodelle 2005 korvausinvestointien kokonaissumma on 140 miljoonaa euroa. Tämä ei riitä, vaan rahoituksen puute hidastaa merkittävästi useiden rataosuuksien perusparannuksia, kasvattaa turvallisuusriskejä ja heikentää liikenteen täsmällisyyttä.

Heikkokuntoisilla rataosuuksilla joudutaan myös asettamaan paino- ja nopeusrajoituksia. On selvää, etteivät nämä heikennykset voi olla vaikuttamatta asiakastyytyväisyyteen ja junaliikenteen imagoon sekä rahti- ja matkustajamääriin ja VR:n kannattavuuteen.

Viite: TAA 934/2004 vp — Kari Uotila /vas ym.

Ehdotamme,

että momentille 31.40.21 otetaan lisäyksenä 20 000 000 euroa rataverkon perusparannusluonteisiin korvausinvestointeihin.

60. Joukkoliikenteen palvelujen ostot, korvaukset ja tuet

63. Joukkoliikenteen palvelujen osto ja kehittäminen (siirtomääräraha 3 v)

Kehittämistoiminnalla turvataan joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä pitkällä aikavälillä. Kehittämishankkeilla luodaan edellytyksiä joukkoliikenteen palvelujen säilymiselle, joukkoliikenteen palvelutason ja kilpailukyvyn parantamiselle. Esimerkiksi matkapalvelukeskusten ja joukkoliikenteen informaatiojärjestelmien kehittäminen edellyttävät riittävää rahoitusta.

Hallituksen talousarvioesityksessä vuodelle 2005 joukkoliikenteen kehittämis-, suunnittelu- ja tutkimushankkeisiin esitetään käytettäväksi vain 2,5 miljoonaa euroa, kun esimerkiksi kuluvan vuoden talousarviossa määräraha on 5,8 miljoonaa euroa. On selvää, ettei joukkoliikenteen kehittämistoimintaa voida turvata näin pienellä rahoituksella. Aloitteessa TAA 911/2004 vp — Pentti Tiusanen /vas ym. ehdotetaankin momentille lisäystä joukkoliikenteen kehittämistoimintaan.

Kaupunki- ja seutuliikenteen tukeminen

Liikennepolitiikan lähtökohtana on oltava kestävän kehityksen periaate. Hallitusohjelmassa on tavoitteena joukkoliikenteen parantaminen ja työmatkaliikenteen ohjaaminen joukkoliikenteen käyttöön. Toimiva joukkoliikenne on kaupunkialueilla perusedellytys. Laadukasta joukkoliikennettä ei voida ylläpitää pelkillä asiakastuloilla ja kuntien rajallisella rahoituksella, vaan joukkoliikenteen turvaaminen julkisella tuella on välttämätöntä.

Nykyinen kehitys, jossa lippuhintojen korotukset johtavat matkustajamäärien vähenemiseen, kustannusten kasvuun ja siten palvelujen supistamispaineisiin, on kestämätön. Jotta tämä negatiivinen kierre saadaan katkaistua, on riittävät määrärahat turvattava valtion talousarviossa.

Hallituksen talousarvioesityksessä vuodelle 2005 kaupunki- ja seutulippualennusten valtion-avustukseen ja alueellisen liikenteen palvelujen ostoon ja paikallisen liikenteen valtionavustukseen varattuja määrärahoja on leikattu. Tämä vaarantaa joukkoliikenteen palvelutason turvaamisen ja työmatkaliikenteen painottumisen joukkoliikenteeseen.

Aloitteessa TAA 618/2004 vp — Outi Ojala /vas ym. (kaupunki- ja seutuliikenne) ehdotetaan lisäystä pääkaupunkiseudun sekä Tampereen ja Turun joukkoliikenteen lipputukeen.

Linja-autoliikenteen palveluostot

Tieliikenne on yhteiskuntamme merkittävin liikennemuoto. Toimiva tiestö on kansalaisten arjen kannalta ensiarvoisen tärkeä ja se on myös kestävän aluepolitiikan perusta. Linja-autoliikenteen osuus pääkaupunkiseudun ulkopuolisen joukkoliikenteen matkustajamääristä on 90 prosenttia. Valtion talousarvioesitys vuodelle 2005 johtaa joukkoliikennepalveluiden heikentymiseen. Linja-autoliikenteessä tämä merkitsee jopa satojen päivittäisten ostovuorojen lopettamista vuoden 2005 aikana.

Aloitteessa TAA 263/2004 vp — Matti Kauppila /vas ym. ehdotetaan momentille lisäystä alueellisen linja-autoliikenteen palveluostoihin.

Valiokunta ehdottaa momentille lisättäväksi 3 miljoonaa euroa niin, että määräraha olisi 81 275 000 euroa. Emme pidä lisäystä riittävänä.

Viite: TAA 911/2004 vp — Pentti Tiusanen /vas ym., TAA 618/2004 vp — Outi Ojala /vas ym. (kaupunki- ja seutuliikenne) ja TAA 263/2004 vp — Matti Kauppila /vas ym. (linja-autoliikenne).

Ehdotamme,

että momentille 31.60.63 otetaan lisäyksenä 7 000 000 euroa, mistä osoitetaan 3 000 000 euroa joukkoliikenteen kehittämiseen, 2 000 000 euroa pääkaupunkiseudun, Tampereen ja Turun joukkoliikenteen lipputukeen sekä paikallisliikenteen valtionavustukseen ja 2 000 000 euroa alueellisen linja-autoliikenteen palveluostoihin.

Lisäksi ehdotamme,

että momentin perusteluissa lausutaan:

60. Energiapolitiikka

40. Energiatuki (arviomääräraha)

Suomi on jäämässä jälkeen Kioton sopimuksen velvoitteestaan ja Euroopan unionin yhteisestä taakanjakosopimuksesta, jonka mukaan Suomen kasvihuonekaasupäästöjen tulee seurantajaksolla pysyä vuoden 1990 tason alapuolella.

Kuitenkaan vuoden 2005 talousarvion kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalan energiapolitiikkaluvussa ei ole esitetty todellisia edellytyksiä tehokkaille toimille energiatalouden kehittämiseksi ympäristömyönteiseksi ja uusiutuvan energian käyttöönotolle.

Edelleenkään demonstraatiotuki ei ole energiatuen osana. Demonstraatiotuki on erityistuki-muoto, jonka tukemiseen valtiovalta osallistuu tavallista suuremmalla suhteellisella osuudella hankkeen sisältämän erityisarvon vuoksi. Soveltamalla demonstraatiotukea voidaan uusiutuvan energian käyttöönottoa edistää voimaperäisesti ja nykyistä nopeammin, mikä on myös Kansallisen ilmastostrategian toteutumisen vaatimuksena. Demonstraatiotuen puuttuminen talousarviosta johtaa puolestaan suurien erityishankkeiden etenemisen viivästymiseen.

Viite: TAA 913/2004 vp — Pentti Tiusanen /vas ym.

Ehdotamme,

että momentille 32.60.40 otetaan lisäyksenä 8 000 000 euroa energiatuen lisäämiseen ja demonstraatiotuen sisällyttämiseen talousarvioon.

17. Työttömyysturva

51. Työttömyysturvalain mukainen perusturva (arviomääräraha)

Peruspäivärahan korottaminen

Ensi vuoden talousarvioesityksestä ei löydy minkäänlaista parannusta työttömien etuuksiin. Työttömyyden rakenne on muuttunut vaikeaksi. Jo kolme viidesosaa kaikista työttömistä joutuu tulemaan toimeen peruspäivärahalla tai työmarkkinatuella. Pitkäaikais- ja toistuvaistyöttömien osuus on korkea, ja heidän sijoittumisensa työmarkkinoille on epätodennäköistä ilman erityisiä tukitoimia. Myös ensi kertaa työmarkkinoille tulevien taloudellinen asema on heikko.

Työttömyyden aikaisen toimeentulon parantaminen on välttämätöntä, jotta mahdollisimman moni syrjäytymisuhan alla elävistä työttömistä pysyisi työmarkkinoiden käytettävissä. Työtön henkilö ei kykene suunnittelemaan pitkäjänteisesti tulevaisuuttaan, mikäli hänen perusturvansa ei ole riittävä.

Talouden heikkojen kasvunäkymien vuoksi mitään työllisyystilanteen äkillistä parantumista ei ole näkyvissä lähitulevaisuudessa. Kokonaistyöttömyys voi kääntyä jopa kasvuun, jolloin rakenteellisten työttömyysongelmien voidaan olettaa kärjistyvän. Siitäkin syystä työmarkkinoilla vaikeimmassa asemassa olevien tilannetta tulee parantaa.

Aloitteessa TAA 512/2004 vp — Markus Mustajärvi /vas ehdotetaan momentille lisäyksenä 4 000 000 euroa 1,70 euron suuruisen budjettiperusteisen korotuksen maksamiseen työttömyysturvalain mukaiseen peruspäivärahaan 1.7.2005 lukien.

Sovitellun työttömyysetuuden uudistaminen

Työttömyys on Suomessa edelleen iso ongelma, ja viimeisen tilaston mukaan työttömien määrä on lisääntynyt. On siis tehtävä kaikki voitava työvoiman kysynnän ja tarjonnan parantamiseksi.

Työttömyysturvalain mukaan voidaan maksaa soviteltua työttömyyspäivärahaa, mikäli henkilö on lyhytaikaisissa työsuhteissa. Ihmisiltä tulleen palautteen mukaan tulee kuitenkin usein tilanne, että nykyinen soviteltu päivärahajärjestelmä ei riittävästi kannusta työn vastaanottamiseen. Joissakin tilanteissa työstä saatava tulo, tulonhankkimiskustannukset ja soviteltu päiväraha antavat vähemmän rahaa kuin kokonaan työttömän päiväraha.

Aloitteessa TAA 144/2004 vp — Anne Huotari /vas ym. ehdotetaan momentille lisäyksenä 10 000 000 euroa työttömyysturvalain mukaisen sovitellun työttömyysetuuden uudistukseen.

Viite: TAA 512/2004 vp — Markus Mustajärvi /vas ym. (peruspäivärahan korottaminen) ja TAA 144/2004 vp — Anne Huotari /vas ym. (sovitellun työttömyysetuuden uudistus).

Ehdotamme,

että momentille 33.17.51 otetaan lisäyksenä 14 000 000 euroa, mistä osoitetaan 4 000 000 euroa 1,70 euron suuruisen korotuksen maksamiseksi budjettiperusteisesti työttömyysturvalain mukaiseen peruspäivärahaan 1.7.2005 lukien ja 10 000 000 miljoonaa euroa työttömyysturvalain mukaisen sovitellun työttömyysetuuden uudistamiseen budjettiperusteisesti.

18. Sairausvakuutus

60. Valtion osuus sairausvakuutuslaista johtuvista menoista (arviomääräraha)

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä esittää pienimpien äitiys-, isyys- ja vanhempainrahojen korottamista samalle tasolle kuin työttömän henkilön perusturva. Olemme tätä uudistusta yrittäneet jo viime vuonna vuoden 2004 budjetin käsittelyssä.

Suomessa syntyy lapsia vuosittain noin 55 000. Tästä määrästä äitejä noin neljäsosalla äitiyspäivärahan tai vanhempainrahan määrä on pienempi kuin työttömyysturvan peruspäivärahan määrä. Lapsiperheiden tukeminen taloudellisesti on perusteltua tulevaisuuden kannalta. Jo nyt monet äitiyttä suunnittelevat siirtävät perheen perustamista saadakseen ensin työn tuoman taloudellisen turvan. Tämä on johtanut osittain siihen, että ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut. Samalla tavoin äitiyspäivärahan pienuus ajaa perheitä sosiaalisiin ja taloudellisiin vaikeuksiin.

Lapsiperheiden taloutta rasittavat usein lastenhoitokustannusten lisäksi monet muut kustannukset, muun muassa korkeat asumiskustannukset, opintolainat ja päivähoidon maksut. Suurin perheiden ongelma on kuitenkin äitiys- ja vanhempainrahan vähimmäistason alhaisuus.

Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella. Tämän hetkinen äitiys-, isyys- tai vanhempainrahan taso ei täytä perustoimeentulon tasoa. Edellä esitettyjen perusteella ehdotamme äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan tasoa korotettavaksi peruspäivärahan tasolle.Viite: TAA 259/2004 vp.

Ehdotamme,

että momentille 33.18.60 otetaan ylimääräisenä lisäyksenä 35 000 000 euroa äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan vähimmäistason korottamiseen budjettiperusteisesti peruspäivärahan tasolle.

19. Eläkevakuutus

60. Valtion osuus kansaneläkelaista johtuvista menoista (arviomääräraha)

Kansaneläkkeen määrään tehtiin vuoden 1984 jälkeen ensimmäinen tasokorotus 1.6.2001. Sen jälkeen pienimpien eläketulojen varassa elävät eivät ole saaneet käteen jäävään tuloon lisää veronalennustenkaan muodossa, joita erityisesti nykyinen hallitus on jakanut etupainotteisesti suurituloisille.

Kuluvan vuoden aikana hallituksen toteuttama alkoholin hinnanalennus alentaa elinkustannusindeksin kasvua noin yhdellä prosenttiyksiköllä ja alentaa siten samalla kansaneläkkeeseen tehtävää indeksikorotusta. Siten hallituksen talousarvion yhteydessä kansaneläkkeisiin esittämää "tasokorotusta" onkin pidettävä tasokorotuksen sijasta viinan hinnan "vääristämän" eläkeindeksin aiheuttaman menetyksen oikaisuna. Kun kansaneläke hallituksen esittämän tarkistuksen jälkeenkään ei riitä turvaamaan tarpeellista perustoimeentuloa, esitämme, että kansaneläkkeisiin tehdään 18 euron tasokorotus ensi vuoden aikana.

Kiinnitämme huomiota myös siihen, että palkkatuloihin sovellettavaa kunnallisverotuksen ansiotulovähennystä on nyt useiden vuosien ajan nostettu, mutta vastaavaa tarkistusta ei tehdä eläketulovähennykseen, vaan siihen tarkistus tehdään vain kansaneläkkeen tasokorotuksen yhteydessä. Ellei tasokorotusta kansaneläkkeeseen tehdä, etääntyvät eläkkeet palkkatuloista verotuksen erojen takia yhä enemmän. Sama ongelma koskee myös veronalaisia päivärahoja.

Viite: TAA 669/2004 vp — Iivo Polvi /vas ym.

Ehdotamme,

että momentille 33.19.60 otetaan ylimääräisenä lisäyksenä 94 000 000 euroa 18 euron suuruisen lisän maksamiseksi budjettiperusteisesti kansaneläkkeisiin kuukausittain 1.7.2005 lukien.

32. Kuntien järjestämä sosiaali- ja terveydenhuolto

30. Valtionosuus kunnille sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannuksiin (arviomääräraha)

Toimeentulotuen asumiskustannusten omavastuuosuus

Kun vuonna 1997 säädettiin laki toimeentulotuesta, toimeentulotukeen tehtiin samalla merkittävä huononnus ottamalla käyttöön asumiskustannusten ns. omavastuuosuus. Se on laissa ilmaistu säännöksellä, jonka mukaan toimeentulotuen perusosaan sisältyy 7 prosenttia tarpeellisen suuruisesta asumistukilain 6 §:ssä tarkoitettujen asumismenojen määrästä.

Asumiskulujen omavastuuosuuden sisällyttäminen toimeentulotuen normilaskelmaan oli osa Lipposen ensimmäisen hallituksen kannustinloukkutyöryhmän esityksiä. Alun perin esitettiin 20 prosentin omavastuuta, mutta vasemmistoliiton eduskuntaryhmän vaatimuksesta budjettiriihessä omavastuuta pienennettiin 7 prosenttiin. Asumiskulujen omavastuuosuuden sisällyttämistä toimeentulotukimenoihin ajaneet perustelivat toimeentulotuen perusosan leikkausta työllistämiskynnyksen alentamisella ja sillä, että toimeentulotukea saavat hakeutuisivat uudistuksen jälkeen pienempiin asuntoihin asumismenojensa pienentämiseksi.

Käytäntö on vastaan sanomattomasti osoittanut, ettei lain muutoksella ole saavutettu sille asetettuja tavoitteita. Sen sijaan sillä on vaikeutettu voimakkaasti ja kohtuuttomasti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten elämää ja heitä auttamaan pyrkivien kuntien sosiaalityöntekijöiden päivittäistä työtä. Myös sosiaali- ja terveysvaliokunta on todennut tilanteen ongelmallisuuden lausuessaan hallituksen vuoden 2002 toimintakertomuksessa muun muassa seuraavaa: "Valiokunta pitää edelleen tarpeellisena toimeentulotukea saavien aseman parantamista, jolloin esimerkiksi tulisi tarkastella toimeentulotuen määrään alentavasti vaikuttavan asumiskustannusten omavastuun asianmukaisuutta."

Edellä sanotuista syistä johtuu, että lakia olisi mielestämme korjattava poistamalla sen 7 §:n 2 momentista asumiskustannusten omavastuuosuutta koskeva määräys. Tästä muutoksesta kunnille aiheutuu kustannuksia yhteensä 43 miljoonaa euroa vuodessa.

Hoitoon pääsyn turvaamisesta kunnille aiheutuviin kustannuksiin

Eduskunta sääti kevätistuntokauden 2004 päätteeksi hoitoon pääsyn turvaamisesta eli ns. hoitotakuusta. Lakien voimaansaattaminen edellyttää siirtymävaiheessa erikoissairaanhoidon kuntayhtymiin kuuluvilta kunnilta voimakasta taloudellista lisäpanostusta, koska 28.2.2005 olevat erikoissairaanhoidon hoitojonot on kokonaisuudessaan purettava 31.8.2005 mennessä. Sairaanhoitopiirien tuoreen arvion mukaan tämä tulee koko maassa aiheuttamaan vähintään 120 000 000 euron lisäkustannuksen sairaanhoitopiireille. Tämän lisäksi peruskunnille aiheutuu hoitotakuusta siirtymävaiheessa lisäkustannuksia myös perusterveydenhoitoon, koska useimmat kunnat joutuvat palkkaamaan terveyskeskuksiinsa lisähenkilöstöä välittömän yhteyden saannin ja kolmessa päivässä hoidon arviointiin pääsemisen turvaamiseksi. Esimerkiksi Kuopion kaupunki on arvioinut, että tästä koituu sille 3,5—5,0 miljoonan euron lisäkustannukset vuonna 2005.

Hallituksen talousarvioesitykseen 2005 on momentille 33.32.30 (valtionosuus kunnille sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannuksiin) otettu lisäyksenä huomioon 91 713 000 euroa kansallisen terveydenhuollon ja kansallisen sosiaalihankkeen tavoitteiden saavuttamiseen. On arvioitu, että tästä noin 70 000 000 euroa suuntautuisi kansalliseen terveyshankkeeseen, jonka yksi osa hoitoon pääsyn turvaaminen on. Edellä olevasta käy selkeästi ilmi, että esitetyillä valtionosuuksilla siirtyminen hoitotakuuseen tulee merkittävästi heikentämään kuntien muutenkin heikkoa taloudellista tilannetta.

Ensimmäisestä lapsesta maksettavan lapsilisän etuoikeuttaminen toimeentulotukea määriteltäessä

Vuoden 2004 talousarviossa lapsilisiä korotettiin ensimmäisen lapsen osalta 10 euroa kuukaudessa ja yksinhuoltajille annettiin vielä kolmen euron korotus. Lapsilisien korottaminen tuli tarpeeseen monissa pienituloisissa perheissä. Vaikka korotusta perusteltiin sillä, että se vähentää lapsiperheiden köyhyyttä, ei Vanhasen—Kalliomäen hallituksen vastustuksen vuoksi korotus kuitenkaan parantanut kaikkein pienituloisimpien lapsiperheiden toimeentuloa. Hallitus ei näet halunnut puututtavan siihen, että lapsilisän korotus leikkasi samalla toimeentulotukea.

Joka kymmenes lapsi elää nykyisin perheessä, joka joutuu turvautumaan toimeentulotukeen. Monet toimeentulotuen varassa elävät perheet ovat taloudellisesti todella tiukoilla. Pitkän ajan kuluessa toimeentulotuella eläminen aiheuttaa lapsiperheiden syrjäytymistä. Vaikka pelkillä suurilla tuloilla ei välttämättä kasvateta tasapainoisia ja hyvinvoivia lapsia, alituinen niukkuus on kuitenkin hyvin suuri riskitekijä.

Jos köyhyys on pitkäaikainen tai pysyvä tila, se koettelee sekä aikuisten että lasten voimia. Toimeentulopulmat painavat myös lasten mieltä, eivätkä työttömien lapset usein usko saavansa itsekään työpaikkaa. Vakavimmin rahan puute vaikuttaa vanhempien jaksamiseen ja perheen ilmapiiriin. Synkeys lisää lasten käytösongelmia, masennusta ja alkoholin käyttöä, joiden hoito tulee kalliiksi verrattuna perheen tukemiseen ajoissa.

Kunnallista toimeentulotukea saavien perheiden ensimmäisestä lapsesta maksettava lapsilisä on laskettava perheen etuoikeutetuksi tuloksi, jolloin se ei vähennä perheen saamaa toimeentulotukea. Näin kaikkein pienituloisimpien perheiden tulot kasvavat ensimmäisen lapsen saaman lapsilisän verran eli noin 100 euroa. Vasta tämän muutoksen jälkeen kaikista pienituloisimmat perheet ovat myös oikeutettuja saamaan hallituksen viime vuoden budjetissa myöntämät korotukset ensimmäisestä lapsesta maksettaviin lapsilisiin.

Valtionosuuden indeksitarkistus

Hallitus esittää kustannusten nousun korvaamista kunnille 75-prosenttisesti. Tämä merkitsee kunnille huomattavaa lisärasitusta. On olemassa vaara, että kunnat joutuvat nostamaan maksuja ja taksoja tai karsimaan sosiaali- ja terveyspalveluja saadakseen pidettyä talouden edes siedettävässä kunnossa. Terveys- ja sosiaalipalveluista karsiminen saattaa aiheuttaa myöhemmin huomattavia lisäkustannuksia, eikä pitkällä tähtäyksellä synny säästöjä vaan lisäkustannuksia. Kunta joutuu maksamaan kustannukset täysimääräisesti, joten myös valtion tulee maksaa kustannusten nousu osaltaan täysimääräisenä.

Viite: TAA 988/2004 vp — Erkki Virtanen /vas ym. (toimeentulotuen asumismenojen omavastuu), TAA 987/2004 vp — Erkki Virtanen /vas ym. (Hoitoon pääsyn turvaaminen), TAA 481/2004 vp — Annika Lapintie /vas ym. (lapsilisä toimeentulotuessa etuoikeutetuksi tuloksi), TAA 329/2004 vp — Mikko Kuoppa /vas ym. (valtionosuuden ylimääräinen korottaminen).

Ehdotamme,

että momentille 33.32.30 otetaan ylimääräisenä lisäyksenä 43 000 000 euroa toimeentulotuen asumismenojen omavastuuosuuden poistamisesta kunnille aiheutuvien kustannusten kattamiseen.

Lisäksi ehdotamme,

että momentin 33.32.30 perusteluissa lausutaan:

Ehdotamme,

että momentille 33.32.30 otetaan ylimääräisenä lisäyksenä 70 000 000 euroa valtionosuuksiin kunnille sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannuksiin kohdennettuna hoitoon pääsyn turvaamisesta aiheutuviin siirtymävaiheen kustannuksiin

Ehdotamme,

että momentille 33.32.30 otetaan ylimääräisenä lisäyksenä 35 000 000 euroa toimeentulotuen määräytymisperusteiden muuttamiseen perheen ensimmäisestä lapsesta maksettavan lapsilisän osalta.

Lisäksi ehdotamme,

että momentin 33.32.30 perusteluissa lausutaan:

Ehdotamme,

että momentille 33.32.30 otetaan ylimääräisenä lisäyksenä 28 000 000 euroa sosiaali- ja terveydenhuollon indeksitarkistusten tekemiseksi täysimääräisinä ja kuntatalouden aseman vahvistamiseksi.

32. Valtion korvaus terveydenhuollon yksiköille erikoissairaanhoitolain mukaiseen tutkimustoimintaan (kiinteä määräraha)

Hallituksen talousarvioesityksessä vuodelle 2005 on vähennetty huomattavasti valtion korvausta erikoissairaanhoitolain mukaisesta tutkimustoiminnasta terveydenhuollon yksiköille aiheutuviin kuluihin.

Vähennys on toteutettu 8 miljoonan euron siirtona sinänsä tärkeään ja lisäystä kipeästi tarvitsevaan määrärahaan lääkäri- ja hammaslääkärikoulutuksesta terveydenhuollon yksiköille aiheutuviin kustannuksiin. Tällä määrärahalla oikaistaan aiemman määrärahan se sisäinen vääristymä, että määrärahan jakoperusteena otettiin huomioon vain valmistuneiden lääkäreiden määrä, mutta ei opiskelunsa aloittaneiden määrää. Määrärahan varsinaiseen kustannustason noususta johtuvaan jälkeenjääneisyyteen tämä lisäys ei tuo korjausta.

Lisäksi tästä terveydenhuollon yksiköille eli pääosin kuntien kustantamille sairaanhoitopiireille tarkoitetusta määrärahasta on vähennetty 2,7 miljoonaa euroa käytettäväksi siirtona Työterveyslaitokselle valtion ja yksityisten työterveyspalvelujen ja työterveyslääkäreiden koulutuksen kehittämiseen. Talousarvioesitys siis siirtää terveydenhuollon yksiköissä rahaa 8 miljoonaa kuntayhtymien omasta taskusta toiseen ja 2,7 miljoonaa euroa muiden taskuihin.

Viite: TAA 619/2004 vp — Outi Ojala /vas ym.

Ehdotamme,

että momentille 33.32.32 otetaan lisäyksenä 10 700 000 euroa erikoissairaanhoitolain mukaiseen tutkimustoimintaan terveydenhuollon yksiköissä.

06. Työvoimapolitiikan toimeenpano

Kiinnitämme huomiota siihen, että työttömyyden ei pitäisi myöskään jollakin alueella nousta yleistä tasoa merkittävästi suuremmaksi.

Ehdotamme,

että luvun 34.06 perusteluissa lausutaan:

51 (34.06.29) Työllistämis-, koulutus- ja erityistoimet (kiinteä määräraha)

Työllistämistuki kunnille ja kuntayhtymille sekä työllistäminen valtionhallintoon

Palkkaperusteisia työllistämistukia valtiolle, kunnille ja kuntayhtymille on vähennetty viime eduskuntakausilla sillä perusteella, että työttömyystilastot ovat parantuneet. Tilastojen kaunistuttua määrärahoja onkin vähennetty seuraavasti: kun tilinpäätöksen mukaan palkkaperusteisiin työllistämistukiin vuonna 1998 käytettiin valtion varoja yhteensä 282 miljoonan euron edestä, niin vuonna 2001 ne olivat tilinpäätöksen mukaan puolittuneet 141 miljoonaan euroon. Sen jälkeen valtiolle, kunnille ja kuntayhtymille myönnetyt tuet valtion talousarviossa ovat romahtaneet; tälle vuodelle 111 miljoonaan euroon ja ensi vuodelle peräti alle 102 miljoonaan euroon.

Perusteita määrärahan alentamiseen alkuperäisestä syystä ei enää ole. Työttömyysasteen jumiutuminen kaksi vuotta sitten nykyiselle aivan liian korkealle tasolle on osoitus siitä, että aktiivisia työllistämisvaroja tulee nimenomaan lisätä eikä vähentää, kuten nyt talousarviossa esitetään. Me katsomme vasemmistoliitossa, että valtiovallan tulee tukea aiempaa enemmän kansalaistensa työllistymistä kunnon töihin kunnon palkalla. Erityisen tärkeää tämä on sen takia, että pitkäaikaistyöttömien määrä ei ole vähentynyt vuosiin lainkaan, sekä myös sen takia, että hoitotakuu mukaan lukien julkisten palveluiden tarvitsema sijaisten oikea määrä on turvattava.

Me vasemmistoliittolaiset vaadimme myös, että valtion vuoden 2005 talousarvion perusteluita muutetaan vähintään esittämäämme lisämäärärahaa vastaavasti eli että myös kuntien ja kuntayhtymien töihin lisää työllistettävien osalta olisi mahdollista maksaa esittämämme määrärahan verran heidän palkkakustannuksensa kokonaisuudessaan aivan samoin kuin nyt esitetään valtionhallintoon työllistettävien osalta.

Maamme taloustilanteessa esityksemme on täysin realistinen. Me emme kannata sosiaaliongelmia runsaasti lisäävän matalapalkka-armeijan luomista vaan töiden järjestämistä niin, että niillä tulee toimeen.

Koska vuosien veroalelinjan olettama työttömyyden lasku onkin täysin pysähtynyt, esitämme, että palkkaperusteisessa työllistämisessä palattaisiin vuoden 2001 tasolle. Esittämästämme 40 miljoonan euron lisämäärärahasta olisi tarkoituksenmukaista käyttää 30 miljoonaa euroa kuntien ja kuntayhtymien palkkaperusteisiin työllistämistukiin ja loput 10 miljoonaa euroa valtion vastaaviin tukiin.

Omatoimisuusavustus

Lähitulevaisuudessa työvoimastamme niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla on jäämässä eläkkeelle valtava määrä työntekijöitä. Suuri haaste tulee olemaan, miten nyt työttöminä olevat henkilöt voisivat työllistyä eläköityvien henkilöiden tilalle. Myös uusien työpaikkojen täyttäminen nyt työttöminä olevista on vaikeaa, mikäli työttöminä olevat ihmiset syrjäytyvät työelämästä ja muustakin yhteiskunnallisesta toiminnasta. Näin voi tapahtua, jos työttömyysaikana ihmisellä ei ole sopivaa sosiaalista ympäristöä, jossa hän voisi osallistua ja vaikuttaa sekä omiin että yhteisiin asioihin.

Työttömien yhdistykset ovat yksi tärkeä sosiaalinen yhteisö työttömille. Sen lisäksi, että työttömien yhdistykset antavat vertaistukea työttömille, monet niistä myös työllistävät paljon pitkään työttöminä olleita ihmisiä. Yhdistykset auttoivat vuoden 2003 aikana yli 4 000:ta työtöntä heidän elämänhallinnassaan. Yhdistykset käyttivät laajasti erilaisia toimenpidemahdollisuuksia, esimerkiksi yli 2 300 henkilöä oli palkattuna yhdistelmätuella, lähes 400 henkilöä oli työharjoittelussa työmarkkinatuella, työelämävalmennuksessa oli 338 henkilöä ja kuntouttavassa työtoiminnassa 148 henkilöä.

Samalla tavalla yhdistysten järjestämä ruokailu on yksi tärkeä osa niin fyysistä kuin psyykkistäkin ehkäisevää terveydenhoitoa. Monissa yhdistyksissä on myös terveydenhoitajan palveluja, joista on erittäin hyviä kokemuksia.

Työttömien yhdistysten toiminnan jatkuvuuden kannalta on tärkeää, että rahoitus toiminnanjohtajan palkkaamiseen on kunnossa. Myös laajat aktiivisen työvoimapolitiikan toimet edellyttävät toiminnanjohtajaa, sillä työllistäminen ei ole järkevää, jos työllistettävillä ei ole yhtään pysyvää esimiestä ja työnohjaajaa. Nyt tilanne vaihtelee eri TE-keskusten alueilla. Omatoimisuusavustusta on käytetty toiminnanjohtajien palkkaukseen, mutta kaikkein aktiivisimpiinkaan yhdistyksiin sitä ei syystä tai toisesta ole riittänyt. Tämän aloitteen tarkoitus on taata omatoimisuusavustukseen rahoitus niin, että jokaiseen toimivaan yhdistykseen voidaan palkata toiminnanjohtaja ja isoimpiin yhdistyksiin, jotka työllistävät työntekijöitä, voidaan palkata myös henkilö, joka hoitaa työnantajavelvoitteista johtuvat paperityöt. Työttömien yhdistyksiä on yhteensä 185.

Määrärahaa tulisi edellä sanotun vuoksi korottaa 3 000 000 euroa työttömien yhdistysten toiminnan turvaamiseksi.

Viite: TAA 675/2004 vp — Veijo Puhjo /vas ym. (työllistämistuki) ja TAA 112/2003 vp — Anne Huotari /vas ym. (omatoimisuusavustus).

Ehdotamme,

että momentille 34.06.51 otetaan lisäyksenä 40 000 000 euroa työllistämistukeen kunnille ja kuntayhtymille sekä työllistämiseen valtionhallintoon.

Ehdotamme,

että momentille 34.06.51 otetaan lisäyksenä 3 000 000 euroa omatoimisuusavustukseen työttömien yhdistysten toiminnan turvaamiseksi.

52. Työmarkkinatuki (arviomääräraha)

Köyhyydestä, joka lisääntyi 1990-luvulla laman ja siihen liittyneiden ratkaisujen myötä, uhkaa tulla Suomessa pysyvä ongelma. Toimeentulotukea saavien määrä on vakiintumassa korkealle tasolle. Vuonna 2002 toimeentulotuen piirissä oli 262 000 kotitaloutta ja 440 000 henkilöä, eikä vähennystä edelliseen vuoteen juuri tapahtunut. Jos pienituloisuuden rajana pidetään 60 prosenttia mediaanitulosta, pienituloisten osuus oli 10,8 prosenttia vuonna 2001. Vuonna 1990 vastaava osuus oli 7,9 prosenttia. Pitkäaikaistyöttömyyttä ei ole nujerrettu ja useat kymmenet tuhannet ihmiset ovat syrjäytymässä työmarkkinoilta. Tässä tilanteessa tarvitaan uusia sosiaali- ja työvoimapoliittisia ratkaisuja köyhyyden ja syrjäytymisen estämiseksi.

Vuodesta 1998 lähtien työmarkkinatuki on voitu tietyin ehdoin maksaa työnantajalle tukena palkkauskustannuksiin osana ns. yhdistelmätukea ja nyttemmin yhdistelmätukikokeilussa myös sellaisenaan ilman työllistämistukea. Tästä säädetään nyt työttömyysturvalaissa (1290/2002) ja julkisesta työvoimapalvelusta annetussa laissa (1295/2002). Yhdistelmätukea voidaan myöntää kunnille ja yksityisille työnantajille, mutta ei valtion laitoksille, ja se on tarkoitettu ensi sijassa työmarkkinatuelle pudonneiden pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen.

Yhdistelmätukeen sisältyvä työllistämistuki on korkeintaan normaalin työllistämistuen suuruinen eli 19,85 euroa päivässä. Kun täysi työmarkkinatuki ilman lapsikorotuksia on 23,02 euroa päivältä, voidaan laskea, että yhdistelmätuki on yleensä korkeintaan noin 920 euroa kuukaudessa. Koska tällä voidaan peittää kaikki palkkauskustannukset, myös eläke- ja muut sosiaaliturvamaksut, yhdistelmätuella työllistetyn työntekijän ansiotaso on yleensä hyvin alhainen.

Yhdistelmätuen osuus työllisyyspolitiikassa on kasvanut viime vuosina. Se on korvannut normaalia palkkaperusteista työllistämistukea. Yhdistelmätuella sijoitettujen palkat ovat kuitenkin usein pienet, ja suurelta osin kyse on hyvin pienipalkkaisesta osa-aikatyöstä. Tämä johtuu ainakin osittain tuen ehdoista, jotka mahdollistavat palkkauskustannusten rajoittamisen tuen määrään. Yhdistelmätukea käytetään työllistämiskeinona paljon ns. kolmannella sektorilla, jossa työnantajalla ei ole juuri mahdollisuuksia omaan rahoitusosuuteen palkkauskustannuksissa. Vaarana on, että järjestelmä synnyttää eräänlaiset C-luokan työmarkkinat, joissa palkkataso ja työehdot ovat tavanomaista huonommat. Tätä kuvaa vahvistaa myös se, että työttömyysturvan työssäoloehdon karttumista on rajoitettu yhdistelmätukitöissä.

Yhdistelmätuella voisi olla myönteisempi osuus pitkäaikaistyöttömien työllistämisessä ja heidän toimeentulonsa vahvistamisessa, jos järjestelmän ehtoja kehitetään. Yksi keino tähän olisi yhdistelmätuen tason kohottaminen. Se voisi tapahtua siten, että työmarkkinatuki maksetaan korotettuna silloin, kun se maksetaan työnantajalle tukena palkkauskustannuksiin. Tämä kannustaisi työnantajia paremmin palkattujen töiden järjestämiseen ja lisäisi muutenkin järjestelmän houkuttelevuutta. Kohtuullisena korotusprosenttina voisi olla 30, mistä tulisi säätää työttömyysturvalain 9 luvun 2 §:ssä.

Jos yhdistelmätuen piirissä on keskimäärin noin 15 000 työllistettyä, voidaan arvioida, että yhdistelmätukeen sisältyvän työmarkkinatuen korottaminen 30 prosentilla merkitsee valtion talousarviossa noin 27 miljoonan euron lisämenoa.

Työmarkkinatuki

Työttömyyden aikaisen toimeentulon parantaminen on välttämätöntä, jotta mahdollisimman moni syrjäytymisuhan alla elävistä työttömistä pysyisi työmarkkinoiden käytettävissä. Työtön henkilö ei kykene suunnittelemaan pitkäjänteisesti tulevaisuuttaan, mikäli hänen perusturvansa ei ole riittävä.

Useat sosiaalipolitiikan tutkijat ovat tulleet köyhyysongelman ja työttömyyden rakenteen arvioinneissaan siihen lopputulokseen, että työttömyysturvan peruspäivärahan korottaminen on paras lääke köyhyyden ja syrjäytymisen torjumiseksi.

Talouden heikkojen kasvunäkymien vuoksi mitään työllisyystilanteen äkillistä parantumista ei ole näkyvissä lähitulevaisuudessa. Kokonaistyöttömyys voi kääntyä jopa kasvuun, jolloin rakenteellisten työttömyysongelmien voidaan olettaa kärjistyvän. Siitäkin syystä työmarkkinoilla vaikeimmassa asemassa olevien tilannetta tulee parantaa.

Ehdotamme, että budjettiperusteisesti ryhdyttäisiin 1.7.2005 lukien maksamaan 1,70 euron suuruista työmarkkinatuen korotusta päivältä.

Viite: TAA 883/2004 vp — Esko-Juhani Tennilä /vas (yhdistelmätuki) ja TAA 513/2004 vp — Markus Mustajärvi /vas ym. (työmarkkinatuen korotus).

Ehdotamme,

että momentille 34.06.52 otetaan ylimääräisenä lisäyksenä 27 000 000 euroa yhdistelmätukeen sisältyvän työmarkkinatuen korottamiseen budjettiperusteisesti 30 prosentilla.

Ehdotamme,

että momentille 34.06.52 otetaan ylimääräisenä lisäyksenä 40 000 000 euroa 1,70 euron suuruisen työmarkkinatuen korotuksen päivältä maksamiseksi budjettiperusteisesti 1.7.2005 lukien.

10. Ympäristön suojelu

63. Ympäristönsuojelun edistäminen (siirtomääräraha 3 v)

Määrärahaa on käytetty yhdyskuntien ja haja-asutusalueiden vesiensuojelua edistäviin investointeihin. Vanhasen hallitus ei esitä määrärahaan korotusta. Tämän lisäksi määrärahaa tulee voida käyttää myös jätteiden synnyn ehkäisemiseen, jätteiden hyödyntämiseen tai materiaalien käytön ekologisen tehokkuuden parantamiseen ja näin laventaa sen käyttöaluetta. Määrärahalla on myös työllisyysvaikutus.

Haja-asutuksen vesiensuojeluun kohdistuu uusia lakisääteisiä velvoitteita. Samalla kuitenkin vesihuollon tukemisesta annetun lain 686/2004 mukaisten avustusten maksamiseen tarkoitetun momentin määrärahaa on pienennetty vuoden 2004 tasosta. Tästä syystä aloitteen TAA 146/2004 vp — Anne Huotari /vas ym. mukaan momentille tulisi ottaa lisäyksenä 250 000 euroa ympäristönsuojelun edistämiseen. Valiokunta lisäsi määrärahaa. Muu tarve on silti 3 000 000 euroa.

Ehdotamme,

että momentille 35.10.63 otetaan lisäyksenä 3 000 000 euroa.

77. Ympäristötyöt (siirtomääräraha 3v)

Ympäristötöiden tarve on jatkuvasti lisääntymässä. Lisäksi työt suoritetaan niissä maamme osissa, joissa työttömyys on erityisen suurta. Vuoden 2004 talousarviossa tarkoitukseen oli varattu 39,5 miljoonaa euroa. Ensi vuodeksi hallitus esitti kuitenkin vain 28,5 miljoonaan euroa. Valiokunta lisäsi tähän 2,5 miljoonaa euroa, vaikka olisi tarvittu 5 miljoonaa euroa.

Viite: TAA 916/2004 vp — Pentti Tiusanen /vas ym.

Ehdotamme,

että momentille 35.10.77 otetaan lisäyksenä 2 500 000 euroa.

20. Yhdyskunnat, alueiden käyttö ja luonnonsuojelu

22. Luonnonsuojelualueiden hoito ja kunnossapito (siirtomääräraha 3 v)

Valiokunta on tyytynyt hallituksen esittämään 23,9 miljoonaan euroon vuodeksi 2005. Näennäisesti määräraha nousi edellisestä vuodesta 3 905 000 euroa, mutta tästä lisäyksestä johtuu 2 425 000 euroa Metsähallituksen julkisista tehtävistä ja 1 200 000 aikaisemmin Metsähallituksen liiketoiminnasta rahoitetusta Etelä-Suomen metsien toimintaohjelmasta. Edelleen lisäyksestä 280 000 euroa on siirtoa toiselta momentilta.

Näin ollen momentille ei tosiasiallisesti ole esitetty lisäystä. Määrärahaa tulisi kuitenkin korottaa luonnonsuojelualueiden hoitoon ja kunnossapitoon. Esimerkiksi lintuvesien hoito, kunnostaminen ja suojelu ovat pahasti suunnitelmista jäljessä. Todellinen rahoituksentarve on merkittävä.

Viite: TAA 821/2004 vp — Suvi-Anne Siimes /vas ym.

Ehdotamme,

että momentille 35.20.22 otetaan lisäyksenä 1 000 000 euroa.

30. Asumisen edistäminen

60. Siirto valtion asuntorahastoon

Pitkäaikaisten aravalainojen myöntäminen perusparantamiseen

Hallitus esittää vuoden 2005 talousarvioesityksessään, ettei vuonna 2005 myönnettäisi rakennusaikaisia lainoja, perusparannuslainoja eikä omistusaravalainoja. Samaa hallitus esitti jo vuoden 2004 talousarvioesityksessään. Tuolloin valtionvarainvaliokunta lausui asiasta mietinnössään yksimielisesti seuraavaa:

"Talousarvioesityksen mukaan perusparannukseen ei enää myönnetä aravalainaa, vaan rahoitus turvataan korkotukilainoituksella. Asiantuntijakuulemisessa on arvioitu, että erityisesti opiskelija-asuntojen peruskorjaaminen vaikeutuu, sillä niiden peruskorjaukset soluasunnoista yksiöiksi tai perheasunnoiksi ovat varsin kalliita ja matalakorkoisen vapaarahoitteisen lainan ottaminen ei ole mahdollista vakuuksien puuttuessa.

Korkotukilainoitukseen liittyy valtion täytetakaus. Tästä huolimatta siirtyminen yksinomaan korkotukilainoitukseen saattaa tuottaa monelle yhteisölle ongelmia ja vaarantaa sosiaalisen asuntokannan peruskorjaamisen. Valiokunta pitää perusteltuna, että aravalainoitus säilyy vaihtoehtona myös perusparantamisessa ja ehdottaa, että aloitteen TAA 853/2003 vp perusteella momentin perusteluihin tehdään muutos, joka mahdollistaa pitkäaikaisten perusparannuslainojen myöntämisen myös vuonna 2004.

Aravalainojen lainaehtoja on parannettu, mutta muutokset eivät ole koskeneet perusparannuslainoja. Valiokunta pitää välttämättömänä, että myös perusparannusaravalainojen ehtoja kohtuullistetaan niin, että nekin ovat kilpailukykyisiä markkinaehtoisen rahoituksen kanssa.

Perusparannusaravan jatkamisesta johtuen talousarvioesityksessä mainittu aravalainojen myöntämisvaltuus ei todennäköisesti ole riittävä. Vastaavasti korkotukilainojen kysyntä perusparannukseen jäänee ensi vuonna ennakoitua pienemmäksi. Valiokunta toteaa, että lainavaltuuksiin tarvittavat muutokset tulee ottaa huomioon vuoden 2004 ensimmäisessä lisätalousarviossa.

Valiokunta ehdottaa hyväksyttäväksi seuraavan lausuman:

Valiokunnan lausumaehdotus 10

"Eduskunta edellyttää, että perusparantamiseen myönnettävien aravalainojen lainaehtoja uudistetaan niin, että ne ovat nykyistä kilpailukykyisempiä markkinaehtoisiin lainoihin verrattuna, ja että lainavaltuuksiin tarvittavat muutokset otetaan huomioon vuoden 2004 ensimmäisessä lisätalousarviossa."

Valtiovarainvaliokunnan mietintö tuli myös yksimielisesti koko eduskunnan kannaksi. Tästä huolimatta ei perusparannusaravalainoja ole kuluvana vuonna myönnetty. Viime vuoteen verrattuna mikään ei ole muuttunut pitkäaikaisen perusparannuslainoituksen tarpeen osalta. Siitä huolimatta hallitus toistaa viimevuotisen esityksensä perusparannusaravalainoituksen lopettamisesta. On siis syytä toistaa viimevuotinen aloite.

Viite: TAA 989/2004 vp — Erkki Virtanen /vas ym.

Ehdotamme,

että momentin 35.30.60 perusteluja muutetaan siten, että vuonna 2005 perusparantamiseen voidaan myöntää pitkäaikaisia perusparannuslainoja.

Lisäksi ehdotamme

että momentin 35.30.60 perusteluissa lausutaan:

99. Ympäristöministeriön hallinnonalan muut menot

65. Eräät avustukset (siirtomääräraha 3 v)

Määrärahalla tuetaan valtakunnallisia ympäristö-, luonnonsuojelu- ja eläinsuojelujärjestöjä sekä valtakunnallisia asunto- ja rakennusalan järjestöjä valistus- ja neuvontatoiminnassa. Sen lisäksi siitä maksetaan muun muassa avustusta erinäisiin saariston ja tunturialueiden hankkeisiin sekä eräisiin kasvatus- ja valistushankkeisiin. Määräraha on viime vuodet pysynyt euromääräisesti samana.

Määrärahaa on pystytty vuosittain kehittämään ja saaristojen sekä tunturialueiden jätehuoltoa on edistetty. Ympäristökasvatus on entistä tärkeämpää ja kansalaisjärjestöjen tehtävät tällä alueella ovat entistä haasteellisempia. Maankäyttö- ja rakennuslaki asettaa kansalaisjärjestöille vahvan vastuun samoin Suomenlahden kautta kulkevien öljykuljetusten nopea nousu vuosikymmenen lopulla 200 miljoonaan tonniin lisäävät tämän momentin merkitystä.

Viite: TAA 920/2004 vp — Pentti Tiusanen /vas ym.

Ehdotamme,

että momentille 35.99.65 otetaan lisäyksenä 200 000 euroa valtakunnallisten ympäristö-, luonnonsuojelu- ja eläinsuojelujärjestöjen tukemiseen.

01. Tulon ja varallisuuden perusteella kannettavat menot

01. Tulo- ja varallisuusvero

Liikennepolitiikan lähtökohtana on oltava kestävän kehityksen periaate. Jotta joukkoliikenteen käyttö niin työmatka- kuin vapaa-ajankin liikkumisessa olisi nykyistä houkuttelevampaa, on lippujen hintataso pidettävä kilpailukykyisenä muiden kulkuvälinemuotojen hintatasoon verrattuna.

Tehokas keino edistää joukkoliikenteen käyttöä työmatkoilla on työsuhdematkalipun verotuskohtelun muuttaminen siten, että työnantajan luontoisetuna työntekijälleen tarjoaman matkalipun verotusarvo olisi sen ostohintaa pienempi. Työsuhdematkalippu oikeuttaisi julkisen liikenteen käyttöön asunnon ja työpaikan välisillä matkoilla. Nykymuotoinen, työsuhdematkalipun epätasa-arvoinen verokohtelu suhteessa autoetuun on perusteetonta, ja se on omiaan estämään työmatkaliikenteen siirtymistä raiteille ja busseihin. Joukkoliikenteen käytön lisääntymisen tarve on suurin kasvukeskuksissa ja etenkin pääkaupunkiseudulla, jossa liikenneruuhkat ovat kymmenen viime vuoden aikana paikoin jopa kaksinkertaistuneet työssäkäyntialueiden jatkuvasti kasvaessa ja yksityisautoilun lisääntyessä työmatka- ja vapaa-ajan liikkumisessa. Autojen seisominen ruuhkissa on haitallista niin ympäristölle kuin ihmisten terveydelle.

Laajasti koko Suomessa käytettynä työsuhdematkalippu tukisi monella alueella nyt vakavissa vaikeuksissa olevaa joukkoliikennettä. Joukkoliikenteen haasteet ja liikenteen kasvavat ympäristöhaitat edellyttävät kiireellisiä toimia.

Hallitusohjelmaan on tavoitteena kirjattu joukkoliikenteen parantaminen ja työmatkaliikenteen ohjaaminen joukkoliikenteen käyttöön. Nykyinen tilanne, jossa verotuksellisesti suositaan henkilöautoliikennettä, on niin ympäristön kuin joukkoliikenteen edistämisenkin kannalta kestämätöntä. Työsuhdematkalipun verotuskohtelun muuttaminen olisi todellinen näyttö halusta edistää joukkoliikennettä ja ratkaista liikenteeseen liittyviä ongelmia. Työsuhdematkalipun verotuskohtelun lieventämistä ehdotti viimeisimpänä liikenne- ja viestintäministeriön asiaa tutkinut työryhmä.

Edellä olevan perusteella ehdotamme

momentin 11.01.01 perusteluissa lausuttavaksi:

01. Valtioneuvosto

01. Palkkaukset (arviomääräraha)

Toteamme, että poliittiset valtiosihteerit ovat tulleet hyväksytyiksi valtioneuvostosta annetun lain muutoksen (HE 142/2004 vp) yhteydessä. Virat on tarkoitus perustaa talousarviossa tehtävällä päätöksellä. Mielestämme virkoja ei tule perustaa eikä myöntää niiden perustamiseen määrärahoja.

Ehdotan,

että momentin 23.01.01 perusteluista poistetaan toteamus yhdeksän valtiosihteerin (A33) viran perustamisesta, ja

että momentin määrärahasta vähennetään valtiosihteerin virkojen ja heidän sihteeriensä virkojen palkkaukseen varattu 1 500 000 euron määräraha.

50. Rangaistusten täytäntöönpano

21. Rangaistusten täytäntöönpanon toimintamenot (siirtomääräraha 2 v)

Vuodesta 2000 lähtien vankien määrä Suomessa on ollut kasvussa. Vuonna 2005 on ennustettu vankeja olevan noin 3 700, minkä vuoksi vankeinhoitolaitokselle tarvitaan kipeästi lisäresursseja. Lisääntyneen vankimäärän vuoksi vankilat ovat liian täysiä eikä henkilökuntaa ole riittävästi. Vakava henkilöstön puute Suomen vankiloissa lisää vankien turvattomuutta, vaikeuttaa päihdekuntoutusta ja pitää yllä poikkeuksellisen korkeaa rikosten uusimisriskiä.

Vangit ovat tulleet entistä moniongelmaisemmiksi, ja yksilöllisen hoidon ja ohjauksen tarve on korostunut. Suurella osalla vangeista on muiden sosiaalisten ongelmien lisäksi vaikea päihdeongelma. Nykyisellään vankeinhoidon rahoituksesta entistä suurempi osa menee peruskoulutusta suorittavien vankien koulutusmenoihin ja entistä sairaampien potilaiden terveydenhuoltomenoihin. Tämä on pois vankeinhoidon perustoiminnasta. Samalla vankien tuottava työtoiminta on vähentynyt.

Suomi on ratifioinut vankeinhoitoa koskevat kansainväliset sopimukset, ja eduskunta on määritellyt tason, jolla vankeinhoidon tulee olla. Nykyisillä resursseilla vankeinhoito ei näitä kriteerejä kuitenkaan kaikilta osin täytä, ja siksi vankeinhoidon resursseja on lisättävä erityisesti henkilökunnan lisäämiseksi, jotta vankien kuntoutuksesta voidaan huolehtia riittävässä määrin.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 700/2004 vp viitaten ehdotan,

että momentille 25.50.21 otetaan lisäyksenä 3 000 000 euroa vankien kuntoutukseen.

75. Poliisitoimi

21. Toimintamenot (siirtomääräraha 2 v)

Poliisin henkilöstövaje on aiheuttanut normaalin päivystysvalmiuden heikentymistä ja lisännyt kansalaisten turvattomuuden tunnetta, kun virka-avun saaminen on viivästynyt etenkin syrjäseuduilla. Avoinna olevien poliisin virkojen välitön täyttäminen on tärkeää tilanteessa, jossa huumausainerikollisuus levittäytyy yhä uusille alueille. Tavanomaisen poliisityön lisäksi resursseja tarvitaan monimutkaistuvan talousrikollisuuden selvittämiseen ja kansainvälisten rikollisverkostojen torjumiseen. 10 miljoonan euron lisäpanostuksella saataisiin noin 250 poliisin virkaa täytettyä vuodeksi.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 355/2004 vp viitaten ehdotan,

että momentille 26.75.21 otetaan lisäyksenä 10 000 000 euroa poliisin toimintamenoihin avoinna olevien poliisin virkojen täyttämiseksi.

80. Pelastustoimi

22. Erityismenot (arviomääräraha)

Valtiovarainvaliokunta katsoi jo vuonna 1999 mietinnössään, että siviilihelikopteritoiminta ei voi perustua, kuten tällä hetkellä, pääasiassa Raha-automaattiyhdistyksen avustuksiin. Toiminta on tarkoituksenmukaista vakinaistaa portaittain ja ottaa valtion ja kuntien vastuulle.

Eduskunta päätti vuoden 2003 talousarvion käsittelyn yhteydessä, että se edellyttää, että mahdollisuudet aloittaa lääkäri- ja pelastushelikopteritoiminta valtakunnallisena, valtion talousarviosta rahoitettavana toimintana selvitetään pikaisesti, jotta sen keskeiset periaatteet voidaan sisällyttää jo keväällä 2003 nimettävän uuden hallituksen hallitusohjelmaan.

Vanhasen hallituksen hallitusohjelmassa otettiinkin tavoitteeksi, että lääkäri- ja pelastushelikopteritoimintaa kehitetään osana turvaverkostoa koko maassa. Tarkoituksena on pelastushelikopteritoiminnan rahoituksen siirtäminen raha-automaattiavustusten sijaan valtion talousarviosta tapahtuvaksi.

Rahoitusta selvittänyt työryhmä jätti raporttinsa 8.1.2004. Työryhmä päätyi ns. kumppanuusmalliin, jossa lentotoiminnan kustannukset katettaisiin raha-automaattiavustuksilla, terveydenhuollon lisäkustannukset sisällytettäisiin täysimääräisesti sairaanhoitopiirien valtionosuuteen ja pelastustoiminnassa sekä kadonneiden henkilöiden etsinnässä käytettäisiin sisäasiainministeriön erityismäärärahaa. Yhdistyksille jäisi vielä tarve omarahoituksen hankkimiseen, mutta sen osuus laskisi oleellisesti. Tarkoituksena on, että lääkäri- ja pelastushelikopteritoiminta osana terveydenhuolto- ja pelastusjärjestelmää tulee täysin määriteltyä ja toiminta vakiinnutetaan.

Kuitenkaan edelleenkään vuoden 2005 talousarvioesityksen laadinnan kohdalla ei eduskunnan tahto päässyt toteutumaan, eikä pelastushelikopteritoiminta saa tukea valtion budjetista. Tämän vuoksi kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä esittää osana vaihtoehtobudjettiaan 1 miljoonan euron päänavausta pelastushelikopteritoiminnan tukemisen aloittamiseksi.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 356/2004 vp viitaten ehdotan,

että momentille 26.80.22 otetaan lisäyksenä 1 000 000 euroa pelastushelikopteritoiminnan tukemiseen.

97. Avustukset kunnille

31. Kuntien yleinen valtionosuus ja verotuloihin perustuvat tasaukset (arviomääräraha)

Vuoden 2004 talousarvioehdotuksen mukaan valtio osallistuu kustannustason noususta johtuvaan kuntien lakisääteisten valtionosuustehtävien menojen lisäykseen 75 prosentin osuudella, mikä on vastoin etenkin päähallituspuolueen ennen vaaleja antamia lupauksia. Indeksikorotuksen toteuttaminen 75-prosenttisesti leikkaa kunnilta 34 miljoonaa euroa vuonna 2004 niille kuuluvia valtionosuuksia. Köyhimmille kunnille, joilla on jo ennestään suuria vaikeuksia lakisääteisten palvelujen ylläpitämisessä, indeksileikkaus on kaikkein pahin, koska niille valtionosuuksien suhteellinen merkitys on kaikkein suurin. Hallituksen esitys lisää näin edelleen kuntien ja kuntalaisten eriarvoisuutta.

Kuntien valtionosuudet jakautuvat kolmen pääluokan kesken siten, että 34 000 000 euron lisäystarve kohdistuu seuraavasti:

• sisäasiainministeriö 2 040 000 euroa (6 %)
• opetusministeriö 12 580 000 euroa (37 %)
• sosiaali- ja terveysministeriö 19 380 000 euroa (57 %).

Kristillisdemokraatit esittävät kuntien valtionosuuksiin täysimääräistä indeksitarkistusta kaikissa em. pääluokissa. Olemme budjetin yleisperusteluissa esittäneet kritiikkiä hallituksen työllisyyspolitiikkaa vastaan. Työllisyysaste näyttää pysyvän alhaisena, eikä työttömyystilanne paljonkaan tunnu paranevan. Katsomme, että varsinkin opetus- sekä sosiaali- ja terveyshallinnon puolelle tarvitaan lisää henkilökuntaa. Määrärahan tarve on erityisen suuri sosiaali- ja terveyshallinnon puolella. Esittämästämme lisämäärärahasta 180 000 0000 euroa (34 miljoonaa + 146 miljoonaa) tulee 146 000 000 euroa käyttää lisähenkilökunnan palkkaamiseen. Yleissivistävän koulutuksen osuus em. 146 miljoonasta on 56 miljoonaa euroa ja sosiaali- ja terveyshallinnon osuus 90 miljoonaa euroa.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 223/2004 vp viitaten ehdotan,

että momentille 26.97.31 otetaan ylimääräisenä lisäyksenä 2 040 000 euroa täysimääräisen indeksitarkistuksen budjettiperusteiseen tekemiseen kuntien yleisiin valtionosuuksiin.

40. Yleissivistävä koulutus

30. Valtionosuus ja -avustus yleissivistävän koulutuksen käyttökustannuksiin (arviomääräraha)

Momentin 26.97.31 kohdalla esitetyn perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 230/2004 vp viitaten ehdotan,

että momentille 29.40.30 otetaan lisäyksenä 68 580 000 euroa, josta 56 000 000 euroa on sidottu lisähenkilökunnan palkkaamiseen.

70. Opintotuki

55. Opintoraha ja asumislisä (arviomääräraha)

Opintotuki on välttämätön edellytys sille, että kaikilla nuorilla on sosiaalisesta taustastaan riippumatta mahdollisuus opiskella tehokkaasti kykyjensä mukaisesti. Opintotukijärjestelmään liittyvää asumislisää ei kuitenkaan makseta opiskelijalle niiltä kuukausilta, joina hän ei opiskele päätoimisesti. Tämä on epäkohta, joka tulee mahdollisimman pian korjata. Opiskelijan on asuttava vuoden ympäri, ja asumisesta aiheutuu samanlaiset kustannukset kaikkina kuukausina.

Opintotuki on välttämätön edellytys sille, että kaikilla nuorilla on sosiaalisesta taustastaan riippumatta mahdollisuus opiskella tehokkaasti kykyjensä mukaisesti. Opintotuki koostuu opintorahasta, asumislisästä ja valtion takaamasta opintolainasta.

Muut kuin opiskelijat voivat saada yleistä asumistukea, mistä seuraa se, että opiskelijat ovat perusteettomasti epäoikeudenmukaisessa asemassa muihin väestöryhmiin verrattuna. Lähtökohtana tulisi olla opiskelijoiden ja muun väestön asumisen tuen tason yhtenäisyys. Tämä on myös opetusministeriön työryhmän mietinnössään Kannustava opintotuki 18:2002 esittämä kanta. Yli kymmeneen vuoteen opiskelijoiden opintososiaalista asemaa ei ole kohennettu, vaikka asumisen kustannukset ovat opiskelijajärjestöjen mukaan nousseet samaan aikaan 75 prosenttia.

Suomessa opiskelevan asumislisä on 80 prosenttia hyväksyttävistä asumismenoista. Asumismenoja ei oteta huomioon 214,44 euroa ylittävältä osalta. Opiskelijoista yli 70 prosentilla asumiskustannukset ylittävät ylimmän korvattavan määrän. Jos asumismenot ovat alle 33,63 euroa kuukaudessa, asumislisää ei makseta. Suomessa opiskelevan asumislisä on siten 26,90—171,55 euroa kuukaudessa.

Vuokrakaton korottaminen opetusministeriön työryhmän esittämään 252 euroon kuussa kohdentuisi kaikille asumislisän saajille jokaisella korkeakoulupaikkakunnalla opiskelukuukausina. Asumislisän vuokrakaton korottaminen vastaamaan paremmin todellisia asumiskustannuksia toisi kuukausittain asumislisää nostavalle opiskelijalle lisää tukea enimmillään noin 30 euroa.

Opintotukijärjestelmään liittyvää asumislisää ei makseta opiskelijalle niiltä kuukausilta, joina hän ei opiskele päätoimisesti. Tämä on epäkohta, joka tulee myös korjata mahdollisimman pian. Pääsääntöisesti opiskelijoille asumisesta aiheutuu samanlaiset kustannukset kaikkina kuukausina.

Opetusministeriön laskelmien mukaan vuokrakaton korottaminen 252 euroon lisäisi menoja vuositasolla noin 20 miljoonalla eurolla. Ympärivuotinen asumislisä korotetulla vuokrakatolla merkitsisi hallituksen talousarvioehdotukseen verrattuna noin 42 miljoonan euron menolisäystä. Budjettikäsittelyn yhteydessä hallitusryhmät ovat tulleet osittain kristillisdemokraattien linjalle, kun se esittää vuokrakaton nostamista 1.11.2005 lähtien. Lisämäärärahan tarve alenee talousarvioaloitteessamme TAA 54/2004 vp mainitusta 42 miljoonasta eurosta 37 600 000 euroon.

Mikäli opintotuki vastaa nykyistä paremmin opiskelijoiden todellisia opiskelukustannuksia, opiskelijoiden on mahdollista keskittyä päätoimisemmin opiskeluun ja pelkästään toimeentulon vuoksi tehty työ vähenee.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 54/2004 vp viitaten ehdotan,

että momentille 29.70.55 otetaan ylimääräisenä lisäyksenä 37 600 000 euroa opiskelijoiden asumislisän budjettiperusteiseen maksamiseen kokovuotisena.

20. Maatalous

40. Maa- ja puutarhatalouden kansallinen tuki (siirtomääräraha 2 v)

Edessä on sekä EU:n laajenemisesta että tukien muusta leikkauksesta johtuva maatalouden alasajon kiihtyvä vauhdittuminen. Suomalaiset haluavat pitää maaseudun asuttuna ja elinvoimaisena, ja lisäksi he pitävät puhtaan kotimaisen ruoan saannin turvaamista erittäin tärkeänä asiana. Kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetissa esitetään 8 000 000 euron lisäystä maatalouden kansallisen tuen määrärahaan. Summa on vaatimaton, mutta sen hyväksyminen on selkeä osoitus vastuun ottamisesta Suomen tulevaisuudesta.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 772/2004 vp viitaten ehdotan,

että momentille 30.20.40 otetaan lisäyksenä 8 000 000 euroa.

24. Tiehallinto

Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen kehyspäätöksessä maaliskuussa 2004 todettiin, että "jos vuotuiset osakemyyntitulot ylittävät 500 miljoonaa euroa, hallitus on hallitusohjelmaa täydentäen sopinut, että ylitteestä voidaan käyttää harkinnan mukaan enintään 10 prosenttia kertaluonteisiin lisämenoihin, lähinnä infrastruktuuri-investointeihin sekä tutkimus- ja kehitystoiminnan edistämiseen menosäännön tai vaalikauden kehyksen estämättä".

Hallituksen päätös merkitsee sitä, että valtion osakkeiden myyntituloista ei voida rahoittaa esimerkiksi järkeviä liikenneinvestointeja, joiden tuottavuus on hyvä ja jotka turvallisuuden kannalta ovat kiireisiä. Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen totesikin Uutispäivä Demarin haastattelussa 24.5.2004, että "hallituksen sopimus osakemyyntituloista on järjetön". Myös muut ministerit ovat voimakkaasti arvostelleet hallituksen päätöstä, josta valtiovarainministeri Antti Kalliomäki kuitenkin pitää tiukasti kiinni mm. vastauksessaan kirjalliseen kysymykseen KK 312/2004 vp.

Päätöstä on muutettava siten, että pääosa myyntituloista käytetään liikenneinvestointeihin ja osa mahdollisesti tutkimus- ja kehitystoiminnan edistämiseen.

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että luvun 31.24 perusteluissa lausuttaisiin

21. Perustienpito (siirtomääräraha 2 v)

Maamme perustiestön kunto on viime vuosina heikentynyt varsin huomattavasti. Tiestön perusparannukseen ei ole riittänyt läheskään tarpeeksi määrärahoja, ja myös kunnossapitotyöt ovat jääneet vähiin. Perustienpito on infrastruktuurin ylläpitoa ja yleisen turvallisuuden parantamista, mutta samalla tehokas keino tukea tasapainoista aluekehitystä ja työllisyyttä.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 202/2004 vp viitaten ehdotan,

että momentille 31.24.21 otetaan lisäyksenä 10 000 000 euroa.

30. Yrityspolitiikka

45. Yritysten investointi- ja kehittämishankkeiden tukeminen (arviomääräraha)

Viime vuosina on maaseudun peruspalvelujen alasajo ollut nopeaa. Hallituksen politiikka on ollut keskittävää. Kyläkauppoja on vielä jonkin verran jäljellä. Lisäksi on hyväkuntoisia rakennuksia, joista kauppatoiminta on lakannut viime vuosina. Niissä voidaan toiminta aloittaa uudelleen. Kyläkaupat tarvitsevat valtion tukea. Näin voidaan turvata peruspalvelut ja maaseudun asuttuna pysyminen sekä oikeudenmukaisuus. Myös kauppa-autojen toimintaa on syytä tukea.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 203/2004 vp viitaten ehdotan,

että momentille 32.30.45 otetaan lisäyksenä 1 000 000 euroa kyläkauppojen ja kauppa-autojen toiminnan tukemiseen.

60. Energiapolitiikka

40. Energiatuki (arviomääräraha)

Kotimaisten ja uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen on panostettava sekä energiantarpeen kasvun että ilmastokysymysten takia. Hallitus esittää hyvin vaatimatonta lisäystä, vaikka energiansäästön sekä erityisesti puun, tuulivoiman ja kierrätyspolttoaineen käytön lisäämiseksi panostusten tulisi olla tuntuvia juuri nyt.

Tämä aloite on osa kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjettia.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 55/2004 vp viitaten ehdotan,

että momentille 32.60.40 otetaan lisäyksenä 5 000 000 euroa energiatukeen energiansäästön sekä puun ja kierrätyspolttoaineiden käytön edistämiseksi.

15. Perhekustannusten tasaus

52. Lapsilisät (arviomääräraha)

Lapsilisiä korotettiin kuluvan vuoden alussa perheen ensimmäisen lapsen kohdalla 10 eurolla kuussa. Korotukset lapsilisien sisaruskorotuksiin jäivät kuitenkin tekemättä, vaikka kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä niitä tuolloin esitti.

Vuoden alusta toteutunut lapsilisäkorotus merkitsi sitä, että lapsilisien reaaliarvo edelleen laski kaikilla muilla paitsi yksilapsisilla perheillä. Tehty korotus vain ensimmäiselle lapselle purki edelleen lapsilukumäärän mukaan nousevaa lapsilisäporrastusta, mitä jo aiempien lapsilisäleikkausten yhteydessä on toteutettu huonoin seurauksin.

Lapsilisätyöryhmän taannoisen selvityksen mukaan kaikkein huonoimmassa taloudellisessa asemassa ovat monilapsiset perheet. Tämä on yksi syy siihen, että suomalaiset eivät Väestöliiton tutkimuksen mukaan uskalla hankkia niin suuria perheitä kuin haluaisivat.

Lapsiperheiden aseman parantamiseksi ja väestöpoliittisten syiden vuoksi esitämme lapsilisien sisaruskorotusten nostamista 5 eurolla kuussa. Tämä aloite on osa kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjettia.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 709/2004 vp viitaten ehdotan,

että momentille 33.15.52 otetaan ylimääräisenä lisäyksenä 22 000 000 euroa lapsilisien budjettiperusteiseen korottamiseen.

18. Sairausvakuutus

60. Valtion osuus sairausvakuutuslaista johtuvista menoista (arviomääräraha)

a) Nykyisen äitiyspäivärahan minimimäärä on 11,45 euroa päivässä, ja sitä maksetaan kuudelta päivältä viikossa. Hallitus esittää siihen 3,75 euron korotusta ensi vuoden alusta. Ilman lapsikorotuksia maksettu täysi työmarkkinatuki tai vastaavasti työttömän peruspäiväraha on 23,16 euroa päivältä, ja sitä maksetaan viideltä päivältä viikossa. Jotta äitiyspäiväraha olisi kuukausitasolla vastaavan suuruinen, sen tulisi olla 19,30 euroa. Tämä merkitsee sitä, että korotuksen suuruuden tulisi olla kaikkiaan 7,85 euroa.

Perustoimeentuloksi on laskettu riittävän työttömyyspäiväraha, joten ei voi ajatella, että vähemmällä korvauksella tulisi toimeen. Äideistä noin neljäsosalla on alle työttömän peruspäivärahan suuruinen vanhempainraha. Äitiyspäivärahan pienuutta perustellaan lapsilisän tuomalla kompensaatiolla. Tosiasiallisesti lapsilisä ei riitä kattamaan lapsesta aiheutuvia kuluja, joten hallituksen esittämä 15,20 euron suuruinen minimiäitiys- ja vanhempainpäiväraha ei ole kohtuullinen.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 774/2004 vp viitaten ehdotan,

että momentille 33.18.60 otetaan ylimääräisenä lisäyksenä 11 00 000 euroa vanhempainrahan vähimmäismäärän budjettiperusteiseen korottamiseen.

b) Suomalaisten potilaitten omakustannusosuus terveydenhuollon rahoituksesta on OECD-maiden huipputasoa. Kotitalouksien rahoitusosuus terveydenhuollon kustannuksista on tällä hetkellä noin 22 prosenttia, kun se vielä 1990-luvun alussa oli noin 15 prosenttia. Suomessa niin lääkkeille, asiakasmaksuille kuin matkakuluillekin ovat käytössä erilliset maksukatot, joiden yhteenlaskettu taso nousee yli 1 300 euron. Tämän lisäksi tulevat hammashoidon ja fysikaalisen hoidon kustannukset. Muissa Pohjoismaissa Suomen korkeat lääkekustannukset sekä terveyskeskus- ja sairaalamaksut herättävät suurta ihmetystä. Kun suomalainen potilas maksaa lääkkeistään keskimäärin 52 prosenttia, Ruotsissa osuus on vain 29 prosenttia ja Norjassa 21 prosenttia. Asiakasmaksukatot ovat Norjassa noin 200 euron ja Ruotsissa noin 100 euron vuositasolla, ja Tanskassa terveyspalvelut ovat tyystin maksuttomia.

Korkeat kustannukset vähentävät erityisesti pienituloisten ja kroonisesti sairaiden hoitoon hakeutumista. Sairauden toteamisen ja hoidon välisen ajan viivästyminen nostaa kokonaiskustannuksia, joten pitkällä tähtäimellä säästö saattaa muuttua lisämenoiksi. Taloudelliset vaikeudet saavat avohuollon potilaan laiminlyömään lääkityksensä, joka sairaalahoidossa ei maksaisi hänelle mitään. Merkittävin syy mielenterveyspotilaan joutumiseen yhteiskunnalle kalliiksi tulevaan sairaalahoitoon on juuri avohoidon lääkityksen laiminlyönti.

Vuonna 2004 lääkkeiden vuotuinen omavastuuraja on 604,72 euroa. Rajan ylittävät lääkekustannukset korvataan kokonaan, mikäli vuotuisen omavastuurajan ylitykset yhteensä ovat enemmän kuin 16,82 euroa.

Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjettiin sisältyvässä aloitteessa esitetään, että lääkekorvausten omavastuun vuotuista maksukattoa lasketaan 532 euroon.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 56/2004 vp viitaten ehdotan,

että momentille 33.18.60 otetaan ylimääräisenä lisäyksenä 20 000 000 euroa lääkekorvausten omavastuun maksukaton laskemiseen budjettiperusteisesti.

19. Eläkevakuutus

60. Valtion osuus sairausvakuutuslaista johtuvista menoista (arviomääräraha)

Suomessa arvioidaan olevan pelkkää kansaneläkettä saavia henkilöitä noin 100 000. Kansaneläkkeen on tarkoitus turvata perustoimeentulo henkilölle, joka ei saa ansioeläkettä tai jolle on kertynyt vain pieni ansioeläke.

Yksinäisen henkilön täysi kansaneläke on vuonna 2004 1. kuntaryhmässä 496,38 euroa ja 2. kuntaryhmässä 475,73 euroa kuukaudessa. Puolisoilla vastaavat määrät ovat 436,74 ja 419,16 euroa. Kansaneläkkeen nykyinen taso ei riitä takaamaan toimeentuloa. Verotus huomioon ottaen Suomen minimieläke on Pohjoismaiden pienin.

Kansaneläkkeen alhainen taso aiheuttaa yhteiskunnalle kustannuksia toisaalla. Vähävaraiset eläkeläiset tinkivät esimerkiksi lääkkeiden hankinnasta, minkä seurauksena joudutaan hoitamaan vaikeutuneita sairauksia aikaisempaa kalliimmalla. Säästöt ruokaostoksissa johtavat ravitsemustason laskuun ja näin myös terveydellisiin ongelmiin. Eläkeläisten tuloerojen kasvu on johtamassa kasvavaan eriarvoisuuteen ja vanhusten syrjäytymiseen. Noin kolmannes köyhyysrajan alapuolella elävistä on eläkeläisiä.

Hallitus päätti esittää talousarvioesityksessään, että kansaneläkettä korotetaan 1.3.2005 lukien 7 euroa/kk, koska kuluvan vuoden alhainen inflaatiotaso olisi johtanut 2005 odotettavissa olevan indeksikorotuksen jäämiseen kohtuuttoman pieneksi lähinnä alkoholiverotuksen alennuksen seurauksista johtuen.

Kristillisdemokraattien mielestä tämä ei riitä, vaan pelkkää kansaneläkettä saavien minimieläkettä tulee nostaa 20 eurolla kuukaudessa, jotta he voisivat selvitä välttämättömistä elinkustannus- ja sairausmenoistaan. Jos eläkeläisen yhteenlaskettu kansaneläke ja sitä vähentävät eläkkeet jäävät alle uuden korotetun minimieläkkeen, kansaneläkkeeseen tehdään tasaava korotus.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 775/2004 viitaten ehdotan,

että momentille 33.19.60 otetaan ylimääräisenä lisäyksenä 25 000 000 euroa kansaneläkkeen vähimmäismäärän budjettiperusteiseen korottamiseen.

32. Kuntien järjestämä sosiaali- ja terveydenhuolto

30. Valtionosuus kunnille sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannuksiin (arviomääräraha)

a) Momentin 26.97.31 kohdalla esitetyn perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 245/2004 vp viitaten ehdotan,

että momentille 33.32.30 otetaan ylimääräisenä lisäyksenä 109 380 000 euroa, josta 90 000 000 euroa saa käyttää vain lisähenkilökunnan palkkaamiseen.

53. Terveyden edistäminen ja terveysvalvonta

50. Terveyden edistäminen (siirtomääräraha 2 v)

Kansan terveydentilasta on esitetty huolestuttavia lausuntoja viime vuosina. Terveydentilan parantamiseen voidaan vaikuttaa monellakin tavalla. Myönteisiä esimerkkejä siitä, mitä valistuksella on saavutettu, löytyy myös runsaasti. Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut vuodelle 2005 terveyden edistämiselle ja tupakoinnin ja päihteiden käytön vähentämiselle tulostavoitteet, joiden saavuttaminen edellyttää enemmän rahaa kuin mitä hallitus vuodelle 2005 esittää. Määräraha 7 550 000 on yhtä suuri kuin vuonna 2003 ja 2004, ja ottaen huomioon, että kansalaisten terveydentila on viime vuosina pikemmin laskenut kuin noussut, on todennäköistä, että sama kehitys jatkuu, mikäli entinen linja jatkuu.

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että momentille 33.53.50 otetaan lisäyksenä 1 900 000 euroa.

92. Raha-automaattiyhdistyksen tuoton käyttö

59. Rintamaveteraanien kuntoutustoiminnan menot (siirtomääräraha 2 v)

Veteraanien keski-ikä on jo noin 83 vuotta. Heidän toimintakykynsä heikkenee nopeasti. Kuntoutus on tärkeää. Se on tarpeen sekä veteraanien kannalta että myös siksi, että näin voidaan vähentää kalliin sairaalahoidon tarvetta.

Kuntien taloudellinen asema on heikentynyt jatkuvasti valtionosuus- ja veroleikkausten vuoksi. Kuntien menot ovat kasvussa. Kunnat eivät pysty rahoittamaan veteraanikuntoutusta, joka kuuluukin valtion vastuulle.

Hallitus ehdottaa talousarvioesityksessään, että avokuntoutuksen osuus nostettaisiin nykyisestä 30 prosentista 50 prosenttiin ja laitoskuntoutuksessa kuntoutusvuorokausien enimmäismäärä supistettaisiin 13 vuorokaudesta 10 vuorokauteen. Nämä muutokset perustellaan pääasiassa säästösyillä. Tällaiset heikennykset ovat kuitenkin toiminnan tason ja määrän alentamisia, joihin ei ole syytä mennä. Pienehkö lisäys määrärahaan riittää hallituksen heikennysesitysten torjumiseen.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 206/2004 vp viitaten ehdotan,

että momentille 33.92.59 otetaan lisäyksenä 1 200 000 euroa.

06. Työvoimapolitiikan toimeenpano

64. Työllisyysperusteiset siirtomenot investointeihin (arviomääräraha)

Eri puolilla maata on tärkeitä investointihankkeita, jotka eivät käynnisty ilman valtion lisäpanostusta. Näillä järkevillä investoinneilla voidaan sekä parantaa akuuttia työllisyystilannetta että luoda uusia pysyviä työpaikkoja.

Tämän momentin määrärahan ohjeistuksessa korostetaan rahan käyttämistä työllisyysperusteisiin investointeihin, joilla tuetaan uusien työpaikkojen syntymistä ottamalla samalla huomioon myös alueelliset työllisyysnäkökohdat. Erityisen tärkeää tämä on sellaisilla alueilla, joilla on jouduttu nopeasti tämän pahenevan työttömyyden kouriin, kuten esimerkiksi Uudessakaupungissa ja Kemijärvellä. Nopeasti heikentyneissä oloissa kunnan on vaikea harjoittaa aktiivista elinkeinopolitiikkaa ilman valtion määrärahaa työllisyysperusteisiin investointeihin, joilla puolestaan voitaisiin tukea jo olemassa olevia yrityksiä ja toisaalta houkutella alueelle uusia. Kuntien työllisyysperusteinen tukeminen on todellakin tärkeää sellaisessa tilanteessa, jossa veronalennusten luvattu kompensaatio ei kuitenkaan tuo näille alueille yhtään uutta veroeuroa, vaan heikentyvä työllisyys päinvastoin pienentää verotuloja.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 207/2004 vp viitaten ehdotan,

että momentille 34.06.64 otetaan lisäyksenä 30 000 000 euroa työllisyysperusteisiin siirtomenoihin investointeihin.

10. Ympäristön suojelu

35.10.61 Tulva- ja myrskyvahinkorahaston peruspääoma (uusi momentti)

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä edellyttää, että keskikesän poikkeuksellisen suurten tulvien yksityisille aiheuttamat vahingot korvataan pikaisesti valtion toimesta. Myös kunnille tulisi voida korvata vahinkoja. Tämän toteuttamiseksi tulisi perustaa luonnononnettomuuksia, kuten tulva- ja myrskyvahinkoja, koskeva korvausrahasto. Valtion ja vakuutusyhtiöiden tulisi osallistua sen perusrahoitukseen.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 249/2004 vp viitaten ehdotan,

että uudelle momentille 35.10.61 otetaan 2 000 000 euroa tulva- ja myrskyvahinkorahaston peruspääoman perustamiseen.

30. Kansainvälinen kehitysyhteistyö

66. Varsinainen kehitysyhteistyö (siirtomääräraha 3 v)

Hallitus esittää kansainväliseen kehitysyhteistyöhön vuoden 2004 talousarviossa 540 miljoonaa euroa. Julkisen kehitysyhteistyön kokonaistaso talousarvioehdotuksessa on näin ollen 0,39 prosenttia BKTL:stä.

Suomi on sitoutunut YK:n suositusten mukaan nostamaan kehitysyhteistyömäärärahojen tason 0,7 prosenttiin BKTL:stä. Selvityksen mukaan yli puolet suomalaisista olisi valmiita nostamaan kehitysyhteistyömäärärahojen tason 0,5 prosenttiin. Myös Suomen kehitysyhteistyötä tutkinut OECD:n kehitysapukomitea DAC suosittelee selkeän suunnitelman vahvistamista 0,7 prosentin BKTL-osuuden saavuttamiseksi vuoteen 2010 mennessä. Seuraavassa kehityspolitiikan linjauksessa tulisi tuoda selvästi esille köyhyyden vähentäminen Suomen kehitysyhteistyön päätavoitteena sekä vuosituhannen kehitystavoitteet BKTL:stä. Valtioneuvos Holkerin kehitysavun tason ja laadun selvitystyöryhmä esitti suunnitelman, jonka mukaan kehitysyhteistyömäärärahojen taso voitaisiin askel askeleelta nostaa kohti 0,7 prosentin BKTL-tasoa vuoteen 2010 mennessä. Esityksen mukaan määrärahojen tason olisi vuonna 2004 pitänyt olla 0,41 prosenttia BKTL:stä, ja vuonna 2005 tavoitteena tulisi olla 0,46 prosentin taso. Vaikuttaa siltä, että hallituksen esittämällä nostovauhdilla kehitysyhteistyömäärärahojen tason nostamisen vaikein urakka ollaan jättämässä seuraavalle hallitukselle. Jotta näin ei kävisi, esitämme kehitysyhteistyömäärärahojen nostamista vuoden 2005 talousarviossa 620 miljoonaan euroon, joka vastaa noin 0,41 prosentin tasoa BKTL:stä.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 28/2004 vp viitaten ehdotamme,

että momentille 24.30.66 otetaan lisäyksenä 80 000 000 euroa varsinaiseen kehitysyhteistyöhön.

30. Oikeudelliset palvelut ja julkinen oikeusapu

21. Oikeusaputoimistojen ja kuluttajavalituslautakunnan toimintamenot (siirtomääräraha 2 v)

Kulauttajavalituslautakunta on jo vuosia ollut aliresursoitu, minkä takia kuluttajavalituslautakunnan asiat ovat pahasti ruuhkautuneet. Selvityksen mukaan ruuhkautuminen alkoi jo vuosina 1989—1990 eikä tilannetta ole sen jälkeen kyetty sisäisten toimintatapojen muuttamisesta ym. tehostamistoimista huolimatta korjaamaan. Asiaan on vaikuttanut myös se, että kuluttajavalituslautakunnalle saapuneiden valitusasioiden määrä lisääntyi vuosina 2002 ja 2003 dramaattisesti ja sama kehitys näyttää jatkuvan myös kuluvana vuonna. Asioiden käsittelyn ruuhkautuminen pitkittää käsittelyaikoja, ja apulaisoikeuskanslerin vuosi sitten antaman lausunnon mukaan tilannetta ei voida pitää tyydyttävänä. Kuluttajavalituslautakunnan toimintaedellytysten kehittämisessä on lausunnon mukaan päästävä mahdollisimman pian perustuslain joutuisuussäännöksen edellyttämälle tasolle. Asioiden käsittelyn jouduttaminen onnistuu ainoastaan lisähenkilökunnan palkkauksen kautta. Tämä edellyttäisi palkkakuluihin 200 000 euron lisäystä.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 25.30.21 otetaan lisäyksenä 200 000 euroa kuluttajavalituslautakunnan palkkakulujen lisäykseen.

50. Rangaistusten täytäntöönpano

21. Rangaistusten täytäntöönpanon toimintamenot (siirtomääräraha 2 v)

Vankien määrä on Suomessa kasvanut vuosittain vuodesta 1998, jolloin vankeja oli keskimäärin 2 772. Vuonna 2002 vankeja oli keskimäärin jo 3 433. Tänä vuonna vankimäärän arvioidaan nousevan jo 3 600:een ja ensi vuonna 3 700:ään. Vankimäärää ovat nostaneet muun muassa oikeuskäytännön ankaroituminen sekä huumausainerikollisten ja ulkomaalaisvankien sekä sakon muuntorangaistusta suorittavien määrän lisääntyminen.

Rikosseuraamusviraston asettaman työryhmän raportin (1/2003) "Vankien terveydenhuollon kehittäminen" mukaan vankien määrän kasvu, vankien lisääntynyt sairastuvuus sekä hoitohenkilökunnan vähäisyys ovat johtaneet vankien terveydenhuollon kriisiytymiseen. Syrjäytyneisyyteen liittyvät vakavat terveysongelmat ovat maassamme yhä enenevästi langenneet juuri vankeinhoidon terveydenhuollon hoidettaviksi. Taustalla näyttää selvästi olevan alkoholin ja huumeiden käytön lisääntyminen sekä psykiatrisen sairaanhoidon raju heikentäminen 1990-luvun alussa.

Samaan aikaan vankiloista puuttuu tarvittava oma terveydenhoitohenkilökunta. Erityisesti sairaanhoitajia ei ole tarpeeksi, eivätkä he ehdi paneutua vangin tulotilanteeseen, jolloin sairaanhoitaja tekee tulohaastattelun, arvioi päihteidenkäyttöä ja toteuttaa mahdollisen vieroitushoidon lääkärin määräyksen mukaisesti sekä tekee työhön sijoitettavalle vangille työhöntulotarkastuksen.

Valtion vuoden 2005 talousarvioesityksessä esitetään vankeinhoitoon 182 950 000 euroa. Määrärahan mitoituksen perusteluissa ei sanallakaan viitata varautumiseen vankien terveydenhuoltomenojen kasvuun. Tämä on vastoin eduskunnan tahtoa. Vankien terveydenhuollon parantaminen vaatii Rikosseuraamusviraston asettaman työryhmän mukaan usean lääkärin ja 23 sairaanhoitajan, mutta myös psykologin ja toimintaterapeutin viran perustamista. Lisäksi vankimäärän kasvun ja vankien sairastavuuden lisääntymisen myötä lääkekustannukset ovat nousseet erittäin merkittävästi viime vuosina.

Jotta vankeinhoitolaitos pystyisi asianmukaisesti huolehtimaan vankeinhoidon pitkäjänteisestä kehittämisestä tavoitteena vankien kuntoutus sekä päihderiippuvuuden ja uusintarikollisuuden vähentäminen sekä huolehtimaan henkilökunnan riittävyydestä ja asianmukaisesta palkkauksesta, tulee momentille kohdennettua määrärahaa nostaa. Momentille tulee lisätä 5 000 000 euroa vankien terveydenhuollon parantamiseen ja 3 000 000 euroa huumeita käyttävien vankien sopimushoitoon.

Edellä olevan perustella ja talousarvioaloitteeseen TAA 39/2004 vp viitaten ehdotamme,

että momentille 25.50.21 otetaan lisäyksenä 8 000 000 euroa vankien terveydenhuoltoon.

97. Avustukset kunnille

31. Kuntien yleinen valtionosuus ja verotuloihin perustuvat tasaukset (arviomääräraha)

Nykyinen valtionosuusjärjestelmä ja verotulojen tasausjärjestelmä eivät pysty vastaamaan kunnallisista erityispiirteistä nouseviin ongelmiin sen paremmin muuttotappioalueilla kuin ns. urbaaneilla alueillakaan eli kasvukeskuksissa ja niiden ympärille syntyvillä alueilla. Ylipäätään kunnilla on epätasaisesti jakautuvia velvoitteita, jotka tulisi ottaa huomioon valtionosuusjärjestelmän laskentaperusteissa. Tällaisia velvoitteita aiheuttavat muun muassa kasautuvat sosiaaliset ongelmat, joukkoliikennepalvelujen tarve, vammaisten osuus kuntalaisista, maahanmuuttajien äidinkielen opetus, vankien kotiuttaminen siviilielämään, toimeentulotukiasiakkaiden määrä ja huumeongelmat.

Valtionosuusjärjestelmän rakennemuutos sisältyy ehdotuksena myös valtioneuvoston periaatepäätökseen Terveys 2015 -kansanterveysohjelmasta. Ohjelma tähtää terveyden edistämiseen ennalta ehkäisevän terveydenhuollon keinoin. Ohjelman yhtenä toimenpiteenä on tarkistaa kuntien sosiaali- ja terveydenhuoltoon kohdistuvan valtion rahoituksen perusteita siten, että siinä otetaan huomioon myös kunnan toimenpiteet asukkaiden terveyden edistämiseksi. Tätä periaatepäätöksen linjausta ei toistaiseksi ole viety eteenpäin.

Hallituksen tehtävänä on osaltaan turvata kuntien talouden vakaus ja rahoituksen riittävyys siten, että terveyspalvelut ja muut palvelut voidaan turvata. Samalla on määriteltävä se terveydenhoidon taso, johon kaikki Suomessa asuvat ovat oikeutettuja asuinkunnasta riippumatta, ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa unohtamatta.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 40/2004 vp viitaten ehdotamme,

että momentille 26.97.31 otetaan lisäyksenä 65 000 000 euroa valtionosuusjärjestelmän laskentaperusteiden rakenteen muuttamiseen.

10. Puolustusvoimat

16. Puolustusmateriaalihankinnat (siirtomääräraha 2 v)

Suomen itsenäinen puolustus voidaan turvata jonkin verran hallituksen esitystä pienemmällä satsauksella uusiin puolustusmateriaalihankintoihin. Suomen asukaslukuun suhteutetut puolustusmäärärahat ovat yli kaksinkertaiset Natoon kuulumattomien Euroopan valtioiden keskiarvoon verrattuna. Toisaalta asejärjestelmämme on jo nykyisellään Nato-yhteensopiva. Valtionhallinnon tiukan menokurin on ulotuttava tasapuolisesti kaikille hallinnonaloille, ja viime vuosina puolustuksen pääluokka on kasvanut voimakkaasti suhteessa valtion muihin menoihin. Tämän vuoksi ehdotamme, että puolustusmateriaalihankintoja leikataan viisi prosenttia hallituksen esittämästä siten, että leikkaus painottuu ulkomailta tehtäviin asehankintoihin.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 42/2004 vp viitaten ehdotamme

että momentilta 27.10.16 vähennetään 30 000 000 euroa.

18. Verohallinto

21. Verohallinnon toimintamenot (siirtomääräraha 2 v)

Sisäasiainministeriön talousrikosten torjuntaa pohtineet työryhmät jättivät kesäkuussa mietintönsä, joissa muun muassa osoitetaan, että harmaan talouden ja talousrikollisuuden vuotuinen kokonaismäärä on Suomessa arviolta 5 miljardia euroa eli noin neljä prosenttia bruttokansantuotteesta. Valtiolta jää miljardeja euroja verotuloja saamatta harmaasta taloudesta ja mahdollisesta ylikansallisesta veronkierrosta johtuen. Varsinainen talousrikollisuus on viime aikoina entisestään laajentunut ja kerännyt piiriinsä entisten toimijoiden lisäksi huume- ja muuta rikollisuutta. Tutkinnassa olevien talousrikosten määrä on vuodessa noussut 850:stä yli 2 300:aan.

Työryhmien esitykset on välittömästi pantava toimeen. Valtion budjetin kannalta tämä tarkoittaa varautumista vähintään työryhmän esittämien 75 talousrikostutkijan palkkaamiseen. Tällä hetkellä budjetista löytyy määräraha vain noin 10 virkaan. Kukin taloustutkija tuottaa takaisin saatuna rikoshyötynä valtiolle noin 100 000 euroa vuodessa. Satsaus uusiin virkoihin olisi siten enemmän kuin kannattava.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 680/2004 vp viitaten ehdotamme,

että momentille 28.18.21 otetaan lisäyksenä 5 000 000 euroa harmaan talouden torjuntaan.

10. Yliopisto-opetus ja -tutkimus

21. Yliopistojen toimintamenot (siirtomääräraha 2 v)

Hallitusohjelman mukaan Suomi nostaa lähivuosina tutkimusrahoitustaan. Rahoitusta yliopistojen toimintamenoihin sen sijaan ei juurikaan olla kasvattamassa: toimintamäärärahat kasvavat ensi vuonna vain vajaat kaksi prosenttia tämän vuoden vastaavasta. Tämäkin määrärahalisäys on kytketty tutkintojen määrän kasvattamiseen entisestään.

Yliopistoille ohjattu julkinen rahoitus on viime vuosina käytetty yliopistojen laajentamiseen, ei niiden tason nostamiseen. Vuosina 1992—2001 kasvoi opiskelijoiden määrä 33 prosenttia, maisterien määrä 38 prosenttia ja tohtorien määrä 128 prosenttia. Opettajien määrä sen sijaan supistui 3 prosenttia. Vaikka Suomessa puhutaan tutkimuksen laadusta enemmän kuin koskaan ennen, panostetaan yliopistojen rahoituksessa vain määrän, ei laadun kasvattamiseen. Nykyisen kaltainen yliopistojen rahoitusmalli ajaa yliopistoja ensi sijassa haalimaan paljon tutkintoja. Tuloksena on, että perusopetus on resurssipulan vuoksi kärsinyt. Tämä perusopetuksen resurssipula näkyy massaluentoina, kirjatentteinä ja paljon puhutun henkilökohtaisen palautteen ja ohjauksen puutteena. Tässä voi olla yksi syy myös pitkiin valmistumisaikoihin.

Opettajien määrää ei voi vähentää opetuksen tason laskematta. Samaan aikaan uusia tutkimusaloja syntyy, tutkimuslaitteet kallistuvat ja kansainvälisissä tapahtumissa on oltava mukana. Resursseja tulee nyt kohdentaa perusopetuksen laadun parantamiseen. Momentille ehdotetaan lisättäväksi 10 000 000 euroa kohdennettavaksi yliopistojen perusopetukseen.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 623/2004 vp ehdotamme,

että momentille 29.10.21 otetaan lisäyksenä 10 000 000 euroa yliopistojen perusopetuksen laadun parantamiseen.

40. Yleissivistävä koulutus

30. Valtionosuus ja -avustus yleissivistävän koulutuksen käyttökustannuksiin (arviomääräraha)

Lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisy on koulutuksen tärkeä tehtävä. Koulutuksellinen syrjäytyminen on ongelma sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta. Suomessa muutamaa sataa nuorta lukuun ottamatta lähes kaikki nuoret suorittavat peruskoulun loppuun. 7—8 prosenttia nuorista kuitenkin joko jää toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle koulutuksen aloittamisvaiheessa tai keskeyttää myöhemmin opintonsa. Koulutuksesta tapahtuvan syrjäytymisen ehkäisemisessä keskeistä on panostaa peruskouluopetuksen laatuun ja jatko-opintojen ulkopuolelle syystä tai toisesta jäävien tai jättäytyvien nuorten ohjaukseen ja motivointiin. Tämä tarkoittaa sitä, että kunnilla olisi oltava riittävästi resursseja esimerkiksi perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseen, lukio-opetuksen laadun parantamiseen sekä riittävän opintojen ohjauksen takaamiseen lukioissa ja ammatillisen toisen asteen lähiopetustuntien määrän riittävyyden varmistamiseen.

Perusopetuksen oppilasmäärän arvioidaan ensi vuonna pienenevän 6 000 oppilaalla. Kun perusopetuksen määrärahan mitoituksessa käytetty keskimääräinen yksikköhinta peruskoulussa on ensi vuonna 4 966 euroa oppilasta kohti, syntyy oppilasmäärän pienentymisestä valtiolle säästöjä noin 30 000 000 euroa. Tämä summa tulee kokonaisuudessaan palauttaa perusopetuksen laadun parantamiseen.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 624/2004 vp viitaten ehdotamme,

että momentille 29.40.30 otetaan ylimääräisenä lisäyksenä 30 000 000 euroa yleissivistävän koulutuksen perusopetuksen laadun parantamiseen.

90. Taide ja kulttuuri

30. Valtionosuudet ja -avustukset yleisten kirjastojen käyttökustannuksiin (arviomääräraha)

Valtiontalouden säästötoimenpiteinä on kirjastojen lakisääteisiä valtionosuuksia siirretty veikkausvoittovarojen tuotosta rahoitettavaksi vuodesta 1994 lähtien niin, että vuoden 2001 talousarviossa alle 10 prosenttia valtionosuuksista katettiin yleisillä budjettivaroilla. Valtiontalouden tilanteen parantuessa eduskunta on useassa yhteydessä kiinnittänyt huomiota siihen, että lakisääteiset menot tulisi kattaa yleisillä budjettivaroilla. Eduskunta hyväksyi valtion vuoden 2000 talousarvion käsittelyn yhteydessä lausuman, jossa edellytettiin hallitukselta suunnitelmaa, jonka mukaisesti nyt veikkauksen ja raha-arpajaisten voittovaroista rahoitettavat lakisääteiset valtionosuudet siirretään vähitellen yleisistä budjettivaroista katettaviksi. Vuonna 2001 hyväksytyssä laissa raha-arpajaisten sekä veikkaus- ja vedonlyöntipelien tuoton käyttämisestä säädetään, että kirjastojen valtionosuuden siirtäminen yleisistä budjettivaroista katettavaksi 10 vuoden siirtymäajalla aloitetaan vuoden 2003 budjetissa. Tämän lisäksi eduskunta liitti asiaa koskevan ponnen valtion vuoden 2004 talousarviosta hallitukselle antamaansa vastaukseen. Hallituksen esitys ei nykyisellään vastaa eduskunnan tahtoa.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 47/2004 vp viitaten ehdotamme,

että momentille 29.90.30 otetaan lisäyksenä 5 000 000 euroa.

31. Valtionosuus- ja -avustus teattereiden ja orkestereiden käyttökustannuksiin (arviomääräraha)

Esitetyllä määrärahakorotuksella paikattaisiin teatterilain piirissä olevien teattereiden yhä syvenevää rahoitusongelmaa. Työvoimavaltaisen teatterialan kustannukset ovat nousseet vuosittain ilman, että teattereiden valtionosuuden perustana olevan henkilötyövuoden hintaa on korotettu. Kriisiä pahentaa se, että laskennallisten henkilötyövuosien määrä on jäänyt jälkeen todellisuudesta noin 200 henkilötyövuotta.

Esitetty määräraha käytettäisiin lain mukaisesti heikoimmassa asemassa olevien teatterilain piiriin kuuluvien alueellisten teattereiden, lastenteattereiden ja ruotsinkielisten teattereiden tilanteen helpottamiseen.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 509/2004 vp viitaten ehdotamme,

että momentille 29.90.31 otetaan lisäyksenä 1 000 000 euroa.

52. Veikkauksen ja raha-arpajaisten voittovarat taiteen edistämiseen (arviomääräraha)

Määrärahakorotuksella nostettaisiin teatterilain ulkopuolisen ns. vapaan teatterikentän tuki 1,7 miljoonaan euroon, mikä olisi se taso, jolle sitä teatterilain valmisteluvaiheessa vuonna 1993 kaavailtiin. Tämä olisi hätäapu, jolla pystyttäisiin turvaamaan vapaan teatterikentän toiminta tällä hetkellä.

Teatterilain ulkopuolinen vapaa ammattiteatterikenttä tuottaa Suomessa 17 prosenttia esityksistä, kerää 12 prosenttia katsojista ja saa 1,9 prosenttia valtionavusta. Palkattoman työn osuus on tällä hetkellä noin 66 prosenttia työajasta. Tämän palkattoman työn arvo on noin 3,5 miljoonaa euroa.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 823/2004 vp viitaten ehdotamme,

että momentille 29.90.52 otetaan lisäyksenä 1 000 000 euroa teatterilain ulkopuolisen vapaan teatterikentän tukeen.

40. Ratahallintokeskus

21. Perusradanpito (siirtomääräraha 2 v)

Rataverkon hyvä toimivuus on perusta koko liikennejärjestelmän toimivuudelle. Rataverkon keskeiset ongelmat ovat ikääntyminen ja ratakapasiteetin puute. Rataverkon ja rautatieliikenteen kehittäminen on edellytys junaliikenteen kilpailukyvyn parantamiselle. Sen sijaan, että radanpidon määrärahoja leikataan, niitä tulisi määrätietoisesti lisätä.

Perusradanpitoon kuuluvat ratojen kunnossapito ja korvausinvestoinnit, muun muassa päällysrakenteen uusiminen ja turvalaitetyöt. Suomen radat ovat ikääntyneet, ja korvausinvestointitarve on kasaantunut 1980-luvulla tapahtuneiden laiminlyöntien takia. Vaikka 1990-luvulta alkaen korvausinvestointeja on tehty runsaasti, ne sitovat edelleen suuren osan perusradanpidon rahoista. Ratahallintokeskuksen mukaan ratojen korvausinvestointeihin tarvittaisiin vuositasolla 170 miljoonaa euroa. Hallituksen esityksessä korvausinvestointeihin on varattu 140 miljoonaa euroa. Jotta korvausinvestointeja pystyttäisiin tekemään suunnitellussa tahdissa ja jotta liikenne- ja käyttörajoituksiin liikenneverkossa ei tarvitsisi korvausinvestointien viivästymisen takia turvautua, on perusteltua, että perusradanpidon rahoituspohjaa vahvistetaan.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 20/2004 vp viitaten ehdotamme,

että momentille 31.40.21 otetaan lisäyksenä 30 000 000 euroa.

60. Joukkoliikenteen palvelujen ostot, korvaukset ja tuet

63. Joukkoliikenteen palvelujen osto ja kehittäminen (siirtomääräraha 3 v)

Hallitus esittää joukkoliikenteen osto- ja kehittämismomentille 78,3 miljoonaa euroa. Joukkoliikenteen kilpailutilanne on viime vuonna toteutetun autoveron alennuksen sekä käytettyjen autojen tuonnin kasvun myötä tällä hetkellä Euroopan kovin. Liikenteen määrän kasvu kiihtyy, mutta tästä huolimatta hallitus jälleen kerran esittää joukkoliikenteen osto- ja kehittämismäärärahojen tuntuvaa leikkaamista.

Hallituksen talousarvioesitys vuodelle 2005 merkitsee sitä, että mahdollisuudet alue- ja kuntatason liikenteen tarkoituksenmukaiseen kehittämiseen heikkenevät entisestään. Karu tosiasia on se, että joukkoliikenteen toimintaedellytykset esimerkiksi Pohjois- ja Itä-Suomen haja-asutusalueilla tulevat vaikeutumaan ja matkustaminen kallistuu.

Joukkoliikenteen osto- ja kehittämismäärärahojen leikkaaminen puree myös kaupunkien joukkoliikenteeseen: joukkoliikenteen kehittäminen hidastuu ja paineet lippujen hintojen korottamiseen kasvavat. Hallituksen tavoite kasvattaa joukkoliikenteen osuutta henkilöliikenteestä kaupunkiseuduilla ei tämän määrärahan puitteissa näin ollen tule toteutumaan.

Esitys ei myöskään tue ponnisteluja liikenneturvallisuuden parantamiseksi, sillä joukkoliikenteen osuuden kasvattaminen henkilöliikenteestä on tutkimusten mukaan paras tapa parantaa liikenneturvallisuutta.

Joukkoliikenteen kehittämiseen tarvitaan myös uusia avauksia. Esimerkiksi alueellisten joukkoliikennejärjestelmien kehittämiseen (mm. pikaraitiotieyhteyksien rakentaminen) koko valtakunnan alueella tulisi valtion budjetista olla mahdollista anoa määrärahoja.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 258/2004 vp viitaten ehdotamme,

että momentille 31.60.63 otetaan lisäyksenä 10 000 000 euroa.

60. Energiapolitiikka

40. Energiatuki (arviomääräraha)

Uusiutuvien energialähteiden käytön edistäminen edellyttää hallitukselta pitkäjänteisiä toimia ja ennakoitavissa olevaa tukitasoa. Uusiutuvien energialähteiden kilpailukyvyn parantamisessa avainasemassa on teknologian kehittäminen. Eduskunnan keväällä 2001 hyväksymässä kansallisessa ilmasto-ohjelmassa todetaan, että Kioton ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää uusiutuvien energialähteiden käytön edistämiseen suunnattavan vähintään 33 500 000 euroa julkista energiatukea vuosittain vuoteen 2010 saakka. Kansallisessa ilmastostrategiassa linjataan investointituen lisäksi kolme muuta instrumenttia, joiden avulla uusiutuvan energian tuotantoa edistetään siten, että Suomi pystyy vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä Kioton sopimuksen edellyttämässä aikataulussa. Nämä kolme muuta instrumenttia ovat verotuki, uuden teknologian kehittäminen ja uuden rahoitusinstrumentin kehittäminen suurille demonstraatiohankkeille.

Viimeksi eduskunta edellytti hallituksen toteuttavan kansallisen ilmasto-ohjelman päätökset liittäessään ydinvoiman lisärakentamista koskevan periaatepäätöksen reunaehdoksi uusiutuvien energialähteiden käytön edistämistä ja energian säästöä koskevat ponnet. Lisäksi uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelman uudessa versiossa esitetään uusiutuvien energialähteiden käytölle ja uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotannon lisäämiselle korkeampaa tavoitetasoa kuin tähän saakka. Vuoteen 2003 saakka toteutunut energiatuki on vuosittain jäänyt noin 10 000 000 euroa alle ilmasto-ohjelman tavoitteen. Hallituksen esitys vuoden 2005 talousarvioksi ei korjaa tilannetta. Siinä energiatukeen esitetään 27 700 000 euroa. Määräraha jää noin 6 000 000 euroa alle kansallisessa ilmasto-ohjelmassa linjatun tarvetason. Tämän vuoksi myös uusittu uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelma voidaan unohtaa, koska rahaa siinä esitettyjen toimenpiteiden toteuttamiseen ei ole.

Ilmastostrategian ja keväällä 2002 tehdyn ydinvoiman lisärakentamista koskevan periaatepäätöksen yhteydessä hyväksyttyjen lausumien valossa demonstraatiohanketuen sisällyttäminen energiatuen myöntämisvaltuuksiin on välttämätöntä. Myös uudistetussa uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelmassa todetaan, että esimerkiksi tuulivoiman rakentamisen edistäminen toivotussa aikataulussa edellyttää hankerahoitusta demonstraatiohanketuen puolelta. Vain suuriin demonstraatiohankkeisiin tarkoitetun tuen avulla on mahdollista päästä uuden energiateknologian, kuten tuulivoiman, laajamittaiseen ja nopeutuvaan käyttöönottoon tulevaisuudessa myös Suomessa. Demonstraatiohankkeiden edistämiseen olisi ilmastostrategian mukaan varattava 17—34 miljoonaa euroa noin joka kolmas vuosi. Ensi vuodelle on demonstraatiohanketukea varattava 8 000 000 euroa. Kokonaisuudessaan on energiatukea näin ollen korotettava 14 000 000 eurolla.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 929/2004 vp viitaten ehdotamme,

että momentille 32.60.40 otetaan lisäyksenä 14 000 000 euroa.

15. Perhekustannusten tasaus

52. Lapsilisät (arviomääräraha)

Hallituksen tulopoliittisen sopimuksen vastapainoksi esittämästä veronkevennysvarasta on osa jaettava "veronkevennyksinä" lapsiperheille.

Lapsilisiä maksetaan kaikista alle 17-vuotiaista lapsista. Vuonna 2005 lapsilisä maksetaan arviolta 1 031 000 lapsesta. Vuonna 2003 Suomessa oli noin 400 000 alle 7-vuotiasta lasta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana lapsiperheet ovat tutkimusten mukaan köyhtyneet suhteessa muuhun väestöön, ja erityisesti näin on tapahtunut monilapsisille perheille. Lapsilisiä leikattiin vuonna 1995 osana laman takia tehtyjä leikkauksia. Viime vuonna tehtyä esitystä lukuun ottamatta lapsilisiin ei tämän jälkeen ole tehty edes indeksikorotuksia. Viime vuonna hallitus teki pienen korjauksen lapsilisiin korottamalla perheen ensimmäisen lapsen lapsilisää 10 eurolla. Hallituksen linjan myötä kaikkien muiden paitsi yksilapsisten perheiden lapsilisien reaaliarvo tulee tällä vaalikaudella edelleen vain laskemaan.

Tutkimusten mukaan lapsiperheiden köyhyysriski on suurin niissä perheissä, joissa lapset ovat pieniä, ja yksinhuoltajaperheissä. Siksi esitämme, että kaikille kouluikäisille lapsille maksetaan lapsilisän korotuksena 20 euroa kalenterikuukaudessa. Korotuksen kustannusvaikutus valtiontaloudelle olisi noin 96 000 000 euroa.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 33.15.52 otetaan ylimääräisenä lisäyksenä 96 000 000 euroa lapsilisän budjettiperusteiseen korottamiseen.

18. Sairausvakuutus

60. Valtion osuus sairausvakuutuslaista johtuvista menoista (arviomääräraha)

Vähimmäismääräistä vanhempainpäivärahaa saaneiden naisten määrä kasvoi voimakkaasti 1990-luvulla. Kun vuonna 1990 vanhempainpäivärahaa saaneista äideistä vain 5,3 prosenttia sai sitä vähimmäismääräisenä, oli vastaava osuus vuonna 1996 jo 30,1 prosenttia. Vuonna 2001 vielä 26,1 prosenttia äideistä sai alinta mahdollista vanhempainpäivärahaa. Vähimmäismääräisen vanhempainpäivärahan saajien määrä on jäänyt pysyvästi varsin korkealle tasolle.

Vähimmäispäivärahaa saaneiden kasvun taustalla vaikuttavat tärkeimpinä työttömyyden kasvu ja työtulojen mukaan määräytyvien päivärahojen laskentaperusteiden muutos vuoden 1996 alusta. Vähimmäismääräisen päivärahan alhaisen tason takia vähimmäismääräistä vanhempainpäivärahaa saavat joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen huomattavasti useammin kuin työtuloihin perustuvaa vanhempainpäivärahaa saavat. Tuoreen väitöskirjan (Arajärvi, 2002) mukaan vanhemmuuteen perustuvien päivärahojen vähimmäistaso on niin alhainen, että sen perustuslainmukaisuus on kyseenalainen.

Kasvukeskuksissa lapsiperheiden taakkana ovat lisäksi nopeasti kohonneet asumiskustannukset, jotka rasittavat pienituloisia perheitä voimakkaammin kuin jo asumisolonsa vakiinnuttaneita perheitä. Suurin ongelma lapsiperheiden tulonsiirroissa koskee kuitenkin äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan vähimmäistasoa. Vähimmäistasoa tulisikin korottaa selvästi hallituksen esittämästä 15,2 eurosta/pv vähintään työttömän täysimääräisen peruspäivärahan 23,4 euroa/pv tasolle. Tämä tarkoittaa päivärahan korotusta 8,2 euroa/pv.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 259/2004 vp viitaten ehdotamme,

että momentille 33.18.60 otetaan ylimääräisenä lisäyksenä 27 000 000 euroa äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan vähimmäistason korottamiseen budjettiperusteisesti työttömän täysimääräisen peruspäivärahan tasolle.

Vammaistyöryhmä "96 on selvittänyt muistiossaan vammaisten sosiaaliturvaa. Työryhmän mukaan vammaisten sosiaaliturvaa olisi ajanmukaistettava ja voimavarat kohdennettava niin, että ne kannustavat vammaisia aktiivisuuteen, kuten opiskeluun, työssäkäyntiin tai kuntoutukseen. Vaikka Vammaistyöryhmä "96:n ehdotusten toteuttaminen sisältyy nykyisen hallituksen ohjelmaan, on päätöksenteko kompastunut hallituksen sisäisiin ristiriitoihin. Tämä on erittäin valitettavaa, sillä vaikeavammaisten henkilöiden asema vaatisi parantamista.

Hallitusohjelman tavoite siitä, että ihmisten omaehtoista ponnistelua heidän hyvinvointinsa edistämiseksi kannustetaan, ei vammaisten henkilöiden osalta voi toteutua ilman välttämättömiä avustaja- ja tulkkipalveluja. Vammaistyöryhmän ehdotusten toimeenpano tulisi aloittaa muuttamalla henkilökohtaisen avustajan järjestelmää nykyistä laajemmaksi subjektiiviseksi oikeudeksi vaikeavammaisille henkilöille. Tämän lisäksi tulisi avustajapalvelujen rahoitus siirtää Kansaneläkelaitoksen alaisuuteen, jolloin avustajapalvelujen saatavuus ei olisi riippuvainen vain asuinkunnan vammaismyönteisyydestä.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 30/2004 vp viitaten ehdotamme,

että momentille 33.18.60 otetaan lisäyksenä 10 000 000 euroa vaikeavammaisten henkilökohtaisista avustajista aiheutuviin kustannuksiin.

32. Kuntien järjestämä sosiaali- ja terveydenhuolto

30. Valtionosuus kunnille sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannuksiin (arviomääräraha)

Kansallisen terveyshankkeen toimeenpanon yhtenä keskeisistä painopisteistä vuonna 2005 on hoitoon pääsyn ja jononhallinnan toteuttamisohjelman aloittaminen 1.3.2005 alkaen. Eduskunta on hyväksynyt hallituksen esityksen, jonka mukaan terveyskeskukseen pitäisi saada arkipäivisin virka-aikana välitön yhteys. Kiireettömän hoidon tarpeen arvioon terveyskeskukseen terveydenhuollon ammattihenkilölle, ei siis välttämättä lääkärille, olisi päästävä kolmessa arkipäivässä yhteydenotosta, ellei asiaa ole voitu hoitaa puhelinneuvonnalla. Lääketieteellisesti ja hammaslääketieteellisesti tarpeelliseksi todettuun hoitoon olisi päästävä kohtuullisessa ajassa, perusterveydenhuollossa viimeistään kolmessa kuukaudessa siitä, kun hoidon tarve on todettu.

Lakimuutos kiireettömään hoitoon pääsystä on tarpeellinen, mutta ongelmallista on, että hallitus ei ole talousarvioesityksessään kiinnittänyt huomiota lain taloudellisiin vaikutuksiin kuntataloudessa. Lain voimaasaattaminen on haaste kunnille ja johtanee kunnissa toimintojen kehittämiseen ja uudelleen organisoimiseen. Eräiden arvioiden mukaan lain voimaan saattamisesta ja hoitojonojen purkamisesta aiheutuu ensi vuonna kuntataloudelle noin 100 000 000 euron kustannuspaineet.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 851/2004 vp viitaten ehdotamme,

että momentille 33.32.30 otetaan ylimääräisenä lisäyksenä 100 000 000 euroa hoitotakuun toimeenpanoon liittyvään hoitojonojen purkuun.

99. Työministeriön hallinnonalan muut menot

23. Siviilipalvelus (arviomääräraha)

Siviilipalvelusmiehet ovat siviilipalveluksen aikana oikeutettuja ilmaiseen majoitukseen, jonka kustantaminen on siviilipalveluslaissa säädetty palveluspaikan tehtäväksi. Käytännössä tämä laissa turvattu oikeus ei kuitenkaan toteudu. Työministeriön vuonna 2000 tekemän selvityksen mukaan vain kolmannes siviilipalveluspaikoista selviytyy asumiskustannusten korvaamisesta moitteitta. Ääritapauksissa palveluspaikat ovat vaatineet siviilipalvelusmiehiltä kirjallista sopimusta, jossa miehet luopuvat lakisääteisestä oikeudestaan ilmaiseen majoitukseen palvelusaikana. Lainvastaiseen käytäntöön syyllistyvät mm. useat suuret kaupungit ja yliopistot.

Tilanne on hyvin vakava, sillä siviilipalvelusmiehet, joiden asumiskustannuksia ei palveluspaikka korvaa, eivät yleensä saa tukea asumiskustannuksiin muualtakaan. Ongelma on niin laaja, ettei se ole ratkaistavissa yksin viranomaisvalvontaa lisäämällä. Valvonnan kiristyminen myös luultavasti johtaisi siviilipalveluspaikkojen, joista jo nyt on ajoittain pulaa, määrän vähenemiseen. Tällöin osa siviilipalvelusmiehistä jäisi vaille palveluspaikkaa. Tälläkin hetkellä esimerkiksi monet kuntien organisaatiot tarvitsisivat ja ottaisivat mielellään vastaan siviilipalvelustyövoimaa, mutta kyseisillä tahoilla ei ole varoja asumiskustannusten korvaamiseen. Ainoa järkevä ratkaisu, joka turvaisi siviilipalvelusmiesten oikeuksien tasavertaisen toteutumisen, olisi siviilipalvelusmiesten asumiskustannusten siirtäminen valtion vastuulle. Asumiskustannusten osittainen siirto valtiolle sisältyi työministeriön keväällä 2000 laatimaan siviilipalveluslain muutosesitykseen. Parannus kuitenkin karsiutui esityksestä ennen hallituksen käsittelyä.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 510/2004 vp viitaten ehdotamme,

että momentille 34.99.23 otetaan lisäyksenä 4 000 000 euroa siviilipalvelusmiesten asumiskustannuksiin.

10. Ympäristön suojelu

63. (35.10.63 ja 64) Ympäristönsuojelun edistäminen (siirtomääräraha 3 v)

Momentin määrärahaa käytetään erityisesti vesiensuojelua edistäviin investointeihin yhdyskunnissa ja haja-asutusalueilla. Ympäristönsuojelun edistäminen on kuitenkin muutakin kuin vesiensuojelua. Esimerkiksi jätteiden synnyn ehkäisemistä tai materiaalien käytön ekotehokkuuden parantamista koskevia hankkeita on voitava edistää myös valtion talousarvion kautta. Hyvänä esimerkkinä ympäristönsuojelun edistämisestä on jätehuolto, joka juuri nyt on muutostilassa. Euroopan yhteisön jätehuoltopolitiikan ohjaavana periaatteena on jätehuoltovaihtoehtojen tärkeysjärjestys, jonka mukaan ensisijaisesti pyritään ehkäisemään jätteiden syntymistä, toissijaisesti hyödyntämään jätteitä (mm. uudelleenkäyttö, kierrätys ja energian talteenotto, jolloin etusijalla on tietyin edellytyksin jätemateriaalin hyödyntäminen) ja viimeisenä vaihtoehtona käsittelemään jätteet lopullisesti (mm. jätteenpoltto ilman energian talteenottoa ja sijoittaminen kaatopaikalle). Jätteiden synnyn ehkäisyä tukeviin hankkeisiin olisi tämän perusteella panostettava voimakkaasti.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 824/2004 vp viitaten ehdotamme,

että momentille 35.10.63 otetaan lisäyksenä 3 000 000 euroa.

99. Ympäristöministeriön hallinnonalan muut menot

65. Eräät avustukset (siirtomääräraha 3 v)

Jakajien määrä on viime vuosina lisääntynyt, samalla kun esimerkiksi ympäristö- ja luonnonsuojelujärjestöjen tehtäväkenttä on laajentunut. Uusia tehtäviä esimerkiksi ympäristöjärjestöille on tullut muun muassa kansalaisten osallisuutta edistämään pyrkivän ja ympäristöpolitiikkaa säätelevän kansainvälisen lainsäädännön kautta.

Tuen piirissä olevien järjestöjen lisäksi maassamme toimii vapaaehtoista eläinsuojelutyötä tekeviä valtakunnallisia järjestöjä, jotka tekevät merkittävää ehkäisevää ja korjaavaa eläinsuojelutyötä, huolehtivat valtiolle kuuluvasta eläinsuojeluvalvonnasta vapaaehtoisten eläinsuojeluvalvojien avulla sekä tiedottavat eläinsuojelukysymyksistä. Näiden järjestöjen avustuksista luovuttiin kokonaan vuonna 1992 lamaan vedoten. Eduskunta edellytti eläinsuojelujärjestöjen tuen sisällyttämistä ensi vuoden budjettiin vuoden 2004 valtion talousarviosta antamaansa mietintöön sisältyneessä ponnessa. On myös perusteltua, että Pidä Saaristo Siistinä -järjestön toimintakenttää laajennettaisiin siten, että järjestön tehtäväksi annettaisiin saaristossa kesäisin liikkuvien purjeveneiden septitankkien tyhjentäminen. Toimintakentän laajentaminen edellyttäisi järjestön toimintamäärärahojen lisäämistä 200 000 eurolla vuodessa.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 825/2004 vp viitaten ehdotamme,

että momentille 35.99.65 otetaan lisäyksenä 700 000 euroa valtakunnallisten ympäristö-, luonnonsuojelu- ja eläinjärjestöjen tukemiseen.

01. Tulon ja varallisuuden perusteella kannettavat menot

01. Tulo- ja varallisuusvero

Liikennepolitiikan lähtökohtana on oltava kestävän kehityksen periaate. Jotta joukkoliikenteen käyttö niin työmatka- kuin vapaa-ajankin liikkumisessa olisi nykyistä houkuttelevampaa, on lippujen hintataso pidettävä kilpailukykyisenä muiden kulkuvälinemuotojen hintatasoon verrattuna.

Tehokas keino edistää joukkoliikenteen käyttöä työmatkoilla on työsuhdematkalipun verotuskohtelun muuttaminen siten, että työnantajan luontoisetuna työntekijälleen tarjoaman matkalipun verotusarvo olisi sen ostohintaa pienempi. Työsuhdematkalippu oikeuttaisi julkisen liikenteen käyttöön asunnon ja työpaikan välisillä matkoilla. Nykymuotoinen, työsuhdematkalipun epätasa-arvoinen verokohtelu suhteessa autoetuun on perusteetonta, ja se on omiaan estämään työmatkaliikenteen siirtymistä raiteille ja busseihin. Joukkoliikenteen käytön lisääntymisen tarve on suurin kasvukeskuksissa ja etenkin pääkaupunkiseudulla, jossa liikenneruuhkat ovat kymmenen viime vuoden aikana paikoin jopa kaksinkertaistuneet työssäkäyntialueiden jatkuvasti kasvaessa ja yksityisautoilun lisääntyessä työmatka- ja vapaa-ajan liikkumisessa. Autojen seisominen ruuhkissa on haitallista niin ympäristölle kuin ihmisten terveydelle.

Laajasti koko Suomessa käytettynä työsuhdematkalippu tukisi monella alueella nyt vakavissa vaikeuksissa olevaa joukkoliikennettä. Joukkoliikenteen haasteet ja liikenteen kasvavat ympäristöhaitat edellyttävät kiireellisiä toimia.

Hallitusohjelmaan on tavoitteena kirjattu joukkoliikenteen parantaminen ja työmatkaliikenteen ohjaaminen joukkoliikenteen käyttöön. Nykyinen tilanne, jossa verotuksellisesti suositaan henkilöautoliikennettä, on niin ympäristön kuin joukkoliikenteen edistämisenkin kannalta kestämätöntä. Työsuhdematkalipun verotuskohtelun muuttaminen olisi todellinen näyttö halusta edistää joukkoliikennettä ja ratkaista liikenteeseen liittyviä ongelmia. Työsuhdematkalipun verotuskohtelun lieventämistä ehdotti viimeisimpänä liikenne- ja viestintäministeriön asiaa tutkinut työryhmä.

Edellä olevan perusteella ehdotamme

momentin 11.01.01 perusteluissa lausuttavaksi: