30. Kansainvälinen kehitysyhteistyö

66. Varsinainen kehitysyhteistyö (siirtomääräraha 3 v)

Suomen hallitus on sitoutunut hallitusohjelmassaan ja viime vuonna hyväksymässään kehityspoliittisessa ohjelmassaan mahdollistamaan Suomen kehitysyhteistyövarojen nousun YK:n suosittamalle 0,7 prosentin BKTL-tasolle vuonna 2010. Muista Pohjoismaista Norja, Tanska ja Ruotsi ovat jo aikapäiviä sitten saavuttaneet 0,7 prosentin tavoitteen ja ovat jopa sen ylittäneet. Jotta Suomi etenisi uskottavasti tavoitteensa saavuttamiseksi, hallituksen olisi tullut noudattaa Holkerin selvitysryhmän vuonna 2003 asettamaa aikataulua, jonka mukaan kehitysapu nousisi tasaisesti saavuttaen 0,55 prosentin tason vuonna 2007 ja 0,7 prosentin tason vuonna 2010.

Hallitus esittää kehitysyhteistyövarojen nostamista ensi vuonna 0,42 prosenttiin bruttokansantuotteesta ja kokonaismäärärahaksi 670,8 miljoonaa euroa. Kuluneena vuonna kehitysavun osuus on arviolta 0,39 prosenttia BKT:sta. Jotta määrärahojen nosto tapahtuisi tasaisesti vuoden 2010 tavoitetta kohti, osuuden tulee kuitenkin olla ensi vuonna 0,45 prosenttia. Tämä edellyttää arviolta 48 miljoonan euron lisäystä hallituksen esittämiin kehitysyhteistyövaroihin.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteiseen TAA 889/2005 vp viitaten ehdotan,

että momentille 24.30.66 otetaan lisäyksenä 48 000 000 euroa.

10. Tuomioistuinlaitos

23. Muiden tuomioistuinten toimintamenot (siirtomääräraha 2 v)

Kansalaisten oikeusturva edellyttää, että tuomioistuimilla on riittävät resurssit ratkaista asiat kohtuullisessa ajassa ja huolellisesti. Nykyisin tämä ei toteudu. Hovioikeuksissa on jutturuuhkaa. Ongelmia on myös hallinto-oikeuksissa, joissa esimerkiksi kaava-asioihin liittyvät valitukset viipyvät jopa yli vuoden ajan.

Tuomioistuinten toimintakyvyn parantaminen edellyttää lisärahoitusta.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 244/2005 vp viitaten ehdotan,

että momentille 25.10.23 otetaan lisäyksenä 3 000 000 euroa.

50. Rangaistusten täytäntöönpano

21. Rangaistusten täytäntöönpanon toimintamenot (siirtomääräraha 2 v)

Vankiloiden vankimäärät ja vankien ongelmat sekä vankiloissa että niiden ulkopuolella ovat vaikeutuneet vuosi vuodelta, eikä tälle kehitykselle ole näkyvissä loppua tulevaisuudessakaan. Toimintaresurssit ja henkilöstö eivät ole vankeinhoidossa eivätkä kriminaalihuollon vankilan ulkopuolisessa ennaltaehkäisevässä toiminnassa lisääntyneet samassa tahdissa kasvavien haasteiden kanssa. Resurssipula näkyy kriminaalihuollon mahdollisuuksissa suorittaa perustehtäväänsä ennaltaehkäistä uusintarikollisuutta.

Vankilan jälkeen siviilissä selvitäkseen entinen vanki tarvitsee vankilassa aloitetun hoidon ja kuntoutuksen jatkoa, joka ei nykyisin aina toteudu, vaikka monenlaisia projekteja asian tiimoilta on aloitettukin. Vain harvalla vangilla on vapautuessaan työpaikka, ja useilta puuttuu myös vakituinen asunto. Arkielämän perusasioiden kuntoon saattaminen on edellytyksenä negatiivisen kierteen loppumiselle. Askel takaisin rikolliseen elämäntapaan on erittäin todennäköinen, mikäli vankilajakson jälkeiseen elämään ei löydy riittävää tukea perusasioiden järjestämisessä. Monen vapautuvan vangin rikoskierre voitaisiin katkaista tehokkailla tukitoimilla vapautumisen jälkeen.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 793/2005 vp viitaten ehdotan,

että momentille 25.50.21 otetaan lisäyksenä 2 500 000 euroa kriminaalihuollon ennalta ehkäisevään toimintaan.

01. Sisäasianministeriö

Pääministeri Matti Vanhasen hallitus käynnisti keväällä 2005 koko yhteiskuntaa syvästi koskettavan kunta- ja palvelurakenneuudistuksen (PARAS-hanke). Hanketta ei ole mainittu lainkaan hallitusohjelmassa, eikä siitä ole käyty yhtään keskustelua eduskunnassa. PARAS-hanke koskettaa jokaista ihmistä Suomessa. Lisäksi sillä on tärkeä merkitys elinkeinoelämälle, kunta-alan palveluksessa oleville sadoilletuhansille ihmisille sekä kuntien ja valtion suhteelle ja vastuunjaolle. Uudistusta voidaan perustellusti kutsua vuosisadan kuntareformiksi. PARAS-hanke on tarpeellinen osaratkaisu kuntien talouteen ja palvelujen turvaamiseen.

Näin tärkeää yhteiskunnallista uudistusta ei voida demokraattisessa järjestelmässä ja hyvän päätöksenteon periaatteita noudattaen valmistella eteenpäin ilman, että lainsäädäntö- ja budjettivaltaa käyttävä ja kokonaisvastuuta kantava eduskunta käsittelee uudistuksen keskeiset lähtökohdat, tavoitteet, toteutuskeinot ja aikataulun sekä lausuu arvionsa erilaisista malleista. PARAS-hankkeen pikainen eduskuntakäsittely on välttämätöntä siksi, että hanketta ei ole voitu käsitellä hallitusohjelman hyväksymisen yhteydessä eikä muissakaan yhteyksissä.

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että luvun 26.01 perusteluissa kohdassa "Kunnat" lausuttaisiin:

75. Poliisitoimi

21. Poliisitoimen toimintamenot (siirtomääräraha 2 v)

Avoinna olevien poliisinvirkojen välitön täyttäminen on tärkeää tilanteessa, jossa huumausainerikollisuus levittäytyy yhä uusille alueille. Resurssipula on aiheuttanut normaalin päivystysvalmiuden heikentymistä ja lisännyt kansalaisten turvattomuuden tunnetta, kun virka-avun saaminen on viivästynyt etenkin syrjäseuduilla. Tavanomaisen poliisityön lisäksi resursseja tarvitaan monimutkaistuvan talousrikollisuuden selvittämiseen ja kansainvälisten rikollisverkostojen torjumiseen. Kymmenen miljoonan euron lisäpanostuksella saataisiin noin 250 poliisin virkaa täytettyä vuodeksi.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 404/2005 vp viitaten ehdotan,

että momentille 26.75.21 otetaan lisäyksenä 10 000 000 euroa.

80. Pelastustoimi

22. Erityismenot (arviomääräraha)

Eduskunta päätti vuoden 2003 talousarvion käsittelyn yhteydessä, että se edellyttää, että mahdollisuudet aloittaa lääkäri- ja pelastushelikopteritoiminta valtakunnallisena, valtion talousarviosta rahoitettavana toimintana selvitetään pikaisesti, jotta sen keskeiset periaatteet voidaan sisällyttää jo keväällä 2003 nimitettävän uuden hallituksen hallitusohjelmaan. Vanhasen hallituksen hallitusohjelmassa otettiinkin tavoitteeksi, että lääkäri- ja pelastushelikopteritoimintaa kehitetään osana turvaverkostoa koko maassa. Tarkoituksena on pelastushelikopteritoiminnan rahoituksen siirtäminen raha-automaattiavustusten sijaan valtion talousarviosta tapahtuvaksi.

Rahoitusta selvittänyt työryhmä päätyi tammikuussa 2004 ns. kumppanuusmalliin, jossa lentotoiminnan kustannukset katettaisiin raha-automaattiavustuksilla, terveydenhuollon lisäkustannukset sisällytettäisiin täysimääräisesti sairaanhoitopiirien valtionosuuteen ja pelastustoiminnassa sekä kadonneiden henkilöiden etsinnässä käytettäisiin sisäasiainministeriön erityismäärärahaa. Yhdistykselle jäisi vielä tarve omarahoituksen hankkimiseen, mutta sen osuus laskisi oleellisesti. Tarkoituksena on, että lääkäri- ja pelastushelikopteritoiminta osana terveydenhuolto- ja pelastusjärjestelmää tulee täysin määriteltyä ja toiminta vakiinnutetaan.

Kuitenkaan vuoden 2006 talousarvio ei toteuta eduskunnan alkuperäistä tavoitetta siirtää lääkäri- ja pelastushelikopteritoiminta valtion rahoitettavaksi. Rahoituksen osittainen jakaminen sairaanhoitopiireille heikentää entisestään taloudellista asemaa kunnissa, jotka vastaavat pitkälti näiden rahoituksesta.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 405/2005 vp viitaten ehdotan,

että momentille 26.80.22 otetaan lisäyksenä 2 000 000 euroa pelastushelikopteritoiminnan tukemiseen.

97. Avustukset kunnille

31. Kuntien yleinen valtionosuus ja verotuloihin perustuvat tasaukset ja siirtymätasaukset (arviomääräraha)

Pääministeri Paavo Lipposen I hallitus leikkasi kuntien valtionosuuksia vuodesta 1997 alkaen. Samanaikaisesti heikennettiin kuntien oikeutta yhteisöveron tuottoon. Kuntien veropohjaa on leikattu vuodesta 1997 peräti 1,5 miljardilla eurolla. Lipposen II hallitus antoi kuntien valtionosuuksiin vuosittain indeksikorotukset vain 50-prosenttisesti. Vaalilupaukset pettäen ei pääministeri Vanhasenkaan hallitus halua antaa kuntien valtionosuuksiin täysimääräistä indeksikorotusta vuonna 2006. Näin kunnat kärsivät kustannusten noususta edelleen huomattavan osan. Vain 75 prosentin indeksikorotus leikkaa kunnilta 40 miljoonaa euroa niille kuuluvia valtionosuuksia.

Köyhimmille kunnille, joilla on suuria vaikeuksia lakisääteisten palvelujen ylläpitämisessä, indeksileikkaus on kaikkein pahin, koska niille valtionosuuksien suhteellinen merkitys on kaikkein suurin. Hallitus lisää näin edelleen kuntien ja kuntalaisten eriarvoisuutta.

Kuntien valtionosuudet jakautuvat kolmen pääluokan kesken siten, että noin 40 000 000 euron lisäystarve kohdistuu seuraavasti:

• sisäasiainministeriö 2 400 000 euroa (6 %)
• opetusministeriö 15 000 000 euroa (37 %)
• sosiaali- ja terveysministeriö 22 600 000 euroa (57 %).

Kuntien valtionosuuksiin esitetään täysimääräistä indeksitarkistusta kaikissa em. pääluokissa.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 246/2005 vp viitaten ehdotan,

että momentille 26.97.31 otetaan budjettiperusteisena lisäyksenä 2 400 000 euroa täysimääräisen indeksitarkistuksen tekemiseen kuntien yleisiin valtionosuuksiin.

34. Kuntien harkinnanvarainen rahoitusavustus (kiinteä määräraha)

Pääministeri Matti Vanhasen hallitus leikkaa vuoden 2006 talousarvioehdotuksessaan kuntien harkinnanvaraisiin rahoitusavustuksiin osoitettua määrärahaa yli 15 000 000 euroa, vaikka negatiivisen vuosikatteen kuntien lukumäärä ja kuntatalouden ongelmat ovat kasvussa. Vuodelle 2006 esitetään kuntien harkinnanvaraiseen rahoitusavustukseen määrärahaa 25 miljoonaa euroa, kun vastaava määrä vuoden 2004 tilinpäätöksen mukaan oli hieman yli 48 miljoonaa euroa. Vuoden 2005 varsinaisessa talousarviossa määräraha oli 30 miljoonaa euroa, ja sitä on tarkoitus korottaa lisätalousarviossa 10 miljoonalla eurolla.

Harkinnanvaraista rahoitusavustusta on tänä vuonna hakenut 238 kuntaa, kun vuonna 2004 avustusta haki 215 kuntaa. Tämäkin osoittaa kuntien taloudellisen tilanteen entisestään heikentyneen. Erityisesti väestöään menettävät maaseutukunnat ajautuvat hallituksen politiikan takia yhä vakavampaan talousahdinkoon, kun verotulot vähenevät ja asukas- ja oppilaskohtaiset valtionosuudet supistuvat. Hallituksen politiikka ajaa kansalaiset asuinpaikan perusteella niin eriarvoiseen asemaan, että kansalaisten perustuslaillinen tasavertaisuus on vakavasti uhattuna.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 406/2005 vp viitaten ehdotan,

että momentille 26.97.34 otetaan lisäyksenä 10 000 000 euroa.

40. Yleissivistävä koulutus

30. Valtionosuus ja -avustus yleissivistävän koulutuksen käyttökustannuksiin (arviomääräraha)

a) Kuntien menot kasvavat viiden prosentin vuosivauhtia, selvästi kansantaloutta nopeammin. Viime vuoden tilinpäätöstiedot kertovat, että joka kolmannessa kunnassa vuosikate oli miinuksella ja talous alijäämäinen. Kuntien velkataakka kasvoi peräti miljardilla eurolla. Tilanne tulee vielä vaikeutumaan, sillä väestön ikääntymisestä johtuva palveluiden kasvava kysyntä saavuttaa huippunsa vasta ensi vuosikymmenellä.

Valtio on velkaa kunnille vuosien 2001—2004 valtionosuuksien kustannustenjaon tarkistusten perusteella 366 miljoonaa euroa. Alun perin velka oli 502 miljardia euroa, josta kuntien opetustoimesta puuttuva osuus on noin neljännes. Velan maksua on osittain siirretty vuoteen 2008 asti. Tämä ns. yksipuolinen pakkolaina on kunnille kuuluvaa rahaa, joka on jäänyt valtiolle vain, koska kunnallisten palvelujen todellisista kustannuksista ei maksuhetkellä ole ollut reaaliaikaista tietoa. Kunnat ovat heikon taloustilanteen vuoksi pakotettuja heikentämään peruspalveluja sekä lomauttamaan ja irtisanomaan henkilöstöä. Työllisyyden ja henkilöstön jaksamisen näkökulmastakin tilanne on kestämätön.

Valtio saa lainaa rahamarkkinoilta euroalueen alhaisimmalla korolla, mutta kunnat joutuvat ottamaan uutta velkaa korkeammalla korolla kuin valtio. Koko julkisen talouden kannalta on perusteltua, että valtio maksaa merkittävän osan velkaansa kunnille viipymättä ja helpottaa kuntien pahenevaa talousahdinkoa, josta vaikeimmassa asemassa olevat ihmiset kärsivät eniten.

Edellä esitetyn perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 250/2005 vp viitaten ehdotan,

että momentille 29.40.30 otetaan budjettiperusteisena lisäyksenä 15 000 000 euroa täysimääräisen indeksitarkistuksen tekemiseen kuntien yleissivistävän koulutuksen käyttökustannusten valtionosuuksiin.

b) Momentin 26.97.31 kohdalla esitetyn perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 890/2005 vp viitaten ehdotan,

että momentille 29.40.30 otetaan budjettiperusteisena lisäyksenä 35 000 000 euroa kuntien opetustoimen valtionosuuteen.

70. Opintotuki

55. Opintoraha ja asumislisä (arviomääräraha)

a) Opintotuki on välttämätön edellytys sille, että kaikilla nuorilla on sosiaalisesta taustastaan riippumatta mahdollisuus opiskella tehokkaasti kykyjensä mukaisesti. Opintotuki koostuu opintorahasta, asumislisästä ja valtion takaamasta opintolainasta.

Muut kuin opiskelijat voivat saada yleistä ympärivuotisesti maksettavaa asumistukea. Näin opiskelijat ovat perusteettomasti epäoikeudenmukaisessa asemassa muihin väestöryhmiin verrattuna. Lähtökohtana tulisi olla opiskelijoiden ja muun väestön asumisen tuen tason yhtenäisyys. Tämä on myös opetusministeriön työryhmän mietinnössä Kannustava opintotuki 18:2002 esittämä kanta. Lisäksi opiskelijan taloutta rasittaa se, että opintotukijärjestelmään liittyvää asumislisää ei makseta opiskelijalle niiltä kuukausilta, joina hän ei opiskele päätoimisesti. Pääsääntöisesti opiskelijoille aiheutuu asumisesta samanlaiset kustannukset kaikkina kuukausina.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 804/2005 vp viitaten ehdotan,

että momentille 29.70.55 otetaan lisäyksenä 18 000 000 euroa opintotuen asumislisän budjettiperusteiseen maksamiseen ympärivuotisesti.

b) Opintotuen toinen epäkohta on se, että muussa kuin korkeakoulussa opiskelevien opiskelijoiden vanhempien tulot otetaan huomioon opintorahaa myönnettäessä, kun opiskelija on alle 20-vuotias, ja asumislisää myönnettäessä, kun opiskelija on alle 18-vuotias. Huomioon otettavien tulojen rajaa ei ole nostettu lainkaan vuoden 1994 jälkeen. Tulorajat ovat jääneet kohtuuttoman alhaiselle tasolle. Tämän johdosta noin 40 000 opiskelijaa on tuen ulkopuolella. Monille tämä merkitsee opiskelumahdollisuuksien epäämistä. Lisäksi järjestelmä kohtelee eriarvoisesti eri tasoilla opiskelevia nuoria. Vanhempien tulorajoja tulee nostaa ensi vaiheessa niin, että vuoden 1994 jälkeen tapahtunut rahan arvon aleneminen otetaan huomioon. Tämä edellyttää 10 000 000 euron lisäystarvetta määrärahaan.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 253/2005 vp viitaten ehdotan,

että momentille 29.70.55 otetaan lisäyksenä 10 000 000 euroa opintotuen budjettiperusteiseen korottamiseen vanhempien tulorajoja nostamalla.

98. Liikuntatoimi

50. Veikkauksen ja raha-arpajaisten voittovarat urheilun ja liikuntakasvatuksen edistämiseen (arviomääräraha)

Erityisesti lasten ja nuorten saaminen urheiluharrastusten pariin on tärkeää. Lasten ja nuorten fyysinen kunto on viime vuosina huolestuttavasti heikentynyt, koska vain kolmannes heistä liikkuu kehityksensä kannalta riittävästi. Liikuntaharrastukset ehkäisevät myös nuorten syrjäytymistä ja auttavat itsetunnon kehittymisessä. Liikunnalla on selkeä merkitys terveydelle, sosiaalisuuden kehittymiselle ja jopa koulumenestykselle.

Liikuntajärjestöjen toiminta ja kasvavat kustannukset (mm. kuntien perimät liikuntapaikkavuokrat) on jouduttu yhä enemmän rahoittamaan tavallisten perheiden kukkarosta sillä seurauksella, että monissa perheissä lapsilla ei ole taloudellisia edellytyksiä harrastaa haluamiaan urheilulajeja. Tilanteen korjaamiseksi valtion rahoitusosuutta liikuntajärjestöjen budjeteista on nostettava.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 75/2005 vp viitaten ehdotan,

että momentille 29.98.50 otetaan lisäyksenä 1 000 000 euroa ja

että momentin perusteluihin lisätään maininta, että määrärahasta osoitetaan 32 350 000 euroa jaettavaksi liikuntajärjestöille.

20. Maatalous

61. Siirto Maatilatalouden kehittämisrahastoon (kiinteä määräraha)

Hallitus osoittaa Maatilatalouden kehittämisrahastoon (Makera) siirrettäväksi vain 1,3 miljoonaa euroa. Tämä ei riitä lain edellyttämiin tarpeisiin. Määrärahaa tulee kasvattaa, jotta maatalouden ja muiden rakennepoliittisesti perusteltujen hankkeiden rahoitus voidaan turvata. Näin voidaan maatalouden ja maaseudun alasajoa estää.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 256/2005 vp viitaten ehdotan,

että momentille 30.20.61 otetaan lisäyksenä 8 000 000 euroa.

24. Tiehallinto

Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen menokehyspäätöksessä on vahvistettu, että valtion osakemyyntitulojen 500 miljoonan euron yli menevästä osasta enintään 10 prosenttia voidaan käyttää infrastruktuuri-investointeihin ja tutkimus- ja kehitystoimintaan. Hallituksen päätös merkitsee sitä, että omaisuuden myyntituloja ei voida käyttää perustellusti uuden omaisuuden luomiseen siten, että hyöty koituisi erityisesti elinkeinotoiminnoille sekä kansantaloudelle liikenneolojen parantamisen kautta. Monet tärkeät hankkeet, jotka parantaisivat elinkeinotoimintoja, maakuntien elinvoimaisuutta ja turvallisuutta, odottavat rahoitusta. Näihin on perusteltua käyttää myyntituloja. Määrän tulisi olla vähintään 20 prosenttia.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 260/2005 vp viitaten ehdotan,

että luvun 31.24 perusteluissa lausuttaisiin

21. Perustienpito (siirtomääräraha 2 v)

Suomen tieverkon (mukaan lukien kadut) yhteispituus on noin 460 000 km, ja sen pääoma-arvo on noin 26 miljardia euroa. Tätä merkittävää kansallista pääomaa ei tule päästää rappeutumaan, koska siinä tapauksessa tiestön saattaminen ennalleen muodostuu kohtuuttoman kalliiksi. Tieverkon laadun vähittäinen heikkeneminen aiheuttaisi myös merkittäviä haittoja perusteollisuuden kuljetuksille ja osaltaan vaikeuttaisi maaseudun väestön ja yritystoiminnan toimintaedellytyksiä.

Viime vuosikymmenellä valtion kokonaisrahoitus liikenneinfrastruktuuriin on pysynyt suhteellisen vakaana. Tänä aikana on erityisesti panostettu rataverkkoon, minkä vuoksi tienpidon vuosirahoitus on pienentynyt 200—300 miljoonaa euroa vuosikymmenen alusta. Vähennykset ovat erityisesti kohdistuneet tieverkon kehittämisen rahoitukseen.

Tämän vuoksi maamme perustiestön kunto on viime vuosina heikentynyt varsin huomattavasti. Tiestön perusparannukseen ei ole riittänyt tarpeeksi määrärahoja, ja myös kunnossapitotyöt ovat jääneet vähiin. Perustienpito on infrastruktuurin ylläpitoa ja yleisen turvallisuuden parantamista, mutta samalla tehokas keino tukea tasapainoista aluekehitystä ja työllisyyttä.

Valtion vuoden 2006 talousarvioesityksessä perustienpidon rahoitus pienenee edelleen parin viime vuoden rahoitukseen verrattuna, mikä merkitsee toiminta- ja taloussuunnitelmassa esitettyjen toimenpiteiden olennaista vaikeutumista.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 806/2005 vp viitaten ehdotan,

että momentille 31.24.21 otetaan lisäyksenä 30 000 000 euroa.

78. Eräät tiehankkeet (arviomääräraha)

a) Valtatie 4 eli E75-tie on osa eurooppalaista TEN-päätieverkkoa. Se on Suomen selkeästi tärkein pääväylä, joka kulkee Helsingistä Lahden, Jyväskylän ja Oulun kautta pohjoiseen. Liikennemäärät ovat erittäin suuret ja kasvavat jatkuvasti. Valtatie 4 on ainoa keskeltä Suomea kulkeva väylä, koska sen rinnalla ei ole rautatietä eikä vesiteitä. Siksi tiellä on myös valtaisa raskas liikenne henkilöliikenteen ohella. Valtatie 4 on Heinolan Lusin ja Vaajakosken väliltä kapea, mutkainen, mäkinen ja sen varrella on melko paljon asutusta. Tieosuus on hyvin vaarallinen, mistä kertoo karusti myös suuret vakavien onnettomuuksien määrät. Lusi—Vaajakoski-tieosuuden kunnostaminen on kiireellistä. Se kuuluu valtioneuvoston hyväksymään I koriin eli tällä vaalikaudella aloitettavien hankkeiden joukkoon. Määräraha kuitenkin yhä puuttuu. Edelleen tulee kiirehtiä Jyväskylän pohjoispuolella olevan Kirri—Hirvaskangas-osuuden kunnostusta. Suunnitteluun pitää osoittaa varat ja työt saattaa alulle heti, kun eteläisempi osuus on kunnostettu.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 261/2005 vp viitaten ehdotan,

että momentille 31.24.78 otetaan lisäyksenä 10 000 000 euroa valtatien 4 perusparantamiseen välillä Lusi—Vaajakoski sekä perusparannuksen suunnitteluun välillä Kirri—Hirvaskangas.

b) Valtatie 5 on Pohjois-Savon ja Kainuun tärkein pohjois-eteläsuuntainen maantieyhteys, ja se on samalla yksi tärkeimmistä Suomen valtateistä. Veneilykauden aikana siltojen avaus pysäyttää usein liikenteen viitostiellä. Kunnostuksen kustannusarvio on 49,7 miljoonaa euroa.

Kuopion seudun ja koko Itä-Suomen kehittymisen kannalta on tärkeää kehittää nopeita henkilö-, tavara- ja tietoliikenneyhteyksiä vastaamaan nykyisiä ja tulevia tarpeita. Liikenteellisenä pullonkaulana Kuopion kaupunkiseudulla ovat Kallan sillat. Liikennemäärät silloilla ovat 27 000—32 000 autoa vuorokaudessa.

Kallan siltojen korottaminen parantaa viitostien liikennöintiä ja turvallisuutta sekä edistää merkittävästi Kuopion pohjoispuolella sijaitsevien Sorsasalon ja Lentokentän yritysalueiden kehitysedellytyksiä. Siltojen korottamissuunnitelmat on käynnistettävä mahdollisimman pian.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 410/2005 vp viitaten ehdotan,

että momentille 31.24.78 otetaan lisäyksenä 10 000 000 euroa Kuopion Kallan siltojen korottamishankkeen aloittamiseen.

c) Määrärahan osoittaminen kantatien 51 perusparantamiseen välillä Kivenlahti—Kirkkonummi.

Eräs Suomen liikenteellisesti vaarallisimpia tieosuuksia on kantatie 51. Liikenne tiellä on jatkuvasti kasvanut ja kasvaa edelleen. Länsiväylän jatkoa moottoritienä Kirkkonummelle pidetään eri liikennejärjestöissä lähes välttämättömänä. Tästä huolimatta hallitus ei ole sitä sisällyttänyt tämän hallituskauden ohjelmaan. Liikenteen sujuvuuden ja turvallisuuden kannalta on erityisen tärkeää, että työt edellä mainitulla tieosuudella voidaan aloittaa niin pian kuin vain on mahdollista. Hankkeen koko kustannusarvio on 49 miljoonaa euroa.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 226/2005 vp viitaten ehdotan,

että momentille 31.24.78 otetaan lisäyksenä 10 000 000 euroa kantatien 51 kunnostamiseen välillä Kivenlahti—Kirkkonummi.

25. Tienpidon valtionavut

50. Valtionapu yksityisten teiden kunnossapitoon ja parantamiseen (siirtomääräraha 3 v)

Yksityistiet ovat tärkeä osa kokonaistieverkkoa. Näiden teiden kunnossapito ja parantaminen on koko yhteiskunnan asia. Viime vuosina valtio on osallistunut näiden teiden ylläpitoon niin vähän, että ihmisten eriarvoisuus on kasvanut ja tiestön kunto on heikentynyt. Turvallisuus ja monipuoliset kuljetustarpeet edellyttävät, että valtio palauttaa avustukset yksityisille teille riittävän korkealle tasolle. Tämä on myös aluepoliittisesti perusteltua ja keventää kuntien kasvanutta taakkaa.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 263/2005 vp viitaten ehdotan,

että momentille 31.25.50 otetaan lisäyksenä 5 000 000 euroa.

40. Ratahallintokeskus

21. Perusradanpito (siirtomääräraha 2 v)

Rataverkon kunto on edelleen monin paikoin kriittinen. Ratojen huonokuntoisuuden takia kuljetusten turvallisuusriskit kasvavat ja aikataulujen noudattaminen vaikeutuu. Useille rataosuuksille on asetettu liikennerajoituksia, ja niitä saatetaan joutua lisäämään tuntuvasti. Liikennerajoitukset aiheuttavat rautatiejärjestelmän sidonnaisuuksien takia ongelmia koko päärataverkolle. Nämä ongelmat puolestaan heikentävät rautateiden asiakaspalvelua ja kilpailukykyä.

Henkilöliikenteen osalta alennetut nopeusrajoitukset heikentävät rautateiden kilpailukykyä nopeana liikkumismuotona muihin kulkuvälineisiin verrattuna. Alenevat matkustajamäärät puolestaan johtavat lipputulojen vähenemiseen, mikä näkyy valtion kassan osalta siten, että VR:n tuotot pienenevät.

Rataverkon kehittämisen rinnalla on huolehdittava siitä, että rataverkko pidetään jatkossakin koko maan kattavana. Ratojen kunnossapitoon ja korjausinvestointeihin on suunnattava budjettivaroja niin, että Ratahallintokeskuksella on mahdollisuus suunnitelmallisesti pääratojen lisäksi pitää myös ns. vähäliikenteiset radat liikennöitävässä kunnossa.

Tavaraliikenteen osalta ratojen huonokuntoisuudesta johtuvat painorajoitukset vaikeuttavat merkittävällä tavalla esimerkiksi puutavaraliikenteen kuljetuksia. Tämä vaikuttaa suoraan näitä kuljetuksia käyttävien yritysten toimintaedellytyksiin. Vaunukuormien kasvattaminen vastaavasti lisäisi rautatiekuljetusten kilpailukykyä. Rataverkon huono kunto johtaa vähitellen siihen, että yhä enemmän teollisuuden kuljetuksia ja myös matkustajaliikennettä siirtyy jo ennestään suuresti rasitetuille ja huonokuntoisille maanteille.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 412/2005 vp viitaten ehdotan,

että momentille 31.40.21 otetaan lisäyksenä 32 000 000 euroa rautateiden päällysrakenteiden uusimiseen.

60. Joukkoliikenteen palvelujen ostot, korvaukset ja tuet

63. Joukkoliikenteen palvelujen osto ja kehittäminen (siirtomääräraha 3 v)

Joukkoliikenteen toimintaedellytykset ja palvelut ovat koko hallituskauden ajan heikentyneet ja rahoitus vähentynyt. Valtion talousarviossa 2006 valtion avustusta joukkoliikenteelle leikataan noin 3,8 miljoonaa euroa, mikä merkitsisi noin 1 400 päivittäisen bussivuoron lakkauttamista ja vaikuttaisi kymmenien tuhansien ihmisten liikkumistapoihin. Vuorojen raju karsiminen vähentäisi paitsi kuntakeskusten välisiä tärkeitä yhteyksiä myös 400 työpaikkaa maaseudulla, missä työtilaisuuksia on muutenkin enää vähän jäljellä.

Kaupunki-, seutu- ja työmatkalippujen hinnanalennuksiin varattujen määrärahojen budjettileikkaukset (1,3 miljoonaa euroa) nostaisivat bussimatkojen hintoja ja heikentäisivät entisestään joukkoliikenteen kysyntää ja tarjontaa. Seutulippuja käytetään yli 300 kunnan alueella.

Raju tosiasia on se, että joukkoliikenteen toimintaedellytykset esimerkiksi Pohjois- ja Itä-Suomen haja-asutusalueilla tulevat vaikeutumaan ja matkustaminen kallistuu. Joukkoliikenteen osto- ja kehittämismäärärahojen leikkaaminen puree myös kaupunkien joukkoliikenteeseen: joukkoliikenteen kehittäminen hidastuu ja paineet lippujen hintojen korottamiseen kasvavat. Hallituksen tavoite kasvattaa joukkoliikenteen osuutta henkilöliikenteestä kaupunkiseuduilla ei tämän määrärahan puitteissa näin ollen tule toteutumaan. Lisäksi kallistuneiden polttoaineiden aikana on suurta viisautta tukea joukkoliikennettä.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 413/2005 vp viitaten ehdotan,

että momentille 31.60.63 otetaan lisäyksenä 3 500 000 euroa.

60. Energiapolitiikka

40. Energiatuki (arviomääräraha)

Kotimaisten ja uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen on panostettava sekä energiantarpeen kasvun että ilmastokysymysten takia. Hallitus esittää määrärahan vähennystä, vaikka energiansäästön sekä erityisesti puun, tuulivoiman ja kierrätyspolttoaineiden käytön lisäämiseksi panostusten tulisi olla tuntuvia juuri nyt.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 77/2005 vp viitaten ehdotan,

että momentille 32.60.40 otetaan lisäyksenä 5 000 000 euroa energiatukeen energiansäästön sekä puun ja kierrätyspolttoaineiden käytön edistämiseksi.

15. Perhekustannusten tasaus

52. Lapsilisät (arviomääräraha)

Lapsiperheiden köyhyysaste on kaksinkertaistunut kymmenen viime vuoden aikana. Kiireellisimpänä tukea tarvitsevat yksihuoltajaperheet, joiden tulokehitys on lapsiperheidenkin joukossa ollut heikointa. Osasyynä köyhien perheiden määrän kasvuun on se, että lapsilisien ostovoima ei ole noussut kuluttajahintojen mukana.

Yksinhuoltajan lapsesta lapsilisä maksetaan korotettuna. Lapsilisää saavista on yksinhuoltajien lapsia noin 157 500. Yksinhuoltajalle maksetaan nyt jokaisesta lapsesta lapsilisään yksinhuoltajakorotusta 36,60 euroa. Lapsiperheiden aseman parantamiseksi tulee lapsilisän yksinhuoltajakorotuksen nostaa 5 eurolla kuussa eli 41,60 euroon.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 891/2005 vp viitaten ehdotan,

että momentille 33.15.52 otetaan lisäyksenä 10 000 000 euroa yksinhuoltajille maksettavien lapsilisien budjettiperusteiseen korottamiseen.

18. Sairausvakuutus

60. Valtion osuus sairausvakuutuslaista johtuvista menoista (arviomääräraha)

a) Perustoimeentuloksi on laskettu riittävän työttömyyspäiväraha, joten ei voi ajatella, että vähemmällä korvauksella tulisi toimeen. Äideistä noin neljäsosalla on alle työttömän peruspäivärahan suuruinen vanhempainraha. Äitiyspäivärahan pienuutta perustellaan lapsilisän tuomalla kompensaatiolla. Tosiasiallisesti lapsilisä ei riitä kattamaan lapsesta aiheutuvia kuluja, joten 15,20 euron suuruinen minimiäitiys- ja vanhempainpäiväraha ei ole kohtuullinen.

Pienin äitiys- ja vanhempainraha on edelleen pienempi kuin matalin työttömyyskorvaus. Tämä on kohtuutonta ja väärin, siksi tulee äitiys- ja vanhempainpäivärahan minimimäärää nostaa pienimmän työttömyysturvan tasolle kaikkien etuuden saajien osalta. Nykyisen äitiys-, ja vanhempainpäivärahan minimimäärä on 15,20 euroa päivässä, ja sitä maksetaan kuudelta päivältä viikossa. Ilman lapsikorotuksia maksettu täysi työmarkkinatuki tai vastaavasti työttömän peruspäiväraha on 23,24 euroa päivältä, ja sitä maksetaan viideltä päivältä viikossa. Jotta äitiyspäiväraha olisi kuukausitasolla vastaavan suuruinen, sen tulisi olla 19,37 euroa.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 807/2005 vp viitaten ehdotan,

että momentille 33.18.60 otetaan lisäyksenä 11 000 000 euroa vanhempainrahan korottamiseen budjettiperusteisesti.

b) Suomalaisen potilaan maksama osuus lääkemenoista on yksi Euroopan korkeimmista. Suomessa sairauskulujen, etenkin lääkkeiden omavastuut ovat kansainvälisesti vertailtuna hyvin korkeita ja niitä on viime vuosina korotettu. Hallituksen esittämä lääkekorvausjärjestelmän uudistus on esityksen mukaan potilaiden kannalta keskimäärin kustannusneutraali. Lääkekohtaisen omavastuun kohdistaminen vuotuisen maksukaton ylittäviin lääkeostoihin kohdentaa kustannuksia kuitenkin niille potilaille, joiden lääkemenot ovat suuria ja joiden elintasoon sairastaminen vaikuttaa merkittävästi. Pitkäaikaissairaalla omavastuun vuotuinen maksukatto saattaa täyttyä jo alkuvuodesta ja, jos käytettäviä lääkkeitä on useita, lisälasku saattaa nousta yli sataan euroon vuodessa. Uudistuksesta hyötyvät satunnaisesti lääkkeitä tarvitsevat.

Terveys on ihmisen elämän tärkeimpiä arvoja, ja terveyspalveluiden saaminen ei saa olla riippuvaista ihmisen varallisuudesta. Sairauden aiheuttamat kustannukset tulee jakaa yhteisvastuullisesti koko väestön kesken. Vuoden 2006 talousarvioon tulee lisätä 3 miljoonaa euroa, jotta lisäkorvauksia saavan potilaan omavastuuosuus lääkemenoista voidaan jättää kokonaan toteuttamatta.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 892/2005 vp viitaten ehdotan,

että momentille 33.18.60 otetaan lisäyksenä 3 000 000 euroa lääkekustannusten korvaamiseen budjettiperusteisesti.

19. Eläkevakuutus

60. Valtion osuus sairausvakuutuslaista johtuvista menoista (arviomääräraha)

Tuoreiden tietojen mukaan Suomessa on huomattava määrä pelkän kansaneläkkeen varassa eläviä, jotka EU:n laskentatavan mukaan ovat jatkuvasti köyhyysrajan alapuolella. Tilanne on valtava häpeä maallemme. Pääministeri Matti Vanhasen hallitus lupaa näille eläkeläisille vain viisi euroa kuukaudessa ja senkin vasta syksystä 2006 alkaen.

Kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetissa ehdotetaan peruskansaneläkkeisiin 20 euroa/kk korotusta vuoden 2006 alusta alkaen. Tämä on sellainen määrä, joka tuntuvasti parantaa pienimmän eläkkeen varassa elävien asemaa.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 265/2005 vp viitaten ehdotan,

että momentille 33.19.60 otetaan lisäyksenä 16 000 000 euroa kansaneläkkeiden budjettiperusteiseen korottamiseen.

28. Muu toimeentuloturva

60. Pitkäaikaisesti työttömien henkilöiden eläketuki (arviomääräraha)

Suomeen jäi laman jälkeisenä runsaiden kymmenen vuoden aikana vaikeasti työllistettävien ikääntyvien pitkäaikaistyöttömien suuri joukko. Työttömyyden kovan ytimen, jopa 65 000—70 000 iäkkään pitkäaikaistyöttömän, on lähes mahdotonta työllistyä avoimilla työmarkkinoilla. Kuitenkin nämä henkilöt ovat työttömien työnhakijoiden joukossa, jolloin he ovat velvoitettuja aktiivisesti etsimään työtä ilman todellista työkykyä tai työpaikan mahdollisuutta.

Eräiden pitkäaikaisesti työttömien henkilöiden eläketuesta annetun lain (39/2005) perusteella vuonna 1941—1947 syntyneelle erityisen pitkään työttömänä olleelle henkilölle on turvattu kertaratkaisuna pysyvä toimeentulo eläketukena ennen vanhuuseläkettä. Lain mukaisen tuen myöntämisedellytysten tulkinnasta on kuitenkin aiheutunut ongelmatilanteita, jotka jättävät edelleen osan yli 10 vuotta työttömänä olleista yli 58-vuotiaista työttömistä eläketuen ulottumattomiin. Lakia on tältä osin selkeytettävä ja tuen myöntämisedellytyksiä inhimillistettävä. Tämä toisi pitkäaikaistyöttömien eläketuen piiriin arviolta noin 1 000 henkilöä, jotka ovat olleet yli 10 vuotta työttöminä ja ovat yli 58-vuotiaita. Tämä olisi inhimillistä kohtelua henkilöille, joilla ei ole tosiasiallista työllistymismahdollisuutta.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 808/2005 vp viitaten ehdotan,

että momentille 33.28.60 otetaan lisäyksenä 6 000 000 euroa.

32. Kuntien järjestämä sosiaali- ja terveydenhuolto

30. Valtionosuus kunnille sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannuksiin (arviomääräraha)

a) Momentin 26.97.31 kohdalla esitetyn perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 267/2005 vp viitaten ehdotan,

että momentille 33.32.30 otetaan budjettiperusteisena lisäyksenä 22 600 000 euroa täysimääräisen indeksitarkistuksen tekemiseen kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuteen.

b) Kuntien menot kasvavat viiden prosentin vuosivauhtia, selvästi kansantaloutta nopeammin. Viime vuoden tilinpäätöstiedot kertovat, että joka kolmannessa kunnassa vuosikate oli miinuksella ja talous alijäämäinen. Kuntien velkataakka kasvoi peräti miljardilla eurolla. Tilanne tulee vielä vaikeutumaan, sillä väestön ikääntymisestä johtuva palveluiden kasvava kysyntä saavuttaa huippunsa vasta ensi vuosikymmenellä.

Valtio on velkaa kunnille vuosien 2001—2004 valtionosuuksien kustannustenjaon tarkistusten perusteella 366 miljoonaa euroa. Alun perin velka oli 502 miljardia euroa, josta kuntien sosiaali- ja terveydenhuollosta puuttuva osuus on noin kolme neljännestä. Velan maksua on osittain siirretty vuoteen 2008 asti. Tämä ns. yksipuolinen pakkolaina on kunnille kuuluvaa rahaa, joka on jäänyt valtiolle vain, koska kunnallisten palvelujen todellisista kustannuksista ei maksuhetkellä ole ollut reaaliaikaista tietoa. Kunnat ovat heikon taloustilanteen vuoksi pakotettuja heikentämään peruspalveluja sekä lomauttamaan ja irtisanomaan henkilöstöä. Työllisyyden ja henkilöstön jaksamisen näkökulmastakin tilanne on kestämätön.

Valtio saa lainaa rahamarkkinoilta euroalueen alhaisimmalla korolla, mutta kunnat joutuvat ottamaan uutta velkaa korkeammalla korolla kuin valtio. Koko julkisen talouden kannalta on perusteltua, että valtio maksaa merkittävän osan velkaansa kunnille viipymättä ja helpottaa kuntien pahenevaa talousahdinkoa, josta vaikeimmassa asemassa olevat ihmiset kärsivät eniten.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 894/2005 vp viitaten ehdotan,

että momentille 33.32.30 otetaan budjettiperusteisena lisäyksenä 105 000 000 euroa kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuteen.

c) Stakesin selvitysten mukaan maaliskuussa 2005 voimaan tulleesta hoitotakuusta tulee kuitenkin noin 145 miljoonan euron lasku ja kuntien terveysmenoihin kolmen prosentin lisäys. Kuntaliitto arvioi lisälaskun jopa 200 miljoonaksi euroksi. Kansallisen terveysprojektin keskeinen esitys hoitotakuusta uhkaa vesittyä kuntien rahoitusongelmiin. Hallitus kuitenkin käsittämättömällä tavalla päätti leikata juuri hoitotakuun valtionosuutta. Kristillisdemokraatit vaativat hoitotakuun valtionosuuteen tehdyn kehysleikkauksen perumista, mikä tarkoittaa 25 miljoonan euron palauttamista ensi vuodelle.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 893/2005 vp viitaten ehdotan,

että momentille 33.32.30 otetaan budjettiperusteisena lisäyksenä 25 000 000 euroa kansallisen terveysprojektin kunnille aiheuttamiin kustannuksiin.

92. Raha-automaattiyhdistyksen tuoton käyttö

50. Avustukset yhteisöille ja säätiöille terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen (arviomääräraha)

Maassamme arvioidaan olevan tällä hetkellä noin 500 000 päihdeongelmaista, eli väestöstämme noin 10 prosentin toimintakyky on huomattavasti heikentynyt. Alkoholismi ja huumeriippuvuus ovat erittäin vaikeasti hoidettavia ongelmia. Alkoholin tuonnin vapauduttua ja hintojen laskettua kulutus on kasvanut jyrkästi ja sosiaaliset ja terveydelliset ongelmat ovat lisääntyneet entisestään. Alkoholi tappaa vuodessa jo nykyisellään 3 000 suomalaista, ja 700 lasta syntyy vuosittain alkoholin pysyvästi vaurioittamina. Onkin tärkeää, että päihteiden vastaista työtä tehostetaan kaikin mahdollisin tavoin.

Päihdekuntoutuksen saatavuus on viime vuosina voimakkaasti laskenut, vaikka päihdeongelmaisten määrä on lisääntynyt. Laitoskuntoutuspaikat ovat vähentyneet ja hoitojaksot lyhentyneet. Kaikkein vakavin hoitoon liittyvä ongelma on se, että hoidon kustannusten maksajia ei aina löydy. Koska tuloksellinen hoito kestää yhdestä kahteen vuotta, hoidon kustannukset yhden henkilön osalta nousevat jopa 84 000 euroon. Tällainen summa on henkilön kotikunnalle kunnallistalouden vaikeuksien ja muiden paineiden vuoksi usein ylivoimainen. Pienen kunnan osalta yksikin huumehoitotapaus johtaa kunnan suuriin vaikeuksiin. On vaarana, että päihteidenkäytön lisääntyessä yhä useampi hoitoon haluava ei sinne pääse kotikunnan maksuvaikeuksien takia.

Myös monet kolmannen sektorin yhteisöt tekevät tuloksellista päihdetyötä niin ennaltaehkäisevässä kuin toisaalta myös hoitavassa ja kuntouttavassa toiminnassa. Monien järjestöjen toiminta perustuu lahjoitusvaroihin ja vapaaehtoistyöhön sekä kunnilta tuleviin maksusitoumuksiin. Kunnallistalouden ongelmat heijastuvat sinnekin, kun monet kunnat ovat joutuneet leikkaamaan päihdehoitoon varattuja määrärahoja. Aatteelliselta pohjalta toimivien järjestöjen hoitopaikkamaksut ovat usein kuitenkin laitoshoitoa edullisempia ja työn tuloksellisuus asiakkaiden ohjaamisessa päihteettömään elämäntapaan jopa parempaa kuin julkisella sektorilla. Kun päihteiden käyttö lisääntyy, vaatii myös hoidon järjestäminen käytöstä vapautumaan pyrkiville entistä enemmän toimenpiteitä ja resursseja. Päihdetyötä tekevät yhteisöt tuovat lisäresursseja kuormitetulle sektorille ja toimivat muun päihdekuntoutuksen työn täydentäjinä.

Edellä olevan perusteella sekä talousarvioaloitteisiin TAA 83/2005 vp ja TAA 417/2005 vp viitaten ehdotan,

että momentille 33.92.50 otetaan lisäyksenä 3 000 000 euroa päihdetyötä tekevien yhteisöjen avustamiseen.

06. Työvoimapolitiikan toimeenpano

51. Työllistämis-, koulutus- ja erityistoimet (kiinteä määräraha)

Työllisyyden kannalta kynnyskysymys on, kuinka suuret työnantajan työllistämiskustannukset ovat. Työllistämiskustannukset puolestaan määräytyvät työehtosopimuksien ja lakisääteisten maksujen suuruudesta. Erityisen suuri kynnys työllistämiseen syntyy juuri yksinyrittäjien kohdalla, kun yrityksen pitäisi palkata ensimmäinen ulkopuolinen työntekijä. Suomen n. 228 000 yrityksestä huomattava määrä eli 128 000 on yksinyrittäjiä. Suomen Yrittäjien viime keväänä tekemä kysely osoitti, että vastanneista yksinyrittäjistä kolme neljännestä harkitsisi ensimmäisen työntekijän palkkaamista, mikäli yrittäjälle myönnettäisiin helpotusta työnantajan sivukuluista. Vajaalla kolmanneksella vastanneista olisi myös tarjota töitä vähintään 25 tuntia viikossa.

Kristillisdemokraattien esittämässä työllistämistukimallissa puututaan juuri ensimmäisen ulkopuolisen työntekijän työllistämiskynnykseen sivukulujen korvaamisen ja palkkatuen muodossa. Yksinyrittävä työnantaja olisi oikeutettu tukeen, jos hän palkkaisi ensimmäisen ulkopuolisen työntekijän työsuhteeseen, jossa töitä olisi tarjolla vähintään 30 tunniksi viikossa. Työnantaja voisi saada tukea ainoastaan kerran yrittäjäurallaan. Tuki myönnettäisiin siten, että ensimmäisenä vuonna työntekijän palkasta korvattaisiin 30 prosenttia, kuitenkin enintään 700 euroa/kk, ja palkan sivukulut kokonaisuudessaan. Seuraavana vuonna tuki koskisi pelkästään palkan sivukuluja. Tuen piiriin voisivat takautuvasti hakeutua ne työnantajat, jotka ovat täyttäneet tuen saannin ehdot vuonna 2005, kuitenkin niin, että tuen maksaminen myös heidän osaltaan alkaisi vuoden 2006 alusta.

Jos arvioidaan, että tuen avulla syntyneiden työpaikkojen keskipalkat olisivat samaa tasoa kuin 1—4 henkilön työpaikoissa keskimäärin, ja toisaalta huomioidaan, että tuen avulla syntyneiden työpaikkojen työaika jäisi hivenen lyhyemmäksi kuin kokopäiväisissä työpaikoissa, voisi tuen avulla luotujen työpaikkojen keskipalkka olla noin 25 000 euroa vuodessa. Pienessä, matalan pääoman omaavassa yrityksessä sivukulut olisivat noin 22 prosenttia palkkasummasta. Tutkimuksen perusteella varovaisesti arvioiden hivenen alle neljännes yksinyrittäjistä tulisi tuen piiriin.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 84/2005 vp viitaten ehdotan,

että momentille 34.06.51 otetaan lisäyksenä 350 000 000 euroa

ja että momentin perusteluihin lisätään maininta siitä, että

määrärahaa saa käyttää ensimmäisen ulkopuolisen työntekijän kulujen korvaamiseen työnantajalle.

30. Kansainvälinen kehitysyhteistyö

66. Varsinainen kehitysyhteistyö (siirtomääräraha 3 v)

Suomen kehityspolitiikan keskeisin päämäärä on köyhyyden vähentäminen. Vuosituhattavoitteissa on sitouduttu myös selviin määrällisiin tavoitteisiin, viisi vuotta sitten valtiot sitoutuivat puolittamaan alle yhdellä dollarilla elävien ja nälkää näkevien ihmisten määrän. Valitettavasti tavoitteessa ei ole edetty toivotulla tavalla. Vuosituhannen vaihteen jälkeen nälkään on kuollut 45 miljoonaa ihmistä, ja määrä kasvaa edelleen. Yksi lapsi kuolee nälkään joka viides sekunti, mutta se ei onnistu enää vaikuttamaan dramaattiselta. Jos nykyinen kehitys jatkuu, vuoteen 2015 mennessä yli 150 miljoonaa ihmistä on kuollut nälkään vuosituhattavoitteiden julistamisen jälkeen.

Asiantuntijat ovat arvioineet, että tämä vuosi on vuosituhattavoitteiden kannalta merkityksellinen. Jos emme pääse oikealle raiteelle tavoitteiden saavuttamisessa tänä vuonna, emme luultavasti pääse sille enää ikinä. Valitettavasti keskustelussa vain harvoin nostetaan esiin sitä, että epäonnistuminen on paitsi inhimillisesti katsoen kamalaa myös talouden kannalta todella kielteistä.

Suomi on sitoutunut YK:n vuosituhattavoitteiden mukaisesti nostamaan kehitysyhteistyömäärärahojen tason 0,7 prosenttiin BKTL:stä vuoteen 2010 mennessä. Vuosituhattavoitteiden saavuttaminen vaatii valtioilta yhteistyötä. Suuri osa vastuusta on asetettu kehitysmaille itselleen. Teollistuneiden maiden vastuu kehityksestä on ennen muuta kehitysrahoituksen turvaamista, ja tästä Suomi on nyt lipeämässä. Myös Suomen kehitysyhteistyötä tutkinut OECD:n kehitysapukomitea DAC suosittelee selkeän suunnitelman vahvistamista sille, miten Suomi aikoo saavuttaa 0,7 prosentin tason kehitysyhteistyömäärärahoissa.

Suomalaiset ovat suhtautuneet kehitysyhteistyömäärärahojen nostamiseen myönteisesti. Heinäkuussa 2005 julkaistun mielipidemittauksen mukaan ainoastaan 22 prosenttia suomalaisista pitää Suomen kehitysavun määrää riittävänä. Enemmistö suomalaisista kannattaa avun nostamista vähintään 0,5 prosenttiin BKTL:stä. Joka kolmas suomalainen nostaisi avun 0,7 prosentin tasolle BKTL:stä.

Kehitysyhteistyömäärärahojen nostaminen 0,7 prosenttiin BKTL:stä vuoteen 2010 mennessä vaatii pitkäjänteistä työtä ja kehitysyhteistyömäärärahojen tasaista kasvattamista. Hallituksen esittämä 670,8 miljoonan euron taso vuodelle 2006 tarkoittaa 0,42 prosenttia BKTL:stä. Jos nykytasosta edettäisiin tasaisin prosenttikorotuksin kohti tavoitetta, kehitysyhteistyömäärärahojen pitäisi olla 0,45 prosenttia BKTL:stä vuonna 2006. Tämäkin on hitaampi tahti kuin valtioneuvos Harri Holkerin työryhmän esittämä aikataulu tavoitteen saavuttamiselle, jossa kehitysyhteistyömäärärahojen tasoksi esitettiin 0,46 prosenttia BKTL:stä vuodelle 2005 ja 0,51 prosenttia BKTL:stä vuodelle 2006.

Jotta Suomi kantaisi vastuunsa vuosituhattavoitteiden toteuttamisesta ja kehitysyhteistyömäärärahojen 0,7 prosentin taso BKTL:stä voitaisiin saavuttaa vuonna 2010, esitämme varsinaiseen kehitysyhteistyöhön 80 miljoonan euron lisäystä, mikä nostaisi Suomen kehitysyhteistyömäärärahojen kokonaistason 0,47 prosenttiin BKTL:stä.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 118/2005 vp viitaten ehdotamme,

että momentille 24.30.66 otetaan lisäyksenä 80 000 000 euroa.

99. Ulkoasiainministeriön hallinnonalan muut menot

50. Eräät valtionavut (kiinteä määräraha)

Crisis Management Initiative ry (CMI) on suomalainen hallituksista riippumaton toimija, joka osaltaan vastaa uuden ajan turvallisuushaasteisiin. CMI:n tavoitteena on kansainvälisen yhteisön kriisinhallintakyvyn tehostaminen sekä ratkaisujen etsiminen globaaleihin ongelmiin eri toimijoiden yhteistyön avulla. CMI:n vahvuus on sen laaja kumppanuusverkosto poliittisten päättäjien, kansainvälisten järjestöjen, kansalaisjärjestöjen, tutkimuslaitosten ja yritysten kanssa. Innovatiivista, laajapohjaista ja päämäärätietoista yhteistyötä turvallisuus- ja kehitysongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan, koska tavanomaiset kansainväliset mekanismit eivät pysty ratkaisemaan globalisaation, konfliktien ja heikkojen ja hajonneiden valtioiden aiheuttamia ongelmia.

Presidentti Ahtisaaren vuonna 2000 perustama CMI on suomalaisessa kansalaisjärjestökentässä uudenlainen toimija, joka yhdistää tutkimuksen sekä toiminnan ja vaikuttamisen kansainvälisissä verkostoissa. CMI tarjoaa asiantuntijapalveluita voittoa tavoittelemattomasti suomalaisille viranomaisille ja muille toimijoille, joista hyvinä esimerkkeinä voidaan mainita mm. Suomen ja Tansanian ulkoasiainhallintojen käynnistämä Helsinki-prosessi, jonka sihteeristönä CMI toimii, sekä yhteistyö siviilikriisinhallinnan kehittämiseksi.

CMI on voittoa tavoittelematon yhdistys, joka saa pääasiassa korvamerkittyä ja projektirahoitusta toimintaansa kansainvälisiltä säätiöiltä, järjestöiltä, tutkimuslaitoksilta, hallituksilta ja joiltakin yrityksiltä. CMI ei harjoita liiketoimintaa. Vaikka yhdistyksen toiminta on laajentunut ja syventynyt, on sen rahoituksesta suuri osa sidoksissa edelleen presidentti Ahtisaaren henkilöön. Yhdistyksen nykyinen rahoitusrakenne johtaa siihen, että osaamispääoma suuntautuu liiaksi kansainvälisten rahoittajajärjestöjen työn kehittämiseen ja edistämiseen. Tämä heikentää osaltaan yhdistyksen mahdollisuutta paneutua omien tavoitteittensa kannalta keskeisiin hankkeisiin.

Vaikuttavuutensa, merkittävyytensä ja kansainvälisen näkyvyytensä vuoksi CMI:n tekemä työ voidaan rinnastaa jo pitempään toimineiden kansalaisjärjestöjen työhön, joille on valtion budjetissa varattu tietty perusrahoitus. CMI:n toiminnan vakiinnuttamisen ja syventämisen edellytyksenä on tarvittavan perusrahoituksen turvaaminen.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 45/2005 vp viitaten ehdotamme,

että momentille 24.99.50 otetaan lisäyksenä 500 000 euroa Crisis Management Initiative ry:n toimintaan.

30. Oikeudelliset palvelut ja julkinen oikeusapu

21. Oikeusaputoimistojen ja kuluttajavalituslautakunnan toimintamenot (siirtomääräraha 2 v)

Kuluttajavalituslautakunnan asiat ovat ruuhkautuneet jo vuosien ajan resurssipulan vuoksi. Lautakunnalle saapuneiden valitusasioiden määrä on viime vuosina lisääntynyt ja ruuhkautumisen vuoksi käsittelyajat pidentyneet niin, että apulaisoikeuskansleri totesi vuonna 2003, ettei tilannetta voida pitää tyydyttävänä ja että kuluttajavalituslautakunnan toimintaedellytysten kehittämisessä on päästävä mahdollisimman pian perustuslain joutuisuussäännöksen edellyttämälle tasolle. Myös valtiovarainvaliokunta kiinnitti asiaan huomiota vuoden 2005 talousarvioesityksestä antamassaan mietinnössä.

Kuluttajavalituslautakunnan sisäisiä toimintatapoja on muutettu ja sillä on saatu aikaan myönteisiä tuloksia. Näillä toimenpiteillä ei kuitenkaan ole voitu riittävästi nopeuttaa käsittelyaikoja. Vihreät pitävät tärkeänä, että käytettävissä on menettelyjä, joilla syntyneitä riitaisuuksia voidaan ratkaista ilman oikeudenkäyntiä. Kuluttajavalituslautakunnalla on tässä tärkeä merkitys, ja sen vuoksi sen toimintamenot on turvattava sellaiselle tasolle, että aiemmat ruuhkat voidaan purkaa eikä uusia enää synny.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 25.30.21 otetaan lisäyksenä 2 000 000 euroa kuluttajavalituslautakunnan toimintamenoihin.

50. Rangaistusten täytäntöönpano

21. Rangaistusten täytäntöönpanon toimintamenot (siirtomääräraha 2 v)

Vuonna 2004 vankien määrä ei kasvanut. Merkittävin syy tähän oli sakon muuntorangaistusten täytäntöönpanon lähes täydellinen tyrehtyminen ulosoton uudessa tietojärjestelmässä esiintyneiden ongelmien vuoksi. Vankeusvankien määrä nousi kuitenkin edellisvuodesta 135:llä. Tämä johtui pääasiassa kasvusta väkivalta- ja huumerikoksista tuomittujen määrässä. Vuoden 2004 keskivankiluku oli 3 577. Vuodesta 1999 vankiluku on kasvanut noin 30 prosenttia. Elinkautisvankeja oli vuoden 2004 lopulla 104. Kasvua on tapahtunut kahdessa vuodessa peräti 41 prosenttia.

Nykyisin vankimäärä on suljetuissa laitoksissa suurempi kuin vahvistettujen vankipaikkojen määrä. Vankimäärän jatkuva kasvaminen merkitsee nykyisen yliasutuksen jatkumista ja tilanteen pahenemista. Yliasutustilanne näkyy vankien rauhattomuutena ja lisääntyvänä väkivaltaisena käyttäytymisenä laitoksissa.

Vankimäärän kasvu, ammattilaistunut huume- ja muu rikollisuus sekä erilaiset jengiytymisilmiöt ovat korostaneet laitosturvallisuudelle asetettuja vaatimuksia. Yliasutus ja tilanahtaus vaikeuttavat vankien sijoittelua. Osa vangeista joutuu asumaan omasta pyynnöstään eristettynä, vaikka asiaintilan pitäisi olla juuri päinvastainen: muille vangeille tai henkilökunnalle uhkaa aiheuttavien vankien asuminen ja toiminnot olisi järjestettävä erilleen muista vangeista. Vankilarikollisuuden ja vankien välisen väkivallan kasvu sekä huumekontrollien tarpeet ovat asettaneet uusia vaatimuksia erityisesti valvontahenkilökunnalle.

Rangaistusten täytäntöönpanolain mukaan vangille on mahdollisuuksien mukaan järjestettävä sellaista hänen taipumuksiaan vastaavaa työtä tai muuta toimintaa, joka on omiaan ylläpitämään tai kehittämään ammattitaitoa tai muuten edistämään hänen mahdollisuuksiaan tulla toimeen yhteiskunnassa. Vanki puolestaan on rangaistusaikanaan velvollinen tekemään varsinaisena työaikana työtä tai osallistumaan koulutukseen taikka muuhun rangaistuslaitoksen järjestämään tai hyväksymään toimintaan, jollei häntä esim. terveydentilansa vuoksi voida kokonaan tai osittain vapauttaa siitä.

Vankien määrän kasvaessa toimintaan päivittäin osallistuvien osuus on vähentynyt. Vuonna 2004 vangeista keskimäärin 58 prosenttia osallistui päivittäin toimintoihin. Työssä käyvien vankien osuus pysyi lähes samana kuin edellisvuonna. Työssä kävi päivittäin keskimäärin 1 450 vankia eli 41 prosenttia päivittäisestä vankiluvusta. Vuoden aikana opiskeli yhteensä 1 665 vankia.

Kun päivittäin toiminnoissa olevien vankien osuus on 58 prosenttia arvioidusta vankien kokonaismäärästä, merkitsee tämä sitä, että keskimäärin 1 430 vankia ei ole mukana toiminnoissa vaan pääosan päivästä sellissä. Muutos muutaman vuoden takaiseen tilanteeseen, jolloin aktiiviprosentti oli lähellä 70:tä, on huomattava.

Vankeinhoitolaitoksen toiminnat ja henkilökunnan työn sisällöt muuttuivat 1990-luvulla vankiluvun laskun myötä. Tähän vaikutti myös päihdeongelmien kasvu, jota varten tarvittiin uusia toimintamalleja. Perustettiin erilaisia päihteettömiä osastoja ja otettiin käyttöön ohjelmia, joissa vanki sitoutuu päihteettömyyteen. Toimintaohjelmilla pyritään vaikuttamaan vangin selviytymismahdollisuuksien parantamiseen. Ohjelmien ohjaamiseen on koulutettu vankeinhoidon henkilöstöä, myös vartijoita.

Vankiloissa on tällä hetkellä käytössä kolmenlaisia toimintamuotoja:

• Kognitiivinen ns. Cognitive Skills -ohjelma, jonka tarkoituksena on parantaa vankien valmiuksia rikoksettomaan elämään.
• Tiettyihin rikoksiin vaikuttavia ohjelmia ovat väkivaltarikoksista tuomituille suunnatut ohjelmat, kuten Suuttumuksen hallinta -kurssi, Omaehtoisen muutoksen ohjelma, Pinna Pidemmäksi -ohjelma ja STOP-ohjelma. Näistä ensimmäinen on suunnattu vangeille, joilla on ongelmia vihan tunteen hallinnassa ja joiden väkivallanteot johtuvat tästä. Omaehtoisen muutoksen ohjelma on tarkoitettu vangeille, joiden taustalla on vaikea väkivaltaisen käyttäytymisen historia. STOP-ohjelma on suunnattu seksuaalirikoksista tuomituille.
• Päihdekuntoutuksen yhtenä osana on myös muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen kestäviä kurssimuotoisia kuntoutusohjelmia.

Toimintaohjelmien vaikuttavuutta on seurattu alusta alkaen eli vuodesta 1997, ja seuranta jatkuu edelleen. Tilastollisesti ja tieteellisesti luotettavia päätelmiä ei vielä ole voitu tehdä ohjelmiin osallistuneiden vankien pienen määrän ja seuranta-ajan lyhyyden takia. Yleisvaikutelma ohjelmista on kuitenkin myönteinen. Vangit suhtautuvat kursseihin positiivisesti, ja henkilökunnan mielestä vangit ovat aikaisempaa rauhallisempia. Toimintaohjelmien kattavuutta on edelleen syytä lisätä.

Toimintaohjelmien varjopuolena on se, että ylikuormitettu henkilöstö kokee erilaisiin ohjelmiin osallistumisen tai niiden johtamisen vaikeaksi ja osin mahdottomaksi, koska perustehtävään ei yleensä saada toista henkilöä.

Henkilöstön niukkuus koetaan vankiloissa entistä pahempana ongelmana. Valvontahenkilökunnan mitoitus ei nykyisin vastaa toiminnallisia eikä laitosturvallisuuden edellyttämiä tarpeita. Henkilöstöpulan vuoksi toimintoja perutaan tai ne pyritään hoitamaan tinkimällä tauoista ja hoidattamalla yhdellä henkilöllä useaa työpistettä. Vartijavajauksen vuoksi valvonta vankien työpaikoilla jää työnjohtohenkilöstön hoidettavaksi tai, jos työryhmä toimii vartijajohtoisena, työryhmän vangit jäävät lukituiksi selliin koko päiväksi.

Henkilökunnan määrä ei vastaa nykyisestä vankimäärästä johtuvia toiminnallisia tai turvallisuustarpeita. Kun toimintoja joudutaan peruuttamaan päivittäin ja useita työpisteitä joudutaan hoitamaan yhden henkilön varassa, ilmapiiri kiristyy asunto-osastoilla. Vangit kokevat, ettei heidän asioitaan haluta hoitaa tai että niihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Jatkuva työskentely psyykkisesti sairaiden ja vaikeasti käsiteltävien vankien kanssa lisää työn raskautta. Henkilökunnan vähäisyys näkyy myös vankien välisen väkivallan kasvuna.

Henkilökunta joutuu toimimaan jaksamisensa äärirajoilla. Työmotivaatio kärsii, koska oman työn hoitaminen jää usein pinnalliseksi ja vain välttämättömistä tehtävistä suoriutumiseksi. Tällainen tehtävien hoito taas johtaa siihen, että lainsäädännössä asetetut tavoitteet jäävät toteutumatta.

Lain mukaan vankiloiden terveydenhuolto on järjestettävä siten, että vangilla on muun väestön kanssa yhdenvertainen mahdollisuus terveytensä edistämiseen, sairauksien ehkäisyyn ja riittäviin terveydenhuollon palveluihin. Vangin terveydelle ei saa aiheutua haittaa vankilassa olosta. Vankilassa pyritään myös terveydenhuollon keinoin edistämään vangin selviytymistä vapaudessa. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista koskee myös vankipotilaita.

Vankiloissa on entistä enemmän sairaanhoitoa tarvitsevia vankeja. Sekä ulkopuolisesta sairaanhoidosta aiheutuneet menot että lääkemenot ovat viime aikoina kasvaneet kymmenien prosenttien vuosivauhtia. Vankiloihin näkyy kerääntyvän yhä enemmän erittäin vaikeahoitoisia ja vakavasti sairaita potilaita, joilla on sekä krooninen psykiatrinen sairaus että henkeä uhkaavia päihdevieroitusoireita. Lisäksi on ilmeistä, että syrjäytyneisyyteen liittyvät vakavat terveysongelmat lankeavat enenevässä määrin vankeinhoidon terveydenhuollon hoidettaviksi.

Vankien terveydenhuolto on kriisiytynyt. Vankiloihin ei enää tahdota saada vakinaisia lääkäreitä. Kaikki vankien terveydenhuollon kustannukset maksaa vankila. Vankeinhoitolaitos ei juuri voi itse vaikuttaa kustannusten kehittymiseen: sairaat ja hoidon tarpeessa olevat vangit on hoidettava rangaistuksen täytäntöönpanon aikana.

Terveydenhoidon menot kasvavat siten vankeinhoitolaitoksesta riippumattomista syistä hallitsemattomasti. Mikäli niihin ei osoiteta riittävää rahoitusta, ne osaltaan syövät vankeinhoidon toimintamenoja ja kaventavat toiminta-aluetta.

Jotta vankeinhoitolaitos pystyisi asianmukaisesti huolehtimaan vankeinhoidon pitkäjänteisestä kehittämisestä tavoitteena vankien kuntoutus sekä päihderiippuvuuden ja uusintarikollisuuden vähentäminen sekä huolehtimaan henkilökunnan riittävyydestä ja asianmukaisesta palkkauksesta, tulee rangaistusten täytäntöönpanon määrärahaa korottaa vähintään 8 miljoonalla eurolla.

Edellä olevan perusteella ja viitaten talousarvioaloitteeseen TAA 58/2005 vp ehdotamme,

että momentille 25.50.21 otetaan lisäyksenä 8 000 000 euroa.

01. Sisäasiainministeriö

21. Sisäasiainministeriön toimintamenot (siirtomääräraha 2 v)

Nykypäivän kansainvälisissä konfliktitilanteissa haasteet ovat aivan toiset kuin ensimmäisissä rauhanturvaoperaatioissa vuosia sitten. Siviilien nöyryyttämisestä, kiduttamisesta ja tappamisesta on tullut monissa konflikteissa keskeinen osa strategiaa. Naiset ja lapset kärsivät pitkittyneestä konfliktista ja ihmisoikeusloukkauksista erityisen paljon.

Suomi on korostanut konfliktinehkäisyn ja siviilikriisinhallinnan kehittämistä EU:ssa. Monissa EU-maissa siviilikriisinhallintakoulutus on jo laajempaa kuin Suomessa. Suomen kansainvälisen uskottavuuden kannalta on hämmästyttävää, että hallitus ei esitä siviilikriisinhallinnan koulutukseen määrärahaa.

Sisäasiainministeriössä on käynnistettävä siviilikriisinhallinnan koulutusohjelma, jossa paneuduttaisiin erityisesti sukupuolinäkökulmaan sekä naisten ja lasten rooliin konfliktitilanteissa ja niiden jälkeen siviiliyhteiskuntaa rakennettaessa.

Myös ulkoasiainvaliokunta on vuoden 2006 talousarvioesityksestä antamassaan lausunnossa todennut, että siviilikriisinhallinnalle on turvattava riittävät voimavarat sisäasiainministeriön kehykseen siviilikriisinhallinnan kotimaan valmiuksien ylläpidolle ja kehittämiselle.

Edellä olevan perusteella ja viitaten talousarvioaloitteeseen TAA 46/2005 vp ehdotamme,

että momentille 26.01.21 otetaan lisäyksenä 1 000 000 euroa siviilikriisinhallinnan koulutuksen kustannuksiin.

97. Avustukset kunnille

31. Kuntien yleinen valtionosuus, verotuloihin perustuvat tasaukset ja siirtymätasaukset (arviomääräraha)

Suomi on hyvinvointiyhteiskunta, joka tarjoaa maksuttoman koulutuksen, kohtalaisen sosiaaliturvan ja yhteiskunnan pääosin rahoittaman terveydenhuollon. Hyvinvointivaltio tarkoittaa Suomessa oikeasti hyvinvointikuntaa, sillä kunnat vastaavat pääosin peruspalveluiden järjestämisestä. Palvelut rahoitetaan osittain kunnan omilla verotuloilla ja osittain valtionosuuksilla. Valtiovalta kuitenkin päättää sekä lakisääteisistä palveluista että kuntien käytössä olevista rahoista. Tästä seuraa rakenteellinen ristiriita palvelujen ja niiden rahoituksen välillä. Jos kuntien talous jää plussalle, valtiovalta ulosmittaa ylijäämän löysät pois -periaatteella. Tästä seuraa, että kuntien ei kannata tarjota piiruakaan parempia palveluita kuin minimitaso. Vastuu palveluista hämärtyy: kunnat vierittävät vastuuta valtiovallalle ja valtiovalta kunnille.

Tämänhetkinen tilanne osoittaa, kuinka huomattavasti kustannukset alimitoitetaan silloin, kun kunnille annetaan tehtäviä ja ohjeistusta. Kuntatalouden heikoista näkymistä huolimatta kuntien velvoitteet edelleen lisääntyvät. Terveydenhuollon menojen kovassa kasvussa näkyy mm. hammashuollon laajennus ja ns. hoitotakuu. Silloin kun vaaditaan menokuria, järjestelmän pitää olla sellainen, että menokurin hallinta on kunnan päättäjien vallassa.

Palveluiden nykyinen rahoitusjärjestelmä on tulossa tiensä päähän. Perustuslain takaama kunnallinen itsehallinto on nykyisellään pelkkä kirjain. Valtion on annettava kunnille mahdollisuudet parempien palveluiden järjestämiseen.

Suomessa tuleekin ryhtyä palveluelvytykseen. Veronalennukset eivät rahoita itseään, eikä niiden työllistävästä vaikutuksesta ole riittävää näyttöä. Meidän on suunnattava kunnille ylimääräistä valtion tukea, johon liitetään sopimus lisärahan käyttämisestä henkilökunnan lisäämiseen. Julkisten palveluiden tuottamiseen suunnatut varat työllistävät ja elvyttävät kotimaista kysyntää. Opettajien, kouluavustajien, sairaanhoitajien ja vanhustenhuollon henkilökunnan lisääminen parantaa työllisyyttä, kunnallisten palveluiden laatua, työn paljouteen uupuvan henkilökunnan tilannetta ja pätkätyöläisten elämää. Palveluelvytys lisäisi kokonaiskysyntää samalla tavoin kuin veroale, mutta parantaisi samalla kunnallisia palveluja ja ennen kaikkea naisten työllisyyttä. Sen sijaan, että kuntien annetaan nyt velkaantua, olisi järkevämpää, että valtio velkaantuu.

Edellä olevan perusteella ja viitaten talousarvioaloitteeseen TAA 282/2005 vp ehdotamme,

että momentille 26.97.31 otetaan budjettiperusteisena lisäyksenä 350 000 000 euroa kuntien palvelutuotannon turvaamiseen.

10. Sotilaallinen maanpuolustus

16. Puolustusmateriaalihankinnat (siirtomääräraha 2 v)

Suomen itsenäinen puolustus voidaan turvata jonkin verran hallituksen esitystä pienemmällä satsauksella uusiin puolustusmateriaalihankintoihin. Suomen asukaslukuun suhteutetut puolustusmäärärahat ovat yli kaksinkertaiset Natoon kuulumattomien Euroopan valtioiden keskiarvoon verrattuna. Toisaalta asejärjestelmämme on jo nykyisellään Nato-yhteensopiva. Valtionhallinnon tiukan menokurin on ulotuttava tasapuolisesti kaikille hallinnonaloille, ja viime vuosina puolustuksen pääluokka on kasvanut voimakkaasti suhteessa valtion muihin menoihin. Tämän vuoksi ehdotamme, että puolustusmateriaalihankintoja leikataan viisi prosenttia hallituksen esittämästä siten, että leikkaus painottuu ulkomailta tehtäviin asehankintoihin.

Edellä olevan perusteella ja viitaten talousarvioaloitteeseen TAA 976/2005 vp ehdotamme,

että momentilta 27.10.16 vähennetään 32 000 000 euroa.

10. Yliopisto-opetus ja -tutkimus

21. Yliopistojen toimintamenot (siirtomääräraha 2 v)

Yliopistoille ohjattu julkinen rahoitus on viime vuosina käytetty yliopistojen laajentamiseen, ei niiden tason nostamiseen. Vuosina 1992—2004 opiskelijoiden määrä kasvoi 43 prosenttia, valmistuneiden maisterien määrä 44 prosenttia ja tohtorien määrä 165 prosenttia.

Opiskelijamäärien kasvusta huolimatta opetushenkilökunnan määrää ei ole kasvatettu. Nykyiset tehostamispaineet uhkaavat päinvastoin vähentää yliopistojen henkilöstöä merkittävästi. Vaikka Suomessa puhutaan tutkimuksen laadusta enemmän kuin koskaan ennen, panostetaan yliopistojen rahoituksessa vain määrän, ei laadun kasvattamiseen.

Oman ongelmansa muodostaa yliopistojen palkkausjärjestelmän uudistus, joka muun muassa noudatettavan kalleusluokituksen vuoksi asettaa yliopistot alueellisesti epätasa-arvoiseen asemaan ja johtaa joillakin paikkakunnilla henkilökunnan määrän vähentämiseen entisestään.

Nykyisen kaltainen yliopistojen rahoitusmalli ajaa yliopistoja ensi sijassa haalimaan paljon tutkintoja. Tuloksena on, että perusopetus on kärsinyt resurssipulan vuoksi. Tämä perusopetuksen resurssipula näkyy massaluentoina, kirjatentteinä ja paljon puhutun henkilökohtaisen palautteen ja ohjauksen puutteena. Puutteet opetuksessa viivästyttävät valmistumista turhaan.

Opettajien liian pieni määrä suhteessa opiskelijoihin laskee opetuksen tasoa. Samaan aikaan uusia tutkimusaloja syntyy, tutkimuslaitteet kallistuvat ja kansainvälisissä tapahtumissa on oltava mukana. Resursseja tulee nyt kohdentaa perusopetuksen laadun parantamiseen. Momentille ehdotetaan lisättäväksi 15 000 000 euroa kohdennettavaksi yliopistojen perusopetukseen.

Edellä olevan perusteella ja viitaten talousarvioaloitteeseen TAA 712/2005 vp ehdotamme,

että momentille 29.10.21 otetaan lisäyksenä 50 000 000 euroa yliopistojen perusopetukseen.

40. Yleissivistävä koulutus

30. Valtionosuus ja -avustus yleissivistävän koulutuksen käyttökustannuksiin (arviomääräraha)

Lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisy on koulutuksen tärkeä tehtävä. Koulutuksellinen syrjäytyminen on ongelma sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta. Suomessa muutamaa sataa nuorta lukuun ottamatta lähes kaikki nuoret suorittavat peruskoulun loppuun. 7—8 prosenttia nuorista kuitenkin joko jää toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle koulutuksen aloittamisvaiheessa tai keskeyttää myöhemmin opintonsa. Koulutuksesta tapahtuvan syrjäytymisen ehkäisemisessä keskeistä on panostaa peruskouluopetuksen laatuun ja jatko-opintojen ulkopuolelle syystä tai toisesta jäävien tai jättäytyvien nuorten ohjaukseen ja motivointiin.

Tämä tarkoittaa sitä, että kunnilla olisi oltava riittävästi resursseja esimerkiksi perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseen, lukio-opetuksen laadun parantamiseen ja riittävän opintojen ohjauksen takaamiseen lukioissa sekä ammatillisen toisen asteen lähiopetustuntien määrän riittävyyden varmistamiseen.

Perusopetuksen oppilasmäärän arvioidaan ensi vuonna pienenevän 8 042 oppilaalla. Kun perusopetuksen määrärahan mitoituksessa käytetty keskimääräinen yksikköhinta peruskoulussa on 5 043 euroa oppilasta kohti, syntyy oppilasmäärän pienentymisestä valtiolle säästöjä noin 40 000 000 euroa. Tämä summa tulee kokonaisuudessaan palauttaa perusopetuksen laadun parantamiseen hallitusohjelman mukaisesti.

Edellä olevan perusteella ja viitaten talousarvioaloitteeseen TAA 713/2005 vp ehdotamme,

että momentille 29.40.30 otetaan budjettiperusteisena lisäyksenä 40 000 000 euroa perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen laadun parantamiseen.

70. Opintotuki

55. Opintoraha ja asumislisä (arviomääräraha)

Yli puolet yliopisto-opiskelijoista käy töissä. Työssäkäynti opintojen ohella hidastaa opintojen etenemistä. Toisaalta omaan alaan liittyvät lyhytkestoiset täyspäiväiset työsuhteet tai jatkuva työskentely opiskelun lomassa valmentavat työelämään. Suomessa yliopistoista valmistuvat ovat työelämään valmistautuneita aivan toisella tapaa kuin monissa muissa maissa. Suomalaiset vastavalmistuneet työllistyvät nopeammin ja varmemmin kuin muualla Euroopassa.

Epävarmuus opintojen jälkeisestä pysyväisluontoisesta työllistymisestä on yksi syy siihen, että opiskelijat karttavat lainanottoa ja rahoittavat ennemmin opintonsa työtuloilla. Huoli lainan takaisinmaksukyvystä tulevaisuudessa ei ole turha, vaikka suurten ikäluokkien eläköityminen avaa työpaikkoja. Työelämän luonne on muuttumassa. Nuorille on tarjolla pysyvien työsuhteiden sijasta yhä useammin vain määräaikaisia työsuhteita.

Opintojen tavoiteaikoja pidempi kesto johtuu useista tekijöistä, joihin pystytään vaikuttamaan parhaiten lisäämällä sekä yliopistojen että opiskelijoiden resursseja.

Opintotuki on jäänyt jälkeen elinkustannusten kehityksestä. Se ei riitä kattamaan elämisen ja asumisen kustannuksia. Opintorahaa ei ole korotettu vuoden 1992 jälkeen. Korkeakouluopiskelijan opintorahan (259,01 euroa) ostovoima vuonna 1992 vastaa nykyrahassa 314:ää euroa.

Esitämme, että opiskelijan opintorahaa korotetaan 10 prosentilla. Korkeakouluopiskelijan kohdalla tämä tarkoittaisi opintorahan nousemista 285 euroon kuukaudessa ja toisella asteella 21,86—213,60 euroa opiskelijan iästä ja asumismuodosta riippuen. Korotuksen kustannusvaikutus on 43,7 miljoonaa euroa.

Edellä olevan perusteella ja viitaten talousarvioaloitteeseen TAA 580/2005 vp ehdotamme,

että momentille 29.70.55 otetaan budjettiperusteisena lisäyksenä 44 000 000 euroa opintorahan korottamiseen.

90. Taide ja kulttuuri

31. Valtionosuus ja -avustus teattereiden ja orkestereiden käyttökustannuksiin (arviomääräraha)

Esitetyllä määrärahakorotuksella paikattaisiin teatterilain piirissä olevien teattereiden yhä syvenevää rahoitusongelmaa. Työvoimavaltaisen teatterialan kustannukset ovat nousseet vuosittain ilman, että teattereiden valtionosuuden perustana olevan henkilötyövuoden hintaa on korotettu. Kriisiä pahentaa se, että laskennallisten henkilötyövuosien määrä on jäänyt jälkeen todellisuudesta noin 200 henkilötyövuotta.

Esitetty määräraha käytettäisiin lain mukaisesti heikoimmassa asemassa olevien teatterilain piiriin kuuluvien alueellisten teattereiden, lastenteattereiden ja ruotsinkielisten teattereiden tilanteen helpottamiseen.

Edellä olevan perusteella ja viitaten talousarvioaloitteeseen TAA 581/2005 vp ehdotamme,

että momentille 29.90.31 otetaan lisäyksenä 1 000 000 euroa teatterilain piirissä olevien alueellisten teattereiden, lastenteattereiden ja ruotsinkielisten teattereiden tilanteen helpottamiseen.

34. Valtionosuus yleisten kirjastojen perustamiskustannuksiin (arviomääräraha)

Kirjasto on kunnallisten palvelujen helmi. Tämä helmi himmenee monissa suurissa kaupungeissa, pienemmistä kunnista puhumattakaan. Niissä kirjastoverkkoa uhkaa karsiminen. Leikkaukset heikentävät kansalaisten elämänlaatua, perusoikeuksia tietoon, kulttuuriin ja omatoimiseen itsensä kehittämiseen. Muualla Euroopassa suunta on päinvastainen. Siellä perustetaan lisää lähikirjastoja, koska ne nähdään tärkeinä yhteisöllisinä keskuksina.

Suomen kirjastolaitos tavoittaa kaiken ikäiset kansalaiset kautta maan. Kattava kirjastoverkko korkealuokkaisine palveluineen on ollut Suomen ylpeys ja jopa kansainvälinen menestystarina. Se on saavutettu sitkeällä ja määrätietoisella työllä pienillä resursseilla. Kirjastot edistävät kansalaisten henkistä hyvinvointia, auttavat torjumaan yksinäisyyttä ja syrjäytymistä. Lähikirjastot ovat ratkaisevan tärkeitä kuntalaisten siteen vahvistamiseksi tiedon käyttöön, kulttuuriin ja yhteisöönsä. Erityisesti lapsille, vanhuksille ja työttömille ne ovat tärkeitä. Kirjastot tukevat kansalaisten aktiivista toimintaa ja tarjoavat mahdollisuuden itsensä kehittämiseen. Juuri tästä syntyy luovuus ja osaaminen, jotka nähdään Suomen menestyksen edellytyksinä ja mahdollistajina.

Kirjastojen kautta vahvistuu myös demokratia, kun palvelut ovat tarjolla maksutta kaikille tasapuolisesti. Kirjastot ovat kansalaisten ja kansanvallan turvaverkko, jonka toimintaa ja tulevaisuutta hallituksen tulee tukea ja vahvistaa. Suomalainen kirjastomalli kelpaa esimerkiksi muillekin maille niiden kehittäessä kirjastotoimintaansa.

Kirjastopalvelujen arvo on moninkertainen niihin käytettyyn rahaan verrattuna. Kirjastoverkon harventamiselle ei löydy kestäviä kansantaloudellisia perusteita. Kun jokainen kirjastoon sijoitettu euro tuottaa nelinkertaisen hyödyn, kunta sahaa omaa oksaansa kirjastomenoja leikkaamalla. Kirjastojen sulkemisella ja palvelujen supistamisella on hyvin laajakantoiset vaikutukset.

Vihreän eduskuntaryhmän mielestä valtion tulee jatkossakin tukea kirjastoja. Tietoyhteiskunta, uudet digitaaliset materiaalit ja kirjastojen käytön jatkuva kasvu asettavat uusia haasteita kirjastoille ei ainoastaan tiloina, jotka ovat lähellä kansalaisia ja avoimia kaikille, vaan myös tiloina, jotka johdattavat ihmisiä uuden kulttuurin ja sivistyksen pariin.

Edellä olevan perusteella ja viitaten talousarvioaloitteisiin TAA 65/2005 vp ja TAA 345/2005 vp ehdotamme,

että momentille 29.90.34 otetaan budjettiperusteisena lisäyksenä 1 000 000 euroa kirjastojen perusparantamiskustannuksiin.

52. Veikkauksen ja raha-arpajaisten voittovarat taiteen edistämiseen (arviomääräraha)

Määrärahakorotuksella nostettaisiin teatterilain ulkopuolisen ns. vapaan teatterikentän tuki 1,7 miljoonaan euroon, mikä olisi se taso, jolle sitä teatterilain valmisteluvaiheessa vuonna 1993 kaavailtiin. Tämä olisi hätäapu, jolla pystyttäisiin turvaamaan vapaan teatterikentän toiminta tällä hetkellä.

Teatterilain ulkopuolinen vapaa ammattiteatterikenttä tuottaa Suomessa 17 prosenttia esityksistä, kerää 12 prosenttia katsojista ja saa 1,9 prosenttia valtionavusta. Palkattoman työn osuus on tällä hetkellä n. 66 prosenttia työajasta. Tämän palkattoman työn arvo on n. 3,5 miljoonaa euroa.

Edellä olevan perusteella ja viitaten talousarvioaloitteeseen TAA 346/2005 vp ehdotamme,

että momentille 29.90.52 otetaan lisäyksenä 1 000 000 euroa näyttämötaiteen edistämiseen ja erityisesti vapaan teatterikentän rahoittamiseen.

60. Metsätalous

44. Tuki puuntuotannon kestävyyden turvaamiseen (arviomääräraha)

Kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain mukaan voidaan rahoittaa mm. energiapuun korjuuta. Se on yhdistetty nuoren metsän hoitoon. Vuonna 2005 käytettiin näihin yhteensä 28,3 miljoonaa euroa. Hallitus esittää vuodelle 2006 määrärahan pienentämistä 26,6 miljoonaan euroon. Valiokunta palautti leikkauksesta osan, mikä ei kuitenkaan riitä vastaamaan kasvaneeseen tarpeeseen.

Viimeaikainen tutkimus on osoittanut, että nuoren metsän hoidon mekanismia käyttäen energiapuun saantoa voidaan olennaisesti lisätä. Olennaista tässä vaiheessa on, ettei hoitorästejä synny ja tarjolla oleva energiapuu todella otetaan talteen. On luotava toimiva keräys- ja logistiikkajärjestelmä. Potentiaalia on nykyisen 1,7 miljoonan kiintokuutiometrin sijaan lähes 10 miljoonaa mottia.

Edellä olevan perusteella ja viitaten talousarvioaloitteeseen TAA 759/2005 vp ehdotamme,

että momentille 30.60.44 otetaan lisäyksenä 1 000 000 euroa energiapuun korjuun tukemiseen.

40. Ratahallintokeskus

21. Perusradanpito (siirtomääräraha 2 v)

Rataverkon hyvä toimivuus on perusta koko liikennejärjestelmän toimivuudelle. Rataverkon keskeiset ongelmat ovat ikääntyminen ja ratakapasiteetin puute. Ratojen yli-ikäisen päällysrakenteen uusiminen on välttämätöntä, ja myös sähköistyksen ja junien kulunvalvonnan rakentaminen on tärkeää. Rataverkon ja rautatieliikenteen kehittäminen on edellytys junaliikenteen kilpailukyvyn parantamiselle. Tehokas radanpito edellyttää riittävää ja hyvissä ajoin tiedossa olevaa rahoitusta. Vain tätä kautta voidaan parantaa palvelutasoa, turvata rautatieliikenteen kilpailukyky ja säilyttää sen markkinaosuus.

Perusradanpitoon kuuluvat ratojen kunnossapito ja korvausinvestoinnit, mm. päällysrakenteen uusiminen ja turvalaitetyöt. Suomen radat ovat ikääntyneet, ja korvausinvestointitarve on kasaantunut 1980-luvulla tapahtuneiden laiminlyöntien takia. Korvausinvestointitarpeiden kasautumisesta on tulossa niukan rahoituksen vuoksi merkittävä ongelma jo lähivuosina.

Vaikka 1990-luvulta alkaen korvausinvestointeja on tehty runsaasti, ne sitovat edelleen suuren osan perusradanpidon rahoista. Ratahallintokeskuksen mukaan ratojen korvausinvestointeihin tarvittaisiin vuositasolla 170 miljoonaa euroa. Hallituksen korvausinvestointeihin osoittama määräraha on jatkuvasti lähes kolmanneksen jäljessä vuositarpeesta. Tämä merkitsee sitä, että sellaisia Ratahallintokeskuksen omia töitä tai ostettavia palveluja, jotka ovat välttämättömiä mm. hallituksen vuodelle 2007 sopimien uusien ratahankkeiden kannalta, joudutaan jättämään tekemättä noin 80 henkilötyövuoden edestä.

Lisätalousarvioissa saatu lisärahoitus on ollut välttämätön lisä perusradanpidon rahoitukseen. Radanpidon töiden taloudellisen suunnittelun ja toteutuksen kannalta olisi kuitenkin parempi, että radanpitoon käytettävä vuosirahoitus varmistuisi jo varsinaisen budjetin yhteydessä. Tällöin työt voitaisiin tehdä riittävän pitkissä työraoissa, mikä on otettu huomioon junaliikenteen aikataulusuunnittelussa.

Kolmasosa rataverkosta vaatii perusteellista kunnostusta seuraavien kymmenen vuoden aikana. Pelkällä kehysrahoituksen tasolla esimerkiksi Helsingistä Ouluun johtavan Pohjanmaan radan kunnostus kestää jopa 30 vuotta. Hallitus on viimeaikaisissa lisätalousarvioissaan lisännyt radanpidon rahoitusta jonkin verran, nämä summat ovat kuitenkin surkean pieniä ja edelleen tarpeeseen nähden täysin riittämättömiä.

Edellä olevan perusteella ja viitaten talousarvioaloitteeseen TAA 33/2005 vp ehdotamme,

että momentille 31.40.21 otetaan lisäyksenä 32 000 000 euroa.

78. Eräät ratahankkeet (arviomääräraha)

Raideliikenteeseen panostaminen tukee aluekehitystä, lisää liikenneturvallisuutta, edistää elinkeinotoimintaa ja vähentää päästöjä. Toimiva rataverkko mahdollistaa nykyistä laajemmat työssäkäyntialueet ja siirtää tavara- ja henkilöliikennettä teiltä raiteille. Etelä-Suomen rautatieliikenteen visiotarkasteluita tehtäessä löydettiin useita mahdollisia kehittämisväyliä, joiden pohjalta olisi mahdollista rakentaa liikennettä ja kuljetuksia raiteiden varaan. Tulevaisuuteen voisivat kuulua toisaalta nykyistä suorempia reittejä kulkevat suurnopeusradat, toisaalta monipuolisempi taajamajunaliikenne. Kansainvälisesti tärkeä hanke on nykyistä nopeampi junayhteys Pietariin.

Hallituksen väylätyöryhmän työskentelystä lähtien on ollut selvää, että hallituksen linja on kovin tieinvestointipainotteinen. Vaikka ratojen perusparannuksen rahoitustarve on hiljalleen otettu vakavasti, rataliikenteestä puuttuvat visiot. Pääkaupunkiseudun hankkeissakin etusijalla ovat edelleen autoliikennettä helpottavat hankkeet, ja raideliikennehankkeita on lykätty tuleviin vaalikausiin. Tässä valossa ei näytä hämmästyttävältä, että hallituksesta Suomen hiilidioksidikiintiöt tuntuvat ahtailta. Kun hallitus suosii henkilöautoliikennettä jopa pääkaupunkiseudun liikenteessä, ei ole ihme, jos hiilidioksidikiintiöt ylittyvät.

Vihreän eduskuntaryhmän mielestä raideliikenteen investointeihin on kohdennettava riittävä rahoitus. Nyt teiden rakentamisen suora rahoitus ylittää raideinvestointien rahoituksen. Ilmasto- ja liikennepoliittiset tavoitteet huomioon ottaen suhteen pitäisi olla aivan toisenlainen. Teiden kunnossapito on tärkeää ja monella kohtaa jopa välttämätöntä, mutta täytyy muistaa, että ratahankkeet pienentävät myös teiden kuormitusta.

Raideliikenteen investoinnit vaativat suunnittelua ja esitöitä, joten raideliikenteen investointien tason nostaminen tavoitetasolle vaatii parin vuoden siirtymäajan. Päätökset investointien kasvattamisesta pitäisi tehdä kuitenkin jo nyt, jotta suunnittelu ja valmistelu voi edetä hallitusti tulevina vuosina.

Ratahankkeista Vantaalle sijoittuva Kehärata (entinen Marja-rata) on kuitenkin hanke, joka on yhteiskunnallisesti kannattava ja merkittävä ja joka olisi mahdollista käynnistää jo vuonna 2006. Kehärata on 18 kilometriä pitkä uusi rataosuus, joka muodostaa yhdessä Keravan ja Leppävaaran kaupunkiratojen sekä Martinlaakson radan kanssa yhtenäisen kaupunkiratalenkin, jolloin lähiliikenteen junakaluston käyttöä voidaan tehostaa.

Kehäradan kokonaiskustannukset ovat noin 300 miljoonaa euroa, mutta tarkoituksena on sopia kustannustenjaosta valtion ja kuntien välillä. Esitämme, että Kehäratahankkeen käynnistämiseen varataan vuodelle 2006 viisi miljoonaa euroa.

Edellä olevan perusteella ja viitaten talousarvioaloitteeseen TAA 978/2005 vp ehdotamme,

että momentille 31.40.78 otetaan lisäyksenä 5 000 000 euroa Kehärata-hankkeen käynnistämiseen Vantaalla.

60. Joukkoliikenteen palvelujen ostot, korvaukset ja tuet

63. Joukkoliikenteen palvelujen osto ja kehittäminen (siirtomääräraha 3 v)

Joukkoliikennepalvelujen ostoon ja kehittämiseen suunnatut rahat ovat alhaisimmillaan kahteenkymmeneen vuoteen. Määrärahat ovat pienentyneet tasolle, joka uhkaa romuttaa joukkoliikenteen palveluverkoston.

Joukkoliikenteen kilpailutilanne on vuonna 2003 toteutetun autoveron alennuksen sekä käytettyjen autojen tuonnin kasvun myötä tällä hetkellä Euroopan kovin. Liikenteen määrän kasvu kiihtyy, mutta tästä huolimatta hallitus jälleen kerran esittää joukkoliikenteen osto- ja kehittämismäärärahojen tuntuvaa leikkaamista. Ympäristön kannalta on välttämätöntä, että joukkoliikenteen osuutta henkilöliikenteestä pystytään nostamaan pysyvästi. Joukkoliikenteen tukeminen edistää myös työllisyyttä, alueellista tasapainoa sekä elinkeinoelämän edellytyksiä.

Riittämätön joukkoliikenteen rahoitus merkitsee muun muassa sitä, että mahdollisuudet alue- ja kuntatason liikenteen tarkoituksenmukaiseen kehittämiseen heikkenevät entisestään. Karu tosiasia on se, että kaupunki- ja seutulippujen hinnanalennuksiin varattujen määrärahojen budjettileikkaukset vähentävät entisestään joukkoliikenteen kysyntää ja tarjontaa. Esimerkiksi Pohjois- ja Itä-Suomen haja-asutusalueilla joukkoliikenteen toimintaedellytykset tulevat vaikeutumaan huomattavasti ja bussimatkojen hinnat nousevat.

Joukkoliikenteen osto- ja kehittämismäärärahojen leikkaaminen puree myös kaupunkien joukkoliikenteeseen: joukkoliikenteen kehittäminen hidastuu ja paineet lippujen hintojen korottamiseen kasvavat. Hallituksen tavoite kasvattaa joukkoliikenteen osuutta henkilöliikenteestä kaupunkiseuduilla ei näillä toimilla tule toteutumaan. Päinvastoin, joukkoliikenteen toimintaedellytykset ja palvelut ovat koko hallituskauden ajan heikentyneet ja rahoitus vähentynyt.

Joukkoliikenteen tarjonnan vähentyessä yksilölliset julkisen liikenteen kyyditykset lisääntyvät ja maksavat yhteiskunnalle moninkertaisesti enemmän. Joidenkin laskelmien mukaan Kansaneläkelaitos ja kunnat käyttävät jo nyt erillisten taksikyytien ostoihin vuosittain jopa yli 200 miljoonaa euroa.

Hallituksen joukkoliikennepolitiikka ei myöskään tue ponnisteluja liikenneturvallisuuden parantamiseksi, sillä joukkoliikenteen osuuden kasvattaminen henkilöliikenteestä on tutkimusten mukaan paras tapa parantaa liikenneturvallisuutta.

Joukkoliikenteen kehittämiseen tarvitaan myös uusia avauksia. Esimerkiksi alueellisten joukkoliikennejärjestelmien kehittämiseen (mm. pikaraitiotieyhteyksien rakentaminen) koko valtakunnan alueella tulisi valtion budjetista olla mahdollista anoa määrärahoja. Joukkoliikenteen tukea tulee osoittaa nykyisten paikkakuntien lisäksi myös suurten kaupunkien, kuten Helsingin, Turun ja Tampereen seutujen, joukkoliikenteelle.

Edellä olevan perusteella ja viitaten talousarvioaloitteeseen TAA 34/2005 vp ehdotamme,

että momentille 31.60.63 otetaan lisäyksenä 10 500 000 euroa.

Lisäksi ehdotamme

momentin perusteluissa lausuttavaksi:

20. Teknologia- ja innovaatiopolitiikka

40. Avustukset teknologiseen tutkimukseen ja kehitykseen (arviomääräraha)

Maailman energiasektorin vuotuinen investointitarve on noin 450 miljardia euroa, mikä merkitsee huomattavia markkinoita kestävälle energiaosaamiselle. Tekes on arvioinut hajautettujen energiajärjestelmien markkinoiden kasvavan Euroopassa 15 prosenttia vuodessa ja nousevilla markkinoilla vielä nopeammin.

Yhdysvaltalainen kestävään energiaan erikoistunut konsulttiyhtiö Clean Edge arvioi tuulivoiman maailmanmarkkinoiden kuusinkertaistuvan 37 miljardiin euroon vuosina 2004—2014. Polttokenno- ja vetyteknologian markkinoiden ennakoidaan jopa 17-kertaistuvan 12 miljardiin euroon.

Suomella on merkittävää kestävän energiateknologian osaamista. Ilmastoteknologia-alan suuruudeksi Suomessa arvioidaan viisi miljardia euroa, mikä vastaa jo perusmetalli- tai kemianteollisuutta. Bioenergia- ja tuulivoimateknologiassa suomalainen osaaminen on maailman kärkeä.

Satsaamalla lisää voimavaroja kestävän energiateknologian tutkimukseen ja kehitykseen luodaan suomalaisyrityksille merkittäviä vienti-mahdollisuuksia. Kestävästä energiateknologiasta voi tulla yksi kansantaloutemme kivijalka, parhaimmillaan ehkä jopa uusi nokia.

Uuden teknologian avulla päästövähennysten kustannuksia voidaan laskea, mikä on merkittävää kansallisen kilpailukyvyn kannalta. Uuden teknologian kehittäminen on myös välttämätöntä, jotta teollisuusmaiden päästöt voidaan leikata viidennekseen vuosisadan puoliväliin mennessä ja näin välttyä ilmastonmuutoksen pahimmilta tuhoilta.

Edellä olevan perusteella ja viitaten talousarvioaloitteeseen TAA 1121/2005 vp ehdotamme,

että momentille 32.20.40 otetaan lisäyksenä 16 000 000 euroa kestävän energiateknologian tutkimukseen ja kehittämiseen.

60. Energiapolitiikka

Hallituksen esittämä energia- ja ilmastostrategia on lyhytnäköinen, ja sen tavoitteet ja toimenpiteet ulottuvat vaivaisen kymmenen vuoden päähän. Strategiasta puuttuu kokonaan näkemys ilmastopolitiikan suunnasta. Lyhytnäköisyys tulee kalliiksi veronmaksajille, sillä vailla suuntaa ajelehdittaessa voidaan tehdä päätöksiä, jotka kostautuvat myöhemmin. Se tulee kalliiksi myös yrityksille, sillä tarvittaviin muutoksiin ei osata varautua riittävän ajoissa.

Strategiassa varaudutaan ostamaan päästöoikeuksia ulkomailta veronmaksajien rahoilla. Tämä johtaisi siihen, että vuonna 2013 silloisen hallituksen tulisi selvitä sekä uusista päästövelvoitteista että vanhasta, maton alle lakaistusta kymmenestä miljoonasta päästötonnista. Ongelmat eivät kuitenkaan ratkea vetkuttelemalla ja tuleville hallituksille kasaamalla.

Strategia kitsastelee satsauksissa uusiutuviin energianlähteisiin, mutta kylvää satoja miljoonia teollisuudelle. Esimerkiksi uusiutuvien energiatukeen käytettiin viime vuonna 30 miljoonaa euroa, mutta strategiassa tavoite on vain 26 miljoonaa. Hallitus siis haluaa vähentää satsauksia kotimaisiin, uusiutuviin energianlähteisiin.

Samalla mietitään tekohengityksen antamista ilmastolle haitalliselle turvelauhteelle. Vihreiden mielestä veronmaksajien niukoilla euroilla kannattaa mieluummin tukea päästöjen vähentämistä kuin päästöjen tuottamista.

Hallitus uskottelee, ettei päästökaupan ulkopuolisella sektorilla voisi vähentää päästöjä juuri lainkaan. Näin hallitus laiminlyö ilmastonsuojelun mahdollisuudet erityisesti liikenteessä ja pientalojen lämmityksessä. Energiantuotanto ja teollisuus jätetään lähes yksin vastaamaan päästöjen vähentämisestä.

Edellä olevan perusteella ehdotamme

luvun 32.60 perusteluissa lausuttavaksi:

40. Energiatuki (arviomääräraha)

Uusiutuvien energianlähteiden käyttöä ja energiansäästöä pyritään edistämään investointituella ja suurten demonstraatiohankkeiden tuella. Investointituki on hanketyypistä riippuen enimmillään 25—40 prosenttia investointikustannuksista. Suurinta tukea voidaan myöntää tuulivoimaa ja muuta uutta tekniikkaa hyödyntäville hankkeille.

Vuonna 2004 tukia myönnettiin yhteensä 33,5 miljoonaa euroa, josta noin puolet meni puuenergian, runsas neljännes energiansäästön ja kymmenys tuulivoiman edistämiseen. Kuluvana vuonna tuki on edellisvuoden tasolla.

Epävarmuus tuen määrästä ja yleensä sen saamisesta hankaloittaa merkittävästi investointi-päätösten tekemistä. Tämä näkyy mm. tuulivoiman kansainvälisesti vertailtuna huomattavan hitaana etenemisenä.

Investointitukea tulee kehittää niin, että markkinatoimijoilla on varmuus sen jatkuvuudesta ja tasosta. Samalla tuen määrää on olennaisesti lisättävä, jotta kestävän energiatekniikan käyttöönotto saadaan ilmastotavoitteiden edellyttämään nopeaan nousuun. Vihreät esittävät tuen tason kolminkertaistamista hallituksen esitykseen verrattuna.

Päästökauppa muuttaa tukien tarvetta mutta ei poista sitä. Koska päästökauppa luo taloudellisen kannustimen uusiutuvien energianlähteiden käytölle, voidaan investointituki suunnata erityisesti uusimman, kokeiluasteella olevan teknologian kuten biomassan kaasutuksen ja merituulivoiman soveltamiseen.

Demonstraatiotuella voitaisiin uusiutuvien energianlähteiden edistämisohjelman mukaan rahoittaa joka kolmas vuosi suuri (luokkaa 17—34 milj. euroa) uuden teknologian hanke. Ensimmäistä kertaa tämä tuki sisällytettiin vuoden 2003 budjettiin 9,6 miljoonan suuruisena. Demonstraatiohankkeiden, kuten merituulipuistojen, tukeen on varattava riittävä rahoitus. Vihreät esittävät 10 miljoonan euron varaamista investointituesta demonstraatiohankkeiden rahoitukseen.

Edellä olevan perusteella ja viitaten talousarvioaloitteeseen TAA 1122/2005 vp ehdotamme,

että momentille 32.60.40 otetaan lisäyksenä 70 000 000 euroa uusiutuvien energianlähteiden ja energiansäästön edistämiseen sekä demonstraatiohanketukiin.

15. Perhekustannusten tasaus

53. Eräät valtion korvattavat perhe-etuudet (arviomääräraha)

Yksinhuoltajuuden kasvu on yksi näkyvimmistä läntisissä hyvinvointivaltioissa tapahtuvista muutoksista. Kaikissa teollistuneissa länsimaissa yksinhuoltajien määrä on kasvanut ja samalla heidän asemansa muuttunut leskistä naimattomiin ja eronneisiin naisiin. Yksinhuoltajien toimeentuloa ja taloudellista hyvinvointia tutkittaessa pitää tarkastella myös yksinhuoltajien asemaa muihin lapsiperheisiin nähden, sillä sosiaalipolitiikka vaikuttaa eri perhetyyppeihin eri tavalla. Esimerkiksi Suomessa yksinhuoltajien taloudellinen asema suhteessa kahden huoltajan perheisiin on selvästi heikentynyt 1990-luvulla.

Tutkimusten mukaan yksinhuoltajien työssäkäynti sekä ansiotulojen osuus yksinhuoltajien tulopaketissa on vähentynyt. Samanaikaisesti sosiaaliturvan merkitys yksinhuoltajien toimeentulon turvaajana on kasvanut. Tämä johtuu lähinnä työmarkkinoilla tapahtuneista muutoksista. Yksinhuoltajien työttömyys on kasvanut, ja epätyypilliset työsuhteet ovat lisääntyneet. Tämä johtaa yksinhuoltajien riippuvuuteen hyvinvointivaltiosta, sillä työmarkkinoiden ulkopuolella elävien yksinhuoltajien toimeentulo on riippuvaista valtion tulonsiirroista. Elatusvelvollisen osuus yksinhuoltajien toimeentulon turvaajana on vähäinen.

Yksi yksinhuoltajan taloudelliseen asemaan vaikuttava tekijä on elatustuen suuruus. Elatustuki on se etuus, mikä maksetaan yksinhuoltajalle silloin, jos elatusapu on jäänyt maksamatta tai lapsen isää ei ole vahvistettu. Elatustuki on myös eräänlainen elatusavun minimisumma, sillä jos elatusapu on elatustukea pienempi, yksinhuoltaja saa erotuksen kunnalta.

Yksinhuoltajien taloudellinen asema heijastuu suoraan heidän lapsiinsa. Yksinhuoltajaperheissä ollaan keskimääräistä useammin tilanteessa, jossa esimerkiksi lasten harrastusten valintaa joudutaan rajaamaan taloudellisista syistä. Yksinhuoltajien aseman parantaminen on tärkeää myös lasten tasavertaisten lähtökohtien turvaamiseksi.

Kaikkein köyhimpien yksinhuoltajien aseman parantamiseksi esitämme, että elatustuki korotetaan 118,15 eurosta 140 euroon kuukaudessa. Korotuksen kustannusvaikutus olisi noin 30 000 000 euroa.

Edellä olevan perusteella ja viitaten talousarvioaloitteeseen TAA 979/2005 vp ehdotamme,

että momentille 33.15.53 otetaan lisäyksenä 30 000 000 euroa elatustuen korottamiseen.

Lisäksi ehdotamme

perusteluissa lausuttavaksi:

18. Sairausvakuutus

60. Valtionosuus sairausvakuutuslaista johtuvista menoista (arviomääräraha)

Apurahataiteilijoiden ja -tutkijoiden sosiaaliturva

Suuri joukko taiteilijoista ja tieteellistä tutkimustyötä tekevistä ihmisistä työskentelee jossakin vaiheessa apurahan turvin. Osalla heistä apurahalla työskentely muodostaa huomattavan osan työhistoriasta. Apurahalla työskentelyyn liittyy merkittäviä epäkohtia, apuraha ei kerrytä ansiosidonnaista työttömyysturvaa tai vaikuta korottavasti sairaus- tai vanhempainpäivärahoihin. Apurahoista ei myöskään kerry eläkettä.

Sosiaali- ja terveysministeriö asetti 7.3.2003 työryhmän selvittämään apurahalla työskentelevien sosiaaliturvaa. Työryhmän työn tulokset julkaistiin toukokuussa 2004. Työryhmän työ oli tuloksellista, ja työryhmä pystyi tekemään yksimielisiä, konkreettisia esityksiä apurahansaajien sosiaaliturvan parantamisesta. Nämä esitykset ovat tämän esityksen lähtökohtana. Työryhmän keskeisimmät ehdotukset liittyvät eläketurvan ja sairausvakuutuslain mukaisten päivärahojen uudistamiseen. Sen sijaan tapaturmavakuutukseen tai työttömyysturvaan työryhmä ei esitä muutoksia.

Apurahansaajien eläketurva koskisi Suomessa asuvia 18—68-vuotiaita tutkijoita ja taiteilijoita, jotka tekevät tieteellistä tutkimusta tai harjoittavat taiteellista toimintaa henkilökohtaisella apurahalla, mutta eivät ole työ- tai virkasuhteessa. Apurahalla työskentelyn täytyy jatkua yhtäjaksoisesti vähintään puoli vuotta, ja apurahan määrän täytyy olla vähintään 9 000 euroa. Jokaisen apurahan on erikseen täytettävä nämä kriteerit. Kun edellytykset täyttyvät, eläkevakuutuksen ottaminen olisi pakollista. Eläkkeen ja vakuutusmaksun perusteena olevaksi vuotuiseksi työtuloksi vahvistettaisiin 18 000 euroa.

Eläketurvan rahoituksesta vastaisi ensisijaisesti apurahansaaja. Hänen maksuosuutensa olisi puolet YEL:n mukaisesta vakuutusmaksuprosentista, joka on 21,4 prosenttia vuonna 2005. Mikäli vakuutusmaksut eivät kata eläkkeitä, valtio osallistuisi ylijäävältä osalta eläkkeiden kustantamiseen, kuten tapahtuu nykyään esimerkiksi yrittäjäeläkkeiden kanssa. Työryhmän esityksen liitteenä olevissa laskelmissa rahasto voisi mennä matalalla tuotto-odotuksella negatiiviseksi 2050-luvulla, joten eläkejärjestelmästä ei aiheudu kustannusvaikutuksia vuoden 2006 budjettiin. Mikäli huomioon otetaan eläkkeistä saadut verotulot ja kansaneläkemenon alenema, eläkejärjestelmästä ei näytä aiheutuvan julkiselle vallalle lainkaan nettokustannuksia.

Apurahansaajien sairausvakuutuslain mukaisten päivärahojen määräytymistä ehdotetaan uudistettavaksi niin, että päivärahojen laskemisen pohjana käytettäisiin 18 000 euron työtuloa, joka on myös eläkejärjestelmässä määritelty vuositulo. Käytännössä uudistuksen arvioidaan maksavan noin 800 000 euroa vuonna 2006, kun uudistus tulee voimaan heti vuoden alusta. Ennakkolaskelmien mukaan päivärahoista puolet maksettaisiin sairauden ja puolet vanhemmuuden perusteella. Vanhempainpäivärahojen sitominen vuosittain vahvistettavaan työtuloon on tärkeä uudistus etenkin nuorten tutkijoiden kannalta, joille perheen perustamisen ja tieteellisen ja taiteellisen työn yhdistäminen on jo ilman taloudellista niukkuuttakin haastavaa.

Eläketurvan kehittäminen vaatii merkittäviä taloudellisia panostuksia apurahansaajilta. Puolet YEL:n mukaisesta eläkemaksusta tarkoittaa 1 926 euroa vuoden 2005 mukaisella tasolla, kun vuotuiseksi työtuloksi on vahvistettu 18 000 euroa. Apurahansaajan toimeentulon kannalta on tarpeellista, ettei käteen jäävän apurahan määrä pienene merkittävästi sosiaaliturvan kehittämisen takia. Jotta näin ei tapahtuisi, verovapaan apurahan ylärajaa korotettaisiin 19 000 euroon vuodessa nykyisestä tasosta, joka määräytyy valtion taiteilija-apurahan tason mukaan. Taiteilija-apuraha vertautuu palkkaluokan A 9 mukaiseen palkkaan. Muutos tarkoittaisi verovapaan apurahan ylärajan nousua noin 4 500 eurolla.

Valtiovarainvaliokunta kiinnitti huomiota apurahansaajien sosiaaliturvaan liittyviin ongelmiin ja kiirehti uudistusten eteenpäin viemistä vuoden 2005 talousarvioesitystä koskevassa mietinnössään. Samalla se katsoi, että uudistukset tulisi toteuttaa viimeistään vuonna 2006. Hallitus ei kuitenkaan tällaista esitystä ole aikaansaanut. Vihreät katsovat, että esitys on toteutettava valiokunnan aiemmin esittämän vaatimuksen mukaisesti vuoden 2006 alusta lukien.

Vaikeavammaisten henkilökohtaiset avustajat

Vammaisten sosiaaliturva olisi ajanmukaistettava ja voimavarat kohdennettava niin, että ne kannustavat vammaisia henkilöitä aktiivisuuteen, kuten opiskeluun, työssäkäyntiin ja kuntoutukseen. Vammaisten sosiaaliturvaan ei ole yli kymmeneen vuoteen tehty merkittäviä parannuksia.

Hallitusohjelman ja valtioneuvoston periaate-päätöksen (2.10.2003) tavoite siitä, että ihmisten omaehtoista ponnistelua heidän hyvinvointinsa edistämiseksi kannustetaan, ei vammaisten henkilöiden osalta voi toteutua ilman välttämättömiä avustajapalveluja. Henkilökohtaisen avustajan järjestelmän kehittäminen on tärkeää vaikeavammaisten perusoikeuksien kannalta. Avustajapalveluiden myöntämisessä on valitettavasti suuria kuntakohtaisia eroja. Henkilökohtaisen avustajan järjestelmä tulisikin muuttaa nykyistä laajemmaksi oikeudeksi vaikeavammaisille henkilöille ja samalla siirtää sen rahoitus Kansaneläkelaitoksen alaisuuteen. Tasavertaisuuden kannalta on tärkeää, että valtio rahoittaa avustajapalveluita. Esitämmekin määrärahaa vaikeavammaisten henkilökohtaisten avustajien aiheuttamien kustannusten maksamiseksi kokonaan valtion menona.

Selvitysmies Erkki Paara on keväällä 2005 valmistuneessa selvityksessään sosiaali- ja terveysministeriölle esittänyt kehitysvammalain ja vammaispalvelulain yhdistämistä. Tässä yhteydessä hän myös esittää, että valtio kustantaisi lisäpanostuksellaan puolet kuntien vammaispalveluista. Näin siksi, että vammaisille ihmisille välttämättömät palvelut ovat nykyisellään liiaksi riippuvaisia kuntien taloudellisista voimavaroista ja vammaismyönteisyydestä. Asumiseen ja itsenäiseen elämään liittyvien vammaispalvelujen lisätarve aiheuttaa jatkossakin suurimmat kustannukset vammaispalveluissa. Selvitysmiehen raportti osoittaa, kuinka tärkeitä avustajapalvelut ovat vammaisille henkilöille. On tärkeää, että avustajapalvelut ja niiden rahoitus turvataan vaikeavammaisille jo ensi vuonna.

Äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan vähimmäistason korottaminen

Vähimmäismääräistä vanhempainpäivärahaa saaneiden naisten määrä kasvoi voimakkaasti 1990-luvulla. Kun vuonna 1990 vanhempainpäivärahaa saaneista äideistä vain 5,3 prosenttia sai sitä vähimmäismääräisenä, oli vastaava osuus vuonna 1996 jo 30,1 prosenttia. Vähimmäismääräisen vanhempainpäivärahan saajien määrä on jäänyt myönteisestä kehityksestä huolimatta pysyvästi varsin korkealle tasolle. Vuonna 2004 maksettiin 18,5 prosenttia äitien vanhempainpäivärahoista vähimmäismääräisinä. Vuonna 2003 vastaava luku oli 21,3 prosenttia.

Vähimmäismääräisen päivärahan alhaisen tason takia vähimmäismääräistä vanhempainpäivärahaa saavat joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen huomattavasti useammin kuin työtuloihin perustuvaa vanhempainpäivärahaa saavat.

Pentti Arajärven vuonna 2002 ilmestyneen väitöskirjan mukaan vanhemmuuteen perustuvien päivärahojen vähimmäistaso on niin alhainen, että sen perustuslainmukaisuus on kyseenalainen.

Kasvukeskuksissa lapsiperheiden taakkana ovat korkeat asumiskustannukset, jotka rasittavat pienituloisia perheitä voimakkaammin kuin jo asumisolonsa vakiinnuttaneita perheitä. Suurin ongelma lapsiperheiden tulonsiirroissa koskee kuitenkin äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan vähimmäistasoa.

Esitämme äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan vähimmäistason korottamista samalle tasolle kuin työmarkkinatuen ja työttömän työttömyyspäivärahankin eli keskimäärin 588 euroon kuukaudessa.

Edellä olevan perusteella ja viitaten talousarvioaloitteisiin TAA 48/2005 vp, TAA 284/2005 vp ja TAA 1027/2005 vp ehdotamme,

että momentille 33.18.60 otetaan budjettiperusteisena lisäyksenä 800 000 euroa apurahataiteilijoiden ja -tutkijoiden sosiaaliturvan järjestämiseen,

että momentille 33.18.60 otetaan budjettiperusteisena lisäyksenä 10 000 000 euroa vaikeavammaisten henkilökohtaisten avustajien aiheuttamien kustannusten korvaamiseen ja

että momentille 33.18.60 otetaan budjettiperusteisena lisäyksenä 40 000 000 euroa äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan vähimmäistason korottamiseen.

06. Työvoimapolitiikan toimeenpano

51. Työllistämis-, koulutus- ja erityistoimet (kiinteä määräraha)

Vammaiset kärsivät usein muita ryhmiä enemmän syrjinnästä työelämässä. Vaikeasti työllistettävien vammaisten ja vajaakuntoisten työnhakijoiden joukko tarvitsee mm. nykyistä tuloksellisempia työllistämistukitoimenpiteitä. Tarvetta on myös työhön perehdyttämiseen ja työnohjaukseen koskien koko työyhteisöä. Erityisesti työvalmentajia tarvitaan enemmän.

Vajaakuntoisten avoimille työmarkkinoille työllistämiseen on ohjattava enemmän työhallinnon määrärahoja ottaen huomioon työvoima-asetukseen tehty muutos, jossa vajaakuntoiset tulivat nuorten ja pitkäaikaistyöttömien rinnalle priorisoiduksi asiakasryhmäksi. Työministeriön vastikään julkaistussa selvityksessä ehdotetaankin erilaisia toimenpiteitä vaikeasti työllistettävien henkilöiden työllistämiseksi mm. työllistämistuen avulla. Työllistymisen onnistumisen kannalta oleellista on mm. työllistämistuen määrä sekä tukitoimien yksilöllinen räätälöiminen.

Koska vammaisten ja vajaakuntoisten joukko on hyvin heterogeeninen, tulisi työllistämistuki olla nykyistä selkeämmin suhteutettu vamman aiheuttamaan haittaan. Näin on mm. Ruotsissa, jossa palkkatuen suuruus on suoraan suhteessa työkyvyttömyyteen. Ruotsissa palkkatukea voidaan maksaa työnantajalle jopa 80 prosenttia kokonaispalkkakustannuksesta. Aloitteen määräraha voidaan käyttää vammaisten ja vajaakuntoisten työllistämishankkeisiin, joissa työllistämistuen määrä on suhteessa vamman, oppimisvaikeuden tms. aiheuttamaan haittaan.

Edellä olevan perusteella ja viitaten talousarvioaloitteeseen TAA 49/2005 vp ehdotamme,

että momentille 34.06.51 otetaan lisäyksenä 2 000 000 euroa vammaisten työllistämishankkeiden tukemiseen.

52. Työmarkkinatuki (arviomääräraha)

Perustuslain 19 §:n 2 momentin mukaan "Lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella." Tämän perusteella ns. syyperusteista toimeentuloa saavien ei tulisi joutua viimesijaisen toimeentuloturvan eli toimeentulotuen piiriin.

Stakesin tietojen mukaan marraskuussa 2003 toimeentulotukea saaneista kotitalouksista 45,5 prosentilla pääasiallisena tulolähteenä oli työmarkkinatuki. Suhde on ollut samankaltainen aiempinakin vuosina.

Näyttää siltä, että työmarkkinatuen taso on jäänyt yleisestä kustannuskehityksestä jälkeen tavalla, johon olisi saatava korjaus.

VATTin laskelmien mukaan työmarkkinatuen nostaminen 3,82 eurolla/päivä nostaisi järjestelmän kustannuksia 100 miljoonalla eurolla. Kustannukset muodostuisivat työmarkkinatuen ja sen tasoon kytketyn peruspäivärahan tason sekä niihin kytketyn ansiosidonnaisen työttömyysturvan menojen lisäyksistä. Näiden kustannuksia kompensoisivat toimeentulotukimenojen ja asumistukimenojen pieneneminen sekä kunnallisverotulojen kasvu.

Työmarkkinatuki ja työttömän peruspäiväraha ovat tasoltaan samansuuruisia: 23,24 euroa päivältä. Korotuksen jälkeen työmarkkinatuki olisi 27,06 euroa/päivä. Korotus nostaisi vastaavalla summalla myös ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa, koska sen taso on kytketty työmarkkinatuen tasoon.

Edellä olevan perusteella ja viitaten talousarvioaloitteeseen TAA 583/2005 vp ehdotamme,

että momentille 34.06.52 otetaan budjettiperusteisena lisäyksenä 100 000 000 euroa työmarkkinatuen korottamiseen.

07. Pakolais- ja siirtolaisuusasiat

63. Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanotto (arviomääräraha)

Maahanmuuttajien hyvä kotoutuminen ehkäisee tehokkaasti syrjäytymistä. Hyvän kotoutumisen edellytys on riittävä kielitaito. Opetuksessa tuleekin panostaa riittävään suomen tai ruotsin kielen hallintaan, mikä luo pohjaa jatko-opinnoille ja tukee kotoutumista. Erityisesti kotiäitinä olevien maahanmuuttajanaisten kieliopetusta tulee syventää, koska käytännön tilanteissa hankittu kielenosaaminen jää heillä usein vähäiseksi. Myös se, että lapset säilyttävät oman äidinkielensä, on tärkeää, siksi opettajien valmiuksia tukea toimivaa kaksikielisyyttä tulee parantaa täydennyskoulutuksella.

Myös valiokunta on pitänyt tilannetta monella tavalla epätyydyttävänä. Erityisesti valiokunta on kiinnittänyt huomiota lasten syrjäytymisen estämiseen. Valiokunta ei kuitenkaan ole esittänyt määrärahakorotuksia. Vihreät pitävät maahanmuuttajien työllistymisen ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi välttämättömänä, että toimiin ryhdytään välittömästi, senpä vuoksi esitämme pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanottoon varatun määrärahan korottamista yhdellä miljoonalla eurolla.

Edellä olevan perusteella ja viitaten talousarvioaloitteeseen TAA 347/2005 vp ehdotamme,

että momentille 34.07.63 otetaan lisäyksenä 1 000 000 euroa pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kielikoulutukseen.

99. Työministeriön hallinnonalan muut menot

23. Siviilipalvelus (arviomääräraha)

Siviilipalvelusmiehet ovat siviilipalveluksen aikana oikeutettuja ilmaiseen majoitukseen, jonka kustantaminen on siviilipalveluslaissa säädetty palveluspaikan tehtäväksi. Käytännössä tämä laissa turvattu oikeus ei kuitenkaan toteudu. Työministeriön vuonna 2000 tekemän selvityksen mukaan vain kolmannes siviilipalveluspaikoista selviytyy asumiskustannusten korvaamisesta moitteitta. Ääritapauksissa palveluspaikat ovat vaatineet siviilipalvelusmiehiltä kirjallisia sopimuksia, joissa miehet luopuvat lakisääteisestä oikeudestaan ilmaiseen majoitukseen palvelusaikana. Lainvastaiseen käytäntöön syyllistyvät mm. useat suuret kaupungit ja yliopistot.

Tilanne on hyvin vakava, sillä siviilipalvelusmiehet, joiden asumiskustannuksia ei palveluspaikka korvaa, eivät yleensä saa tukea asumiskustannuksiin muualtakaan. Ongelma on niin laaja, ettei se ole ratkaistavissa yksin viranomaisvalvontaa lisäämällä. Valvonnan kiristyminen myös luultavasti johtaisi siviilipalveluspaikkojen, joista jo nyt on ajoittain pulaa, määrän vähenemiseen. Tällöin osa siviilipalvelusmiehistä jäisi vaille palveluspaikkaa. Tälläkin hetkellä esimerkiksi monet kuntien organisaatiot tarvitsisivat ja ottaisivat mielellään vastaan siviilipalvelustyövoimaa, mutta kyseisillä tahoilla ei ole varoja asumiskustannusten korvaamiseen.

Ainoa järkevä ratkaisu, joka turvaisi siviilipalvelusmiesten oikeuksien tasavertaisen toteutumisen, olisi siviilipalvelusmiesten asumiskustannusten siirtäminen valtion vastuulle. Asumiskustannusten osittainen siirto valtiolle sisältyi työministeriön keväällä 2000 laatimaan siviilipalveluslain muutosesitykseen. Parannus kuitenkin karsiutui esityksestä ennen hallituksen käsittelyä.

Edellä olevan perusteella ja viitaten talousarvioaloitteeseen TAA 35/2005 vp ehdotamme,

että momentille 34.99.23 otetaan lisäyksenä 4 000 000 euroa siviilipalvelusmiesten asumiskustannusten korvaamiseen.

10. Ympäristön suojelu

63. Ympäristönsuojelun edistäminen (siirtomääräraha 3 v)

Arviot Itämeren tilasta ja sen tulevaisuudesta vaihtelevat. Pessimistisimmät tutkijat ovat sitä mieltä, että Itämeren ekosysteemi on tuhoutunut eikä sen suhteen ole enää tehtävissä mitään. Toisten arvioiden mukaan Itämeri voidaan pelastaa tehokkaiden vesisuojelutoimien avulla. Itämeren tilaa parantavat mm. Pietarin jätevesien puhdistaminen, hajakuormituksen vähentäminen sekä kalankasvatuksen ja maatalouden ravinnekuormituksen pienentäminen. Suomi on ollut mukana rahoittamassa Pietarin jätevesipuhdistamoa, ja maataloudenkin päästöjä on saatu vähennettyä mm. luomuviljelyn ja peltojen suojakaistaleiden avulla.

Kalassa on monia hyviä ominaisuuksia, joiden vuoksi se kuuluu monipuoliseen ruokavalioon. Kalan säännöllinen käyttö voi mm. vähentää sydän- ja verisuonitautiriskiä ja parantaa diabeetikoiden sokerinsietokykyä. Kalan hyvät monityydyttymättömät rasvahapot ovat erityisen tärkeitä mm. keskushermoston, aivojen ja näkökyvyn kehitykselle. Kala on myös merkittävä D-vitamiinin lähde. Kalaa pitäisikin syödä ainakin kaksi kertaa viikossa, eri kalalajeja vaihdellen.

Nykymuotoisen kalankasvatuksen suurin ongelma on kuitenkin Saaristomeren sekä Ahvenanmeren rehevöityminen. Rehevöityminen oli suurinta 1950-luvulta noin vuoteen 1990 asti. Vaikka kuormitus on vähentynyt jopa 30—40 prosentilla viimeisen 15 vuoden aikana, ei Saaristomeressä ole voitu havaita merkittävää parannusta, vaan päinvastoin edelleen on merkkejä jatkuvasta lisääntyneestä rehevöitymisestä mm. Ahvenanmaan itäisessä saaristossa.

Vaikka rehujen laatu on parantunut, niin arviolta 10—20 prosenttia ravinnekuormituksesta Turunmaan saaristossa on peräisin kalanviljelylaitoksista, Kustavissa joillakin alueilla jopa 70 prosenttia. Ahvenanmaalla on havaittu, että 60 henkeä työllistävä kalanviljelylaitos päästää veteen satoja kertoja enemmän fosforia kuin 400 henkeä työllistävä Birka Princess -alus. Vanhamuotoisen kalankasvatuksen ympäristöongelmaa ei pidä vähätellä. Yksittäinen kalanviljelylaitos voi tuntua harmittomalta, mutta kokonaisuutena kalankasvatuksen päästöt vastaavat noin miljoonakaupungin puhdistetun jäteveden päästöjä.

Vastuullisten kuluttajien, valtion sekä kuntien tulee välttää kirjolohta ja suosia villiä kalaa sekä suljetuissa kasseissa kasvatettua kalaa. Suljetuissa kasseissa kasvatetut kalat ovat mitä luultavimmin myös ravintona terveellisempiä kuin avokasseissa viljelty kala. Tämä johtuu siitä, että suljettuihin kasseihin pumpataan happea ja kalat uivat vasta-virtaan ja pysyvät näin terveempinä eivätkä tarvitse suuria määriä antibiootteja rehun mukana.

Suljetuissa kasseissa kasvatetun kalan terveellisyyttä olisi hyvä selvittää vielä tarkemmin, kuten myös terveellisten rasvojen esiintymistä eri kaloissa. Jotkut tutkijat ovat esittäneet, että nykyruokinnalla kassikalat eivät sisällä samalla tavalla terveydelle tärkeitä rasvoja kuin villikalat.

Hallituksen tulee laatia 5—10 vuoden siirtymä-ohjelma, jonka aikana siirtymätukien avulla kalanviljelijöitä kannustetaan ja heitä tuetaan siirtymään suljettuihin kasseihin, joista ylimääräinen ravinne voidaan ottaa ylös ja kompostoida. Avokasseille ei tulisi myöntää enää uusia lupia. Kalankasvattajien tulisi jatkossa huomioida uusimmat ja parhaimmat saatavissa olevat ympäristöystävälliset kasvatusmenetelmät koskien sekä viljelytekniikkaa että kalalajeja.

Ympäristönsuojelun edistämiseen suunnattua määrärahaa on lisättävä, jotta kalanviljelijöitä voidaan tukea kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti ja heille voidaan maksaa investointitukea suljettuun kassikasvatukseen siirtymiseen.

Edellä olevan perusteella ja viitaten talousarvioaloitteeseen TAA 36/2005 vp ehdotamme,

että momentille 35.10.63 otetaan lisäyksenä 1 000 000 euroa kalan suljetun kassikasvatuksen investointitukeen.

77. Ympäristötyöt (siirtomääräraha 3 v)

Momentilta 35.10.77 rahoitetaan mm. vesihuoltohankkeita, pilaantuneiden alueiden kunnostuksia ja vesistökunnostuksia. Näistä jokaisen osalta tarve on kasvanut mm. pilaantuneiden alueiden kunnostamista koskevien velvoitteiden lisääntymisen takia. Ympäristötöiden rahoittamista koskeva määräraha on tästä huolimatta pienentynyt viime vuodesta noin 2 miljoonaa euroa.

YTY eli ympäristönsuojelua ja -hoitoa edistävä hanketyö sai alkunsa vuonna 1993. Tarkoituksena on ollut yhdistää ympäristönsuojelu ja -hoito sekä työllistäminen. Hankkeiden käynnistämisessä työministeriön, TE-keskuksen työvoimaosaston ja ympäristöministeriön rahoituspäätöksillä on keskeinen merkitys. YTY-töitä tehdään ympäri maata, mutta erityisesti Lapissa YTY-toiminta on ollut merkittävää.

Ympäristötöiden tarve on selvästi suurempi kuin käytettävissä olevat voimavarat. Ympäristötöinä on tehty mm. kuntien vesihuoltorakentamista, vesistöjen kunnossapitoa ja hoitoa, sekä saastuneiden maa-alueiden puhdistamista. YTY-töinä on rakennettu myös palvelurakenteita arvokkaisiin luontokohteisiin ja siten vähennetty luonnon kulutusta, korjattu ränsistyneitä rakennuksia ja raivattu tienvarren pusikoitunutta maisemaa automatkailijoiden iloksi, rakennettu linnunpönttöjä tuhansille kolopesijöille sekä kunnostettu kalastuspaikkoja. Suuri haaste tulee olemaan Itämeren suojeluun liittyvät tehtävät sekä EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin toimeenpanoon liittyvät vesisuojelutyöt.

YTY-työkohteet ovat työllisyyden kannalta merkittäviä: esimerkiksi Lapissa ympäristökeskus on työllistänyt YTY-kohteilla vuosittain 300—400 pitkäaikaistyötöntä. Työllisyysvaikutusten lisäksi hankkeilla on merkittävä myönteinen vaikutus alueen elinkeinoihin: noin kahden kolmasosan töistä on todettu vaikuttavan matkailuelinkeinoa tukevasti, ja kunnat ovat hyötyneet myös palkkatuloista kerättävän kunnallisveron muodossa.

Vaikka YTY-työsuhteista ei voida tehdä pysyviä, ne vaikuttavat selkeästi kylien elinvoimaisuuteen ja asuttuna säilymiseen. Järkeviä töitä on tarjolla koko maakunnassa syrjäkyliä myöten. Paikallista työvoimaa käytettäessä matkustuskulut jäävät vähäisiksi. Työskentely oman asuinympäristön parantamiseksi pitää työmotivaation ja -moraalin korkealla. Työn luonteen vuoksi tekijä saa työstään pikaista palautetta; työn jälki näkyy välittömästi, mikä estää syrjäytymistä ja nostaa itsetuntoa. Erityisesti vanhan rakennuskannan kunnostuksissa pääsee verestämään tai opettelemaan perinteisiä työtapoja ja käden taitoja. YTY-työt virittävät kylien omatoimista talkootoimintaa ja tervettä kotiseutuylpeyttä.

YTY-töiden ongelmaksi on muodostunut oheiskulujen rahoitus ja toiminnan lyhytjänteisyys rahoituksen ja työvoiman suhteen. Ympäristötyömäärärahan lisäys mahdollistaisi YTY-töiden pitkäjänteisemmän suunnittelun ja rahoituksen sekä myös uusien hankkeiden käynnistämisen.

Edellä olevan perusteella ja viitaten talousarvioaloitteeseen TAA 37/2005 vp ehdotamme,

että momentille 35.10.77 otetaan lisäyksenä 3 100 000 euroa.

20. Yhdyskunnat, alueidenkäyttö ja luonnonsuojelu

76. Luonnonsuojelualueiden hankkiminen (siirtomääräraha 3 v)

Metso-kokeiluohjelman puitteissa käytetään monia uusia maanhankintakeinoja, niistä yksi on tarjouskilpailu. Siinä ympäristöviranomaiset pyytävät maanomistajilta tarjouksia hinnasta, joilla he olisivat valmiita suojelemaan luonnonsuojelullisesti arvokkaan metsäkohteen määräaikaisesti tai pysyvästi.

Tarjouskilpailuun ohjataan tällä hetkellä 5 miljoonaa euroa vuodessa Metsähallituksen kautta. Määrärahaa olisi perusteltua kasvattaa ainakin kaksinkertaiseksi, sillä muita keinoja arvokkaiden yksityismaiden metsäkohteiden suojelemiseen ei tällä hetkellä juurikaan ole käytössä. Kaikkien suojelun arvoisten metsien suojelu Etelä-Suomessa on tärkeää, sillä uhanalaisille lajeille sopivia elinympäristöjä on jäljellä hyvin vähän.

Vihreä eduskuntaryhmä esittää, että luonnonsuojelualueiden hankintaan lisätään 5 miljoonaa euroa käytettäväksi edellä mainittuun tarjouskilpailuun.

Edellä olevan perusteella ja viitaten talousarvioaloitteeseen TAA 980/2005 vp ehdotamme,

että momentille 35.20.76 otetaan lisäyksenä 5 000 000 euroa luonnonsuojelualueiden hankintaan tarjouskilpailulla.

30. Asumisen edistäminen

55. Avustukset korjaustoimintaan (siirtomääräraha 3 v)

Noin 200 vuoden ajan teollistuneiden yhteiskuntien rakentaminen on nojannut uusiutumattomaan energiaan, kuten fossiilisiin polttoaineisiin ja ydinvoimaan. Uusiutumattomat luonnonvarat hupenevat, ja niiden käyttö aiheuttaa ympäristöongelmia. Vakavin on ilmastomuutoksen uhka. Ilmastomuutoksen estäminen vaatii energiatekniikan uudistamista. Suomen kansalaisten enemmistö kannattaa uusiutuvien energianlähteiden ja energiansäästön lisäämistä. Suomalaisen energiapolitiikan pitää asettaa nämä kotimaiset keinot etusijalle tulevaisuuden energiaratkaisuja pohdittaessa.

Hallituksen esittämän vero-ohjauksen rinnalle tarvitaan tukea: reilua rahallista avustusta vanhojen pientalojen lämmityksen vaihtamiseen lämpöpumpuilla, kaukolämmöllä tai pelleteillä toimivaksi. Hallituksen tarjoama tuki asuntojen energiainvestointeihin on minimaalista verrattuna Ruotsin vastaavaan tukeen.

Tilanne, jossa lähes 70 prosenttia uusista pientaloista valitsee sähkölämmityksen, ei voi jatkua. Verotuksella kaavoitusta voidaan ohjata alueille, joissa rakennuksen lämmitystavaksi on mahdollista valita ekologisempi vaihtoehto kuin sähkölämmitys. Kaukolämpö on ympäristöystävällisin vaihtoehto, ja sen käyttöä on kannustettava kaikin toimin. Jos sähkölämmityksen rajoittaminen on mahdollista Ruotsissa, se on varmasti mahdollista myös Suomessa.

Pientalot ovat kiinteistöjen lämmitysenergian suurin kuluttajaryhmä. Niiden osuus kulutuksesta on kolmasosa. Suomen hiilidioksidipäästöistä kiinteistöjen lämmityksen ja sähkönkäytön osuus on edelleen peräti 40 prosenttia. Pientalojen sähkölämmitystä ei voi jättää ilmastopolitiikan ulkopuolelle.

Öljyn osuus uusien talojen lämmitysratkaisuna pienenee jatkuvasti, ja nyt sähkölämmityksen kanssa kilpailevat pelletit, kaukolämpö ja lämpöpumput. Vanhojen pientalojen asukkaat tarvitsevat kannustimia sähkölämmityksen vaihtamiseen. Eri järjestelmien yhdistelmät ovat myös varteenotettava ratkaisu. Budjetissa on korotettava asuntojen korjaus- ja energiainvestointeihin tarkoitettua määrärahaa ja suunnattava sitä entistä selkeämmin pientalojen sähkölämmitysjärjestelmän korvaamista suunnitteleville.

Edellä olevan perusteella ja viitaten talousarvioaloitteisiin TAA 38/2005 vp ja TAA 67/2005 vp ehdotamme,

että momentille 35.30.55 otetaan lisäyksenä 30 000 000 euroa pientalojen lämmitysenergian muutosinvestointien tukemiseen.

Lisäksi ehdotamme

momentin perusteluja täydennettäväksi:

Määrärahaa saa käyttää asuntojen korjaus-, energia- ja terveyshaitta-avustuksista annetun lain mukaisiin avustuksiin sekä pientalojen energiamuutoskorjauksiin.

01. Tulon ja varallisuuden perusteella kannettavat verot

01. Tulo- ja varallisuusvero

Harmaan talouden vastaisen toiminnan tehostaminen

Sisäministeriö ilmoitti kesäkuussa 2005, että harmaassa taloudessa ja talousrikoksissa liikkuu noin viisi miljardia euroa vuodessa ja että tästä koituu valtiolle verojen ja maksujen menetyksiä 2—2,5 miljardia euroa samassa ajassa. Kotimaiseen työpanokseen liittyvän harmaan talouden arvo yksin rakennusalalla on 700—800 miljoonaa euroa eli 10—11 prosenttia koko rakennustuotannon arvosta. Vero- ja sosiaalimaksujen menetykset ovat tästä noin 350 miljoonaa euroa vuodessa.

Tarvittavat, harmaata taloutta ja talousrikollisuutta kuriin saattavat lainsäädäntötoimet ovat tiedossa: pakollinen kulkulupajärjestelmä rakennustyömaille, käännetty arvonlisäverojärjestelmä käyttöön, yritysten ennakkoperintärekisteriotteen korvaaminen rekisteröinnin reaaliaikaisella tarkistamisvelvollisuudella neljännesvuosittain, lähdeveron automaattinen perintä joukkovelkakirjalainoista, velvollisuus ilmoittaa verohallinnolle neljännesvuosittain luettelo aliurakoitsijoista ja heidän palkansaajistaan, kaikkien työnantajien velvoittaminen ilmoittautumaan ennakkoperintärekisteriin, ulkomaalaisten vuokratyöntekijöiden palkkatulojen säätäminen veronalaisiksi oleskelun ensimmäisestä päivästä lukien, liiketoimintakieltojen valvonnan tehostaminen, kuittikaupan lopettaminen ja kaksoislaskutuksen lopettaminen Venäjän kaupassa.

Tehostettu toiminta tuottaa tuloksia: vuoden 2005 tammi—kesäkuussa saatiin valtiolle talousrikollisilta rahaa yhtä paljon kuin edellisen vuoden aikana yhteensä (noin 35 miljoonaa euroa). Viemällä läpi em. lainsäädäntöuudistukset käytettäviksi vuonna 2006 voidaan arvioida saatavan valtiolle lisääntyneinä vero- ja maksutulokertyminä vähintään 200 000 000 euroa.

Veronkevennysten osittainen peruuttaminen

Hallitus esittää ansiotuloverotusta kevennettäväksi yhteensä 840 miljoonalla eurolla. Osa tästä kevennyksestä liittyy sairausvakuutusjärjestelmän muutoksen kompensointiin ja osa on inflaatiotarkistuksen aiheuttamaa. Näiltä osin Vihreällä eduskuntaryhmällä ei ole huomauttamista veron kevennyksiin.

Hallituksen esittämä budjetti on kuitenkin alijäämäinen ja jo nyt on tiedossa, että kuntien talous kiristyy entisestään tulevana vuonna. Sen vuoksi Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että veronkevennysten toteuttaminen hallituksen esittämässä laajuudessa ei tässä vaiheessa ole tarkoituksenmukaista ja osa niistä tulisi peruuttaa. Sen vuoksi esitämme tuloverokertymän arvioidun tuoton lisäämistä 290 miljoonalla eurolla.

Edellä olevan perusteella ja viitaten talousarvioaloitteisiin TAA 756/2005 vp ja TAA 974/2005 vp ehdotamme,

että momentin 11.01.01 tuottoarviota korotetaan 490 000 000 eurolla.

08. Valmisteverot

04. Alkoholijuomavero

Alkoholijuomien hinnalla on suora vaikutus kansanterveyteen. Väestön enemmistön osalta alkoholin hinnalla ei liene suurta merkitystä alkoholin kulutukseen, koska sitä rajoittavat jo nyt muut syyt. Eniten alkoholin hinta vaikuttaa niiden suurkuluttajien kulutukseen, jotka käyttävät jo nyt pääosan liikenevistä rahoistaan alkoholiin. Nuoret ovat toinen ryhmä, jonka alkoholin kulutukseen hinta merkittävästi vaikuttaa.

Viime vuosikymmenten aikana ovat miedot alkoholijuomat kasvattaneet yhä enemmän suosiotaan. Sen sijaan väkevien alkoholijuomien eli ns. viinojen kulutuksen suhteellinen osuus oli ennen alkoholiverouudistusta 1980-luvulta asti ollut koko ajan laskussa. Vuonna 2004 toteutetun veroalennuksen seurauksena alkoholin hinta on alin viinassa, minkä seurauksena viinojen kulutus nousi enemmän kuin viinien kulutus. Välittömästi alkoholiveron alennuksen jälkeen viinojen myynti nousi 20 prosenttia. Vaikka kasvu on nyt taittunut tai kesän aikana lähes pysähtynyt, liike väärään suuntaan on tapahtunut, ja se on kansanterveyden kannalta vakava asia. Alkoholiveron alennus teki Suomesta taas viinamaan.

Alkoholin lisääntyneen kulutuksen vaikutukset ovat olleet odotetun mukaisia. Alkoholinkäytön kasvu on kärjistynyt etenkin suurkuluttajien kohdalla. Uudistuksen sosiaali- ja terveyspoliittisista vaikutuksista ei ole vielä tilastoitua tietoa, mutta suurkuluttajien entistä kovemman alkoholinkulutuksen seuraukset ovat ennakolta arvioitavissa. Alkoholismille on tyypillistä lähes täydellisen käytön hallinnan puutteen vuoksi, että alkoholistin juomaputki katkeaa vasta varojen loppumiseen. Pidentyneet ryyppyputket tarkoittavat mm. pidempiä ja vaikeampia katkaisuhoitoja, lisääntyviä alkoholipsykooseja ja epileptisiä kohtauksia sekä somaattisia komplikaatioita kuten infektioita, vammoja, maksavaurioita ja haimatulehduksia. Alkoholin suurkulutuksen lisääntyminen vaikuttaa myös naisiin ja lapsiin kohdistuvaan perheväkivaltaan ja huostaanottoihin.

Surullista kyllä alkoholiveron alennuksella on ollut selvä vaikutus myös nuorten alkoholin käyttöön. Stakesin koululaiskyselyn mukaan nuoret ovat ruvenneet juomaan kerralla suurempia määriä alkoholia ja kulutus on siirtynyt väkevämpiin juomiin. Tämä ei ole kestävä tilanne.

Tehokasta alkoholin käyttöön ja kansanterveyteen vaikuttavaa alkoholipolitiikkaa saadaan alkoholin hintaa ja saatavuutta sääntelemällä. Tämän vuoksi vihreä eduskuntaryhmä esittää väkevien alkoholijuomien veron kiristämistä niin, että uudistuksen jälkeen veroa perittäisiin 50,46 senttiä senttilitralta etyylialkoholia. Tämä tarkoittaisi, että väkevien alkoholijuomien vero palaisi vuoden 2004 uudistusta edeltäneelle tasolle. Muun alkoholiverotuksen pysyessä ennallaan uudistus tarkoittaa palaamista pitkäaikaiseen suomalaiseen politiikkaan, jossa mietoja alkoholijuomia suositaan väkevien alkoholijuomien kustannuksella.

Edellä olevan perusteella ja viitaten talousarvioaloitteeseen TAA 975/2005 vp ehdotamme,

että momentin 11.08.04 tuottoarviota korotetaan 150 000 000 eurolla.

10. Muut verot

08. Jätevero

Jäteveroa peritään eräin poikkeuksin kaikenlaisesta yleiselle kaatopaikalle toimitettavasta jätteestä. Veron piiriin kuuluu 1,9 miljoonaa tonnia yleiselle kaatopaikalle toimitettavaa jätettä. Vero ei kuitenkaan koske yksityisille kaatopaikoille eli teollisuuden ja muun tuotantotoiminnan omille kaatopaikoille toimitettavaa jätettä, jota oli vuonna 2003 noin 6,7 miljoonaa jätetonnia.

Jäteveron taso on Suomessa olennaisesti alhaisempi kuin monissa Pohjoismaissa, vain 30 euroa yleiselle kaatopaikalle toimitetulta jätetonnilta. Esimerkiksi Norjassa jätevero on 39,4 euroa ja Tanskassa 50,2 euroa kaatopaikalle toimitetusta jätetonnista. Useassa Euroopan maassa jätevero on lisäksi korkeampi, jos kaatopaikalle tuodaan hyödyntämiskelpoista jätettä.

Jätteen synnyn ehkäisyyn ja toisaalta hyötykäyttöön ja kierrätykseen voidaan vaikuttaa hallinnollisilla ja taloudellisilla keinoilla. Ohjauskeinoja on kuitenkin vahvistettava, jotta valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa sovitut kierrätys- ja jätteiden määrän vähentämistavoitteet sekä kansallisen ilmasto-ohjelman mukaiset päästövähennystavoitteet saavutettaisiin.

Käsitellessään valtioneuvoston selontekoa kansallisesta ilmastostrategiasta eduskunta katsoikin, että jäteveroa tulisi nostaa ja se tulisi asteittain ulottaa koskemaan teollisuuden kaatopaikkoja. Teollisuuden kaatopaikkojen saaminen veron piiriin vähentäisi myös kaatopaikoille vietyjen biohajoavien jätteiden määrää nykyisestä. Biohajoavat jätteet tulisi saada kokonaan pois kaatopaikoilta, koska niistä kaatopaikoilla muodostuva metaani on noin 20 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi.

Esitämme, että jätevero nostettaisiin 40 euroon jätetonnilta. Tämä lisäisi verotuloja veron keräystavasta johtuen 15 miljoonalla eurolla ensi vuonna. Samalla esitämme, että jätevero laajennetaan koskemaan myös yksityisiä kaatopaikkoja. Yksityisille kaatopaikoille toimitettavan jätteen veroksi esitämme 20 euroa jätetonnilta, jolloin yksityisille kaatopaikoille kertyvästä jätteestä voidaan arvioida saatavaksi ensi vuonna verotuloina 120 miljoonaa euroa.

Edellä olevan perusteella ja viitaten talousarvioaloitteeseen TAA 44/2005 vp ehdotamme,

että momentin 11.10.08 tuottoarviota korotetaan 135 000 000 eurolla.

09. Päästökauppasähkövero (uusi)

Windfall-voitoilla tarkoitetaan energiayhtiöiden ansiotta päästökaupan takia saamaa voittoa. Voitto kertyy siitä, että päästökauppa nostaa sähkön hintaa sähkömarkkinoilla huomattavasti tuotantokustannuksia enemmän. Ylimääräisiä voittoja kertyy erityisesti vesi- ja ydinvoiman tuottajille.

Windfall-voittojen maksajiksi joutuvat kaikki markkinoilta sähköä ostavat toimijat kohonneen sähkön hinnan kautta. Teollisuudessa maksamaan joutuu erityisesti ostosähkön varassa oleva metalliteollisuus. Asumiseen, kiinteistöihin ja maatalouteen kohdistuva lisäkulu olisi jo 10 euron päästö-oikeuden hinnalla suunnilleen 150 miljoonaa euroa vuodessa.

Osa windfall-voitoista palautuu valtiolle energiayritysten verotuksen kautta. Valtaosa voitoista päätyy kuitenkin poliittisten päätösten synnyttämänä ansiottomana tulonsiirtona kuluttajilta energiayhtiöille. Siksi on perusteltua pyrkiä järjestelmään, jossa voittoja syntyy mahdollisimman vähän ja suurempi osa voitoista palautuu valtiolle.

Windfall-voittojen verottamiseksi voitaisiin säätää erillisvero, joka pohjautuu energiayhtiöille kertyvän voiton suuruuden arviointiin. Vero koskisi vain voimaloita, joiden investointipäätös tehtiin ennen tietoa päästökaupasta. Sen ulkopuolelle jätettäisiin pienvoimalat ja metsähake, tuulivoima, pienvesivoima ja muut uudet uusiutuvat energianlähteet.

Windfall-verolla voitaisiin nykyisillä päästöoikeuksien hinnoilla tuottaa varovaisesti arvioidenkin 270 miljoonaa euroa vuodessa. Summassa on otettu huomioon veron peittoa koskevat rajoitukset ja se, että osa windfallista palautuu valtiolle ilman erillistä veroakin.

Osa veron tuotosta tulisi kohdistaa takaisin energiasektorille. Vihreät esittävätkin uusiutuvien energianlähteiden ja energiansäästön investointituen kolminkertaistamista, merkittävää lisäsatsausta energiateknologian tutkimukseen ja kehitykseen sekä huomattavaa tukea pientalojen siirtymisessä kestäviin energiaratkaisuihin.

Edellä olevan perusteella ja viitaten lakialoitteeseen LA 147/2005 vp ja talousarvioaloitteeseen TAA 1116/2005 vp ehdotamme,

että lukuun 11.10 otetaan uusi momentti 09. Päästökauppasähkövero ja

että tälle momentille 11.10.09 otetaan päästökauppasähköveron tuottoarviona 270 000 000 euroa.

10. Tuomioistuinlaitos

23. Muiden tuomioistuinten toimintamenot (siirtomääräraha 2 v)

Taloudellinen tilanne oikeusministeriön hallinnonalalla on kireä. Erityisesti tuomioistuimien määrärahatilanne on jatkuvasti heikentynyt, ja menojen sopeuttamiseksi virkoja onkin merkittävästi vähennetty. Laskelmien mukaan kansalaisten asioita on käräjä- ja hovioikeuksissa ratkaisemassa ensi vuoden lopussa noin 60 lakimiestä vähemmän kuin nyt. Säästöt kohdistuvat eniten suurimpiin tuomioistuimiin, jotka ovat jo ennestään ruuhkautuneet. Tästä seuraa käsittelyaikojen pidentymistä sekä alueellista eriarvoisuutta, joka vaarantaa kansalaisten oikeusturvan. Kohtuullinen käsittelyaika on tärkeä osa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, ja se tulisi kaikissa oloissa pyrkiä turvaamaan riittävillä resursseilla.

Edellä olevan perusteella ehdotamme

momentin 25.10.23 perusteluissa lausuttavaksi

75. Poliisitoimi

21. Poliisitoimen toimintamenot (siirtomääräraha 2 v)

Hallitusohjelmassa luvataan, että poliisin palvelukyvystä ja toimintaedellytyksistä huolehditaan niin, että kansalaisten luottamus poliisin kykyyn suoriutua sille kuuluvista tehtävistä säilyy korkealla tasolla. Myös poliisipalvelujen saatavuutta kaikkialla Suomessa parannetaan. Huume- ja väkivaltarikollisuuden määrä on kasvanut, sekä lisääntynyt alkoholin käyttö on kasvattanut omaisuus- ja muiden rikosten määrää, mikä on lisännyt poliisin työmäärää. Mikäli poliisille ei osoiteta riittäviä voimavaroja, tulee poliisien määrä vähentymään varsinaisessa kenttätyössä ja ennalta ehkäisevässä työssä.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 26.75.21 otetaan lisäyksenä 5 000 000 euroa.

10. Sotilaallinen maanpuolustus

21. Puolustusvoimien toimintamenot (siirtomääräraha 2v)

Puolustusvoimien vuoden 2006 toiminnan mitoittaminen annettuihin kehyksiin johtaa mittaviin kokonaisvaikutuksiin. Kehittämisohjelmista syntyvien seurannaisvaikutusten, tuottavuusohjelman, rakennemuutoksen, kustannustason nousun sekä vastoin turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon linjauksia tehdyn 20 miljoonan euron kehysleikkauksen vaikutus johtaa vuonna 2006 yhteensä 57 miljoonan euron suuruisiin toiminnan ja talouden tasapainottamistoimiin. Puolustusvoimat joutuu supistamaan ydintoimintaansa eli operatiivista valmiutta ja koulutusta sekä säästämään tukitoimissa ja siirtämään jälleen kerran materiaalihankintoja.

Toiminnan sopeuttaminen kehykseen vuosina 2006 ja 2007 ennen rakenteellisten toimien mahdollistamaa kohdentamispotentiaalia edellyttää puolustusvoimilta seuraavaa: reserviläiskoulutuksen supistamista 5 000 koulutettavaan, kun vuonna 2004 koulutettiin 37 000 ja vuonna 2005 30 000 reserviläistä, pääsotaharjoituksen peruuttamista ja aselajien valtakunnallisten harjoitusten puolittamista, lentotoiminnan supistamista 1 000 tuntia eli 10 prosenttia tavoitetasosta, alusvuorokausien supistamista 200 alusvuorokautta eli 11 prosenttia tavoitetasosta sekä puolustusvoimien henkilötyövuosien vähentämistä vähintään 100 henkilötyövuodella ja säästämistä yleisissä hallintomenoissa ja virkamatkoissa 10 prosenttia. Sota- ja leiriharjoitusten vähentäminen merkitsee voimakasta puuttumista myös varusmieskoulutukseen toisin kuin puolustusvaliokunnan lausunnossa todetaan. Lentotuntien supistamisella on vakava vaikutus lentäjien ammattitaidon ylläpitoon.

Vasta vuonna 2008 puolustusvoimat voi palata vuonna 2004 hyväksytyn turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon mukaiseen TT-suunnitelman vuositasoon. Puolustusvoimien toiminnan turvaaminen edellyttää lisäresursseja, joilla voidaan turvata ydintoiminta, parantaa tuottavuutta, toteuttaa rakennemuutosta ja alueellistamista sekä kompensoida polttoaineiden hinnannousua. Kokoomus esittää puolustusvoimien toimintamenojen korottamista 20 miljoonalla eurolla kohdennettuna erityisesti kertausharjoituksiin ja kattamaan polttoaineiden hinnannoususta aiheutuneita kuluja.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 27.10.21 otetaan lisäyksenä 20 000 000 euroa.

10. Yliopisto-opetus ja -tutkimus

21. Yliopistojen toimintamenot (siirtomääräraha 2 v)

Yliopistot joutuvat toimimaan entistä kovemmassa kansainvälisessä kilpailutilanteessa tutkimusrahoituksen hankkimiseksi sekä korkeatasoisten tutkijoiden ja opiskelijoiden houkuttelemiseksi. Yliopistoihin kohdistuu entistä kovempia vaatimuksia myös kolmanteen tehtävään liittyvän alueellisen vaikuttavuuden ja tutkimustulosten kaupallisen hyödyntämisen suhteen. Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaan yliopistojen tulisi panostaa jatkossa tutkimuksen laatuun ja kansainvälisesti korkeatasoiseen tutkijakuntaan. Myös yliopistolain muutos on tuonut yliopistoille lisää velvoitteita, kun opintoja pyritään nopeuttamaan ja opintojen ohjausta tehostamaan. Tutkintojen määrää tulisi myös kasvattaa.

Hallituksen kehyspäätöksen mukaan valtionhallinnosta pitää vuoteen 2011 mennessä vähentää 17 500 työntekijää. Myös opetusministeriön hallinnonalan tuottavuusohjelma uudistettiin lokakuussa 2005. Valtiovarainvaliokunnan saaman selvityksen mukaan yliopistojen tuottavuushankkeiden mukaiseksi vähenemiseksi arvioidaan yhteensä 1 500 virkaa. Yliopistojen rehtorien neuvoston mukaan tuottavuusohjelma on selkeässä ristiriidassa yliopistojen itsehallinnon ja tulosohjausjärjestelmän kanssa ja uhkaa yliopistojen perustuslaillista autonomiaa. Yliopistot ovat arvioineet, että henkilökunnan radikaali vähentäminen johtaisi opetuksen karsimiseen ja sisään otettavien opiskelijoiden määrän rajoittamiseen. Ongelmia tulee erityisesti pienillä eikä taloudellisesti kovin houkuttelevilla aloilla, kuten humanistissa tieteissä, joissa ulkopuolisen rahoituksen mahdollisuudet ovat vähäisempiä. Yliopistojen hallintoa, tieto-, kirjasto- ja muita tukipalveluja joudutaan myös karsimaan kovalla kädellä. Nämä säästöt heikentävät tutkijoiden ja opiskelijoiden työskentely- ja opiskelumahdollisuuksia ja pitkittävät osaltaan opintoja sekä vaarantavat tutkimuksen laadun. Yliopistot ovat valmiita tuottavuuden parantamiseen omilla toimenpiteillään, joita on jo toteutettu varsinkin opetuksen ja tutkimuksen tukipalveluissa.

Vuoden 2006 talousarvioehdotuksessa yliopistojen toimintamenorahoitus kasvaa ainoastaan 21 miljoonalla eurolla, kun huomioidaan vuoden 2005 lisätalousarvioesitykset. Tästä lisäyksestä 20 miljoonaa euroa tulee korkeakoulutuksen kehittämisestä annetun lain perusteella yliopistojen tehokkaan ja tuloksellisen toiminnan varmistamiseksi. Suuri osa tästä lisäyksestä kohdistuu palkkausmenojen ja kiinteistökulujen kasvuun, joten yliopistojen mahdollisuudet lisätä tutkimusta ja tutkintojen määrää ja kehittää opetusta eivät tosiasiallisesti kohene. Tämän vuoksi yliopistojen perusrahoitusta on lisättävä 10 miljoonalla eurolla.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 1258/2005 vp viitaten ehdotamme,

että momentille 29.10.21 otetaan lisäyksenä 10 000 000 euroa.

40. Yleissivistävä koulutus

30. Valtionosuus ja -avustus yleissivistävän koulutuksen käyttökustannuksiin (arviomääräraha)

Kuntien rahoitusosuus perusopetuksen kustannuksista kasvaa vuosi vuodelta yhä suuremmaksi samaan aikaan, kun kuntien yleinen taloustilanne on varsin heikko. Kuntien rahoitusosuus opetus- ja kulttuuritoimen kustannusten laskennallisesta kasvusta on talousarvioesityksen mukaan 115 miljoonaa euroa, ja valtionosuuksien lisäys on vain 75 miljoonaa euroa. Viimeksi tehdyssä valtion ja kuntien välisessä kustannusten jaon tarkistuksessa ilmeni, että valtion on maksettava kunnille opetuksen valtionosuuksia 132 miljoonaa euroa vuonna 2005, mutta hallitus päätti jaksottaa maksatukset vuosille 2005—2008. Kokoomuksen kannan mukaan OPM:n hallinnonalaa koskevat kustannustenjaon tarkistukset olisi pitänyt maksaa kokonaisuudessaan vuonna 2005 ja STM:n osuus jaksottaa vuosille 2005 ja 2006. Hallituspuolueet päätyivät kuitenkin jaksottamaan tämän ns. pakkolainan neljälle vuodelle. Useiden muutosten jälkeenkin lähes puolet tarkistuksista jätettiin maksettavaksi seuraavalla vaalikaudella. Kokoomuksen kannan mukaisesti loppuosa maksamatta jääneestä pakkolainasta tulisi sisällyttää vuoden 2006 talousarvioon. Tämä summa on yhteensä 280 miljoonaa euroa, josta 73 miljoonaa euroa kohdistuu OPM:n hallinnonalalle ja 207 miljoonaa euroa STM:n hallinnonalalle.

Perusopetuksen oppilasmäärät pienenevät tulevina vuosina, minkä vuoksi kuntien perusopetuksen valtionosuudet vähenevät vuosittain. Vuonna 2006 vähennys on talousarvioesityksen peruspalveluohjelmatarkastelun mukaan 23 miljoonaa euroa. Tämä heikentää kuntien mahdollisuuksia huolehtia perusopetuksesta, koska kustannukset ovat usein kiinteitä eivätkä pienene samassa suhteessa kuin oppilasmäärät. Hallitusohjelman mukaan "Ikäluokkien pienentyessä vapautuvat voimavarat käytetään koulutuksen vahvistamiseen". Hallitus on kuitenkin valitettavasti luopunut tästä hyvästä periaatteesta. Mielestämme ikäluokkien pienenemisestä aiheutuvat säästöt olisi palautettava kuntien valtionosuuksiin käytettäväksi opetuksen kehittämiseen.

Hallituksen perusopetukseen kohdistamat säästötoimet ajoittuvat varsin huonosti, sillä kunnat kohtaavat jatkuvasti uusia menopaineita. Valtiovarainvaliokunnan saaman selvityksen mukaan jo noin joka 5. perusopetuksen oppilas eli jopa 120 000 oppilasta on osa-aikaisen erityisopetuksen piirissä ja noin 7 prosenttia on otettu tai siirretty erityisopetukseen. Määrät vaihtelevat kunnittain. Suurissa kunnissa erityisopetukseen siirrettyjen lasten määrä on jopa 10 prosenttia tai ylikin. Lisäksi on vedetty rahoitus pois vuonna 2003 käynnistyneeltä oppilaan- ja opinto-ohjauksen kehittämishankkeelta, joka kohdistuu juuri oppilaille hankaliin nivelvaiheisiin ja auttaa erityisesti syrjäytymisvaarassa olevia nuoria.

Kaiken edellisen johdosta kuntien mahdollisuudet turvata oppilaille laadukas perusopetus heikkenevät. Luokkakoot suurenevat, kouluverkkoa karsitaan, erityisopetuksen kasvu jatkuu, syrjäytymisriski kasvaa, opettajat uupuvat ja lomautukset jatkuvat. Lisäämällä resursseja perusopetuksen valtionosuuksiin kunnilla olisi paremmat mahdollisuudet pienentää perusopetuksen ryhmiä, turvata tukiopetus ja opintojen ohjaus sekä toteuttaa mm. uutta lakia oppilashuollosta ja uusia opetussuunnitelmia. Tällä olisi myös ehkäisevä vaikutus syrjäytymisongelmiin.

Esitämme, että jäljellä oleva valtion velka eli ns. pakkolaina kunnille 73 miljoonaa euroa maksetaan kokonaisuudessaan takaisin vuonna 2006 ja että ikäluokkien pienenemisestä aiheutuva valtionosuuksien alenema 23 miljoonaa euroa palautetaan kuntien valtionosuuksiin käytettäväksi opetuksen kehittämiseen.

Edellä olevan perusteella sekä talousarvioaloitteisiin TAA 1259/2005 vp ja TAA 1260/2005 vp viitaten ehdotamme,

että momentille 29.40.30 otetaan budjettiperusteisena lisäyksenä 96 000 000 euroa.

69. Ammatillinen lisäkoulutus ja vapaa sivistystyö

34. Valtionavustus aikuisten koulutustason kohottamisohjelmaan (siirtomääräraha 3 v)

Talousarvioesityksessä esitetään 30 miljoonaa euroa NOSTE-ohjelmaan, vaikka jo nyt on tullut selväksi, ettei hanke etene suunnitellusti. Lääninhallitusten tekemistä sitoumuksista päätyy maksatukseen asti vain noin puolet hankkeista. Vuoden 2005 tilanne marraskuussa on se, että NOSTE-ohjelmassa aloittaneiden määrä on vain 5 500 henkilöä eikä 8 000 aloittaneen määrällinen tavoite tule toteutumaan kuluvana vuonna. Näin ollen on realistista olettaa, ettei talousarviossa esitetty 9 300 aloittajan määrä tule toteutumaan vuonna 2006. Esitämme, että ohjelman rahoitusta vähennetään noin kolmanneksella eli 5,25 miljoonalla eurolla.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentilta 29.69.34 vähennetään 5 250 000 euroa.

90. Taide ja kulttuuri

33. Valtionosuus ja -avustus kuntien kulttuuritoimintaan (arviomääräraha)

Valtionosuuden laskentaperusteen yksikköhinta on monta vuotta ollut 4,20 euroa/asukas, eikä siihen ole tehty minkäänlaisia indeksitarkistuksia. Tästä valtionosuus on ollut 37 prosenttia ja kunnan osuus 63 prosenttia. Vuoden 2006 talousarvioesityksessä kuntien yleisen kulttuuritoiminnan yksikköhinta esitetään leikattavaksi 4,20 eurosta 3,50 euroon. Kun tähän lisätään valtionosuusuudistuksen mukanaan tuoma muutos prosenttijakoon (valtio 29,7 % ja kunta 70,3 %) on vähennys kokonaisuudessaan vielä suurempi. Valtiovarainvaliokunnan saaman selvityksen mukaan yksikköhinnan laskun taustalla on kehyspäätöksen yhteydessä sovittu velvoite kaikille hallinnonaloille kohdistuvista säästöistä.

Valtiovarainvaliokunnan mietintöön sisältyvä määrärahan leikkaus tarkoittaa tuen vähentämistä nimenomaan ruohonjuuritason kulttuuritoiminnasta. Kyseessä ovat juuri ne määrärahat, joilla tuetaan tavallisen kansalaisen kulttuuriharrastusta. Opetusministeriössä toteutettu linjanveto on hämmästyttävä varsinkin, kun samassa talousarvioesityksessä on kirjattu ministeriön toiminnan tavoitteeksi taiteen ja kulttuurin saatavuuden parantaminen. Kuntaliiton mukaan kunnat ovat käyttäneet kulttuuritoimen valtionosuutensa juuri siihen, mihin ne on osoitettukin. Jos valtionosuutta nyt pienennetään, se merkitsee väistämättä eriarvoistumista. Pienille kunnille, joissa ei ole valtionosuutta saavaa ammattiteatteria, orkesteria tai museota, on tämä yleisen kulttuuritoimen valtionosuus ainoa valtiolta tuleva raha kulttuuritoiminnan ylläpitämiseksi.

Esitämme yksikköhinnan säilyttämistä vuoden 2005 tasolla eli 4,20 eurona/asukas. Tämä tarkoittaisi 1,6 miljoonan euron lisämäärärahatarvetta kuntien kulttuuritoimintaan osoitettuihin valtionosuuksiin ja avustuksiin.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 1114/2005 vp viitaten ehdotamme,

että momentille 29.90.33 otetaan budjettiperusteisena lisäyksenä 1 600 000 euroa.

24. Tiehallinto

21. Perustienpito (siirtomääräraha 2 v)

Tieverkolla on Suomessa suuri merkitys teollisuuden kilpailukyvyn ja alueiden elinvoimaisuuden kannalta. Liikenneväylien kunto ja toimivuus vaikuttavat monella tavalla kuljetuskustannuksiin, talouselämän kilpailukykyyn ja kuluttajahintoihin. Valtiovallan on liikennepolitiikallaan huolehdittava laadukkaiden, turvallisten ja edullisten yhteyksien tarjoamisesta. Tieverkon välityskyvyllä ja kunnolla on tässä keskeinen rooli.

Suomen päätieverkko on rakennettu valtaosin 1960- ja 1970-luvuilla, ja väylien suunnittelu on useassa tapauksessa tehty jo 1950-luvulla. Perustienpitoon kohdistuvia haasteita on monenlaisia. Huonot päällysteet, soratiet, kelirikko, ruuhkat sekä painorajoitetut sillat lisäävät maantieliikenteen kustannuksia. Lisäksi suurin osa 1960- ja 1970-luvuilla rakennetuista silloista on tulossa peruskorjausikään. Alempiasteisen tieverkon kunto on heikentynyt viime vuosien aikana, ja huonokuntoisia päällystettyjä teitä on jo muutettu sorateiksi. Useille alempiasteisen tieverkon teille on jouduttu asettamaan painorajoituksia, jotka hankaloittavat etenkin teollisuuden kuljetuksia.

Kun sekä ajoneuvojen painot nousevat että liikennemäärät kasvavat, pitäisi väyläverkon tason ja turvallisuuden parantua samassa suhteessa. Ns. infraministerityöryhmän mietinnössä esitettiin perustienpidon sopivaksi rahoitustasoksi 630 miljoonaa euroa. Tiehallinnon asiantuntijoiden mukaan perustienpidon rahoituksen tavoitetaso on vieläkin suurempi eli 710 miljoonaa euroa. Perustienpidon määrärahaa leikataan 10,5 miljoonalla eurolla 578,4 miljoonaa euroon. Viime vuosina on toistuvasti käynyt niin, että perustienpidon riittävästä rahoituksesta ei ole huolehdittu. Uhkana on ajautuminen merkittäviin palvelutaso- ja liikenneturvallisuusongelmiin sekä suuriin kertainvestointitarpeisiin. Kuten valiokunnan mietinnössä todetaan, kunnossapitoon liittyvän jälkeenjääneisyyden poistamiseen perustienpitoon esitetty määräraha ei anna mahdollisuuksia.

Hallituksen politiikan seurauksena liikenneturvallisuutta parannetaan turvallisuusinvestointien sijaan tiedotusta, nopeusrajoituksia ja automaattista liikenteenvalvontaa lisäämällä. Alueellisia perustienpidon investointeja, kuten taajamien liikennejärjestelyjä ja kevyen liikenteen väyliä, voidaan tiepiireissä toteuttaa huolestuttavan vähän. Hallitus on talousarviossaan hyväksynyt liikenteen ja väylien palvelutason alenemisen sekä tienkäyttäjien ja yhteiskunnan tarpeiden sivuuttamisen.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 1262/2005 vp viitaten ehdotamme,

että momentille 31.24.21 otetaan lisäyksenä 10 000 000 euroa.

25. Tienpidon valtionavut

50. Valtionapu yksityisten teiden kunnossapitoon ja parantamiseen (siirtomääräraha 3 v)

Valtiovarainvaliokunta on päätynyt mietinnössään lisäämään yksityisteiden valtionapuja 2 miljoonalla eurolla 14 miljoonaan euroon. Tämä lisäys kuitenkin ainoastaan estää yksityisteiden valtionapujen pienentymisen verrattuna kuluvaan vuoteen. Kuten valiokunta toteaa, yksityistiet ovat tärkeä osa liikennejärjestelmää ja niiden kunnon säilyminen on välttämätöntä työmatkaliikenteen sekä elinkeinoelämän kuljetusten kannalta. Tästä johtuen yksityisteiden valtionapuja tulisi lisätä 2 miljoonalla eurolla niiden nykytasosta.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 31.25.50 otetaan lisäyksenä 2 000 000 euroa.

40. Ratahallintokeskus

21. Perusradanpito (siirtomääräraha 2 v)

Suomen rataverkon pituus on liki 6 000 kilometriä. Siitä kolmannes on yli 30 vuotta vanhaa eli yli-ikäistä ja välitöntä uusimista vaativaa. On todettu, että rataverkon kunto on jopa tieverkon kuntoa heikompi. Ratahallintokeskus on laskenut, että rataverkon säilyttäminen liikennöitävyydeltään ja turvallisuudeltaan riittävässä kunnossa edellyttäisi vuosittain 170 miljoonan euron korvausinvestointeja ilman vähäliikenteisiä ratoja. Nykyinen kehysrahoitustaso johtaa noin 100 miljoonan euron korvausinvestointeihin vuosittain, jolloin tähän tarkoitukseen on käytettävissä vain kaksi kolmannesta viime vuosien rahoitustasosta.

Tavaraliikenteelle välttämätön ratapihojen perusparantaminen ja toiminnallinen kehittäminen eivät edisty nykyisillä määrärahoilla. Määrärahojen niukkuuden seurauksena on yli-ikäisen päällysrakenteen lisääntyminen ja nopeusrajoitusten kasvu. Rataverkon rapautuminen uhkaa rautatieliikenteen turvallisuutta. Tavaraliikenteen kilpailukyvyn vähentyminen heikentää yritysten toimintamahdollisuuksia. Lisääntyvät nopeusrajoitukset ja junien myöhästeleminen aiheuttavat ongelmia sekä henkilöliikenteessä että tavaraliikenteessä. Kehyssuunnitelmien mukainen rahoitustaso johtaakin pitkällä aikavälillä negatiiviseen kierteeseen, jossa ratojen ylläpidon kustannukset kasvavat ja kehittämismahdollisuudet supistuvat. Rataverkon liikennerajoitukset yli kaksinkertaistuvat vuoteen 2009 mennessä alle 300 kilometristä 700 kilometriin. Ratapihojen vanhenemisen johdosta liikenteen sujuvuus huononee.

Yllä sanottu merkitsee ennen kaikkea rautateiden kilpailukyvyn selvää heikentymistä ja markkinaosuuden kääntymistä laskuun. Suorat vaikutukset näkyvät junaliikenteen imagossa, asiakastyytyväisyydessä, rahdin ja matkustajien määrissä sekä myös VR:n tuloksessa ja kannattavuudessa. Hallituksen esitys perusradanpidon määrärahaksi on tarpeeseen nähden alimitoitettu. Määrärahapuute johtaa perusradanpidon suunnittelun lyhytjänteisyyteen. Korvausinvestointien taloudellisesti tarkoituksenmukaista toteuttamista on hankaloittanut rahoituksen perustuminen suurelta osin lisätalousarvioihin. Rataverkon ylläpitäminen turvallisena liikenneväylänä edellyttää esitettyä korkeampaa korvausinvestointien tasoa.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 1263/2005 vp viitaten ehdotamme,

että momentille 31.40.21 otetaan lisäyksenä 10 000 000 euroa.

15. Perhekustannusten tasaus

52. Lapsilisät (arviomääräraha)

Lapsilisien tasoa ei ole sidottu indeksiin. Tämä merkitsee sitä, että lapsilisien reaalinen arvo laskee elinkustannusten noustessa inflaation vaikutuksesta. Eduskunta hyväksyi jo 4.10.2002 käsitellessään valtioneuvoston selontekoa lasten ja nuorten hyvinvoinnista yksimielisesti ponnen, jonka mukaan lapsilisät on sidottava indeksiin. Tästä huolimatta nykyinen hallitus ei ole tehnyt esitystä eduskunnan yksimielisen päätöksen toimeenpanemiseksi. Lapsilisien tehtävä on korvata perheille lapsista aiheutuvia taloudellisia kustannuksia. Tämän vuoksi on perusteltua muuttaa lakia niin, että lapsilisän taso sidotaan elinkustannusten nousua seuraavaan indeksiin.

Lisäksi hallituksen budjettiesitykseen sisältyvässä köyhyyspaketissa on unohdettu lapsiperheet. Tutkimusten mukaan erityisesti yksinhuoltajaperheissä on köyhyyden riski keskimääräistä suurempi. Tätä epäkohtaa voidaan lieventää korottamalla lapsilisän yksinhuoltajakorotusta. Lapsilisän yksinhuoltajakorotus on tällä hetkellä 36,60 euroa kuukaudessa. Jotta yksinhuoltajaperheiden taloudellista asemaa voidaan parantaa, on lapsilisän yksinhuoltajakorotus nostettava 45 euroon kuukaudessa. Tämä uudistus on saatava voimaan samanaikaisesti hallituksen muun köyhyyspaketin kanssa eli 1.9.2006 alkaen.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 1265/2005 vp viitaten ehdotamme

momentin 33.15.52 perusteluissa lausuttavaksi:

18. Sairausvakuutus

60. Valtion osuus sairausvakuutuslaista johtuvista menoista (arviomääräraha)

Työntekijän lapsen syntymästä ja hoidosta aiheutuvat kustannukset ovat työnantajalle työhön liittymättömiä kuluja, jotka maksaa nykytilanteessa pääosin äidin työnantaja. Vaikka isien mahdollisuus käyttää perhevapaita laajeni viime hallituskaudella, isät käyttävät oikeuttaan edelleen hyvin vähän. Työmarkkinoidemme voimakkaasta segregaatiosta seuraa se, että äidit työskentelevät usein naisvaltaisissa yrityksissä naisvaltaisilla aloilla. Naisvaltaiset alat puolestaan ovat pitkälti keskittyneet palvelusektorille, jossa tuottavuus on matalaa ja vanhempainvapaista (joita yhdessä pienessäkin yrityksessä saattaa hyödyntää usea työntekijä samanaikaisesti) voi koitua kohtuuttoman suuria taloudellisia rasitteita. Pienempien yritysten kohdalla ne voivat jopa uhata koko toiminnan kannattavuutta. Vanhempainvapaiden kustannusten epätasainen jakautuminen vaikeuttaa nuorten naisten työllistymistä, ylläpitää pätkätyösuhteita, edesauttaa naisvaltaisten alojen sijaisten palkkausten väärinkäytöksiä sekä estää kasvua hakevien yritysten mahdollisuuksia palkata tarpeellista lisätyövoimaa.

Suomessa monet työnantajat maksavat äitiyslomalle jäävälle työntekijälle täyttä palkkaa 72 arkipäivän ajalta (esim. valtion virkaehtosopimus, rahoitusalan työehtosopimus, vakuutusalan työehtosopimus), josta Kela korvaa työnantajalle äitiyspäivärahan eli noin 65 prosenttia palkasta. Tämä velvoite johtaa monesti siihen, että työnantajat pyrkivät välttämään vakituisen työsuhteen sopimista synnytysikäisen naisen kanssa. Samalla tämä työehtosopimuksiin sisältyvä velvoite asettaa nais- ja miesvaltaiset alat ja työpaikat keskenään hyvin erilaiseen asemaan. Yrittäjä, joka on palkannut paljon naisia, joutuu hyvin epäoikeudenmukaiseen asemaan suhteessa yritykseen, joka on palkannut vain miehiä. Toisaalta kaikissa työehtosopimuksissa (esim. kaupan työehtosopimus) ei työnantajaa velvoiteta maksamaan työntekijälle palkkaa äitiysloman ajalta.

Tämän epäkohdan poistaminen edellyttää lain muuttamista siten, että Kela velvoitetaan korvaamaan työnantajalle täysimääräisesti äitiysloman palkka 72 ensimmäisen päivän osalta. Jotta äitiyslomalla olevat työntekijät eivät joudu keskenään eriarvoiseen asemaan, on lakia edelleen muutettava niin, että kaikki työnantajat velvoitetaan maksamaan täyttä palkkaa äitiysloman ensimmäisen 72 päivän ajalta. Tällä tavalla voitaisiin sekä helpottaa perheiden taloudellista tilannetta että tukea työnantajien asemaa ja halukkuutta palkata naisia.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 1266/2005 vp viitaten ehdotamme

momentin 33.18.60 perusteluissa lausuttavaksi:

19. Eläkevakuutus

60. Valtion osuus kansaneläkelaista johtuvista menoista (arviomääräraha)

Kansaneläkkeen varassa elävät seniorikansalaiset ovat suomalaisen yhteiskunnan pienituloisia, joiden asemaa on parannettava. Kansaneläkkeen lisäksi moni heistä saa asumistukea, ja osa joutuu turvautumaan toimeentulotukeen. Tilanne heikentää eläkeläisen omanarvontuntoa ja uskoa kykyyn selviytyä itsenäisesti vanhuuden mukanaan tuomista haasteista. Myös kansaneläkkeiden ja työeläkkeiden erilainen indeksisidonnaisuus on ongelmallista kansaneläkkeen saajien ostovoiman ja toimeentulon kehityksen kannalta. Tästä syystä olisi perusteltua harkita kansaneläkkeiden ja työeläkkeiden indeksitarkistusjärjestelmien yhtenäistämistä.

Edellä olevan perusteella ehdotamme

momentin 33.19.60 perusteluissa lausuttavaksi:

22. Sotilasvammakorvaukset ja eräät kuntoutustoiminnan menot

59. Valtionapu rintamaveteraanien kuntoutustoimintaan (siirtomääräraha 2v)

Sotiemme veteraaneja elää keskuudessamme noin 95 000. Heidän toimintakykynsä heikkenee, ellei omatoimista selviytymistä tueta tehokkaasti. Riittävä, asianmukainen ja ennen kaikkea säännöllisesti tapahtuva kuntoutus turvaa ja edistää ikääntyneiden veteraanien kykyä selviytyä päivittäisistä toiminnoista kotioloissa, omin avuin ja mahdollisimman pitkään. Samalla vähenee kalliin laitoshoidon tarve. Potentiaalinen kuntoutettavien lukumäärä vuonna 2006 on noin 70 000, kun veteraanien kokonaismäärästä on vähennetty sotainvalidit, joilla on oikeus vuosittaiseen kuntoutukseen.

Vuoden 2005 alusta lähtien rintamaveteraanien kuntoutuksen painopistettä on siirretty asetuksen muutoksella laitoskuntoutuksesta päivä-, koti- ja muuhun avokuntoutukseen siten, että jatkossa vähintään puolet kuntoutuksesta toteutetaan avokuntoutuksena. Ongelmalliseksi on myös koettu se, että rintamaveteraanien kuntoutuksesta annetun uuden asetuksen mukaan veteraanien aviopuolisoilla on mahdollisuus osallistua vain laitoskuntoutukseen samanaikaisesti veteraanin kanssa. Aviopuolisoilla ei ole siten oikeutta päivä- ja muuhun avokuntoutukseen, jolloin puolisot jäävät kokonaan ilman tarvitsemaansa kuntoutusta hoitaessaan rintamaveteraanipuolisoaan kotona.

Rintamaveteraaniasiain neuvottelukunta, joka koostuu kaikkien veteraanijärjestöjen edustajista, on asettanut jo useana vuonna ykköstavoitteeksi kuntoutuksen saamisen jokavuotiseksi. Rintamaveteraaneja poistuu keskuudestamme kiihtyvällä vauhdilla. Samanaikaisesti on kuitenkin tärkeää kehittää kuntoutuksen sisältöjä vastaamaan paremmin ikääntyvien veteraanien tarpeita. Veteraanien keski-ikä on jo yli 83 vuotta, mikä vaikuttaa olennaisesti kuntoutuksen ja avun tarpeeseen. Ikääntyminen, sairaudet, mahdollisesti kotona odottava heikkokuntoinen puoliso ym. edellyttävät entistä yksilöllisempää kuntoutusta, jossa kotiolosuhteet ja kotona selviytyminen ovat avainasemassa. Tämän vuoksi veteraanien määrän pienentymisen kautta vapautuvat määrärahat tulisi ohjata kuntoutuksen kehittämiseen eikä leikata hallituksen esittämällä tavalla pois. Myös hallitusohjelmassa on todettu, että rintamaveteraanien säännönmukaista kuntoutusta kehitetään.

Hallitus esittää veteraanikuntoutuksen määrärahoja vähennettävän 5,5 miljoonaa euroa, vaikka ne jatkosodan päättymisen 60-vuotisjuhlavuotena päätettiin korottaa tasolle, jolla olisi mahdollisuus saada kuntoutus jokaiselle rintamaveteraanille vuosittain ainakin lähikuntoutuksena. Leikkaus on suurempi kuin veteraanien vuosittainen poistuma edellyttäisi. Määrärahan mitoituksessa on myös huomioitava kuntoutusmaksujen nousu, minkä vuoksi veteraaneja pääsee kuntoutukseen entistä vähemmän. Nyt on jo tiedossa, etteivät kuluvalle vuodelle myönnetyt määrärahat riitä kaikkien halukkaiden rintamaveteraanien kuntoutukseen. Rintamaveteraanien neuvottelukunta on esittänyt vakavan vetoomuksen määrärahojen säilyttämisen puolesta. Tämän vuoksi veteraanikuntoutuksen määrärahat tulee säilyttää nykytasollaan.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 623/2005 vp viitaten ehdotamme,

että momentille 33.22.59 otetaan lisäyksenä 5 500 000 euroa.

32. Kuntien järjestämä sosiaali- ja terveydenhuolto

30. Valtionosuus kunnille sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannuksiin (arviomääräraha)

Kuntien taloustilanne on kuluvalla vaalikaudella kiristynyt monilla eri mittareilla mitattuna. Vuonna 2004 negatiivisen vuosikatteen kuntia oli 137 ja vuotta aikaisemmin 64. Sisäasiainministeriö on laskenut, että näiden kuntien määrä lisääntyisi kuluvana vuonna peräti yli kahdensadan. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että lähes puolella Suomen kunnista on vakavia vaikeuksia saada taloutensa tasapainoon. Se merkitsee myös vaikeuksia tarjota kuntalaisille laadukkaita palveluja. Kun palvelut ovat uhattuina, monet kunnat joutuvat kiristämään kunnallisverotusta, mikä kumoaa samanaikaisesti valtion tasolla tehtävien veronkevennyspäätösten vaikutuksia.

Kuntien keskeisiä ongelmia ovat kansallisen terveydenhuollon hankkeen rahoituksen leikkaaminen sekä valtion päätös ottaa pakkolaina kunnilta. Nämä ratkaisut vaarantavat kuntien järjestämät sosiaali- ja terveyspalvelut, kuten esimerkiksi lasten päivähoidon, vanhusten kotipalvelut sekä perusterveydenhuollon. Valtion ja kuntien välisen kustannusten jaon tarkistuksen perusteella valtio on sosiaali- ja terveydenhuollon menojen osalta yhä velkaa kunnille 270 miljoonaa euroa. Tästä summasta Vanhasen hallituksella on budjettiesityksen mukaan tarkoitus maksaa ensi vuonna 63 miljoonaa euroa. Loppusumman hallitus aikoo maksaa vuosina 2007 ja 2008 eli osin vasta seuraavalla vaalikaudella. Koko valtion kunnilta sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuden osalta ottaman pakkolainan takaisin maksaminen edellyttää ao. valtionosuuden nostamista 207 miljoonalla eurolla.

Hallitus on tehnyt myös päätöksen leikata kansallisen terveydenhuollon hankkeen määrärahoja. Kun koko hankkeesta keväällä 2004 eduskunnassa päätettiin, ilmoitti hallitus tulevansa kuntia vastaan hankkeen kustannusten kattamiseksi 288 miljoonaa euroa. Hyvin nopeasti Vanhasen hallitus on pettänyt tämän viime vaalikaudella tehdyn lupauksen. Keväällä 2005 valtiontalouden kehyksistä päätettäessä hallitus päätti leikata kansallisen terveyshankkeen rahoitusta 25—50 miljoonalla eurolla. Vaikka hallituksen päätöksessä puhutaan "uudelleen aikatauluttamisesta", on kysymys leikkauksesta. Tämän leikkauksen voimaantulo vahvistettiin elokuun budjettiriihessä, jonka perusteella hallitus antoi esityksensä ensi vuoden talousarvioksi. Talousarvioesityksessä on kansallisen terveydenhuollon määrärahoja leikattu ensi vuoden osalta 25 miljoonalla eurolla. Tämä päätös vaarantaa hoitotakuun toteuttamisen. Kansallisen terveyshankkeen kustannukset, joista suurin osa johtuu hoitotakuun käyttöönotosta, ovat suurimmillaan lähivuosina. Tällöin kunnat tarvitsevat sen valtionosuuden, jonka hallitus on aiemmin luvannut.

Esiin on noussut myös lisämäärärahan tarve omaishoitajien aseman parantamiseen ja omaishoidon kehittämiseen. Tähän esitämme lisättäväksi 4 miljoonaa euroa.

Edellä olevan perusteella sekä talousarvioaloitteisiin TAA 1267/2005 vp ja TAA 1268/2005 vp viitaten ehdotamme,

että momentille 33.32.30 otetaan budjettiperusteisena lisäyksenä 236 000 000 euroa.

37. Valtionavustus sairaanhoitopiirien kuntayhtymille lasten ja nuorten psykiatrisesta hoidosta ja kuntoutuksesta sekä kuntien mielenterveyspalveluiden kehittämisestä aiheutuviin kustannuksiin (kiinteä määräraha)

Hallitus esitti jälleen talousarvioesityksessään kunnille suunnatun kiinteän valtionavustuksen poistamista koskien lasten ja nuorten psykiatrisia palveluja. Tarvittavat varat oli jälleen tarkoitus liittää valtionosuuksien kokonaisuuteen ilman, että niitä erikseen kohdennetaan kyseisiin palveluihin. Tämän suuntainen kehitys kuitenkin vaarantaa lasten ja nuorten valtakunnallisesti tasa-arvoisen kohtelun hoitoon pääsyssä.

Sosiaali- ja terveysministeriön antamalla asetuksella pyrittiin aikanaan turvaamaan nuorten mielenterveyspotilaiden diagnosointi ja hoitoon pääsy kohtuullisessa ajassa. Valittu suunta on ollut oikea, mutta lasten ja nuorten psykiatriset ongelmat ovat yhä synkkää todellisuutta eivätkä tehdyistä toimenpiteistä huolimatta näytä vielä vähentyneen. Yksiselitteinen viesti sairaanhoitopiireistä on ollut se, että tämän ns. korvamerkityn määrärahan poistuminen merkitsisi monen hyvän hoitosuhteen päättymistä ja jonojen pidentymistä. Varsinaisen psykiatrisen hoidon lisäksi varoja käytetään myös ennaltaehkäisyyn. Kyseessä on pitkän aikavälin prosessi, jonka turvaaminen on oleellista pysyvien tulosten varmistamiseksi. Monet kunnat kamppailevat taloudellisten vaikeuksien kanssa, ja resurssien jaossa esiintyy huomattaviakin epätasaisuuksia. Tästä syystä on tärkeää, että lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden hyvin käyntiin lähtenyt kehitys turvataan edelleen.

Valtiovarainvaliokunta onkin päättänyt ottaa kyseiselle momentille 4 miljoonan euron määrärahan. Tämä jakautuu niin, että 2 miljoonaa euroa siitä saa käyttää lasten oikeuspsykiatristen tutkimusten kustannuksiin. Tämän vuoksi momentille tarvitaan vielä 3 miljoonan euron lisämääräraha, että kuluvan vuoden määrärahataso säilytetään.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 735/2005 vp viitaten ehdotamme,

että momentille 33.32.37 otetaan lisäyksenä 3 000 000 euroa.

06. Työvoimapolitiikan toimeenpano

50. Työvoimapoliittiseen aikuiskoulutukseen osallistuvien opintososiaaliset edut (arviomääräraha)

Määrärahaa käytetään koulutustukien ja ylläpitokorvausten maksamiseen työvoimapoliittiseen aikuiskoulutukseen osallistuville. Momentille 34.06.51 esitetyn muutoksen myötä myös tälle momentille osoitettavien määrärahojen tarve vähenee.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentilta 34.06.50 vähennetään 5 000 000 euroa.

51. Työllistämis-, koulutus- ja erityistoimet (kiinteä määräraha)

Hallitusohjelmassa luvataan lisätä työllisten määrää 100 000:lla vaalikauden loppuun mennessä. Hallituksen työllisyyspolitiikan linjaksi on jo vakiintunut perinteinen tukityöllistäminen, jonka määrärahoja edelleen lisätään vuodelle 2006. Kuitenkin useiden selvitysten mukaan perinteinen tukityöllistäminen ei juuri paranna työllistetyn mahdollisuuksia tukikauden jälkeen työllistyä varsinaisilla työmarkkinoilla. Työllistämistoimin on vain hetkellisesti pystytty keskeyttämään työttömyys, mutta tukikauden jälkeen ei työllistetylle tai ammatillisen aikuiskoulutuksen kurssin käyneelle ole löytynyt töitä avoimilta työmarkkinoilta. Selvitysten mukaan työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin osallistuneen työllistymisen todennäköisyys ei ole korkeampi kuin työttömän, joka vastaaviin toimiin ei ole osallistunut. Erityisesti pitkään jatkunutta rakennetyöttömyyttä ei ole aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpitein kyetty oleellisesti vähentämään. Usein työvoimapoliittisiin toimiin osallistuminen jopa ehkäisee työllistymistä. Työttömyyden vähentäminen edellyttää toimenpiteitä, jotka luovat pysyviä oikeita työpaikkoja. Tämän vuoksi talouskasvua on tuettava, työelämän rakenteita on muutettava sekä työvoimahallinnon palveluita on tehostettava. Aktiivista työvoimapolitiikkaa tarvitaan työttömyyden ongelmien lieventämiseksi, mutta nykyinen työvoimapolitiikka ei ole täysin onnistunut tehtävässään. Työvoimapolitiikan toimeenpanoon esitettyjä määrärahoja voidaan tällä perusteella vähentää. Vähentämistä tukee myös kyseisten määrärahojen vajaakäyttö sekä ensi vuoden työllisyyskehitysarvioiden parantuminen kesän jälkeen.

Selvitysten mukaan tukityöllistäminen yksityiselle sektorille luo paremmat edellytykset sille, että työsuhde jatkuu tukikauden jälkeen. Erityisesti starttiraha yrittäjäksi ryhtyvälle on havaittu erinomaiseksi keinoksi torjua työttömyyttä. Vuodelle 2005 oli starttirahaa varattu 25 miljoonaa euroa. Ennakkotietojen mukaan tämä määräraha ei riitä kattamaan tämän vuoden tarvetta. Tästä huolimatta hallitus esittää ko. määrärahan leikkaamista 3 miljoonalla eurolla. Tämä toimenpide on vääränsuuntainen. Starttirahaa on päinvastoin nostettava nykyisestä 25 miljoonasta eurosta vuoden 2006 budjetissa 30 miljoonaan euroon. Tämä lisäys voidaan tehdä suuntaamalla samalla momentilla muihin tarkoituksiin varattua rahaa 8 miljoonalla lisää starttirahaan.

Edellä olevan perusteella ja talousarvioaloitteeseen TAA 1269/2005 vp viitaten ehdotamme,

että momentilta 34.06.51 vähennetään 35 000 000 euroa ja

että eduskunta lisää momentin perusteluihin maininnan, että määrärahasta käytetään 30 000 000 euroa starttirahaan.

10. Ympäristön suojelu

63. Ympäristön suojelun edistäminen (siirtomääräraha 3 v)

Kesällä 2001 julkaistu Itämeren suojeluohjelma perustuu pääministeri Lipposen II hallituksen hallitusohjelmaan, jossa Itämeren ekologisen tilan parantaminen mainitaan yhtenä tärkeimmistä hallituksen suojelutavoitteista. Ohjelmassa on nimetty yli 30 keinoa, joilla Itämeren tilaa voidaan parantaa. Vakavin ongelma on rehevöityminen, mikä näkyy kesällä runsaina leväkukintoina ja rantojen limoittumisena. Rehevöityminen johtuu liian suuresta ravinnekuormasta, joka on peräisin haja-asutuksen ja yhdyskuntien jätevesistä, maataloudesta, liikenteestä ja teollisuudesta. Lisäksi Itämeren tilaa uhkaavat lisääntyvät öljy- ja kemikaalikuljetukset. Hyvän ekologisen tasapainon saavuttamiseksi ja Itämeren meri- ja rannikkoluonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi tarvitaan pitkäjänteistä ja pysyvää toimintaa.

Itämeren suojelun tulisi olla eräs kiireellisimpiä ympäristöpoliittisia tavoitteitamme. Monet tahot, kuten Suomen WWF, ovat esittäneet huolensa siitä, että Suomen Itämeren suojeluohjelman tavoitteista lipsutaan ja että Itämeren rehevöitymisongelman ratkaisu ei ole edennyt suunnitellulla tavalla. Määrätietoiset toimet edellyttävät riittävän rahoituksen turvaamista, joten pelkkä projektirahoitus ei ole riittävää. Itämeren kannalta suotuisten ja pysyvien vaikutusten aikaansaaminen vaatii pysyvän rahoituksen lisäystä ja ajankohtaista tietoa Itämeren tilasta. Tänä päivänä tietoa ja asiantuntemusta Itämerestä on paljon, mutta sen jalostamiseksi ympäristöpäätösten pohjaksi tarvitaan lisää voimavaroja. Itämeren suojelun puutteet tulisikin kartoittaa ja budjetissa osoittaa lisävoimavaroja niiden korjaamiseksi.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 35.10.63 otetaan lisäyksenä 1 000 000 euroa.

77. Ympäristötyöt (siirtomääräraha 3 v)

Vuoden 2004 alusta tuli voimaan uusi jätevesiasetus. Sen perusteella mm. kaikki haja-asutusalueella asuvat joutuvat saattamaan ajan tasalle jätevesiasiat. Ratkaisumalleja on monia. Ympäristön ja ihmisten kannalta olisi järkevää, että jätevedet käsiteltäisiin kootusti aina, kun se taloudellisesti on järkevintä. Eri puolella Suomea on monia suunnitelmia jätevesien käsittelyn parantamiseksi. Nyt olisi tärkeätä, että myös valtiovalta suuntaisi panostuksia jätevesien käsittelyyn, jotta vältyttäisiin turhilta kiinteistökohtaisilta ratkaisuilta. Määrärahat eivät nykyään riitä kuin osaan suunnitelluista hankkeista, ja ympäristötöihin olisikin lisättävä 4 miljoonan euron määräraha.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 35.10.77 otetaan lisäyksenä 4 000 000 euroa.

20. Yhdyskunnat, alueidenkäyttö ja luonnonsuojelu

76. Luonnonsuojelualueiden hankkiminen (siirtomääräraha 3 v)

Momentilla 35.20.76 osoitetaan rahoja luonnonsuojelualueiden hankintaan. On tärkeää, että jo vahvistettujen luonnonsuojeluohjelmien maanhankintaa toteutetaan. Uuden jätevesiasetuksen voimaantulon myötä ympäristöasioissa pitää painopistettä siirtää ympäristötöihin ja jättää uusien luonnonsuojelualueiden hankinta myöhempään ajankohtaan. Momentilta voidaankin vähentää 5 miljoonaa euroa käytettäväksi ympäristötöihin ja ympäristönsuojelun edistämiseen.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentilta 35.20.76 vähennetään 5 000 000 euroa.

30. Asumisen edistäminen

60. Siirto valtion asuntorahastoon

Osana hallituksen asuntopoliittista ohjelmaa vuosille 2004—2006 otetaan vuoden 2006 alusta käyttöön pääkaupunkiseudulla (Helsinki, Espoo ja Vantaa) Valtion asuntorahaston varoista rahoitettava asuntotuotannon kasvua tukeva viisivuotinen asuntoaluekohtainen avustusjärjestelmä lähiöiden kehittämiseen. Avustusta on tarkoitus käyttää erityisesti täydennysrakentamisen tukemiseen. Sinällään avustusjärjestelmä edistää pääkaupunkiseudun asuntotuotannon kasvua kestävällä tavalla. Voimakkaan asuntokysynnän alueilla, kuten mainituissa pääkaupunkiseudun kunnissa, yhdyskuntarakenteen hallitseminen on välttämätöntä. Avustuksen määrä — yhteensä 5 000 000 euroa vuosina 2006—2010 — on kuitenkin tarpeellisten hankkeiden määrään nähden riittämätön.

Lisäksi ilman hyväksyttäviä perusteita avustuksen enimmäismäärä — 10 prosenttia kustannuksista — poikkeaa vakiintuneesta käytännöstä. Valtion asuntorahastosta myönnettävien avustusten (esimerkiksi avustukset uusien asuntoalueiden kunnallistekniikan rakentamiseen tai niin ikään ensi vuonna käynnistyvä viisivuotinen avustusjärjestelmä aravavuokra-asuntojen vähentyneestä kysynnästä kärsivien kerrostalovaltaisten alueiden kehittämiseksi) enimmäismäärä on johdonmukaisesti ollut 35 prosenttia kustannuksista. Molempien käynnistyvien uusien avustusjärjestelmien tärkeyttä osoittaa se, että ympäristöministeriö esitti avustusten enimmäismääräksi 50 prosenttia kustannuksista. Vain pääkaupunkiseudulle korvamerkityn avustusjärjestelmän osalta hallitus teki sanotun varsin poikkeuksellisen leikkauksen tuen enimmäismäärään. On todennäköistä, että tämän leikkauksen johdosta pääkaupunkiseudun kaupungeilla ei tule omalta osaltaan olemaan edellytyksiä rahoittaa suunniteltua hankekokonaisuutta.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentin 35.30.60 perusteluissa todetaan, että Valtion asuntorahasto saa vuonna 2006 myöntää pääkaupunkiseudun kunnille (Helsinki, Espoo ja Vantaa) määräaikaisia asuntoaluekohtaisia avustuksia lähiöiden kehittämiseen erityisesti täydennysrakentamiseen liittyen yhteensä enintään 2 000 000 euroa, että avustuksen määrä on enintään 35 prosenttia kustannuksista ja että vuosina 2007—2010 tehtävien ehdollisten ennakkopäätösten mukaan myönnettävien avustusten määrä saa olla yhteensä enintään 8 000 000 euroa.

03. Osinkotulot

01. Osinkotulot

Ennakkotietojen ja aikaisempien vuosien toteutuneen kehityksen perusteella voidaan olettaa, että valtion osinkotulot tulevat vuonna 2006 olemaan hallituksen budjetoimaa suuremmat. Tämän lisäksi radanpidon määrärahoihin tarvittava 10 miljoonan euron lisämääräraha on johdonmukaista rahoittaa tulouttamalla valtiolle vastaava summa VR Oy:n voitosta.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 13.03.01 lisätään 60 000 000 euroa.

05. Valtion liikelaitosten voiton tuloutukset

01. Valtion liikelaitosten voiton tuloutukset

Perustienpidon määrärahoihin tarvittava 10 miljoonan euron lisämääräraha on johdonmukaista rahoittaa tulouttamalla vastaava lisämäärä Tieliikelaitoksen voittoa valtiolle.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 13.05.01 lisätään 10 000 000 euroa.

03. Valtion nettolainanotto ja velanhallinta

01. Valtion nettolainanotto ja velanhallinta

Kuntien pakkolainan maksamiseksi valtion nettolainanottoa pitää lisätä 280 miljoonalla eurolla.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 15.03.01 lisätään 280 000 000 euroa.

30. Kansainvälinen kehitysyhteistyö

Vanhasen hallituksen hallitusohjelmassa todetaan seuraavasti: "Hallitus toimii YK:n vuosituhatjulistuksen tavoitteiden mukaisesti myös kansainvälisen kauppapolitiikan keinoin kestävän kehityksen edistämiseksi ja äärimmäisestä köyhyydestä sekä nälänhädästä kärsivien määrän puolittamiseksi vuoteen 2015 mennessä. Hallitus kasvattaa kehitysyhteistyömäärärahoja tavoitteena nostaa niiden osuus 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2010 mennessä yleinen talouskehitys kuitenkin huomioon ottaen. Köyhyyden vähentämistä, tasa-arvoa ja koulutusta painottavan kehitysyhteistyömme laatua parannetaan kestävien kehitysvaikutusten aikaansaamiseksi." Myös ensi vuoden talousarvioon hallitus on kirjannut hallitusohjelmassa olevan takaportin. Kehitysyhteistyömäärärahoja korotetaan kohti 0,7 prosentin tavoitetta "yleinen talouskehitys kuitenkin huomioon ottaen".

Hallituksen itselleen jättämä takaportti on moraaliton. Taloudellista tilannetta tarkastellessa voidaan aina valita sellaiset luvut, joilla yleiseen talouskehitykseen vedoten voidaan jättää kehitysyhteistyömäärärahoja korottamatta riittävästi. Holkerin selvitysryhmä esitti 0,05 prosentin vuotuisia nostoja. Koska olemme jäljessä tämän työryhmän esityksistä, vuotuisen noston tulisi olla hieman suurempi. Tasainen kehitys edellyttäisi tällöin seuraavaa:

Luvut ovat peräisin Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen (Kepa) kommentista.

Viite: Lapintien /vas ym. TAA 535/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme

että luvun 24.30 perusteluissa lausutaan:

66. Varsinainen kehitysyhteistyö (siirtomääräraha 3 v)

Maailman inhimillistä kehitystä mittaava YK:n köyhyysjärjestön eli UNDP:n vuosiraportti keskittyi tänä vuonna arvioimaan YK:n vuosituhattavoitteiden toteutumista. Sen huolestuttava pääviesti oli, että ilman välitöntä muutosta maailma ei onnistu saavuttamaan vuonna 2000 asetettuja kahdeksaa tavoitetta, joihin kuuluu muun muassa köyhyyden puolittaminen vuoteen 2015 mennessä.

Maailman hyväosainen vähemmistö vaurastuu päivä päivältä, ja maailman kasvava köyhien joukko jatkaa elämäänsä jatkuvasti kurjistuvissa olosuhteissa. Suomi ja koko ihmiskunta on vauraampi kuin koskaan aiemmin. Vauraudesta huolimatta tälläkin hetkellä noin 2,5 miljardia ihmistä elää alle kahdella dollarilla päivässä ja 10 miljoonaa lasta kuolee vuosittain sairauksiin, jotka olisivat parannettavissa tai ehkäistävissä.

Tekemällä enemmän työtä köyhyyden ja kehitysmaiden muiden vakavien ongelmien vähentämiseksi voimme poistaa maailmassa vallitsevaa eriarvoisuutta. Eriarvoisuuden poistaminen estää samalla tehokkaasti konflikteja, jotka heikentävät maailmanlaajuista turvallisuutta. Eriarvoisuuden vähenemisen sijaan eriarvoisuus sen sijaan näyttää vain lisääntyvän. Vuodesta 1990 lähtien keskimääräiset, henkeä kohden lasketut tulot ovat rikkaissa maissa kasvaneet 6 070 dollarilla. Samaan aikaan on teollisuusmaiden asukasta kohden laskettu kehitysapu sen sijaan laskenut yhdellä dollarilla.

Köyhyyden vähentämisellä on suorat vaikutukset paitsi kehitysmaiden kansalaisten ihmisoikeuksien toteutumiseen myös koko maailman kansalaisten turvallisuuteen, ympäristön tilaan ja kaupankäynnin mahdollisuuksiin.

Talousarvioesityksessä vuodelle 2006 hallitus esittää, että sen tavoitteena on kehitysyhteistyömäärärahojen nostaminen 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta vuoteen 2010 mennessä yleinen talouskehitys kuitenkin huomioon ottaen. Kehitysyhteistyön arvioidaan olevan tässä talousarvioesityksessä noin 0,42 prosenttia BKTL:sta. Hallituksen esitys on aivan liian kaukana tavoitteeksi asetetusta 0,7 prosentin tasosta. Nykyinen aikataulu siirtää ison osan Suomen määrärahakasvusta seuraavan hallituksen vastuulle.

Pääministeri Vanhasen hallitus toimii juuri tavalla, jota UNDP:n raportti kritisoi. Hallitus li-sää ennestään rikkaiden varallisuutta poistamalla varallisuusveron ensi vuoden alusta, mutta tarjoaa vain murusia maailman köyhille. Surullista on, että hallitus rahoittaa rikkaiden veronalennukset ottamalla lisää velkaa valtiolle. Velkarahan oikea kohde olisi ennemminkin saanut olla kehitysmaiden kurjissa oloissa elävät köyhät kuin jo ennestään varakkaat suomalaiset.

Viite: Lapintien /vas ym. TAA 534/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 24.30.66 otetaan lisäyksenä 50 000 000 euroa.

99. Ulkoasiainministeriön hallinnonalan muut menot

22. Suomalaisten rauhanturvajoukkojen ylläpitomenot (arviomääräraha)

Valiokunnan enemmistö on hyväksynyt EU:n taistelujoukkojen menoihin runsaat 3 milj. euroa. Emme pidä määrärahaa tarpeellisena.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentilta 24.99.22 vähennetään 3 195 000 euroa EU:n taistelujoukkojen koulutus- ja valmiusmenoista.

01. Ministeriö ja sen yhteydessä toimivat viranomaiset

51. Eräät valtion maksamat korvaukset ja avustukset (arviomääräraha)

Perustuslakivaliokunta on mietinnössään todennut, että vähemmistökieltä puhuvilla koltansaamelaisilla ja inarinsaamelaisilla on oikeus oman kielensä käyttöön kunnan virastoissa asioidessaan. Lisäksi kaikki viralliset päätökset ja ilmoitukset pitää esittää myös vähemmistökielellä. Nämä oikeudet eivät ole täysin toteutuneet, koska kielenkääntäjiä ja tulkkeja ei ole riittävästi. Jotta perustuslakivaliokunnan tarkoittama oikeus toteutuisi paremmin, vasemmistoliiton ryhmä esittää lisämäärärahaa kolttasaamen ja inarinsaamen kieliasiamiehen virkoihin.

Viite: Tennilä /vas ym. TAA 1033/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 25.01.51 otetaan lisäyksenä 200 000 euroa koltansaamen ja inarinsaamen kieliasiamiehen virkoihin.

10. Tuomioistuinlaitos

23. Muiden tuomioistuinten toimintamenot (siirtomääräraha 2 v)

Vakuutusoikeuteen saapuneiden asioiden määrä on kasvanut lähes joka vuosi. Kun keskimääräinen käsittelyaika vuonna 2004 oli 13,1 kuukautta, niin nyt hallitus asettaa tavoitteeksi 14 kuukautta, mikä viittaa siihen, että todellisuudessa käsittelyaika uhkaa muodostua tätäkin pidemmäksi.

Vakuutusoikeuden suurimpia asiaryhmiä ovat olleet työttömyysturva-, opintotuki-, tapaturma- sekä työ- ja kansaneläkeasiat. Kun kyse on tällaisista merkittävästi asianomaisen toimeentuloon vaikuttavista tekijöistä sangen alhaisella tulotasolla, on perusteltua lyhentää keskimääräistä käsittelyaikaa.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 25.10.23 otetaan lisäyksenä 2 000 000 euroa vakuutusoikeuksien käsittelyaikojen lyhentämiseksi.

30. Oikeudelliset palvelut ja julkinen oikeusapu

21. Oikeusaputoimistojen ja kuluttajavalituslautakunnan toimintamenot (siirtomääräraha 2 v)

Kuluttajavalituslautakunnan tehtävät ovat kasvamassa mm. asuntoasioiden tullessa sen tehtäviin. Näin ollen on perusteltua myös korottaa määrärahaa.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 25.30.21 otetaan lisäyksenä 2 000 000 euroa kuluttajavalituslautakunnan toimintamenoihin.

40. Maksuhäiriöt, ulosotto ja konkurssivalvonta

21. Ulosottolaitoksen ja konkurssivalvonnan toimintamenot (siirtomääräraha 2 v)

Harmaan talouden torjunnan haasteellisuutta lisää rajat ylittävä työskentely. Torjunta vaatiikin aloitteessa TAA 197/2005 vp ehdotetun määrärahan lisäyksen ohella muita toimia. Toisessa aloitteessa ehdotamme lisää rahaa syyttäjäviranomaisille tulostavoitteen saavuttamiseksi ja talousrikosten ja muiden vakavien rikosten käsittelyn tehostamiseen. Lisäksi tarvitaan lainsäädännöllisiä muutoksia.

Tarvitaankin tehokas toimenpideohjelma harmaan talouden torjumiseksi. Siinä keskeistä tulisi olla

• tilaajan tai teettäjän velvoitteiden kasvattaminen
• arvonlisäveron käännetty verovelvollisuus
• työmarkkinajärjestöjen kanneoikeus
• rakennustyömaiden kulkulupajärjestelmän tehostaminen.

Työmarkkinajärjestöt ovat sopineet yleiset linjat tilaajanvastuun toteuttamisesta, mutta käytännön toteuttamisesta on sovittava vielä vuodenvaihteeseen mennessä. Yritysten ennakkoperintärekisteriote tulisi korvata rekisteröinnin reaaliaikaisella tarkistamisvelvollisuudella neljännesvuosittain. Lisäksi pääurakoitsijan tulisi ilmoittaa luettelo aliurakoitsijoista ja heidän henkilöstöstään verohallinnolle neljännesvuosittain.

Käännetyn arvonlisäverovelvollisuuden käyttöönotto ei ole Suomessa edennyt, vaikka verojen maksamatta jättämisestä koituu valtion verotulojen menetyksen lisäksi eräillä aloilla rehellisille toimijoille merkittävä kilpailuhaitta. Jättäessään veron maksamatta valtiolle markkinoiden epärehelliset toimijat voivat tarjota hyödykkeitä alhaisemmalla hinnalla kuin normaalit yritykset.

Käännetyllä verovelvollisuudella tarkoitetaan sitä, että aliurakoitsijan (myyjä) sijasta pääurakoitsija (ostaja) määrätään verovelvolliseksi alihankintapalvelujen myynnistä suoritettavasta verosta. Tämä on erityisen tärkeää siksi, että nykyään urakat muodostavat usein pitkiä ketjuja ja veron ja maksujen laiminlyöntiä esiintyy nimenomaan ketjujen etäpäässä. Käännettyyn arvonlisäverovelvollisuuteen on nyt siirtynyt puolenkymmentä EU-maata, ensimmäisenä Hollanti.

Vaikka EU:n komissio on torjunut käännetyn verovelvollisuuden, se on käytännössä suostunut poikkeuksiin, milloin kyse on ollut harmaan talouden torjunnasta. Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 27 artiklan mukaan neuvosto voi yksimielisesti komission ehdotuksesta antaa jäsenvaltiolle luvan ottaa käyttöön direktiivistä poikkeavia erityistoimenpiteitä veronkannon yksinkertaistamiseksi tai tietyntyyppisten veropetosten ja veron kiertämisen estämiseksi.

Vaikka työmarkkinajärjestöjen kanneoikeus vaikuttaakin ensisijaisesti sopimusten noudattamiseen, sillä on toissijainen vaikutus myös harmaaseen talouteen, mm. siksi että tällöin puututaan pimeään palkanmaksuun.

Viite: Immosen /vas ym. TAA 197/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 25.40.21 otetaan lisäyksenä 1 000 000 euroa konkurssiasiamiehen toimiston menoihin ns. harmaan talouden torjumiseksi.

50. Rangaistusten täytäntöönpano

21. Rangaistusten täytäntöönpanon toimintamenot (siirtomääräraha 2 v)

Vuonna 2004 vankien määrä ei kasvanut oikeastaan vain siksi, että sakon muuntorangaistusten täytäntöönpano tyrehtyi ulosoton uudessa tietojärjestelmässä esiintyneiden ongelmien vuoksi. Vankeusvankien määrä nousi kuitenkin edellisvuodesta 135:llä. Tämä johtui pääasiassa kasvusta väkivalta- ja huumerikoksista tuomittujen määrässä. Vuoden 2004 keskivankiluku oli 3 577. Vuodesta 1999 vankiluku on kasvanut noin 30 prosenttia. Elinkautisvankeja oli vuoden 2004 lopulla 104.

Vuoden 2005 talousarviossa vankien määräksi arvioitiin 3 700, mutta tämän vuoden lokakuussa vankeja oli jo 4 014. Vankipaikkoja oli sen sijaan vain 3 480. Paha ongelma on myös se, että henkilökunnan määrä on mitoitettu 3 200 vangin mukaan.

Se, että vankimäärä suljetuissa laitoksissa on suurempi kuin vahvistettujen vankipaikkojen määrä, näkyy vankien rauhattomuutena ja lisääntyvänä väkivaltaisena käyttäytymisenä laitoksissa.

Edellisen kerran 4 000 vangin raja keskivankiluvussa rikkoutui vuonna 1987. Sen jälkeen määrä laski tasaisesti aina 2 600 vankiin. Vuoden 1999 jälkeen vankien määrä lähti jälleen nousuun mm. rikollisuuden muuttumisen, ankaramman oikeuskäytännön ja pidempien vankeusaikojen vuoksi.

Sakon muuntorangaistuksia lievennetään 1.1.2006 lukien niin, että maksamattomat sakot voi jatkossa korvata entistä vähemmillä vankilapäivillä. Tämän muutoksen arvioidaan alentavan sakkovankien päivittäistä määrää noin 80 vangilla. Se ei siis tuo oleellista helpotusta vankiloiden ahtauteen.

Hallitus esitti näennäistä lisäpanostusta vankiloiden toimintaan noin 1,5 miljoonalla eurolla. Todellisuudessa kasvu lähes kokonaisuudessaan menee laitosten pääomavuokrien kohoamisen kattamiseen. Todellista lisäpanosta toiminnan kehittämiseen ei talousarvio siis sisällä.

Oikeusministeriön oman arvion mukaan kuluvan vuoden vaje vankeinhoidon osalta on yli neljä miljoonaa euroa. Tämä vaje sekä se tosiasia, että vankeusrangaistusta koskeva uusittu lainsäädäntö uusine aktivointivaatimuksineen astuu voimaan lokakuussa 2006, olisivat edellyttäneet tuntuvaa panostusta vankeinhoidon toiminnan kehittämiseen ja muun muassa henkilöstöresurssien tuntuvaan lisäämiseen ensi vuonna.

Talousarviopohja lähtee siitä, että vankien määrä edelleen kasvaa tästä vuodesta. Samaan aikaan talousarvio edellyttää, että uuden lainsäädännön hengen mukaisesti vankien osallistuminen toiminta- ja päihdeohjelmiin lisääntyisi nykyisestä. Valitettavasti nämä talousarvion perusteet eivät kuitenkaan näy riittävässä määrin taloudellisessa resursoinnissa: vaikka aktivointitoimet edellyttävät onnistuakseen riittävää lisäresursointia, vankikohtaiset kustannukset päinvastaisesta tarpeesta huolimatta eivät nousisi edes vuoden 2004 tasolle.

Ensi vuoden lokakuussa voimaan astuvan uuden lainsäädännön tarkoitus oli muuttaa nykyisiä toimintatapoja ja -resursseja siihen suuntaan, että ennaltaehkäistään uusintarikollisuutta ja erilaisin aktivointitoimin kannustetaan rikoksettomaan elämään. Lain hengen mukainen lisäpanos alkuvaiheessa tuottaisi pysyviä säästöjä yhteiskunnalle pitemmällä aikavälillä. Nyt annettu talousarvioesitys kuitenkin uhkaa vaarantaa lakiuudistuksen keskeisimmät tavoitteet.

Hallituksen esityksen lisäpanos ei riitä myöskään kattamaan niitä kustannuksia, jotka aiheutuvat siitä, että vankiloiden osalta on luvassa myös suuria organisatorisia muutoksia.

Jo pitkään vankien terveydenhuollossa on ollut selviä puutteita, muun muassa oikeusministeriö on ollut huolissaan tilanteesta. Vankien määrä on viime vuosina lisääntynyt ja vankiloiden täyttöaste on ylittänyt reilusti normit, mutta samaan aikaan terveydenhuoltopalveluita tai vankien kuntouttamispalveluita ei ole pystytty lisäämään tarvetta vastaavasti.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän tavoitteena on parantaa tuomittujen valmiuksia rikoksettomaan elämään lisäämällä rangaistusten täytäntöönpanon suunnitelmallisuutta ja tehostamalla siihen liittyviä tavoitteellisia toimintoja. Lisämäärärahan tarkoituksena on myös turvata riittävät työvoimaresurssit vankiloihin sekä resurssit vankien terveydenhuollon asianmukaiseen järjestämiseen, toiminta- ja päihdeohjelmiin, sopimushoitoihin, nuorisorangaistuksiin ja sekä vankien että vankeinhoidon henkilökunnan turvallisuuden lisäämiseen.

Viite: Sirnön /vas ym. TAA 982/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 25.50.21 otetaan lisäyksenä 5 000 000 euroa, jolloin määrärahasta saa käyttää 2 000 000 euroa vankien terveydenhuoltopalveluihin ja 3 000 000 euroa henkilöstön lisäämiseen sekä vankien aktivointitoimiin.

74. Avolaitostyöt (siirtomääräraha 3 v)

Talousarviopohja lähtee siitä, että niiden vankien määrä, jotka suorittavat rangaistustaan avolaitoksissa, kasvaa tästä vuodesta.

Samaan aikaan talousarvio edellyttää, että uuden lainsäädännön hengen mukaisesti vankien osallistuminen työtoimintaan lisääntyisi nykyisestä. Valitettavasti nämä talousarvion perusteet eivät kuitenkaan näy riittävässä määrin taloudellisessa resursoinnissa. Päinvastoin avolaitosten kohdalla resursseja leikataan noin puolella miljoonalla, mikä käytännössä tarkoittaa, että vankikohtaiset työllistämis- ja ylläpitomenot laskisivat kuluvan vuoden 25 600 eurosta 23 000 euroon. Tällä valtaosalle vangeista, noin 70 prosentille, ei voida järjestää työtoimintaa.

Ensi vuoden lokakuussa voimaan astuvan uuden vankeuslainsäädännön tarkoitus oli muuttaa nykyisiä toimintatapoja ja -resursseja siihen suuntaan, että ennaltaehkäistään uusintarikollisuutta ja erilaisin aktivointitoimin kannustetaan rikoksettomaan elämään. Lain hengen mukainen lisäpanos alkuvaiheessa tuottaisi pysyviä säästöjä yhteiskunnalle pitemmällä aikavälillä. Nyt annettu talousarvioesitys kuitenkin uhkaa vaarantaa lakiuudistuksen keskeisimmät tavoitteet.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän tavoitteena on parantaa tuomittujen valmiuksia rikoksettomaan elämään lisäämällä rangaistusten täytäntöönpanon suunnitelmallisuutta ja tehostamalla siihen liittyviä tavoitteellisia toimintoja. Lisämäärärahan tarkoituksena on myös turvata riittävät työvoimaresurssit vankiloihin sekä taata resurssit vankien työtoiminnalle.

Viite: Sirnön /vas ym. TAA 984/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 25.50.74 otetaan lisäyksenä 600 000 euroa henkilöstön lisäresursointiin sekä vankien työllistämistoimiin.

60. Syyttäjälaitos

21. Syyttäjälaitoksen toimintamenot (siirtomääräraha 2 v)

Viittaamme edellä momentin 25.01.51 perusteluihin.

Osana harmaan talouden torjuntaa sekä talousrikosten ja vakavien rikosten käsittelyn tehostamista on myös tarpeen panostaa syyttäjälaitokseen.

Viite: Immosen /vas ym.TAA 198/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 25.60.21 otetaan lisäyksenä 600 000 euroa syyttäjälaitoksen toimintamenoihin harmaan talouden torjuntaan sekä talousrikosten ja vakavien rikosten käsittelyn tehostamiseen.

01. Sisäasiainministeriö

21. Sisäasiainministeriön toimintamenot (siirtomääräraha 2 v)

Sotilasmenot ja asekauppa kääntyivät rajuun kasvuun 2001. Maailman vuotuisissa sotilasmenoissa ylitettiin vuonna 2004 jo miljardin dollarin raja. Kokemukset tämän päivän konflikteista ja kriiseistä osoittavat kuitenkin, että sotilaallisin keinoin saadaan yhä vähemmän turvallisuutta uusien uhkien edessä.

Vaikka sotilaallista kriisinhallintaa tarvitaankin tietyissä tilanteissa suojamaan siviilejä ja avustustoimintaa sekä erottamaan osapuolet toisistaan kärjistyneessä tilanteessa, ovat siviilikeinot kriisinhallinnassa ja sotien ennaltaehkäisyssä aina ensisijaisia.

Osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintatoimintaan on keskeinen osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Osallistumisen tavoitteena on pyrkiä parantamaan kansainvälistä turvallisuutta ja vahvistaa siten myös Suomen turvallisuutta. Erityisenä haasteena on nopean valmiuden kyvyn luominen EU:n puitteissa myös siviilikriisinhallinnan osalta.

Suomi osallistuu mm. EU:n vaativaan siviilikriisinhallintamissioon Acehissa. Aceh-operaation onnistuminen edellyttää asiantuntijoilta muun muassa aseidenriisunta-, poliisi-, oikeusvaltio-, ihmisoikeus- ja media-alan asiantuntemusta. Lisäksi Suomi on tarjoutunut osallistumaan EU:n tarkkailijakoulutuksen järjestämiseen.

Käytännössä siviilikriisinhallintaan ei ole kuitenkaan panostettu taloudellisesti kuin murto-osa sotilaalliseen kriisinhallintaan varatuista varoista. Jotta siviilikriisinhallintaa voidaan kehittää ja siihen osallistua niin EU:ssa kuin globaalistikin, myös taloudellisia voimavaroja pitää olla käytössä.

On myönteistä, että siviilikriisinhallinnan kotimaan valmiuksia kehitetään perustamalla koulutuskeskus pelastuskeskuksen yhteyteen. Mutta keskuksen toiminta ja sen kehittäminen vaativat myös määrärahaa.

Nyt sitä ei budjetissa ole. Suomalaiseen osaamiseen, pelastustoiminnan kehittämisen lisäksi, voimavaroja tarvitaan myös kansainväliseen siviilikriisinhallintakoulutukseen ja eri toimijoiden, myös kansalaisjärjestöjen, kanssa, tehtävään yhteistyöhön ja näiden järjestöjen voimavarojen vahvistamiseen.

Lisäksi siviilikriisinhallintaan on momentilla 24.99.25 14,4 milj. euroa, jotka olisi tarkoituksenmukaista siirtää samalle momentille.

Viite: Siimeksen /vas ym. TAA 971/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 26.01.21 otetaan lisäyksenä 28 600 000 euroa siviilikriisinhallinnan koulutukseen ja kehittämiseen.

97. Avustukset kunnille

Kunnat ovat ahdingossa, palvelut kärsivät

Täksi vuodeksi ennätysmäärä kuntia korotti veroäyriä. Uusi ennätys saavutettiin nyt, kun 140 kuntaa korottaa veroäyriä ensi vuodeksi. Silti kunnat velkaantuvat edelleen. Kaikki tämä vain siksi, että hallitukselle ylisuuret veronalennukset ja erityisesti suurituloisimpia hyödyttävät veronalennukset ja rikkaiden varallisuusveron poistaminen ovat tärkeämpiä kuin määrärahojen osoittaminen kunnille kansalaisten palveluihin.

Kuntien ahdingosta huolimatta hallitus esitti ja valiokunnan enemmistö hyväksyi valtionosuuksiin kustannusten nousun korvaamista kunnille 75-prosenttisesti, vaikka kuntien asema on tällä hetkellä erittäin vaikea. Ne joutuvat veroprosentin ja maksujen korottamisen lisäksi myös karsimaan palveluja.

Tässä vastalauseessa esitämme kunnille lisää rahaa eri momenteilla.

Yleisiin valtionosuuksiin esitämme 57 milj. euron lisäystä ja kuntien harkinnanvaraiseen avustamiseen lisää 3 milj. euroa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon täysimääräisen indeksitarkistuksen lisäksi esitämme kunnille lisää rahaa hoitotakuun toteuttamiseen. Yhdessä nämä kaksi merkitsevät 101 milj. euron lisäpanostusta. Edelleen esitämme vielä lisäystä valtionkorvauksiin lääkäri- ja hammaslääkärikoulutuksesta aiheutuviin kustannuksiin 7 milj. euroa sen lisäksi, että valiokunta korotti määrärahaa 5 milj. euroa.

Koulupuolen valtionosuuksiin esitimme lisäystä 118 milj. euroa, mistä 25 milj. euroa, jotta luokkakokoja voidaan pienentää. Myös kulttuuripuolella esitimme valiokunnassa lisäpanostusta.

Kokonaisuudessaan nämä ehdotukset parantavat oleellisesti kuntien tilannetta ja parantavat niiden mahdollisuuksia huolehtia niin lasten ja nuorten kuin työikäisten ja vanhusväestönkin tarpeista.

31. Kuntien yleinen valtionosuus, verotuloihin perustuvat tasaukset ja siirtymätasaukset (arviomääräraha)

Kuntien taloudellinen tilanne on edelleen kiristynyt, eikä hallitus ole valmis maksamaan tarkistuslaskennoissa kuuluvia valtionosuuksia kunnille ajallaan, vaan maksatukset jaetaan neljälle vuodelle. Tapahtunut kustannuskehitys osoittaa, että kohonneet kustannukset tulee korvata kunnille täysimääräisesti. Osoitamme vastalauseessamme myös eräillä muilla momenteilla lisärahoitusta kunnille, jotta voidaan turvata kansalaisille tärkeät hyvinvointipalvelut. Vuodeksi 2006 veroprosenttia nostaa 140 kuntaa, mikä on uusi ennätys lamavuosien jälkeen. Edellinen ennätys oli tämä vuosi. Tästä huolimatta kunnat velkaantuvat.

Viite: Kuopan /vas ym. TAA 362/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 26.97.31 otetaan budjettiperusteisena lisäyksenä 57 000 000 euroa.

34. Kuntien harkinnanvarainen rahoitusavustus (kiinteä määräraha)

Valtion talousarvioesityksessä vuodelle 2006 esitetään kuntien harkinnanvaraiseen rahoitusavustukseen määrärahaa 25 miljoonaa euroa, kun vastaava määräraha vuoden 2003 tilinpäätöksen mukaan oli 47 092 000 euroa. Vuoden 2004 tilinpäätöksessä määrärahaa oli käytetty 48 068 000 euroa.

Vuoden 2005 talousarviossa oli tämä kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kuntien tueksi tarkoitettu määräraha pudotettu jo 30 miljoonaan euroon. Samaan aikaan, kun kuntatalous on merkittävästi heikentynyt ja erityistä tukea tarvitsevien kuntien määrä on lisääntynyt, valtio on puolittamassa harkinnanvaraisen rahoitusavustuksen määrää.

Kuntataloudesta tehtyjen ennakkoarvioiden mukaan kuntien taloudellinen tilanne on edelleen heikko, ja voimakkaana jatkuva muuttoliike heikentää erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa kuntien taloudellista asemaa. On käsittämätöntä, että hallitus tässä tilanteessa haluaa alentaa kuntien harkinnanvaraisen rahoitusavustuksen määrärahaa, vaikka yhä useampi kunta täyttää ja tulee vuonna 2006 täyttämään määrärahan saannin edellytykset. Kuntien harkinnanvaraista rahoitusavustusta tulee lisätä eikä vähentää, jotta kunnat voisivat selvitä edes lakisääteisistä tehtävistään.

Viittaamme lisäksi siihen, mitä vastalauseessamme sanomme edellä momentin 26.97.31 kohdalla perusteluissa.

Viite: Virtasen /vas ym. TAA 1183/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 26.97.34 otetaan lisäyksenä 30 000 000 euroa.

98. Alueiden kehittäminen

43. Maakunnan kehittämisraha (siirtomääräraha 3 v)

Maakunnan kehittämisrahaa käytetään alueiden elinkeinotoiminnan omaehtoiseen kehittämiseen mukaan lukien osaamiskeskus-, aluekeskus- ja kaupunkipoliittiset toimenpiteet ja ohjelmat sekä seudullisia yhteistyöhankkeita. Se on alueiden kehittämislaissa tarkoitettua alueiden kehittämiseen tarkoitettua rahoitusta, joka suunnataan erityisesti alueellisen osaamisen ja kehittämisen vahvistamiseen.

Kun varsin suuri osa rahasta on näin sidottu, siitä ei liikene maakunnan omista tarpeista nouseviin kehittämishankkeisiin. Tarvitaan siksi lisää rahaa maakunnan kehittämisrahan ns. sitomattoman osan korottamiseen. Sitomattoman osan pienentymisen takia siitä ei liikene myöskään avustuksiin äkillisissä rakennemuutostapauksissa.

Vuoden 2005 talousarviossa tarkoitukseen oli osoitettu 29,9 miljoonaa euroa, mutta ensi vuodelle hallitus esittää vain 29 880 000 euroa. Maakunnan kehittämisrahaan talousarviossa varattu määräraha onkin vuosittain laskenut, vaikka tarve rahoitukseen ja kehittämispanostuksiin ei ole vähentynyt.

Viite: Huotarin /vas ym. TAA 170/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 26.98.43 otetaan lisäyksenä 5 000 000 euroa maakunnan kehittämisrahan ns. sitomattoman osan korottamiseen.

10. Sotilaallinen maanpuolustus

16. Puolustusmateriaalihankinnat (siirtomääräraha 2 v)

Hallitus noudattaa erittäin tiukasti päättämiänsä talousarvion menokehyksiä: esim. työministeriön määrärahoja leikataan lähes 200 miljoonaa euroa. Puolustusbudjettia kasvatetaan 125 miljoonalla eurolla eli 6 prosenttia. Näin puhe puolustusmenojen leikkaamisesta antaa täysin harhaan johtavan kuvan. Puolustuslaitoksen menot ovat olleet hallituksen erityisessä suojeluksessa.

Indeksi- ja valuuttakurssimuutosten kattamiseksi määrärahaa halutaan korottaa 28,7 milj. euroa. Emme ole voineet hyväksyä tätä lisäystä.

Talousarviossa on myös 547 miljoonan euron tilausvaltuus, josta ensi vuonna aiheutuisi menoja 63 657 000 euroa.

Tilausvaltuus pitää sisällään miinantorjunta-alusten hankintavaltuuden, ja niiden hinta on noin 300 miljoonaa euroa. Ilmavoimien kehittämisohjelmaan kuuluu ilmakuljetuskapasiteetin uusiminen, parannetaan torjuntahävittäjien suoritus- ja lähitaistelukykyä sekä eräitä muita hankkeita. Armeijan hankintaohjelmia tulee hidastaa ja nyt esitettyä ohjelmaa supistaa.

Puolustusvoimien henkilöstöä on tarkoitus supistaa noin 1 200 henkilötyövuotta, sillä mittavien aseostojen takia toimintamenot eivät riitä nykyisen henkilöstön pitämiseen.

Viite: Kuopan /vas ym. TAA 365/2005 vp ja Tiusasen /vas ym. TAA 1084/2005 vp (indeksi- ja valuuttakurssimuutokset).

Viite: Kuopan /vas ym. TAA 364/2005 vp (asehankinnat).

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentilta 27.10.16 vähennetään 28 700 000 euroa indeksi- ja valuuttakurssimuutosten aiheuttamasta nettolisäyksestä.

Lisäksi ehdotamme,

että momentilta 27.10.16 vähennetään 63 000 000 euroa ja momentille merkitty Puolustusvoimien materiaalisen kehittämisen tilausvaltuus (547 milj. euroa) poistetaan.

30. Rauhanturva

Ehdotamme luvun otsikkoa muutettavaksi.

21. Rauhanturvaamistoiminnan kotimaan toimintamenot (siirtomääräraha 2 v)

Budjetissa ei tule osoittaa määrärahaa EU:n taistelujoukkoihin.

Viite: Kuopan /vas ym. TAA 366/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentilta 27.30.21 vähennetään 2 500 000 euroa

22. Rauhanturvaamistoiminnan kalusto- ja hallintomenot (siirtomääräraha 2 v)

Hallitus esittää kriisinhallinnan joukkojen kehittämisohjelmaan huomattavan suurta määrärahaa, jolla ollaan hankkimassa muuta kuin puolustusvoimain normaalikalustoa. EU:n nopean toiminnan taisteluosastoille ei pidä hankkia kalustoa, jolla ei edes ole käyttöä oman turvallisuuden ylläpitämisessä. Momentille hallitus on esittänyt 16 milj. euroa kriisinhallintajoukkojen kehittämiseen.

Viite: Kuopan /vas TAA 367/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentilta 27.30.22 vähennetään 16 000 000 euroa.

07. Valtion maksamat eläkkeet ja korvaukset

06. Ylimääräiset eläkkeet (arviomääräraha)

Uusia ylimääräisiä taitelijaeläkkeitä on vuosittain myönnetty 35. Yhä useampi taiteilija on ilman vakituista tulonlähdettä, eikä heillä ole takuuta taloudellisesta mahdollisuudesta tehdä taidetta, ei vakituista työsuhdetta, ei vakituisen työsuhteen tuomaa sosiaaliturvaa eikä eläkettä. Varsinkin kuva- ja tanssitaiteilijoiden asema Suomessa on heikko. Alhaisista, epäsäännöllisistä ja epävarmoista tuloista ei myöskään ole varaa maksaa itselleen kohtuukokoista yrittäjäeläkettä tai sosiaaliturvaa, ja monen yllätykseksi vuosien yrittäjäeläkkeen maksamisen tuloksena onkin vain muutama euro kansaneläkkeen lisukkeena. Lisärahan tarkoituksena on nostaa vuosittain myönnettävien ylimääräisten taitelijaeläkkeiden määrä 35:stä 55:een ja ylimääräisten sanomalehtimieseläkkeiden määrä 10:stä 15:een.

Viite: Laakson /vas TAA 418/2005 vp.

Edelä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 28.07.06 otetaan lisäyksenä 400 000 euroa ylimääräisten taiteilijaeläkkeiden ja ylimääräisten sanomalehtimieseläkkeiden lukumäärän nostamiseen.

40. Yleissivistävä koulutus

30. Valtionosuus ja -avustus yleissivistävän koulutuksen käyttökustannuksiin (arviomääräraha)

Kuntatalous on ennusteiden mukaan alijäämäinen koko kehyskauden. Ensi vuodelle ajoittuvat leikkaukset valtionosuuksissa heikentävät entisestään kuntien taloudellista mahdollisuutta taata tasalaatuisia ja tasa-arvoisia peruspalveluita. Perusopetukseen tulevat indeksikorotukset eivät täytä kokonaisuudessaan edes palkkojen nousua, joten kunnilla ei ole riittävästi rahoitusta perusopetukseen ja luokkakokojen pienentämiseen. Tilanne johtaa myös pienten koulujen, erityisesti kyläkoulujen lakkauttamiseen ja pienten koululaisten koulumatkojen pidentymiseen alueilla, joissa jo nyt on pitkät matkat.

Näillä näkymin peruskoulun luokkakoot ovat kasvamassa liian suuriksi, mikä heikentää erityisesti erityistä tukea tarvitsevien lasten mahdollisuuksia pärjätä koulussa. Lisäksi se vaikeuttaa opettajien mahdollisuuksia ottaa huomioon lasten erilaiset oppimistarpeet. Peruskoulun keskeyttäneiden määrä on huolestuttava.

Tukiopetukseen ja oppilashuoltoon kohdistettuja voimavaroja on viime vuosina leikattu tuntuvasti. Erityisen voimakkaasti leikkaukset ovat kohdistuneet erityisopetukseen. Säästöjen vuoksi luokkiin on myös integroitu erityistä ohjausta tarvitsevia lapsia. Samalla ryhmäkoot ovat jatkuvasti kasvaneet. Liian suuret ryhmäkoot ovat todellinen ongelma, joka tuli kouluihimme laman säästöjen seurauksena. Suurimmissa luokissa yksi opettaja opettaa jopa 36:ta oppilasta, kun sopiva määrä yhden opettajan opetettavaksi olisi noin puolet tästä eli enintään 20 oppilasta.

Koululuokkien liian suuren koon takia opettajan on mahdotonta ottaa huomioon riittävästi kaikkien oppilaiden erilaisia tarpeita. Opettajan riittävä huomio ja keskinäinen vuorovaikutus opetuksessa on kiireisessä yhteiskunnassa eläville nykylapsille ensiarvoisen tärkeää. Lasten ja nuorten laiminlyönti koulussa edistää syrjäytymistä, joka tulee yksilölle ja yhteiskunnalle myöhemmin kalliiksi.

Suomalaiset koululaiset ovat viime vuosien aikana useissa kansainvälisissä mittauksissa saavuttaneet erinomaisia tuloksia. Tästä huolimatta oppimisvaikeuksista kärsivien lasten määrä lisääntyy jatkuvasti. Oppilaskohtaisen tuen tarjoaminen on tärkeää etenkin oppimisvaikeuksista kärsiville lapsille. Tutkimukset ovat osoittaneet, että lapsen syrjäytyminen on estettävissä turvaamalla hänen menestymisensä koulussa. Perusopetuksen ryhmäkokojen on oltava kohtuullisia, jotta opettajalla on mahdollisuus nykyistä oppilaslähtöisempään opetukseen. Pienemmissä opetusryhmissä opettajalla olisi mahdollisuus osallistua enemmän myös oppilaiden kasvatustyöhön ja tukea siten perheitä.

Kuntien taloudellisten vaikeuksien takia on pelkona, että ensi syksynä useissa kunnissa joudutaan opetusryhmäkokoja taas kasvattamaan entisestään. Jo nykyisellä ryhmäkoolla oppilaan yksilöllisen tason ja tarpeiden ottaminen huomioon on opettajalle lähes mahdotonta.

Kunnille on siis turvattava mahdollisuus järjestää laadukasta perusopetusta. Laadukas opetus- ja kasvatustyö, turvallinen koulu ja riittävät resurssit mahdollistavat koulutuksellisen tasa-arvon toteutumisen. Lisäksi vasemmistoliitto on tehnyt lakialoitteen (Lapintie /vas ym., LA 79/2005 vp), joka lähtee siitä, että paras keino lasten huonon olon lieventämiseksi olisi säätää koululuokkien koolle yläraja. Sopiva määrä olisi lakisääteinen 20 oppilaan yläraja.

Tästä syystä esitimme valiokunnassa 25 milj. euron lisäystä.

Viite: Sirnön /vas ym. TAA 987/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 29.40.30 otetaan budjettiperusteisena lisäyksenä 25 000 000 euroa luokkakokojen pienentämiseen.

Edellä sanotun lisäksi esitimme 93 milj. euroa kustannustason tarkistamisesta jääneen velan maksamiseksi kunnille. Yhteensä nämä ovat 118 milj. euroa.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 29.40.30 otetaan budjettiperusteisena lisäyksenä 93 000 000 euroa kustannustason tarkistamisesta jääneen velan maksamiseen.

34. Valtionosuus yleissivistävien ja ammatillisten oppilaitosten sekä ammattikorkeakoulujen perustamiskustannuksiin (arviomääräraha)

Kuntien talousvaikeuksien vuoksi niin koulurakennusten rakentamista kuin kunnossapitoakaan ei ole kyetty toteuttamaan tarvetta vastaavasti. Useissa tapauksissa koulurakennusten kunto on kosteus- ja muiden vaurioiden vuoksi ("homekoulut") oppilaiden ja opettajien terveyttä vaarantava. Korvaavaa koulutilaa ei kunnissa luonnollisesti ole, eikä peruskorjauksia kyetä toteuttamaan yksinomaan kuntien rahoituksella.

Kun nykyiselläkin määrärahatasolla voidaan rahoittaa vain vajaa neljännes kiireellisen peruskorjauksen tarpeessa olevien koulutilojen peruskorjauksista, on käsittämätöntä, että hallitus esittää ensi vuodelle tarkoitukseen tänä vuonna käytettävissä olevaa pienempää määrärahaa. Sen vuoksi perustamishankkeiden määrärahaa tulee korottaa niin, että oppilaitosten kunnostushankkeet ja tarvittaessa uudisrakentaminen voidaan toteuttaa suunnitelmallisesti ja kohtuullisen ajan puitteissa. Rakentaminen on lisäksi yksi tehokkaimmista työllisyyttä edistävistä toimista, minkä vuoksi määräraha tulee ensiksi ohjata pahiten työttömyydestä kärsivien alueiden käyttöön.

Valiokunta on korottanut määrärahaa 1,1 milj. eurolla. Se ei kuitenkaan riitä, sillä määräraha sen jälkeenkin jää alle viime- ja toissavuotisen. Lisäyksen olisi tullut olla 5 milj. euroa. Samalla tulee vastaavasti muuttaa myöntämisvaltuuksia.

Viite: Polven /vas ym. TAA 736/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 29.40.34 otetaan budjettiperusteisena lisäyksenä 3 900 000 euroa.

60. Ammatillinen koulutus

31. Valtionosuus oppisopimuskoulutukseen (arviomääräraha)

Oppisopimuskoulutus on joustava tapa hankkia ammattitaito ja suorittaa perus-, ammatti- tai erikoisammattitutkinto työn ohessa. Oppisopimuskoulutus sopii sekä nuorille että vanhemmille oppijoille. Oppisopimuksella voi opiskella eri ammattialojen perustutkintoja, lisäksi se tarjoaa mahdollisuuden ammatilliseen lisäkoulutukseen. Oppisopimuskoulutus räätälöidään aina opiskelijan ja työpaikan tarpeiden mukaisesti. Oppisopimuskoulutus on tuloksekasta koulutusta, sillä oppisopimuskoulutetuista työllistyy noin 90 prosenttia. Koulutusmuoto on tehokas myös työnantajapuolelle. Yritys pystyy kouluttamaan ihmisiä nopeasti ja täsmällisesti niihin tehtäviin, joihin se kaipaa lisätyövoimaa. Lisäksi oppisopimuskoulutus on hyväksi koettu tapa siirtää työpaikalla eteenpäin niin kutsuttua hiljaista tietotaitoa.

Oppisopimuskoulutuksen suosio on kasvanut vuosi vuodelta, ja opiskelijoiden määrä on kasvanut samaa tahtia. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2003 tutkintoon johtavaan oppisopimuskoulutukseen osallistui 45 300 opiskelijaa. Tämän lisäksi tutkintoon johtamattomaan koulutukseen osallistui 5 900 opiskelijaa.

Hallitus on ohjelmassaan asettanut tavoitteekseen kehittää työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen laatua ja vaikuttavuutta painottaen yksilöiden ja yritysten tarpeita. Lisäksi hallitusohjelmassa on erikseen luvattu, että oppisopimuskoulutusta ammatillisen peruskoulutuksen ja lisäkoulutuksen järjestämismuotona vahvistetaan. Vähintä, mitä hallitus voi tehdä, on pitää oppisopimuskoulutukseen osoitettu määräraha vuoden 2005 tasossa.

Viite: Kankaan /vas ym. TAA 234/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 29.60.31 otetaan budjettiperusteisena lisäyksenä 5 500 000 euroa.

69. Ammatillinen lisäkoulutus ja vapaa sivistystyö

50. Valtionosuus kansanopistojen käyttökustannuksiin (arviomääräraha)

Hallituksen kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman tavoitteena on vahvistaa kansalaisten osallistumismahdollisuuksia. Erityistä huomiota tullaan kiinnittämään myös vähemmän koulutettujen, pienituloisten, syrjäytyneiden ja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten kansalaisyhteiskuntaan kiinnittymiseen. Vapaa sivistystyö pystyy tarjoamaan monia laajoja valmiuksia, jotka valmistavat aikuisten ammatilliseen koulutukseen ja joita tarvitaan työelämässä. Näitä ovat muun muassa yhteistyö- ja aloitekyky, luovuus, joustavuus ja tasapainoisuus. Vapaalla sivistystyöllä on erityinen merkitys myös maahanmuuttajien koulutuksessa. Aikuiskoulutuksen eri työmuodoille esitetään kuitenkin riittämättömästi määrärahoja. Määrärahojen jälkeenjääneisyys uhkaa johtaa lukukausimaksujen korotuksiin. Tämän vuoksi vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ehdottaa, että vapaan sivistystyön määrärahaa nostetaan lähemmäs tarvetta, jotta mahdollisilta lukukausimaksujen korotuksilta voidaan säästyä.

Viite: Tennilän /vas ym. TAA 1035/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 29.69.50 otetaan budjettiperusteisena lisäyksenä 500 000 euroa vapaan sivistystyön lukukausimaksujen korotusten estämiseen.

70. Opintotuki

55. Opintoraha ja asumislisä (arviomääräraha)

Itsenäisesti asuvat alle 20-vuotiaat toisen asteen opiskelijat

Alle 20-vuotiailla itsenäisesti asuvilla korkeakouluopiskelijoilla opintorahan määrään eivät vaikuta vanhempien tulot, mutta toisen asteen opiskelijoilla ne vaikuttavat. Tällainen tilanne asettaa siten toisen asteen opiskelijat ja korkea-asteen opiskelijat perusteettomasti eriarvoiseen asemaan.

Epäoikeudenmukainen vanhempien tuloihin perustuva opintorahan tarveharkinta pitää poistaa myös itsenäisesti asuvilta alle 20-vuotiailta toisen asteen opiskelijoilta. Tämä helpottaisi näiden opiskelijoiden toimeentulo-ongelmia. Opintorahan tarveharkinnan poistaminen kaikilta itsenäisesti asuvilta yli 18-vuotiailta maksaisi Kelan arvioiden mukaan noin 20 miljoonaa euroa. Tällä määrärahalla voidaan yhdenmukaistaa opintotukijärjestelmää ja tasa-arvoistaa eri kouluasteiden opiskelijoiden asemaa. Perustuslain 6 §:n 2 momentti on yksiselitteinen: "Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella".

Opiskelijoiden yhdenvertaisuuden kannalta tämä määrärahaesitys on tärkeä, koska toisen asteen opintotuki on tasoltaan selvästi heikompi kuin korkea-asteen opiskelijoiden opintotuki.

Valiokunta on tyytynyt vain korottamaan vanhempien tulorajoja 15 prosentilla 1.11.2006 lukien eli aivan vuoden lopusta. Vaikka tulorajoja korotetaankin, eriarvoisuus jää olemaan. Tulorajan korotuksen menovaikutus vuonna 2006 on 1 milj. euroa. Tulosidonnaisuuden poistamiseksi tarvittaisiin tämän lisäksi 19 milj. euroa.

Viite: Valppaan /vas ym. TAA 1142/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 29.70.55 otetaan lisäyksenä 19 000 000 euroa tarveharkinnan poistamiseksi itsenäisesti asuvilta alle 20-vuotiailta toisen asteen opiskelijoilta budjettiperusteisesti.

Opintorahan taso

Vuonna 2005 opintorahaa saavia opiskelijoita on Kelan arvion mukaan 238 900, joista korkeakouluopiskelijoita on 150 000 ja keskiasteen opiskelijoita 88 900. Asumislisän saajia on opiskelijoista arviolta 159 900.

Nykyisellä tasolla opintoraha ei vastaa elinkustannusten tasoa. Opintorahan taso on vuodesta 1995 jäänyt noin 15 prosenttia jälkeen yleisestä kustannusten noususta. Opintorahan jälkeenjääneisyys onkin yksi tärkeimpiä syitä opiskeluaikojen pitkittymiseen, koska opiskelijoiden on käytävä ansiotyössä opintojensa ohessa.

Ehdotamme, että opintoraha on

• vanhempansa luona asuvalle opiskelijalle 47,07 euroa korkeakoulussa ja 25,46 euroa muussa oppilaitoksessa, kun opiskelija on alle 20-vuotias, sekä 123,46 euroa korkeakoulussa ja 74,47 euroa muussa oppilaitoksessa, kun opiskelija on täyttänyt 20 vuotta,
• muualla kuin vanhempansa luona asuvalle opiskelijalle 146,98 euroa korkeakoulussa ja 97,98 euroa muussa oppilaitoksessa, kun opiskelija on alle 18-vuotias sekä
• muualla kuin vanhempansa luona asuvalle opiskelijalle korkeakoulussa 301,77 euroa ja muussa oppilaitoksessa 248,87 euroa, kun opiskelija on täyttänyt 18 vuotta tai on avioliitossa taikka elatusvelvollinen.

Viite: Valppaan /vas ym. TAA 1141/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 29.70.55 otetaan lisäyksenä 23 930 000 euroa opintorahan korottamiseksi budjettiperusteisesti 1.8.2006 alkaen seuraavasti:

- vanhempansa luona asuvalle opiskelijalle 47,07 euroa korkeakoulussa ja 25,46 euroa muussa oppilaitoksessa, kun opiskelija on alle 20-vuotias, sekä 123,46 euroa korkeakoulussa ja 74,47 euroa muussa oppilaitoksessa, kun opiskelija on täyttänyt 20 vuotta,

- muualla kuin vanhempansa luona asuvalle opiskelijalle 146,98 euroa korkeakoulussa ja 97,98 euroa muussa oppilaitoksessa, kun opiskelija on alle 18-vuotias sekä

- muualla kuin vanhempansa luona asuvalle opiskelijalle korkeakoulussa 301,77 euroa ja muussa oppilaitoksessa 248,87 euroa, kun opiskelija on täyttänyt 18 vuotta tai on avioliitossa taikka elatusvelvollinen.

Opintotuen asumislisän ympärivuotistaminen

Opintotuen taso on nykyisin riittämätön, ja opintotukea on syytä kehittää ja korottaa eri tavoin. Yksi osaparannus olisi opintotuen asumislisän muuttaminen ympärivuotiseksi siten, että opiskelijalla olisi mahdollisuus saada opintotuen asumislisää koko kalenterivuodelle eli myös lomakaudella, mikäli hänen tulonsa eivät ylitä opintotukilain 17 §:ssä säädettyä määrää. Asumislisän puuttuminen kesäkuukausilta aiheuttaa opiskelijoille usein ylimääräisiä toimeentulo-ongelmia, koska esim. yleistä asumistukea ei myönnetä niin lyhyeksi ajaksi. Opiskelijat ovat usein joutuneet hakemaan toimeentulotukea kesäkuukausiksi. Asumislisän ympärivuotisuus kohentaisi etenkin niiden opiskelijoiden asemaa, jotka opiskelevat myös kesäkuukausina tai jotka eivät onnistu saamaan kesätyötä. Opiskelija-asuntojen tyhjäkäyttö vähenisi. Muutos vähentäisi myös kuntien toimeentulotukimenoja.

Opetusministeriön selvityksessä (Opetusministeriön työryhmien muistioita 18:2002) arvioidaan, että noin 35 500 opiskelijan opintotuki lisääntyisi, jos asumislisää voisi nostaa myös kesäloma-aikana. Kustannukset olisivat noin 21,5 miljoonaa euroa.

Viite: Valppaan /vas TAA 1140/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 29.70.55 otetaan lisäyksenä 21 500 000 euroa opintorahan asumislisän maksamiseen budjettiperusteisesti koko kalenterivuoden ajan.

57. Korkeakouluopiskelijoiden ateriatuki (arviomääräraha)

Opiskelijoiden sosiaalista asemaa ei ole parannettu samassa tahdissa elinkustannusten nousun kanssa. Jälkeenjääneisyys on erityisen paha opiskelijoiden ateriatuen kohdalla. Siksi vasemmistoliitto esittää tuntuvaa nousua opiskelijoiden ateriatukeen.

Ateriatuki vaikuttaa suoraan opiskelijoiden hyvinvointiin, sillä opiskelijalounas on yleensä opiskelijalle päivän ainoa lämmin ateria. Ateriatuki myös kohdistuu opintotukea eniten tarvitseville, päätoimisille opiskelijoille. Siksi ateriatuen määrä tulee nostaa mielestämme nykyisestä 1,47 eurosta 1,70 euroon ateriaa kohti. Ehdotamme lisäyksenä 2 600 000 euroa korkeakouluopiskelijoiden ateriatukeen ja momentin perusteluihin mainintaa, että ateriatuen määrä on 1,70 euroa ateriaa kohti.

Viite: Siimeksen /vas ym. TAA 972/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 29.70.57 otetaan lisäyksenä 2 600 000 euroa korkeakouluopiskelijoiden ateriatukeen ja

että samalla momentin perusteluja muutetaan seuraavasti: "Ateriatuen määrä on 1,70 euroa ateriaa kohti."

90. Taide ja kulttuuri

30. Valtionosuudet ja -avustukset yleisten kirjastojen käyttökustannuksiin (arviomääräraha)

Kirjastojen rahoitus

Hallituksen talousarvioesityksessä on lähtökohtana se, että pääosa kirjastojen valtionosuuksista rahoitetaan edelleen Veikkauksen ja raha-arpajaisten tuotosta. Eduskunta on kuitenkin useana vuonna valtion talousarvioehdotusta käsitellessään katsonut, että valtiontalouden tilanteen parantuessa Veikkauksen ja raha-arpajaisten tuotto tulee käyttää arpajaislain mukaisiin tarkoituksiin eli urheilun ja liikuntakasvatuksen, tieteen, taiteen ja nuorisotyön edistämiseen.

Edetäksemme eduskunnan tahdon mukaisesti ehdotimme valiokunnassa yleisten kirjastojen käyttökustannusten valtionosuuden määrärahaa korotettavaksi ja samalla määrärahan perusteluissa todettavaksi, että kirjastojen valtionosuuksien kattaminen veikkausvoittovaroilla puretaan kuluvan vaalikauden aikana.

Viite: Uotilan /vas TAA 1125/2005 vp.

Tietoyhteiskunta

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä korostaa kirjastojen merkitystä kansalaisten tasavertaisuuden ja demokratian edistämisessä. Tehtävämme on taata tasa-arvoiset mahdollisuudet tietoyhteiskunnan hyödyntämiseen ja siihen osallistumiseen kaikille. Tähän asti periaatteenamme on ollut, että keskeinen rooli tässä työssä on kirjastoillamme. Tämä ratkaisu on kansainvälisestikin katsottuna toiminut hyvin. Siksi on luontevaa, että tietokoneet ja netti ovat käytettävissä asiantuntevan palvelun kera juuri kirjastoissa.

Rahoituskysymyksenä asia on ongelmallinen. Aikanaan kunnalliset kirjastot saivat valtiolta tuntuvan summan koneiden ja yhteyksien hankintaan. Nyt aina vain uudistuva teknologia ja ohjelmistot vievät suhteettoman suuria summia kirjastojen vuosittaisista budjeteista. Tämä raha on yleensä pois kirjastojen muusta toiminnasta. Vasemmistoliiton mielestä vastuu tasa-arvoisesta tietoyhteiskunnasta ja sen rahoittamisesta ei voi olla yksin kirjastoilla.

Tietoyhteiskuntaa ei saa digitalisoida muun kulttuurin kustannuksella. Siksi tarvitaan valtion tuntuva panostus, jotta tulevaisuudessa kaikki kirjastomme ovat kiinteässä yhteydessä verkkoon. Viime vuosina julkinen kirjastoverkkomme on kiihtyvällä tavalla eriarvoistunut teknisten mahdollisuuksien tai lähinnä niiden puutteen vuoksi. Erityisesti ongelma on kasaantunut niihin kuntiin, joissa jopa kaupallisten palveluiden saatavuus pienen väestöpohjan tai syrjäisen sijainnin johdosta on ollut olematonta.

Tietoverkkojen käyttäjistä noin 90 prosenttia on alle 35-vuotiaita miehiä. Tutkimusten mukaan tietotekniikan hyödyntäjistä noin 80 prosenttia on miehiä. Kirjastoilla on erityinen rooli tyttöjen ja naisten tukemisessa tietoteknisten taitojen hankinnassa ja ylläpitämisessä. Se tulee ottaa huomioon kirjastopalveluja kehitettäessä. Näin vaikutetaan ratkaisevasti siihen, millaisia sovelluksia kehitetään ja millaista tietoyhteiskuntaa rakennetaan.

Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategian (2000—2004) tavoitteena on ollut, että Suomi on maailman kärkimaita osaamis- ja vuorovaikutusyhteiskuntana. Kirjastostrategia 2010 -asiakirjassa puolestaan asetetaan vuosittaisia taloudellisia tavoitteita, joilla kirjastot vastaavat muuttuviin haasteisiin. Tässä asiakirjassa vuosille 2004—2005 tavoitteeksi asetettiin yhteensä kahdeksan miljoonan euron lisäpanostus, jotta muun muassa tietoyhteiskuntahankkeet edistyisivät toivotussa aikataulussa.

Tietoyhteiskuntahankkeiden tarkoituksena on myös edistää kansalaisten tasa-arvoisia mahdollisuuksia selviytyä muuttuvassa maailmassa sekä estää tiedollista ja taidollista syrjäytymistä. Tavoitteena on kansalaisten tietoyhteiskunta. Siksi erilaisilla hankkeilla kansalaisia koulutetaan käyttämään uutta informaatio- ja kommunikaatioteknologiaa. Jotta kansalaisten mahdollisuudet kehittää tietoyhteiskunnan vaatimia taitojansa sekä hyödyntää tietoyhteiskunnan mahdollisuuksia olisivat myös todellisuudessa olemassa, edellytyksenä on, että kansainvälisestikin arvostettu kirjastoverkkomme on osa tätä hanketta. Nykyisillä resursseilla näin ei ole käymässä.

Viite: Sirnön /vas ym. TAA 991/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 29.90.30 otetaan budjettiperusteisena lisäyksenä 4 500 000 euroa kirjastojen valtionosuuksiin, mistä 4 000 000 euroa tietoyhteiskuntahanketta tukevien ja kansalaisten tasa-arvoisuutta lisäävien julkisten asiakaspäätteiden ja laajakaistayhteyksien hankkimiseen yleisiin kirjastoihin.

31. Valtionosuus ja -avustus teattereiden ja orkestereiden käyttökustannuksiin (arviomääräraha)

Teattereiden yksikköhinnan korottaminen

Suomalainen teatteri elää taiteellisen toiminnan näkökulmasta hyvää kautta, ja suomalaisten teatterissakäyntiaktiivisuus on maailman huippuluokkaa. Sen sijaan teattereiden taloudellinen tilanne on muodostunut koko suomalaista teatteritoimintaa uhkaavaksi.

Vuodesta 2000 vuoteen 2005 teattereiden valtiontuki kasvoi vain 6 prosenttia, kun samana aikana palkkakustannukset teattereissa ovat nousseet noin 16 prosenttia. Työvoimakustannusten muodostaessa valtaosan teattereiden menoista on teattereiden julkinen tuki vuodesta 2000 alkaen siis reaalisesti pienentynyt noin 10 prosenttia. Vuoden 2005 talousarvio on voimistanut tätä kehitystä entisestään.

Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusta koskevan lain (635/1998) mukaan museon, teatterin ja orkesterin ylläpitäjälle myönnetään valtionosuutta mainituista toiminnoista aiheutuviin käyttökustannuksiin 37 prosenttia markkamäärästä, joka saadaan, kun ylläpitäjälle museota, teatteria ja orkesteria varten vahvistettu laskennallinen henkilötyövuosien määrä kerrotaan henkilötyövuotta kohden asianomaista toimintaa varten määrätyllä yksikköhinnalla.

Teattereiden yksikköhintaan esitetään tällä kertaa samaa indeksikorotusta kuin kaikkiin muihinkin valtionosuuksiin: 2,4 prosenttia. Teattereiden yksikköhinta, joka on neljä vuotta pysynyt samansuuruisena, nousee siten 30 948 euroon. Vuosien mittaan karttunut yksikköhinnan jälkeenjääneisyys jää siitä huolimatta merkittäväksi. Hallituksen esityksellä kuilu valtionosuuden perustana olevan yksikköhinnan ja todellisten kustannusten välillä kasvaa edelleen ensi vuonna.

Talousvaikeuksissa kamppailevien teattereiden tilanne on muodostunut kestämättömäksi. Julkisen tuen jo 1990-luvulla alkanut ja alituisesti kasvava jälkeenjääneisyys yleisestä kustannustasosta johtaa väistämättä teatteritarjonnan supistamiseen ja alan työllisyysongelman kärjistymiseen. Se merkitsee myös akuuttia uhkaa alueellisesti kattavan teatteriverkoston säilymiselle.

Julkisen tuen jälkeenjääneisyyden ja menojen kasvun välistä eroa on teattereissa paikattu pääsylipputulojen osuutta kasvattamalla; nostamalla hintoja, tehostamalla myyntiä ja välttämällä riskialttiita ohjelmistovalintoja. Tämä tie on nyt kuljettu loppuun. Edessä ei ole muita ratkaisuja kuin henkilöstön vähentäminen ja toiminnan supistaminen.

Toisaalta hallitus korostaa työllisyyden ja aluepolitiikan merkitystä ohjelmassaan. Teatterit tarjoavat erinomaisen keinon toteuttaa näitä tavoitteita: teattereiden kustannuksista n. 70 prosenttia muodostuu palkkakustannuksista ja teatteriverkostomme ulottuu Helsingistä Rovaniemelle ja Raumalta Joensuuhun kattaen näin valtaosan maastamme.

Ensi vuoden talousarvioesityksessä teatterit asetetaan vihdoinkin samaan kastiin museoiden ja orkesterien valtionosuuksien hinnoitteluperusteissa, kun indeksikorotus tulee olemaan 2,4 prosenttia. Teattereiden osalta tämä ei kuitenkaan korjaa aiempien vuosien epätasa-arvoista kehitystä. Siksi valtion vuoden 2006 talousarvion eduskuntakäsittelyssä tulee vasemmistoliiton eduskuntaryhmän näkemyksen mukaan teattereiden tuen jälkeenjääneisyys oikaista korottamalla valtionosuuden perustana olevan henkilötyövuoden hinta oikealle tasolle.

Teattereiden valtiontuen lisääminen on erinomainen keino työllistää ja estää eriarvoisuuden lisääntymistä maan eri osien välillä.

Alueteatteritoiminta

Alueteatteritoimintaa harjoittaa Suomessa viisi teatteria. Teatterien toiminta-alue kattaa reilusti yli puolet Suomen pinta-alasta. Sen lisäksi, että teatterit antavat mahdollisuuden myös haja-asutusalueiden asukkaille nauttia korkeatasoisesta teatteritaiteesta, alueteatterit järjestävät näyttämötaiteen ja esiintymistaidon koulutusta sekä alan harrastajille että koululaisille.

Alueteatterien toiminta-alue ennen kaikkea Pohjois- ja Itä-Suomessa on laaja ja harvaan asuttu, joten välimatkat ovat pitkiä. Åbo Svenska Teater kiertää saaristoalueella, jossa kulkuyhteydet ovat hankalia. Alueteatterien tuomat elämykset pieniin kuntiin ja erityisesti maaseudun lapsille ja nuorille ovat usein ainoita ammattitaiteilijoiden vierailuja paikkakunnilla ja siten kulttuurin tasa-arvon kannalta tärkeitä.

Alueteatteritoiminta rahoitetaan opetusministeriön harkinnanvaraisesta valtionavustuksesta, jonka suuruus vahvistetaan vuosittain vasta valtion talousarvion vahvistamisen jälkeen. Alueteatteritoiminta edellyttää teattereilta pitkäjänteistä suunnittelu- ja kehitystyötä. Nykyinen harkinnanvaraisuuteen perustuva malli ei kuitenkaan anna mahdollisuutta riittävän pitkäjännitteiselle suunnittelulle. Toinen uhka alueteatteritoiminnan jatkumiselle on kuntien talousvaikeuksien syventyminen. Koska käytännössä alueteatterien sijaintipaikkakunnat maksavat suurimman osan alueteatteritoiminnan kustannuksista, tiukassa taloustilanteessa paineet alueteatteritoiminnan leikkaamiseen sijaintipaikkakunnilla kasvavat.

Alueteatteritoiminnan tulevaisuus turvattaisiin parhaiten säätämällä alueteatteritoiminnan rahoitusta säätelevä laki ja samalla sen rahoitus siirrettäisiin talousarvion momentilta 29.90.52 momentille 29.90.31 Valtionosuus ja avustus teatterien ja orkesterien käyttökustannuksiin.

Viite: Sirnön /vas ym. TAA 993/2005 vp (yksikköhinta).

Viite: Huotarin /vas ym. TAA 173/2005 vp (alueteatteritoiminta).

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 29.90.31 otetaan budjettiperusteisena lisäyksenä 3 300 000 euroa valtionosuuden perusteena käytetyn yksikköhinnan korottamiseen ja alueteatteritoiminnan tukemiseen ja vakinaistamiseen.

33. Valtionosuus- ja avustus kuntien kulttuuritoimintaan (arviomääräraha)

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mielestä kulttuuri on olennainen osa ihmisten elämää. Siksi kaikilla suomalaisilla on oltava asuinpaikasta ja varallisuustasosta riippumatta mahdollisuus kulttuuripalveluiden käyttämiseen ja kulttuurin omaehtoiseen harrastamiseen. Kulttuuri on inhimillistä kasvua, ihmisenä olemista.

Omaehtoinen kulttuuri- ja taideharrastus vahvistaa ihmisen omaa kulttuuri-identiteettiä ja auttaa hahmottamaan ympäröivää maailmaa usein tuoreesta näkökulmasta. Kuntien kulttuuritoimella on tässä paljon tehtävää.

Kulttuurista monimuotoisuutta on yhtä tärkeää vaalia kuin luonnon monimuotoisuuttakin. Taiteen ja kulttuurin osuus valtion ja kuntien budjeteista on niin pieni, että sitä karsimalla ei ratkaista sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusongelmia.

On paradoksaalista, että aineellisen vaurauden kasvu ei kasvata henkistä hyvinvointia. Kulttuurin ja taiteen kautta ihmiset voivat löytää elämäänsä merkityksellistä sisältöä.

Kirjastot, museot, teatterit, vapaa sivistystyö, koulut ja taiteen perusopetusta antavat oppilaitokset muodostavat alueellisesti kattavan kulttuurilaitosten verkon. Sitä edelleen kehittämällä taide ja kulttuuri voidaan saada kaikkien kansalaisten ulottuville. Valtion ja kuntien on yhdessä pidettävä huoli siitä, ettei tuo verkosto rapaudu.

Kuntien talouden ollessa ahdingossa on jo nyt ollut huomattavissa, etteivät kunnat palkkaa ammattilaisia kulttuurintuottajia, ja se on myös toimeentulokysymys kulttuurialan ihmisille.

On aika panostaa yhteisesti omistamiemme kulttuuripalveluiden laatuun, sisältöön ja saatavuuteen. Siksi esitimme valiokunnassa lisäystä kuntien kulttuuritoimintaan osoitettuihin valtionosuuksiin ja -avustuksiin.

Viite: O. Ojalan /vas ym. TAA 705/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 29.90.33 otetaan budjettiperusteisena lisäyksenä 3 000 000 euroa kuntien kulttuuritoimintaan suunnattujen valtionosuuksien ja -avustusten korottamiseen.

51. Apurahat taiteilijoille, kirjailijoille ja kääntäjille (arviomääräraha)

Taide on kautta aikojen elänyt taiteenrakastajien tukemana. Menneitten vuosisatojen mesenaatteja on kuitenkin tänään vaikea löytää kulttuuriamme rahoittamaan. Eivät myöskään harvinainen kielemme, omaleimainen kulttuurimme ja vähälukuinen kansamme luo todellista pohjaa kaupallistuneelle ja ylikansalliselle kulttuurituotannolle. Siksi yhdentyvässä Euroopassa ja pienentyvässä maailmassa julkinen tuki kulttuurille on tärkeämpää kuin koskaan.

Eläviä taiteilijoita ja mestareita ei kuitenkaan ole, elleivät mahdollisuudet työskennellä, elää tai vaikkapa sairastaa ja jäädä ansaitulle eläkkeelle ole olemassa myös taiteen ammattilaisille. Esittämällämme määrärahalla on tarkoitus nostaa taiteilijaprofessoreiden viroista ja valtion taiteilija-apurahoista annetun lain (734/1969) mukaisten valtion taiteilija-apurahavuosien määrä hallituksen esittämästä 445:stä 500:aan.

Viite: Uotilan /vas TAA 1126/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 29.90.51 otetaan lisäyksenä 1 250 000 euroa taiteilija-apurahavuosien määrän nostamiseen.

52. Veikkauksen ja raha-arpajaisten voittovarat taiteen edistämiseen (arviomääräraha)

Valtioneuvoston periaatepäätös taide- ja taiteilijapolitiikasta hyväksyttiin maaliskuussa 2003. Periaatepäätös pohjautui Lipposen II hallituksen TAO-ohjelmaan, ja sitä edelsi laaja taide- ja kulttuurialan toimijoiden kuuleminen. Periaatepäätöksessään hallitus toteaa, että "kotimaisen elokuvan yleisöpohja on laajentunut ja tekninen kehitys luo sille edelleen kehittyviä mahdollisuuksia. Elokuvatuotannolla on kulttuurisen merkityksen lisäksi myös taloudellisia ja työllistäviä vaikutuksia. Turvataan kotimaisen elokuvan monipuolisuus ja laatu. Myös elokuvan vientiä tulee tukea."

Periaatepäätöksen yhteydessä opetusministeriö lupasi valmistella audiovisuaalisen politiikan strategian ja toimintaohjelman, joka ulottuu vuoteen 2010 saakka. Pääministeri Vanhasen hallitus onkin kiitettävästi kirinyt TAO-ohjelmassa asetettuja tavoitteita, mutta ensi vuodeksi suunniteltu oikeansuuntainen korotus ei silti takaa elokuvatuotannon säilymistä edes kuluvan vuoden tasolla. Tämä johtuu siitä, että osa tuottajista on oppinut manipuloimaan väliaikaiseksi tarkoitettua elokuvatuotannon jälkitukijärjestelmää.

Jälkituki vähentää kuluvana vuonna aloitettavien elokuvien määrän noin viidestätoista noin kahdeksaan. Elokuvasäätiö myöntää ulos minimituen saadakseen mahdollisimman monta hanketta liikkeelle ja joutuu sitten maksamaan täyden jälkituen. Alalle syntyy keinotekoista vuosivaihtelua. Jälkituki on tuottajan kannalta kätevää, sillä tukea ei tarvitse sijoittaa uuteen tuotantoon, jos ei halua. Koska jälkitukijärjestelmästä on tämän hallituskauden aikana tullut pysyvä ilmiö, olisi syytä tarkistaa lainsäädäntöä tältä osin. Sitä ennen vasemmistoliiton eduskuntaryhmä haluaa kuitenkin säilyttää suomalaisen elokuvan tuotanto- ja levittämismahdollisuudet edes nykyisellään.

Viite: Sirnön /vas ym. TAA 994/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 29.90.52 otetaan lisäyksenä 1 000 000 euroa suomalaisten elokuvien tuotantoon ja levitykseen.

40. Kala-, riista- ja porotalous

42. Petoeläinten aiheuttamien vahinkojen korvaaminen (siirtomääräraha 2 v)

Harmaahyljekanta kasvaa noin 10 prosenttia vuodessa. Kun lasketun kannan koko Itämeressä on noin 17 600 hyljettä, se tarkoittaa, että kasvu on noin 2 000 yksilöä vuodessa. Norppakanta kasvaa hitaammin (n. 5 % vuodessa) ja on vahvasti keskittynyt Perämerelle.

Voimakkaasti kasvavan hyljekannan kalastajille aiheuttamat vahingot ovat mittavia. Ilman vahinkojen korvaamista kalastuselinkeino vaarantuu.

Itämeren hyljekanta on yksinomaan Suomen ja Ruotsin alueilla. Siksi Suomen on käynnistettävä mitä pikimmin neuvottelut Euroopan unionin komission kanssa, jotta se sallisi korvausten maksamisen.

Viite: Immosen /vas TAA 201/2005 vp (hyljevahinkojen korvaaminen).

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 30.40.42 otetaan lisäyksenä 2 000 000 euroa hyljevahinkojen korvaamiseen.

51. Kalatalouden edistäminen (siirtomääräraha 2 v)

Harmaahyljekannan kasvu on tuonut vaikeuksia kalastuselinkeinolle. Monella kalastusalueella esimerkiksi kuhan- ja siianpyynti syksyisin on loppunut jo kokonaan, sillä hylkeet syövät kalat ja repivät verkot. Hylkeenkestävien rysäpyydysten hankinnan tukemista tulee jatkaa myös uudella elinkeinokalatalouden rakenneohjelmakaudella 2007—2013.

Viite: Immosen /vas TAA 203/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 30.40.51 otetaan lisäyksenä 1 000 000 euroa hylkeenkestävien rysäpyydysten hankinnan tukemiseen.

Hylkeenpyytäjien koulutus

Kolme vuosikymmentä sitten Itämeren hyljekanta oli uhattuna. Ympäristömyrkyt ja metsästys pudottivat kannan uhkaavan alas. Sittemmin hyljekanta on toipunut, ja sitä pyritään nykyään sääntelemään pyyntiluvilla, kuten myös eräitä muita luonnoneläinkantoja. Hylje on vaativa pyydettävä, ja siksi on perusteltua nostaa pyytäjien ammattitaitoa epäinhimillisen metsästyksen vähentämiseksi.

Viite: Immosen /vas TAA 202/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 30.40.51 otetaan lisäyksenä 500 000 euroa hylkeenpyytäjien osaamistason nostamiseen epäinhimillisen metsästyksen vähentämiseksi.

24. Tiehallinto

21. Perustienpito (siirtomääräraha 2 v)

Tieliikenne on yhteiskuntamme merkittävin liikennemuoto. Noin 68 prosenttia tavarankuljetussuoritteesta ja noin 95 prosenttia henkilökuljetussuoritteesta tapahtuu tiellä. Hallitusohjelmassa todetaan, että Suomen liikenneverkkojen kunto ja pääoma-arvo tulee säilyttää. Valtion talousarvioesityksessä vuodelle 2006 perustienpitoon varataan 578,3 miljoonan euron määräraha. Rahoitus ei kuitenkaan ole riittävä yhdyskuntarakenteen muutosten ja liikenteen kasvun synnyttämiin perustienpidon investointitarpeisiin nähden.

Toimiva tiestö on kansalaisten arjen kannalta ensiarvoisen tärkeä. Se on myös yksi aluepolitiikan keskeisimmistä välineistä. Sujuva ja turvallinen liikenne on turvattava riittävällä lisärahoituksella. Tiehallinnon Pääteiden turvallisuusinvestoinnit -teemahanke sisältää päätieverkon toiminnallisten ongelmien ratkaisemiseen liittyviä, liikenneturvallisuutta parantavia investointeja tai suurten hankkeiden ensimmäisiä osavaiheita. Hanke sisältää alustavasti 13 kohdetta yhteensä noin 60 kilometrin matkalla. Kohteet sijaitsevat vilkkaimmilla päätiejaksoilla, joilla vakavien onnettomuuksien määrä on suuri. Teemalla vaikutetaan erityisesti vakavien kohtaamisonnettomuuksien määrään.

Yhdymme valiokunnan enemmistön kantaan siinä, kun valiokunta korostaa liikenneturvallisuutta parantavien hankkeiden toteuttamista, erityisesti kevyen liikenteen väylien rakentamista.

Valiokunta tuo esille myös sen seikan, että huonokuntoiset sillat vaikeuttavat liikennettä ja erityisesti raskaita kuljetuksia. Valiokunta onkin kirjannut mietintöönsä arvion, että huonokuntoisia ja erittäin huonokuntoisia siltoja arvioidaan olevan jo 1 200 kappaletta, joista 100 haittaa raskasta liikennettä.

Valiokunta on lisännyt määrärahaa 7 850 000 euroa. Määrä ei kuitenkaan ole riittävä. Edellä kuvattujen syiden lisäksi rahoitusta tarvitaan myös ministerityöryhmän telematiikkapaketin toteuttamiseen.

Keväällä 2005 poikkeuksellisen voimakkaat tulvat koettelivat Lappia ja sen yleisiä teitä. Tulvat aiheuttivat liikennekatkoksia ja vaurioita yleisille teille ja silloille mm. Tenojoen, Ivalojoen, Ounasjoen ja Tornionjoen valuma-alueille. Lapin tiepiiri on rahoittanut kiireiset tulvakorjaukset muuhun tienpitoon jo suunnitellulla ja varatulla rahoituksella. Se kostautuu väistämättä seuraavina vuosina koko tieverkoston kunnon heikkenemisenä.

Viite: Kankaan /vas ym. TAA 237/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 31.24.21 otetaan lisäyksenä 10 000 000 euroa, mistä 800 000 euroa Lapin tulvavahinkojen korjaamiseen ja 2 000 000 euroa ministerityöryhmän esittämien telematiikkaa ja pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen edistämistä koskevien teemapakettien käynnistämiseen.

78. Eräät tiehankkeet (arviomääräraha)

Viittaamme edellä pääluokan perusteluissa sanottuun. Ensimmäiseen koriin sisältyy vielä kuusi sellaista hanketta, joista ei ole tehty aloituspäätöstä. Pidämme välttämättömänä, että jo vuonna 2006 käynnistetään kaksi kiireellisintä hanketta eli valtatien 4 Kemin kohta ja sillat sekä kantatie 51 Kirkkonummen ja Kivenlahden välillä.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 31.24.78 otetaan lisäyksenä 10 000 000 euroa ministerityöryhmän ensimmäisen korin kahden kiireellisimmän hankkeen "vt 4 Kemin kohta ja sillat" ja "kt 51 Kirkkonummi-Kivenlahti" käynnistämiseen.

25. Tienpidon valtionavut

50. Valtionapu yksityisten teiden kunnossapitoon ja parantamiseen (siirtomääräraha 3 v)

Yksityistiet ovat tärkeä osa liikennejärjestelmää, ja niiden kunnossapito on välttämätöntä asiointi- ja työmatkaliikenteen, mutta myös teollisuuden ja muun elinkeinotoiminnan kuljetusten takia.

Vastuu yksityisteiden kunnossapidon kustannuksista on siirtynyt entistä enemmän yksityistieosakkaiden kannettavaksi. Kuntien heikko taloudellinen asema on johtanut siihen, että kunnat tukevat taloudellisesti yksityisteiden kunnossapitoa tarpeeseen nähden yhä vähemmän.

Viite: Kuopan /vas ym. TAA 373/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 31.25.50 otetaan lisäyksenä 6 000 000 euroa.

30. Merenkulkulaitos

78. Eräät väylähankkeet (arviomääräraha)

Huonokuntoisia kauppamerenkulun väyliä arvioidaan ensi vuonna olevan 500 km. Lisäksi tarkastusmittaukset ovat paljastaneet väylien paikoittaisia madaltumia etenkin Pohjanlahden rannikolla, mikä heikentää liikenneturvallisuutta.

Lisäksi on tärkeää toteuttaa merenkulkua koskeva teemapaketti ja huolehtia väylien tarkistusmittauksista.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 31.30.78 otetaan lisäyksenä 2 000 000 euroa vesiväylien kunnostamista koskevan teemapaketin käynnistämiseen.

40. Ratahallintokeskus

21. Perusradanpito (siirtomääräraha 2 v)

Pääministeri Vanhasen hallituksen ohjelmassa todetaan, että hallituksen politiikka nojaa kestävään kehitykseen. Raideliikenne on vähän saastuttavana, energiataloudellisena ja turvallisena liikennemuotona kestävän kehityksen mukaista. Rataverkon perusparannusluontoisiin korvausinvestointeihin varattu rahoitus on tällä vuosikymmenellä vähentynyt merkittävästi. Huono kehitys on johtanut liikennerajoitusten lisääntymiseen vastoin hallitusohjelman radanpidon palvelutason tavoitetta.

Valtion talousarvioesityksessä vuodelle 2006 korvausinvestointien kokonaissumma on 138 miljoonaa euroa. Tämä ei riitä, asiantuntija-arvioiden mukaan korvausinvestointien vuosittainen tarve on 170 miljoonaa euroa. Jos riittävää rahoitusta ei saada, uhkaa useiden rataosuuksien perusparannustöiden valmistuminen lykkääntyä vuosilla.

Lisäksi rahoituksen puute kasvattaa turvallisuusriskejä ja heikentää liikenteen täsmällisyyttä. Heikkokuntoisilla rataosuuksilla joudutaan asettamaan paino- ja nopeusrajoituksia. On selvää, etteivät nämä heikennykset voi olla vaikuttamatta asiakastyytyväisyyteen ja junaliikenteen imagoon sekä rahti- ja matkustajamääriin ja VR:n kannattavuuteen.

Rataverkon kunto on heikkenemässä nopeasti. Tämä on johtamassa uusiin nopeus- ja painorajoituksiin monilla rataosuuksilla. Rajoitukset heikentävät sekä tavara- että henkilöliikenteen toimivuutta. Tällä on kielteinen vaikutus teollisuuden kilpailukykyyn ja henkilöliikenteen suosioon ja vaarana onkin, että liikenne siirtyy yhä enemmän maanteille, mikä heikentää muun muassa VR:n kannattavuutta. Se taas vaikuttaa kielteisesti turvallisuuteen ja ympäristöön.

Valiokunta on korottanut määrärahaa 6 050 000 euroa, mitä ei kuitenkaan ole pidettävä riittävänä.

Viite: Uotilan /vas ym. TAA 1128/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 31.40.21 otetaan lisäyksenä 15 000 000 euroa, mistä 2 000 000 euroa rautateiden tavaraliikenteen edistämistä itäisessä Suomessa koskevan teemahankkeen käynnistämiseen.

51. Ilmailuhallinto

21. Ilmailuhallinnon toimintamenot (siirtomääräraha 2 v)

Viranomaistehtävien hoitamiseen tarvittaisiin 3 milj. euroa, jota ei kuitenkaan ole sisältynyt hallituksen esitykseen. Tämä johtaa ulkopuolisilta perittävien suoritemaksujen korottamiseen nelinkertaisiksi, mikä vaikeuttaa etenkin pienimpien yritysten toimintaa.

Valiokunta on lisännyt momentille 1 milj. euroa, mitä ei kuitenkaan ole pidettävä riittävänä.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 31.51.21 otetaan lisäyksenä 2 000 000 euroa.

60. Joukkoliikenteen palvelujen ostot, korvaukset ja tuet

63. Joukkoliikenteen palvelujen osto ja kehittäminen (siirtomääräraha 3 v)

Hallitus lupasi ohjelmassaan pyrkiä mm. parantamaan joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä ja palveluksia ja lisäämään joukkoliikenteen rahoitusta. Valiokunnan enemmistö joutuu kuitenkin tunnustamaan: "Käytännössä joukkoliikenteen määrärahakehitys on ollut alusta lähtien niukka ja palveluiden ostoon osoitettu määräraha on alentunut." Voiko asiaa sen selvemmin sanoa!

Valiokunta toteaa, että joukkoliikennemäärärahoihin on tehty noin 10 prosentin eli noin 7 milj. euron supistus.

Valiokunta korostaa sitä, että pääradan ja oikoradan taajamaliikenne järjestetään siten, että se palvelee aidosti etenkin työmatkaliikennettä. Velvoittavaa lausumaa valiokunta ei kuitenkaan esitä.

Vuonna 2004 käytettiin tilinpäätöksen mukaan 82,5 milj. euroa, vuodeksi 2005 varattiin runsaat 81 milj. euroa ja ensi vuodeksi hallitus esitti enää vain 74,5 milj. euroa. Valiokunta on lisännyt momentille 6,5 milj. euroa, jolloin määräraha nousee runsaaseen 81 milj. euroon. Tätä ei kuitenkaan ole pidettävä riittävänä.

Viite: Tiusasen /vas ym. TAA 1096/2005 vp

Viite: Kauppilan /vas ym. TAA 289/2005 vp (alueellisen linja-autoliikenteen palveluostot).

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 31.60.63 otetaan lisäyksenä 2 000 000 euroa.

YTV-alueen sekä Tampereen ja Turun seutujen joukkoliikenne

Valiokunta huomauttaa, että kaikista joukkoliikennematkoista tehdään YTV-alueella, Tampereella ja Turussa noin 70 prosenttia, mistä yksin YTV-alueen osuus on 60 prosenttia. Liikenne näillä alueilla perustuu lipputuloihin ja kuntien myöntämään rahoitukseen. Sen sijaan esimerkiksi Brysselissä valtion tuki on 56 prosenttia joukkoliikenteen kuluista, Amsterdamissa 66 prosenttia ja Madridissa 53 prosenttia.

Valiokunta havainnollistaa vielä Suomen tilannetta sillä tiedolla, että Helsingissä kaupunki maksaa 47 prosenttia joukkoliikenteen kuluista ja osoittaa siihen ensi vuonna yli 90 milj. euroa, kun hallituksen esittämä tuki on koko maan joukkoliikenteelle noin 75 milj. euroa. Valiokunnan mielestä — vaikka valiokunta ei sitä silti lausumalla edellytä — myös pääkaupunkiseudun sekä Tampereen ja Turun joukkoliikennettä tulee tukea valtion varoin ja siihen tulee varautua valtion vuoden 2007 talousarviossa.

Viite: O. Ojalan /vas ym. TAA 706/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme

että momentille 31.60.63 otetaan lisäyksenä 1 000 000 euroa YTV-alueen sekä Tampereen ja Turun seutujen joukkoliikenteen tukemiseen.

80. Ilmatieteen laitos

21. Ilmatieteen laitoksen toimintamenot (siirtomääräraha 2 v)

Presidentti Ahtisaaren johtama Aasian luonnonkatastrofia käsitellyt työryhmä totesi, että liikenne- ja viestintäministeriön tulee huolehtia siitä, että Suomeen muodostetaan jatkuvasti päivystävä luonnononnettomuuksien syntymistä ja niiden vaikutuksia tarkkaileva varoitusjärjestelmä.

Ilmatieteen laitos on laatinut suunnitelman kansalliseksi luonnonkatastrofien varoitusjärjestelmäksi (LUOVA) yhdessä Merentutkimuslaitoksen, Suomen ympäristökeskuksen ja Helsingin yliopiston seismologisen laitoksen kanssa. Sen avulla voidaan varoittaa Suomen viranomaisia ja kansalaisia uhkaavista ilmiöistä, seurata maailmanlaajuisesti luonnonkatastrofeja, auttaa oikean tilannekuvan luomisessa ja luoda perustaa viranomaisten nopealle toiminnalle.

Hallitus ei ole esittänyt tarkoitukseen määrärahaa. Valiokunta puolestaan tyytyy mietinnössä vain ilmaisemaan mielipiteensä hankkeen tueksi määrärahaa kuitenkaan osoittamatta.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 31.80.21 otetaan lisäyksenä 1 000 000 euroa kansallisen luonnonkatastrofien varoitusjärjestelmän käynnistämiseksi.

40. Kuluttaja- ja kilpailupolitiikka

31. Korvaus talous- ja velkaneuvonnan järjestämisestä (siirtomääräraha 2 v)

Tähän asti talous- ja velkaneuvonnassa on hoidettu vain velkojen järjestelyjä. Vuoden 2005 aikana talous- ja velkaneuvontayksiköt aloittivat talousneuvonnan systemaattisemman suunnittelun ja osittain myös toteutuksen. Luottomahdollisuuksien tarjonnan lisääntyessä ja luottolajien monipuolistuessa on entistä tärkeämpää talousneuvonnalla pyrkiä ehkäisemään ylivelkaantumista. Määrärahaa on kuitenkin pienennetty. Kun vuonna 2004 tilinpäätöksen mukaan talous- ja velkaneuvontaan käytettiin 5,8 miljoonaa euroa, niin täksi vuodeksi varattiin enää 5,3 miljoonaa euroa. Nyt hallitus esittää määrärahan pienentämistä edelleen 1 miljoonalla eurolla. Tätä ei voida pitää tarkoituksenmukaisena.

Viite: Immosen /vas ym. TAA 205/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 32.40.31 otetaan lisäyksenä 1 300 000 euroa.

60. Energiapolitiikka

40. Energiatuki (arviomääräraha)

Suomi on jäämässä jälkeen Kioton sopimuksen velvoitteestaan ja Euroopan unionin yhteisestä taakanjakosopimuksesta, jonka mukaan Suomen kasvihuonekaasupäästöjen tulee seurantajaksolla pysyä vuoden 1990 tason alapuolella.

Kuitenkaan vuoden 2005 talousarvion kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalan energiapolitiikkaluvussa ei ole esitetty todellisia edellytyksiä tehokkaille toimille energiatalouden kehittämiseksi ympäristömyönteiseksi eikä uusiutuvan energian käyttöönotolle.

Edelleenkään demonstraatiotuki ei ole energiatuen osana. Demonstraatiotuki on erityistuki-muoto, jonka tukemiseen valtiovalta osallistuu tavallista suuremmalla suhteellisella osuudella hankkeen sisältämän erityisarvon vuoksi. Soveltamalla demonstraatiotukea voidaan uusiutuvan energian käyttöönottoa edistää voimaperäisesti ja nykyistä nopeammin, mikä on myös Kansallisen ilmastostrategian toteutumisen vaatimuksena. Demonstraatiotuen puuttuminen talousarviosta johtaa puolestaan suurien erityishankkeiden etenemisen viivästymiseen.

Viite: Tiusasen /vas ym. TAA 1098/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme

että momentille 32.60.40 otetaan lisäyksenä 8 000 000 euroa energiatuen lisäämiseen ja demonstraatiotukeen.

17. Työttömyysturva

51. Työttömyysturvalain mukainen perusturva (arviomääräraha)

Soviteltu työttömyysetuus

Huolimatta työllisyyden hienoisesta parantumisesta työttömyys on yhä koko Suomea koskettava ongelma. Hallitus on omilla toimillaan pyrkinyt vastaamaan haasteeseen mutta vaikutukset ovat tähän mennessä olleet vähäisiä. Tilanteen korjaamiseksi tarvitaan siis uusia keinoja työvoiman kysynnän ja tarjonnan parantamiseksi ja työttömien kannustamiseksi ottamaan vastaan kaikki tarjolla oleva työ.

Työttömyysturvalain mukaan voidaan maksaa soviteltua työttömyysetuutta, mikäli henkilö on lyhytaikaisissa työsuhteissa. Kuitenkin useilta henkilöiltä tulleiden palautteiden mukaan syntyy usein tilanne, että työstä saatava tulo yhdessä sovitellun päivärahankin kanssa on vähemmän kuin kokonaan työttömän saama nettotulo. Tilanteisiin vaikuttavat usein tulonhankkimiskustannukset ja työajan tai työsuhteen lyhyys. Etuutta on syytä kehittää kannustavammaksi.

Viite: Huotarin /vas ym. TAA 175/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 33.17.51 otetaan budjettiperusteisena lisäyksenä 10 000 000 euroa työttömyysturvalain sovitellun työttömyysetuuden muuttamiseksi kannustavammaksi.

Peruspäivärahan taso

Työttömyyden rakenne on muuttunut vaikeaksi. Puolet kaikista työttömistä joutuu tulemaan toimeen peruspäivärahalla tai työmarkkinatuella. Pitkäaikais- ja toistuvaistyöttömien osuus on korkea, ja heidän sijoittumisensa työmarkkinoille on epätodennäköistä ilman erityisiä tukitoimia. Myös ensi kertaa työmarkkinoille tulevien taloudellinen asema on heikko.

Työttömyyden aikaisen toimeentulon parantaminen on välttämätöntä, jotta mahdollisimman moni syrjäytymisuhan alla elävistä työttömistä pysyisi työmarkkinoiden käytettävissä. Työtön henkilö ei kykene suunnittelemaan pitkäjänteisesti tulevaisuuttaan, mikäli hänen perusturvansa ei ole riittävä.

Talouden heikkojen kasvunäkymien vuoksi mitään työllisyystilanteen äkillistä parantumista ei ole näkyvissä lähitulevaisuudessa. Kokonaistyöttömyys voi kääntyä jopa kasvuun, jolloin rakenteellisten työttömyysongelmien voidaan olettaa kärjistyvän. Siitäkin syystä työmarkkinoilla vaikeimmassa asemassa olevien tilannetta tulee parantaa.

Viite: Mustajärven/vas ym. TAA 585/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 33.17.51 otetaan lisäyksenä 16 000 000 euroa työttömyysturvalain mukaisen peruspäivärahan budjettiperusteiseen korottamiseen.

19. Eläkevakuutus

60. Valtion osuus kansaneläkelaista johtuvista menoista (arviomääräraha)

Kansaneläkkeen tasokorotus

Vasemmistoliiton mielestä kansaneläkkeen täyttä määrää tulee korottaa 20 eurolla kuukaudessa 1.1.2006 alkaen. Myös leskeneläkkeen täydennysmäärään, luopumistuen täydennysosaan ja sukupolvenvaihdoseläkkeen täydennysosan enimmäismäärään tarvitaan 20 euron korotus.

Ehdotuksemme kansaneläkkeen tasokorotuksesta on osa vasemmistoliiton köyhyyden ja syrjäytymisen vastaista ohjelmaa.

Viite: Polven /vas ym. TAA 744/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 33.19.60 otetaan lisäyksenä 147 000 000 euroa kansaneläkkeiden budjettiperusteiseen korottamiseen 20 eurolla kuukaudessa 1.1.2006 lukien.

32. Kuntien järjestämä sosiaali- ja terveydenhuolto

30. (33.32.30 ja 35) Valtionosuus kunnille sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannuksiin (arviomääräraha)

Toimeentulotuen määräytymisperusteet ensimmäisestä lapsesta maksettavan lapsilisän osalta

Vuoden 2004 budjetissa eduskunta korotti hallituksen esityksestä perheen ensimmäisestä lapsesta maksettavaa lapsilisää kymmenellä eurolla kuussa ja lisäksi yksinhuoltajille maksettavaa lapsilisää vielä kolmella eurolla kuussa. Lapsilisien korottaminen tuli tarpeeseen monissa pienituloisissa perheissä.

Ensimmäisestä lapsesta maksettavan lapsilisän korotusta 90 eurosta 100 euroon hallitus perusteli sillä, että se vähentää lapsiperheiden köyhyyttä, joka on laman jälkeisinä vuosina lisääntynyt huimasti Suomessa. Valitettavasti hallituksen toteuttama lapsilisien korotus ei ole kuitenkaan ollenkaan parantanut kaikkein heikoimmassa taloudellisessa tilanteessa elävien lapsiperheiden arkea.

Valtioneuvoston päätöksellä toimeentulotuen perusosan määräytymisperusteita muutettiin 1.1.1994 alkaen siten, että lapsilisät otetaan perheen tuloina huomioon toimeentulolaskelmaa tehtäessä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että toimeentulotuella kuitataan lapsilisät. Toimeentulotukea saavien perheiden toimeentulotukea vähennetään juuri lapsilisän korotuksen verran.

Joka kymmenes lapsi elää nykyisin perheessä, joka joutuu turvautumaan toimeentulotukeen. Monet toimeentulotuen varassa elävät perheet ovat taloudellisesti todella tiukoilla. Pitkän ajan kuluessa toimeentulotuella eläminen aiheuttaa lapsiperheiden syrjäytymistä. Vaikka pelkillä suurilla tuloilla ei kasvateta tasapainoisia ja hyvinvoivia lapsia, on alituinen niukkuus kuitenkin hyvin suuri riskitekijä.

Jos köyhyys on pitkäaikainen tai pysyvä tila, se koettelee sekä aikuisten että lasten voimia. Toimeentulopulmat painavat myös lasten mieltä, ja työttömien vanhempien lapset pelkäävät usein itsekin jäävänsä ilman työtä. Vakavimmin rahan puute vaikuttaa vanhempien jaksamiseen ja perheen ilmapiiriin. Synkeys lisää masennusta ja alkoholin käyttöä sekä myös lasten käytösongelmia, joiden kaikkien ongelmien hoito tulee kalliiksi verrattuna perheen tukemiseen ajoissa.

Kunnallista toimeentulotukea saavien perheiden ensimmäisestä lapsesta maksettava lapsilisä on laskettava perheen etuoikeutetuksi tuloksi, jolloin se ei vähennä perheen saamaa toimeentulotukea. Näin kaikkein pienituloisimpien perheiden tulot kasvavat ensimmäisen lapsen saaman lapsilisän verran eli noin 100 euroa. Vasta tämän muutoksen jälkeen kaikista pienituloisimmat perheetkin ovat oikeutettuja saamaan hallituksen viime vuoden budjetissa myöntämät korotukset ensimmäisestä lapsesta maksettaviin lapsilisiin. Näin jatkossakin toimeentulotukea saavat hyötyisivät muiden lapsiperheiden tapaan lapsilisän korotuksista.

Tämä esitys on osa vasemmistoliiton toimenpiteistä eriarvoisuuden ja köyhyyden vähentämiseksi.

Viite: Lapintien /vas ym. TAA 539/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 33.32.30 otetaan budjettiperusteisena lisäyksenä 35 000 000 euroa määräytymisperusteiden kehittämiseksi perheen ensimmäisestä lapsesta maksettavan lapsilisän osalta.

Toimeentulotuen asumismenojen omavastuun poisto vuoden alusta

Toimeentulotuen asumismenojen omavastuun poisto on ollut alusta pitäen vasemmistoliiton tavoitteena. Pidämme tärkeänä, että toimeentulotuen asumismenojen poisto tapahtuu heti vuoden alusta lukien.

Viite: Virtasen /vas ym. TAA 1186/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 33.32.30 otetaan budjettiperusteisena lisäyksenä 29 000 000 euroa toimeentulotuen asumismenojen omavastuuosuuden poistamisen aikaistamisesta vuoden 2006 alkuun kunnille aiheutuvien kustannusten kattamiseen.

Hoitoon pääsyn turvaaminen (ns. hoitotakuu)

Eduskunta sääti 2004 lait hoitoon pääsyn turvaamisesta eli ns. hoitotakuusta. Lakien voimaansaattaminen edellyttää siirtymävaiheessa erikoissairaanhoidon kuntayhtymiin kuuluvilta kunnilta voimakasta taloudellista lisäpanostusta, koska 28.2.2005 olleet erikoissairaanhoidon hoitojonot oli kokonaisuudessaan purettava 31.8.2005 mennessä. Tässä ei onnistuttu, vaan jonossa on tälläkin hetkellä lainvastaisesti siellä yli puoli vuotta olleita potilaita.

Epäonnistuminen johtui ensisijaisesti liian vähäisistä siirtymävaiheen resursseista. Muun muassa vuoden 2005 valtion budjetissa ei kunnille osoitettu riittävästi määrärahoja asian hoitamiseksi. Sairaanhoitopiirien arvion mukaan siirtymävaihe aiheutti/aiheuttaa vähintään 120 000 000 euron lisäkustannuksen sairaanhoitopiireille. Tämän lisäksi peruskunnille aiheutuu hoitotakuusta siirtymävaiheessa lisäkustannuksia myös perusterveydenhoitoon, koska useimmat kunnat joutuvat palkkaamaan terveyskeskuksiinsa lisähenkilöstöä välittömän yhteyden saannin ja kolmessa päivässä hoidon arviointiin pääsemisen turvaamiseksi.

Hallituksen talousarvioesitykseen 2006 on momentille 33.32.30 (valtionosuus kunnille sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannuksiin) otettu lisäyksenä huomioon 59 171 000 euroa pääosin kansallisen terveydenhuollon hankkeen tavoitteiden toteuttamiseen. Tästä summasta vain osa suuntautuu hoitoon pääsyn turvaamiseen. Edellä olevasta käy selkeästi ilmi, että esitetyillä valtionosuuksilla siirtyminen hoitotakuuseen tulee edelleen merkittävästi heikentämään kuntien muutenkin heikkoa taloudellista tilannetta.

Viite: Virtasen /vas ym. TAA 1185/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 33.32.30 otetaan budjettiperusteisena lisäyksenä 70 000 000 euroa hoitoon pääsyn turvaamisesta aiheutuviin siirtymävaiheen kustannuksiin.

Valtionosuuksien indeksitarkistus

Talousahdingon vaivaamille kunnille alimittainen indeksitarkistus merkitsee huomattavaa taloudellista lisärasitusta. Verojen, maksujen ja taksojen korottamisen lisäksi ne joutuvat karsimaan sosiaali- ja terveyspalveluja saadakseen pidettyä talouden edes siedettävässä kunnossa. Ehdotamme täysimääräistä indeksitarkistusta.

Viite: Kuopan /vas ym. TAA 375/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 33.32.30 otetaan budjettiperusteisena lisäyksenä 31 000 000 euroa sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien maksamiseen kunnille.

33. Valtion korvaus terveydenhuollon yksiköille lääkäri- ja hammaslääkärikoulutuksesta aiheutuviin kustannuksiin (arviomääräraha)

Yliopistollista perus- ja erikoistumiskoulutusta antaville kuntayhtymille maksetaan erikoissairaanhoitolain mukaista valtion korvausta opetuksen järjestämisestä aiheutuvien lisäkustannusten kattamiseen. Korvausten taso ei ole noussut opetuksen määrän ja kustannusten muutoksen mukaisesti.

Talousarvioehdotuksessa vuodelle 2005 määrärahaan tehtiin 8 milj. euron korotus siirtämällä sama summa pois tutkimustoiminnan erityisvaltionosuudesta. Nyt vuoden 2006 talousarvioesityksessä tämä siirto on palautettu ja määräraha on pienentynyt. Taskusta toiseen siirtelyn sijasta esitämme, että lääkärikoulutuksen maksattaminen kuntien muodostamilla kuntayhtymillä lopetetaan ja määrärahaan tehdään tuntuva korotus. Eduskunta on jo vuoden 2004 budjetissa edellyttänyt vääristyneen kustannusjaon oikaisemista.

Valiokunta on lisännyt 5 milj. euroa, mikä ei kuitenkaan riitä.

Viite: O. Ojalan /vas ym. TAA 707/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 33.32.33 otetaan budjettiperusteisena lisäyksenä 7 000 000 euroa erikoissairaanhoitolain mukaisen perus- ja erikoistumiskoulutuksen korvausten maksamiseen yliopistollista sairaalaa ylläpitäville kuntayhtymille.

37. Valtionavustus sairaanhoitopiirien kuntayhtymille lasten ja nuorten psykiatrisesta hoidosta ja kuntoutuksesta sekä kuntien mielenterveyspalvelujen kehittämisestä aiheutuviin kustannuksiin (kiinteä määräraha)

Valtion tulo- ja menoarvioihin on vuodesta 2000 lähtien varattu vuosittain määräraha sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle lasten ja nuorten psykiatrian palvelujen kehittämiseksi ja järjestämiseksi. Kuluvan vuoden talousarviossa määrärahaa on varattu 5 000 000 euroa. Nyt hallitus esittää talousarviossaan vuodelle 2006 kyseistä momenttia poistettavaksi kokonaan. Hallitus on yrittänyt esittää momentin poistamista jo kahtena edellisenäkin vuotena, mutta eduskunnan voimakkaan vastustuksen takia määräraha on säilynyt.

Kyseisen erityisvaltionavustuksen turvin maamme sairaanhoitopiirit ovat voineet toteuttaa alueillaan hyvin tarpeellista palvelujärjestelmän rakennemuutosta, jota voimakkaasti muuttunut lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon ja tutkimuksen tarve on edellyttänyt. Eri puolilla maata on aloitettu lukuisia lasten ja nuorten nuorisopsykiatrian hankkeita, jotka uhkaavat jäädä ensi vuonna ilman niiden kipeästi kaipaamaa rahoituspohjaa. Myöskään uusia hankkeita ei voida suunnitella eikä toteuttaa ilman kyseistä määrärahaa.

Lasten mielenterveysongelmat lisääntyvät koko ajan. Stakesin koululaisten hyvinvointia selvittäneiden tutkimusten mukaan lapsista ja nuorista 15—20 prosentilla on psyykkisiä häiriöitä ja noin 7—8 prosentin arvioidaan olevan psykiatrisen hoidon tarpeessa. Vakavasti masentuneita lasketaan olevan jopa 5—10 prosenttia nuorista. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan psyykkiset ongelmat ovat yllättävän yleisiä jo alle kouluikäisillä.

Hallitus on luvannut ohjelmassaan ohjata valtion rahoitusta erityisesti mielenterveys- ja päihdepotilaiden hoidon ja tukipalvelujen turvaamiseksi. Lisäksi ohjelmassa mainitaan erikseen, että lasten mielenterveysongelmiin ja niiden ennaltaehkäisyyn kiinnitetään erityistä huomiota ja turvataan riittävän nopea hoitoon pääsy.

Voidakseen rahoittaa ylisuuret, vallankin hyvätuloisia suosivat veronkevennykset ja varallisuusveron poiston hallitus ja valiokunnan enemmistö pitävät kuntien rahoituksen äärimmäisen niukkana. Tästä seuraa, että kansalaiset eivät monestikaan saa kipeästi kaivattuja palveluita. Tilanteesta kärsivät myös lasten ja nuorten psykiatrista apua tarvitsevat. On välttämätöntä näissä oloissa osoittaa siihen erityisrahoitusta.

Viite: Kankaan /vas ym. TAA 241/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 33.32.37 otetaan lisäyksenä 3 000 000 euroa erikoissairaanhoitolain mukaisen perus- ja erikoistumiskoulutuksen korvausten maksamiseen yliopistollista sairaalaa ylläpitäville kuntayhtymille.

06. Työvoimapolitiikan toimeenpano

51. Työllistämis-, koulutus- ja erityistoimet (kiinteä määräraha)

Työttömien yhdistysten omatoimiavustus

Lähitulevaisuudessa työvoimastamme niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla on jäämässä eläkkeelle valtava määrä työntekijöitä. Suuri haaste tulee olemaan, miten nyt työttöminä olevat henkilöt voisivat työllistyä eläköityvien henkilöiden tilalle. Myös uusien työpaikkojen täyttäminen nyt työttöminä olevista on vaikeaa, mikäli työttöminä olevat ihmiset syrjäytyvät työelämästä ja muustakin yhteiskunnallisesta toiminnasta. Näin voi tapahtua, jos työttömyysaikana ihmisellä ei ole sopivaa sosiaalista ympäristöä, jossa hän voisi osallistua toimintoihin ja vaikuttaa sekä omiin että yhteisiin asioihin.

Työttömien yhdistykset ovat yksi tärkeä sosiaalinen yhteisö työttömille. Sen lisäksi, että työttömien yhdistykset antavat vertaistukea työttömille, monet niistä myös työllistävät paljon pitkään työttöminä olleita ihmisiä. Samalla tavalla yhdistysten järjestämä ruokailu on yksi tärkeä osa niin fyysistä kuin psyykkistäkin ehkäisevää terveydenhoitoa. Monissa yhdistyksissä on myös terveydenhoitajan palveluja, joista on erittäin hyviä kokemuksia.

Työttömien yhdistysten toiminnan jatkuvuuden kannalta on tärkeää, että rahoitus toiminnanjohtajan palkkaamiseen on kunnossa. Myös laajat aktiivisen työvoimapolitiikan toimet edellyttävät toiminnanjohtajaa, sillä työllistäminen ei ole järkevää, jos työllistettävillä ei ole yhtään pysyvää esimiestä ja työnohjaajaa. Omatoimisuusavustusta on käytetty toiminnanjohtajien palkkaukseen, mutta kaikkein aktiivisimpiinkaan yhdistyksiin sitä ei syystä tai toisesta ole aina riittänyt. Tämän ehdotuksen tarkoitus on taata omatoimisuusavustukseen rahoitus niin, että jokaiseen toimivaan yhdistykseen voidaan palkata toiminnanjohtaja ja isoimpiin yhdistyksiin, jotka työllistävät työntekijöitä, voidaan palkata myös henkilö, joka hoitaa työnantajavelvoitteista johtuvat paperityöt.

Viite: Huotarin /vas ym. TAA 177/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 34.06.51 otetaan lisäyksenä 1 000 000 euroa omatoimisuusavustuksena työttömien yhdistysten toiminnan kehittämiseen ja turvaamiseen.

Palkkaperusteinen työllistämistuki valtiolle, kunnille ja kuntayhtymille

Työttömyysasteen jumiutuminen kolme vuotta sitten aivan liian korkealle tasolle on osoitus siitä, että aktiivisia työllistämisvaroja tarvitaan edelleenkin. Lisäksi on syytä huomata, että pätkätyöllisyys kaunistaa tilastoja. Pitkäaikaistyöttömien määrä ei ole vähentynyt vuosiin lainkaan. Myös hoitotakuu mukaan lukien julkisten palveluiden tarvitsema sijaisten oikea määrä on turvattava.

Perusteita tulee tarkistaa niin, että kuntien ja kuntayhtymien työllistämille maksetaan palkkaperusteinen työllistämistuki samoin perustein kuin valtionkin työllistämille. Tarvitaan töiden järjestämistä niin, että siitä saatavalla palkalla voi tulla toimeen. Edellä olevan perusteella ehdotamme, että eduskunta ottaa valtion vuoden 2006 talousarvioon momentille 34.06.51 lisäyksenä 42 000 000 euroa palkkaperusteiseen työllistämistukeen valtiolle, kunnille ja kuntayhtymille.

Viite: Puhjon /vas ym. TAA 751/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 34.06.51 otetaan lisäyksenä 42 000 000 euroa palkkaperusteiseen työllistämistukeen valtiolle, kunnille ja kuntayhtymille.

52. Työmarkkinatuki (arviomääräraha)

Työmarkkinatuen tasokotus

Köyhyydestä, joka lisääntyi 1990-luvulla laman ja siihen liittyneiden ratkaisujen myötä, uhkaa tulla Suomessa pysyvä ongelma. Toimeentulotukea saavien määrä on vakiintumassa korkealle tasolle. Vuonna 2002 toimeentulotuen piirissä oli 262 000 kotitaloutta ja 440 000 henkilöä, eikä vähennystä edelliseen vuoteen juuri tapahtunut. Jos pienituloisuuden rajana pidetään 60 prosenttia mediaanitulosta, pienituloisten osuus oli 10,8 prosenttia vuonna 2001. Vuonna 1990 vastaava osuus oli 7,9 prosenttia. Pitkäaikaistyöttömyyttä ei ole nujerrettu, ja useat kymmenet tuhannet ihmiset ovat syrjäytymässä työmarkkinoilta.

Työttömyyden aikaisen toimeentulon parantaminen on välttämätöntä, jotta mahdollisimman moni syrjäytymisuhan alla elävistä työttömistä pysyisi työmarkkinoiden käytettävissä. Työtön henkilö ei kykene suunnittelemaan pitkäjänteisesti tulevaisuuttaan, mikäli hänen perusturvansa ei ole riittävä.

Useat sosiaalipolitiikan tutkijat ovat tulleet köyhyysongelman ja työttömyyden rakenteen arvioinneissaan siihen lopputulokseen, että työttömyysturvan peruspäivärahan korottaminen on paras lääke köyhyyden ja syrjäytymisen torjumiseksi.

Talouden heikkojen kasvunäkymien vuoksi mitään työllisyystilanteen äkillistä parantumista ei ole näkyvissä lähitulevaisuudessa. Kokonaistyöllisyys voi kääntyä jopa kasvuun, jolloin rakenteellisten työttömyysongelmien voidaan olettaa kärjistyvän. Siitäkin syystä työmarkkinoilla vaikeimmassa asemassa olevien tilannetta tulee parantaa ja peruspäivärahaa korottaa nykyisestä 23,24 eurosta päivältä 4,00 eurolla 1.1.2006 alkaen. Näin ollen työmarkkinatuki nousisi noin 500 eurosta kuukaudessa 96 eurolla kuukaudessa.

Ehdotus on osa vasemmistoliiton eduskuntaryhmän toimenpidekokonaisuutta, joka tähtää eriarvoisuuden ja köyhyyden vähentämiseen.

Viite: Mustajärven /vas ym. TAA 587/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 34.06.52 otetaan lisäyksenä 130 000 000 euroa työmarkkinatuen budjettiperusteiseen korottamiseen 4,00 eurolla päivältä 1.1.2006 lukien.

Yhdistelmätukeen sisältyvä työmarkkinatuki

Pitkäaikaistyöttömyyttä ei ole nujerrettu, ja useat kymmenet tuhannet ihmiset ovat syrjäytymässä työmarkkinoilta. Tässä tilanteessa tarvitaan uusia sosiaali- ja työvoimapoliittisia ratkaisuja köyhyyden ja syrjäytymisen estämiseksi.

Vuodesta 1998 lähtien työmarkkinatuki on voitu tietyin ehdoin maksaa työnantajalle tukena palkkauskustannuksiin osana ns. yhdistelmätukea ja nyttemmin yhdistelmätukikokeilussa myös sellaisenaan ilman työllistämistukea. Tästä säädetään nyt työttömyysturvalaissa (1290/2002) ja julkisesta työvoimapalvelusta annetussa laissa (1295/2002). Yhdistelmätukea voidaan myöntää kunnille ja yksityisille työnantajille, mutta ei valtion laitoksille, ja se on tarkoitettu ensi sijassa työmarkkinatuelle pudonneiden pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen.

Yhdistelmätukeen sisältyvä työllistämistuki on korkeintaan normaalin työllistämistuen suuruinen eli 19,85 euroa päivässä. Kun täysi työmarkkinatuki ilman lapsikorotuksia on 23,02 euroa päivältä, voidaan laskea, että yhdistelmätuki on yleensä korkeintaan noin 920 euroa kuukaudessa. Koska tällä voidaan peittää kaikki palkkauskustannukset, myös eläke- ja muut sosiaaliturvamaksut, yhdistelmätuella työllistetyn työntekijän ansiotaso on yleensä hyvin alhainen.

Yhdistelmätuen osuus työllisyyspolitiikassa on kasvanut viime vuosina. Se on korvannut normaalia palkkaperusteista työllistämistukea. Yhdistelmätuella sijoitettujen palkat ovat kuitenkin usein pienet, ja suurelta osin kyse on hyvin pienipalkkaisesta osa-aikatyöstä. Tämä johtuu ainakin osittain tuen ehdoista, jotka mahdollistavat palkkauskustannusten rajoittamisen tuen määrään. Yhdistelmätukea käytetään työllistämiskeinona paljon ns. kolmannella sektorilla, jossa työnantajalla ei ole juuri mahdollisuuksia omaan rahoitusosuuteen palkkauskustannuksissa. Vaarana on, että järjestelmä synnyttää eräänlaiset C-luokan työmarkkinat, joissa palkkataso ja työehdot ovat tavanomaista huonommat. Tätä kuvaa vahvistaa myös se, että työttömyysturvan työssäoloehdon karttumista on rajoitettu yhdistelmätukitöissä.

Yhdistelmätuella voisi olla myönteisempi osuus pitkäaikaistyöttömien työllistämisessä ja heidän toimeentulonsa vahvistamisessa, jos järjestelmän ehtoja kehitetään. Yksi keino tähän olisi yhdistelmätuen tason kohottaminen. Se voisi tapahtua siten, että työmarkkinatuki maksetaan korotettuna silloin, kun se maksetaan työnantajalle tukena palkkauskustannuksiin. Tämä kannustaisi työnantajia paremmin palkattujen töiden järjestämiseen ja lisäisi muutenkin järjestelmän houkuttelevuutta. Kohtuullisena korotusprosenttina voisi olla 30.

Jos yhdistelmätuen piirissä on keskimäärin noin 15 000 työllistettyä, voidaan arvioida, että yhdistelmätukeen sisältyvän työmarkkinatuen korottaminen 30 prosentilla merkitsee valtion talousarviossa noin 26,4 miljoonan euron lisämenoa.

Viite: Tennilän /vas ym. TAA 1063/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 34.06.52 otetaan lisäyksenä 26 400 000 euroa yhdistelmätukeen sisältyvän työmarkkinatuen budjettiperusteiseen korottamiseen 30 prosentilla.

10. Ympäristön suojelu

77. Ympäristötyöt (siirtomääräraha 3 v)

Ympäristötöiden rahoitusvaje kasvaa jatkuvasti tarpeisiin nähden, kuten valiokunnan mietinnössä todetaan. Kuluvan vuoden talousarviossa ympäristötöihin osoitettiin 11,9 milj. euroa, mutta ensi vuodeksi hallitus esitti vain 10 milj. euroa. Valiokunta esittää nyt ensi vuoden määrärahan nostamista kuluvan vuoden tasolle.

Eduskunta on jo neljänä vuotena peräkkäin joutunut nostamaan määrärahaa.

Ympäristötöissä keskeisiä kohteita ovat mm. vesistöjen ja Itämeren rehevöitymisen vähentäminen, maaperään joutuneiden vaarallisten aineiden aiheuttamien terveysriskien poistaminen sekä puhtaan raakaveden turvaaminen vedenhankinnalle.

Pilaantuneiden alueiden kunnostukseen tarvitaan lähivuosina 3,5 milj. euroa ja seuraavan 20 vuoden aikana peräti 1—1,2 miljardia euroa. Vaikka suurin osa lankeaakin aiheuttajien ja alueiden haltijoiden maksettavaksi, kuntien ja valtion varoja on arvioitu tarvittavan yhteensä noin 300—400 milj. euroa. Uutena ongelmana on pilaantuneiden ja esim. TBT-pitoisten sedimenttien kunnostus mm. telakoiden, satamien ja vanhojen kaatopaikkojen ympäristössä.

Lähivuosina tulisi myös käynnistää ainakin 30 uutta siirtoviemärihanketta.

Viite: Tiusasen /vas ym. TAA 1106/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 35.10.77 otetaan lisäyksenä 5 000 000 euroa.

Ottaen huomioon tulevaisuuden suuret tarpeet, on tärkeää, että eduskunta viitoittaa hallitukselle linjaa ympäristötöiden suhteen. Menokehyksissä vuodeksi 2007 on varauduttu vain 7 350 000 euroon. Valiokunnan enemmistö tyytyy vain mainitsemaan tarpeesta ottaa huomioon vuosien 2007—2011 menokehyksissä ympäristötöiden rahoitustarve. Meitä tämä ei tyydyttänyt, vaan esitimme lausumaa.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentin perusteluissa lausutaan:

20. Yhdyskunnat, alueidenkäyttö ja luonnonsuojelu

37. Avustukset kuntien kaavoitukseen ja maankäytön ohjaukseen (siirtomääräraha 3 v)

Erityisesti alle 50 000 asukkaan kunnissa ympäristön- ja luonnonsuojelun voimavarat ovat heikot ja kuntien talousahdinko heikentää niitä entisestään. Muun muassa kaavojen valmistelussa on puutteita, mikä puolestaan vaikeuttaa tarkoituksenmukaista suunnittelua ja siihen liittyvää suojelua.

Viite: Kauppilan /vas ym. TAA 290/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 35.20.37 otetaan lisäyksenä 2 000 000 euroa.

76. Luonnonsuojelualueiden hankkiminen (siirtomääräraha)

Valiokunta toteaa mietinnössään, että se on usean vuoden ajan kiinnittänyt huomiota Nuuksion kansallispuiston kehittämiseen ja pitää hyvänä, että hankkeen suunnitteluun osoitettiin vuoden 2005 toisessa lisätalousarviossa 300 000 euron määräraha. Valiokunta kiirehtiikin hankkeen etenemistä.

Luonnonsuojelualueiden rahoitusohjelma tarkistetaan vielä kuluvan vuoden aikana. On tärkeää, että rahoitusohjelmaan osoitetaan puuttuvat voimavarat hankkeiden loppuun saattamiseksi.

Momentin määräraha on alimitoitettu.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 35.20.76 otetaan lisäyksenä 2 000 000 euroa.

30. Asumisen edistäminen

55. Avustukset korjaustoimintaan (siirtomääräraha 3 v)

Momentin määräraha on pysynyt samalla tasolla vuodesta 2004 lukien, vaikka sen käyttöalaa on laajennettu. Käyttöala laajenee edelleen ensi vuonna. Käyttöalan laajetessa yksittäisen avustuksen taso pienenee. Valiokunta toteaakin mietinnössä, että se on huolissaan ennen kaikkea hissien asentamiseen tarvittavien määrärahojen riittävyydestä. Valiokunnan mielestä korjausavustusten lisääntynyt tarve tuleekin ottaa huomioon seuraavassa kehyspäätöksessä.

Momentin määräraha on alimitoitettu.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 35.30.55 otetaan lisäyksenä 10 000 000 euroa, mistä 3 000 000 euroa energia-avustuksiin.

60. Siirto valtion asuntorahastoon

Kunnallistekniikka-avustus

Kasvukeskusten asuntotuotannon liikkeelle lähtöä pyritään helpottamaan kunnallistekniikka-avustuksilla. Vuosina 2005—2009 niihin on käytettävissä yhteensä 50 miljoonaa euroa, josta on jo sidottu 45 milj. euroa.

Näin ollen tilaa ei juurikaan ole uusille kohteille.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentilla 35.30.60 kunnallistekniikka-avustuksen myöntämisvaltuutta korotetaan 10 000 000 eurolla.

Pääkaupunkiseudun lähiöiden kehittäminen

Vuonna 2006 käynnistyy Helsingin seudun lähiöiden viisivuotinen kehittämisprojekti. Valtion rahoitus on yhteensä viisi miljoonaa euroa, mistä ensi vuonna on käytettävissä miljoona euroa.

Avustuksen suuruus on 10 prosenttia hankkeen kustannuksista, vaikka aiemmin avustustasoksi oli kaavailtu 50 prosenttia. Valiokunta tyytyy toteamaan, että asiantuntijakuulemisessa on todettu, että prosentti on liian alhainen ja määräraha liian pieni. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kaupungit eivät todennäköisesti käynnistä hankkeita.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentilla 35.30.60 lähiöiden kehittämishankkeiden avustusprosentti korotetaan 50 prosentiksi, viisivuotiskauden valtion rahoitusta korotetaan 10 000 000 euroon ja vuoden 2006 määrärahaa korotetaan 2 000 000 euroon.

Avustukset erityisryhmille

Erityisryhmien asunto-olojen parantamiseksi kuluvan vuoden alussa otettiin käyttöön uusi järjestelmä, jossa asuntorahasto myöntää avustusta asuinrakennusten tai asuntojen uustuotantoon ja perusparannukseen.

Talousarvioesityksessä ensi vuoden avustusvaltuus on 40 milj. euroa. Valiokunta ehdottaa valtuuden korottamista 45 miljoonaksi euroksi. Emme pidä näin nostettuakaan valtuutta riittävänä vaan sitä tulisi vielä tästä korottaa 10 milj. eurolla eli 55 miljoonaksi euroksi.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentilla 35.30.60 erityisryhmien avustusten myöntämisvaltuutta korotetaan 55 000 000 euroksi.

99. Ympäristöministeriön hallinnonalan muut menot

65. Eräät avustukset (siirtomääräraha 3 v)

Suomenlahden öljy- ja kemikaalikuljetukset ylittävät vuoden 2005 aikana 100 miljoonan tonnin rajan. Niiden odotetaan kaksinkertaistuvan kuluvan vuoden tasosta vuoteen 2010 mennessä eli saavuttavan vähintään 140 miljoonan tonnin rajan.

Itämeren rantavaltioiden öljyntorjuntavalmius ei ole riittävä suuronnettomuuden sattuessa. Suomen rannikko saaristoineen aiheuttaa erityisen ongelman erityisesti öljyonnettomuuden tapahtuessa. Tilanne on erityisen hankala itäisellä Suomenlahdella, jossa myös laivaväylät ovat vaikeimmat kulkea. Erityisesti talviolosuhteet ovat itäisellä Suomenlahdella vaikeimmat.

Kansalaisjärjestöt, kuten WWF, ovat aloittaneet ns. öljyntorjuntajoukkojen kokoamisen ja kouluttamisen. Tämän ja muun toiminnan tukemiseksi kansalaisjärjestöjen taloudellinen tukeminen on hyödyllistä ja välttämätöntä

Viite: Tiusasen /vas ym. TAA 1111/2005 vp.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että momentille 35.99.65 otetaan lisäyksenä 200 000 euroa kansalaisjärjestöille Suomenlahden suojelun edistämiseen.